|
Lähettäjä: entinen työntekijä
Päivämäärä: 7.8.26 20:52:46
tallityöntekijä:
Menin joskus töihin tallille, jossa oli minua aiemmin ollut pari jotain aiempaa työntekijää. Kieltämättä ihmetytti se meininki... Karsinat oli siivottu lapiolla niin, että otettiin lapiolla karsinasta kuiviketta pohjia myöten ja jos siinä oli lantaa tai pissaa, niin kipattiin kottareihin. Aivan älytön määrä puhdasta kuiviketta pois joka päivä.
Karsinat siis siivottiin lapiolla, koska muovitalikko rikottiin kahdessa päivässä ja harvalla metallitalikolla ei osattu siivota. Mutta ei näköjään lapiollakaan siivotessa osattu erotella puhtaita kuivikkeita lannasta ja pissasta... Kun ei ne pari aiempaa työntekijää osanneet muuta kuin lapioida karsinoista ulos kaiken mikä lapioon osui, niin minä sain heti alkuun huudot siitä, ettei kuiviketta saa tuhlata. Kun sitten siivosin karsinoita lapiolla erotellen puhtaat ja likaiset kuivikkeet, tuli tallinpitäjä veetuilemaan, että onko muka olemassa vielä tyttöjä, jotka osaa siivota karsinat lapiolla. Kiitosta en taatusti saanut, en kehujakaan.*
Tokihan tuollaisessa paikassa olisi voinut olla vaikka niin, että työntekijä tuo mukanaan oman talikon ja jos katkoo lavan tallomalla päälle koko painollaan, niin ostaa itse uuden. Harkitsin sitä kyllä, mutta koska osasin siivota myös lapiolla, niin en vaivautunut ostamaan omia välineitä.
Kottikärryt, harava ja kaikki lapiot olivat sentään laadukkaat ja hyvät käyttää ja tarhoihinkin sai veden letkulla, ei tarvinnut kuskata ämpäreitä.
Tuolla siis ei kuivikkeessa pihistelty, mutta osaamattomat työntekijät todellakin tuhlasivat sitä.
* En myöskään ihmettele, miksi aiemmat työntekijät eivät paikassa viihtyneet. Ilmapiiri oli huono, ohjeistusta ja perehdytystä ei juurikaan saanut ja kirjalliset ohjeet oli jostain 10 v takaa ja kun niitä noudatti, tuli kirjallinen varoitus ja vihainen puhuttelu siitä, että on tehty hommat väärin. En minäkään tuolla siis kauaa viipynyt. Hevoset oli kivoja, mutta tallinpitäjä niin perseestä, ettei hänen naamansa sietäminen ollut palkan arvoista. Mutta myöhemmin, vasta työt lopetettuani sain kyllä kehuja. En siis todellakaan pomolta suoraan, vaan hän oli yhteiselle tutulle kertonut, miten hyvä työntekijä minä olin ja kuinka hän jäi minua kaipaamaan, kun minun jäljiltäni hevoset hoidettiin hyvin, paikat oli siistit ja niin edelleen. Mutta naamatusten ei ollut muuta kuin huutoa, valitusta, niskojen nakkelua, veetuilua, viisastelua ja mykkäkoulua.
|