Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.26 11:50:02

Miten teitte lopulta päätöksen ratsastuksen lopettamisesta? Miten olette "selvinneet" siitä? Mitä muuta on tullut tilalle?

Minulla ei ole omaa hevosta tällä hetkellä, joten sikäli lopettaminen olisi helppoa. Ratsastan nyt vain pari-kolme kertaa viikossa. Olen haaveillut esim. pienestä kilpailemisesta ja oman hevosen ostosta, joten ratsastuksen lopettamisen myötä joutuisin luopumaan myös näistä haaveista.

Syy, miksi harkitsen lopettamista, on koko ajan paheneva ratsastuspelko. En ollut nuorenakaan mikään rämäpää, mutta nyt aikuisena pelko on saanut kohtuuttomat mittasuhteet muutaman ikävän tapahtuman jälkeen. Pahinta on, että hyvänä päivänä teen sujuvasti helpon A:n tehtäviä, mutta seuraavana pelkään tuulessa huojuvaa pusikkoa enkä uskalla ratsastaa edes kentän toiseen päätyyn, näin kärjistettynä. Lopettamispäätös olisi ehkä helpompi, jos kokisin aidosti olevani kaukana tavoitteistani, mutta hyvänä päivänä ne kilpailutkaan eivät tunnu epärealistiselta ajatukselta.

Luultavasti katkeroidun ja jossittelen, jos nyt lopetan, mutta motivaatio ja into alkavat olla mennyttä. Tässä ei ole enää mitään järkeä. Koen tilanteen epäreiluna myös esim. vuokra- tai ratsastuskouluhevosille, niiden omistajille, opettajille ja valmentajille.

Lähettäjä: ee 
Päivämäärä:   23.7.26 12:10:52

No HeA on nii perustekemistä vielä, että jos vain hyvänä päivänä kykenet sellaiseen, niin ei taida ratsastus olla sinun juttusi. Ja jos vielä kovasti pelottaa, niin luovuta suosiolla ja etsi joku toinen mieluisampi harrastus, jossa ei tarvitse olla peloissaan. Joku eläimiin liittyvä harrastus. Onko sinulla koiraa? Esim.Agilityssä saa itsekin liikuntaa ja kivaa tekemistä koiran kanssa.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   23.7.26 12:29:07

Vaikka helppo A on perustaso, on se harrastajalle ihan hyvä. Jos harrastus on vuokrahevosten ja ratsastuskoulun varassa, tuo alkaa olla realistinen maksimi.

Itse ymmärsin aloittajan viestin niin, että hän kuitenkin harjoittelee ja edistyykin, ei siis junnaa ikuisesti helppo Ö -tasolla, mutta pelko hidastaa oppimista merkittävästi ja siksi harrastus tuntuu juuri nyt työläältä. Käsitinkö oikein?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.26 12:35:02

Lopetin vuosi sitten ja tilalle tuli koiria. Yksi oli jo ennestään, mutta toisen tullessa taloon päätin jättää hevoset. Jo pitkään oli ollut motivaatiopulaa ja tallille meneminen aiheutti enemmän ajatuksen: ”lähenpä tallille nii pääsee poiskin sieltä.” Olihan se hankala päätös tehdä ja vielä hankalampi ilmoittaa asiasta vuokrahevosen omistajalle, mutta tässä vaiheessa olen ihan tyytyväinen päätökseen.

Satunnaisesti mietin, että oispa kiva käydä ratsastamassa, mutta siihenpä se jää. Ehkä joskus palaan, ehkä en.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   23.7.26 12:36:23

Oletko aloittaja minkä ikäinen? Itsellä iski ihan puskista ratsastuspelko näin perimenopaussivaiheessa. Tajusin yhteyden, kun yhdellä tutulla hormonaaliset muutokset laukaisivat paniikkihäiriön. Olin jonkun kuukauden kokonaan ratsastamatta, kun tuntui epäreilulta hevosta kohtaan jos olin itse ns. tiloissa, ja sitten tilanne helpottikin. Nyt tuntuu taas ihan normaalilta, joten toivoa on :)

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   23.7.26 12:46:02

Elämää on ratsastuksen jälkeenkin, usko pois. En ole juurikaan kaivannut hevosen selkään, ja olen löytänyt muita mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Ei kannata käyttää aikaansa ja energiaansa harrastukseen, joka ei tuo iloa. Ei edes sen takia, että se on ollut haaveena. Haaveetkin voivat muuttua ja osa niistä jää aina toteutumatta.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   23.7.26 12:56:41

