Lähettäjä: Nolotus 
Päivämäärä:   4.8.26 18:56:46

Olen palannut hiljalleen satulaan, vaikka en pysty ratsastamaan vielä lainkaan ilman kipulääkettä. Pääpaino on kropan rikkinäisten osien oikaisussa ja työskentely lähinnä käynti/ravi, kun muuten sattuu liikaa. Joskus fiilistelen vähän laukkaa.

Maksan valmentajalle oikeasti siitä, että hän kertoo minulle joka kierroksella, että nyt taas asia x ja y kuntoon. Haluan palata kunnon perusratsastukseen eikä sinällään haittaa yhtään itseäni maksaa tälläkään tasolla ammattilaiselle. Päinvastoin, koen asian hyvin tärkeäksi.

Hävettää kuitenkin jotenkin laittaa valmentaja katsomaan 30-45min sitä käyntityöskentelyä ja satunnaista ravia :D Hän tietysti on ihana ja sanoo, että tottakai on minullakin oikeus ostaa hänen aikaansa. Mutta onko näin, kestääkö ammattilaisen motivaatio tällaista? Riippuu toki varmaan ihmisestä jne..

Miten ihmeessä pääsisin tästä häpeästä eroon?

Lähettäjä: Melli 
Päivämäärä:   4.8.26 19:08:11

Asia on ihan varmasti ok, ja jos se ei valmentajalle sopisi, on se hänen vastuullaan sanoa ja ehdottaa toisen valmentajana etsimistä.

Ei käynti- ja ravityöskentelyä kannata väheksyä. Itse palasin satulaan aikuisiällä ja vaikkei minulla ole kummempia vaivoja tai rajoitteita, olen käyttänyt paljon aikaa ja rahaa siihen että saan perusasiat uudestaan kuntoon. Joskus tuntuu nololta, kun minulla kuitenkin on oma hevonen, ja silti teen ihan perusasioita valmentajan kanssa. Ehkä joku katsoo vinoon mutta katsokoon.

Lähettäjä: Nolotus 
Päivämäärä:   4.8.26 19:16:10

Kiitos kokemuksen jakamisesta! Minullakin on oma hevonen ja olen käytännössä joka toinen kerta mennyt valkun hepalla ja sitten taas omalla. Paljon käyntityöskentelyä on kyllä mielestäni vaikuttanut oman hevoseni liikkumiseen tosi positiivisesti, että siihen olen kyllä tyytyväinen.

Lähettäjä: <3 
Päivämäärä:   4.8.26 19:30:19

Ajattele asia niin päin, että on myös paljon pararatsastajia, jotka eivät laukkaa koskaan ja treenaavat silti ihan tosissaan.

Minä ja hevoseni olemme ihan kunnossa ja silti meilläkin on välillä valkkuja, joissa ei laukata metriäkään.

Lähettäjä: Nolotus 
Päivämäärä:   4.8.26 20:20:01

Tuo on kyllä totta ja no tavallaan olen vähän pararatsastaja itsekin, kun ei pystytä parantamaan sairautta. Ehkä yritän asennoitua enemmän noin. Kiitos tsempistä! <3

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   4.8.26 22:03:09

Käynti työskentely on monelle todella vaikeaa eli sitä on hyväkin mennä edes joskus enemmän.