|
Lähettäjä: aa
Päivämäärä: 4.8.26 03:13:06
Jos on hyvä tie, osaava kuski ja laadukas traikku johon hevonen mahtuu ogelmitta, niin ei se hevonen koko aikaa joudu jännittämään ja tasapainoilemaan. Ainoastaan kiihdytyksissä, jarrutuksissa, jyrkissä mutkissa tai ylä- tai alamäissä, tai jos traikku on niin ahdas, että hevonen joutuu seisomaan jalat supussa puomien välissä, mutta tuskinpa kukaan ajaa tuntikausia tielää, jossa tällaista on koko ajan? Tai ainakaan ei aja kovin kovaa, jos tie on koko ajan jotain mäkistä ja mutkaista jäätynyttä pottupeltoa? Lisäksi kai teillä kaikilla on se verran järkevä kalusto, että hevonen mahtuu sinne hyvin ja ettei auto hyydy joka mäkeen ja traikussa on jouset ja iskarit niin, että meno on oikeasti aika leppoisaa?
Minä ajan aina välillä hevonen kärryssä 500 km matkan enkä ole koskaan ajatellut, että hevoselle se vastaa 8 tunnin vaativaa urheilusuoritusta. Tuo aika matkaan menee, kun pitää pari lyhyttä taukoa välissä. Hevonen käytännössä juoksee traikkuun ja matkustaa tyytyväisenä eikä ole yhtään jumisen tai stressaantuneen oloinen kun se otetaan ulos. Matkalla on yksi "monttu", eli jyrkkä alamäki ja heti perään jyrkkä ylämäki, mutta muuten on aika helppoa matkantekoa. Toki motarille meno, kiihdytys ja motarilta nousu on matkan varrella kerran. Heovsella on heinää tarjolla koko ajan.
Jos teidän hevosilla matkanteko on yhtä tasapainoilua koko ajan ja hevonen joutuu urheilemaan kopissa ollessaan, niin päivittäkää kuljetuskalusto tai laittakaa kuski ajotunneille. Tai sekä että...
Hevosen kanssa matkatessa kuskin pitää osata ajaa ns. vesilasi kojelaudalla, eli ennakoiden, jolloin kopissa on mahdollisimman leppoisaa seistä.
|