Ratsastatko tunneilla erityisen vireillä ja sätkyillä hevosilla, jos et pysty ratsastamaan päätyyn säikkymisen pelossa? Siirry hetkeksi niihin turvaratsuihin, jos mahdollista. Niitä joutuu sitten ehkä vetristämään tunnilla enemmän, mutta jos tasosi on heA, niin ei pitäisi olla iso homma :) Meidän tallilla ainakin voi aina vaihtaa hevosta hitaampaan ja vähemmän ketterään, kun niistä ei niin moni "kokenut" ratsastaja innostu, kun pitää olla kevyt ja herkkä hevonen (joka toki ei saisi sitten koskaan reagoida mihinkään ylimääräiseen...)

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   23.7.26 13:00:27

Mutta ratsastus on kuitenkin niin kallis harrastus, että suosittelen lämpimästi lopettamaan, jos siitä ei mitään iloa enää saa. Tai sitten ostat sen oman hevosen, ja valitset huolella itsellesi sopivan kiltin ja hyvin koulutetun yksilön, ja menet vain sillä. Yksi tuttu ja turvallinen hevonen kohottaa itsevarmuutta melko varmasti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.7.26 13:04:06

Ratsastusta voi harrastaa monella tavalla. Ehkä tämä tapa juuri nyt ei ole sulle oikea?

Lähettäjä: Joka 
Päivämäärä:   23.7.26 13:45:22

Onko hevonen/hevoset "pomminvarmoja"? Vai sellaisia että on aihettakin pelkoon? Voisitko vaihtaa hevosta? Onko sulle sattunut jotain hevosten kanssa? Saisitko jonkun ulkopuolisen arvion hevosesta, että onko vaikka liian vaikea sulle tällä hetkellä? Onistaja joka haluaa että vuokraat voi katsella asiaa vaaleanpunaisetn lasien läpi.

Kai se on vaan niin, että jompikumpi voittaa, into ratsastaa tai pelko joka estää ratsastamisen.

Lähettäjä: . (aloittaja) 
Päivämäärä:   23.7.26 15:09:37

Kiitos vastauksista!

Vastaan nyt yhteisesti näihin:
"Ratsastatko tunneilla erityisen vireillä ja sätkyillä hevosilla, jos et pysty ratsastamaan päätyyn säikkymisen pelossa?" ja "Onko hevonen/hevoset "pomminvarmoja"? Vai sellaisia että on aihettakin pelkoon? Voisitko vaihtaa hevosta? Onko sulle sattunut jotain hevosten kanssa?"

Viimeisen parin vuoden aikana olen harrastanut sekä vuokrahevosilla että ratsastuskoulussa. Nykyisissä paikoissa ei ole sattunut mitään pientä säikähdystä kummempaa, mutta aiemmin valitettavasti on. Tästä syystä pelkään erityisesti tilannetta, jossa hevonen pelästyy tosissaan, ottaa ja lähtee.

Järjellä tiedän, että joku tuulessa heiluva pensas ei automaattisesti aiheuta hevosessa paniikinomaista pakoreaktiota, mutta jos hevonen sitä hätkähtääkin, kroppani jännittyy tiedostamatta, mikä ei ainakaan helpota tilannetta. Monesti tähän neuvo on ratsastaa pelottavan kohdan ohi asettaen ja taivuttaen/väistäen, mutta minulle tämä on juuri vaikeinta, koska henkilökohtaisesti pahin osuus on se, kun joudun lopulta "kääntämään selän" pelottavalle asialle. Näissä tilanteissa on siis aiemmin sattunut ja tapahtunut.

Nykyinen vuokrahevoseni on osaava ja rohkea. Sen kanssa olisi mahtava tilaisuus valmentautua ja vaikka kilpaillakin. Siksi ärsyttää olla tällainen nyhverö. Hevonen tietenkin reagoi myös minun huolestumiseeni, vaikka ei häivykään paikalta. Maasta käsin ja omistajan alla se toimii loistavasti, vika on siis minussa. Välillä valmennukset ovat sujuneet todella hyvin, kehitys on ollut selkeää, mutta sitten seuraavana päivänä saatan olla taas jännittynyt.

Joskus jopa vaikuttaa siltä, että kehittyminen triggeröi pelkoa: ikään kuin menisin uutta opetellessani epämukavuusalueelle, mutta en osaisikaan enää sen jälkeen nollata tilannetta (vaikka kaikki olisi sujunut hyvin), vaan lopulta ajaudun jonkinlaiseen selviytymistilaan. En tiedä onko tässä mitään perää.

