|
Lähettäjä: Imar
Päivämäärä: 11.8.26 08:18:48
Kuten yllä on hieman viitattu, niin ensiksikin, minusta tuntuu että maastoilun puute voi hyvinkin olla yksi syy hevosten kipeytymiseen. Jos valtaosa ratsastamisesta tapahtuu hyvin pehmeällä pohjalla, enempi-vähempi "nylpyttäen" ja ympyrää veivaten, ei ole mikään ihme että hevonen kipeytyy. On surullista, miten harvoin nykyaikainen ratsuhevonen keskimäärin maastoilee; minusta kun se on hevosen luonnollisin tapa liikkua. Moni mieltää hevosen liikkuvan maastossa jännittyneenä kirahvina, mutta mikäli sen kanssa olisi maastoiltu alusta saakka paljon- se olisi siellä yhtä rento kuin missä hyvänsä muuallakin ja saisi mennä askellajit kunnolla reippaasti sekä irtonaisesti eteenpäin, jämäkällä pohjalla, ja mikä myös tärkeätä niin ottaa kunnon laukkavetoja että paikat aukeavat. Tokihan tämä asettaa tallipaikalle lisävaatimuksia huomattavasti; täytyy olla maastoilureittejä, mutta nykyään se tuntuukin olevan täysin toissijaista- kunhan vain on hienot maneesit ja muut pelit ja pensselit...
Lisäksi sitten hieman myös tuo mitä ylhäällä mainittiin, eli tänä päivänä sitä kipua nähdään vähän siellä-täällä koko ajan. Jos hevonen kääntää korvaa niin se on kipeä. Tuntuu että jotkut käyttävät omakeksimiään kipudiagnooseja tekosyinä sille, että saa tekosyyn laistaa hevosen liikuttamisesta. Sitten on "guruja" jotka tekevät rahaa sillä että keksivät hevosille diagnooseja vaikkei heillä ole mitään lääketieteellistä koulutusta.
MUTTA asialla on myös toinen puoli: Kipukäytökseen on toisaalta herätty eri tavalla kuin ennen. Se mitä aiemmin pidettiin "vikuroimisena" tai "tammailuna", saatetaankin nyt tunnistaa kipukäytökseksi vaikkapa mahahaavan vuoksi. Varusteiden sopivuuteen kiinnitetään nykyään enemmän huomiota, jolloinka myös niiden aiheuttama kipu havaitaan paremmin. Jne.
Mutta jatkuva ympyrällä ja pehmeällä pohjalla liikkuminen on kyllä jaloille myrkkyä vaikka mitenkäpäin asiaa tarkistelee.
|