Lähettäjä: . (aloittaja) 
Päivämäärä:   23.7.26 15:18:33

Ai niin, vielä niistä hevosista: käydessäni ratsastuskoulussa olen kertonut opettajalle tästä pelostani ja saanut tunneille todella kilttejä luottoratsuja. Silti välillä on päiviä, jolloin kaikki kauhistuttaa. En saa tästä itsekään kiinni, että mikä sen aiheuttaa.

Järjellä tiedän, että aika paljon saa tapahtua, ennen kuin se kaiken nähnyt ratsastuskouluhevonen oikeasti ottaa ja häipyy.

Mutta tässä on ehkä nyt vähän kaikkea sekaisin: jännityksen aiheuttama takapakki kehityksessä, sitä myötä motivaatiopula, omien haaveiden/tavoitteiden mureneminen ja sen aiheuttama suru, ja kun nämä kaikki jäävät pyörimään kelana alitajuntaan, soppa on valmis.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   23.7.26 17:49:44

Voihan hevosia harrastaa ratsastamattakin. Jopa omistaa näin:)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.26 19:40:23

Minulla on ollut totaalihevosetonta aikaa 11 vuotta ja sitä ennen meni melkein 15v on-offia. Paluu satulaan teki vähän araksi senkin takia, että ei ollut vakkarihevosta, vaan usein uusia. Tehtävät tunneilla uusia, hevonen vieras, opet vieraita. Olin tottunut siiten, että hevoseen tutustuu kunnolla, niin ettei juuri tule yllätyksiä.

Huomasin myös, että pitkän tauon jälkeen menee 5v että saa rutiinin, joka auttaa tilanteissa. Jännitän nykyään vähän vieraita opeja, hevosia en enää niinkään. En tosin tykkää mennä autoteille hevosten kanssa, joten maastoilun olen aika lailla lopettanut. En vaan nauti siitä liikenteen seassa olemisesta ja jännittämisestä, mitä puimuria, mopoa, bussia ja rekkaa sieltä taas tulee.

Välillä minulla on ollut kausia, että perusratsastus on jännittänyt todella paljon. Olen sitten huomannut, että jos välillä hyppään, ei se sileällä työskentely pelotakaan. Olen sanonutkin, että pakko käydä hyppäämässä joskus ja maastossa, koska muuten saattaa olla, että joku päivä keksin pelätä suoralla uralla laukkaamista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.26 19:42:17

Lisään että pitkä tauko alkoi motivaation puutteesta, sitten oli rahattomuus, kyllästyminen tiettyihin hevosihmisiin.

Nykyään niistä hevosihmisistä murto-osa on hevosten kanssa, osa alkaa olla jo tosi vanhoja ja jotkut haudassa.

Hevostelun aloittaminen uudestaan toi ilon elämään, mutta syitä tauolle oli.

Lähettäjä: Jänishousu 
Päivämäärä:   23.7.26 20:07:54

Myös itseä on alkanut erinäiset asiat ratsastuksessa jännittää kun lähestyn neljääkymppiä. Ja ihan hyppään ja kilpailen omalla hevosella, mutta välillä tulee järjettömiä jännityksiä tyyliin mitä jos tää hevonen yhtäkkiä kompastuu ja kaatuu. Tiedän, että jos nyt luovun tavoitteistani, katkeroidun. Siksi apuna on urheilupsykologiaan perehtyminen (harkinnassa ihan vastaanotolla käyminen) ja tasapainotreeni. Jälkimmäisestä ollut mieletön apu jo ihan kuukauden treenin jälkeen.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   23.7.26 20:29:52

Vastasinkin jo aiemmin tuosta hormonaalisesta jännittämisestä. Minäkin palasin keski-iän kynnyksellä hevosten pariin pitkähkön tauon jälkeen. Siinä vaiheessa ei pelottanut, ekalla ratsastuksella lähdin vieraalla hevosella maastoon ja toinen ratsastus oli pidempi reissu taas vieraalla hevosella, mentiin ihan urku auki ja oli vaan hauskaa :D Jännitys hiipi kuvioihin muutaman harrastusvuoden jälkeen, vaikka mitään jännittävää ei edes ollut tapahtunut. Pudonnutkin olen viimeksi joskus alle kolmekymppisenä eikä silloinkaan ikinä sattunut mitään. Toki välillä on nytkin ollut turbulenssia, mutta ei koskaan edes läheltä piti -tilannetta. Pikemminkin jossain vaiheessa alkoi tuntua, että kroppa oli ihan yleisesti vähän hälytystilassa, ja toki se sama tila seurasi mukana myös satulaan. Muuten en ole hevosten kanssa ikinä jännittänyt. Onneksi opettaja on ollut ymmärtäväinen, ja sain rauhassa kerätä rohkeutta. Nyt tilanne on tosiaan normalisoitunut, toivottavasti tämä kestää...

Lähettäjä: Dunk 
Päivämäärä:   23.7.26 20:52:56

Voisiko mentaalivalmentajasta olla apua?

Lähettäjä: NoName 
Päivämäärä:   23.7.26 21:33:39

Lopetin pari vuotta sitten hyvin aktiivisen harrastamisen. Elämäntilanne toi paniikkikohtaukset, enkä halunnut häiritä niillä hevosta, tuntikavereita enkä ratsastuksenopettajaa.
Elämä on ollut todella tyhjää sen jälkeen, kun toinen elämä oli tallilla.
Eikä kiinnosta pelkästään harjailu tai maastakäsittely. Oma hevonen ja ratsastaminen ja siinä kehittyminen oli mun juttu.
Toivottavasti moni muu keksii jotain muuta tilalle. Ehkä mäkin joskus?

Ja kokeilin mentaalivalmennusta yms, turhaan, kun ongelman ydin oli jossain muualla.

Lähettäjä: Eiärkeä 
Päivämäärä:   23.7.26 22:01:07

Miettinyt myös lopettaa kun pitkään ollut hankalaa räpiköintiä enkä oikein tiedä saanko mitään järkevää irti harrastuksesta. Harrastanko vain koska olen aina harrastanut, aloitin 8 vuotiaana ja nyt ikää päälle 40v.

Usein jännittää ja pelottaa. Tuntuu että saan hevosetkin pelkäämään. Samat hevoset muilla kuskeilla ovat ihan erilaisia. Minulla kyttäävät ja eivät mene päätyyn, kulmaan tmv. Toisilla ei mitään tällaista.

Nykyisillä kuvioilla ei mitään tavoitteellista menoa ole mahdollista harrastaa joten omaksi iloksi menoa,mutta jos siitä ei iloa ole niin ei oikein järkeä.

Siltikään ei vaan muka osaa olla ilman.. olenkin harkinnut ainakin pitempään taukoa ja katsoa onko sitä halua oikeasti ja jos päätyy siihen että on niin harrastuskuviot kuntoon, pieniä tavoitteita ja pelosta pois opettelua, se miten tuo sitten toteutuu niin ei mitään hajua. Mutta jää nähtäväksi kaipaako sitä sitten edes ratsastamaan.

Lähettäjä: Eiärkeä 
Päivämäärä:   23.7.26 22:12:08

Ja aloittaja luin vielä ajatuksella viestisi ja minulla on ihan sala homma. Eli osaa ratsastaa ja silloin kun sujuu niin sujuu,mutta tosiaan sitten kun menee jännitämiseksi..
Samaa taustaa että muutama ikävä tapahtuma juurikin hevonen lähtenyt käsistä laukaissut tämän överi jännityksen.

Lähettäjä: Lopetteleva 
Päivämäärä:   23.7.26 23:45:18

Itsellä ikä tuonut tunteen, etten ole särkymätön. On vähän kremppaakin jo. Onnettomuus ja murtuma siinä veivät aikaa ja saivat miettimään, että haluanko uudestaan loukkaantua. Niinpä olen ollut pari vuotta selästä pois ja tehnyt muuta hevostelua. Ratsastin nuoria ja vireitä. Se oli kivaa ja tavallaan tahtoisin vieläkin. Mutta ehkä pitäisi nöyrtyä sanomaan, että laittakaa minulle tunnille sellaisia rauhallisia puksuttimia. Nyt jotenkin viivyttelen, että jatkanko vai luovutanko.

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   4.8.26 19:38:42

Itselläni oli aikanaan ratsastuksen lopettaminen ajankohtaista, kun opintojen takia muutin, enkä päässyt enää tutulle tallille. Eipä tuota rahaakaan olisi ollut vakkaritunteihin.

Alkuun tein jonkunlaista suruprosessia, mutta hiljalleen tuli tilalle aiemmin orastanut rakkaus musiikkiin. Imin tietoa tyyleistä ja bändeistä, kävin keikoilla ja pientä levyjen yms. keräilyäkin on tullut harrastettua. Ranskaa aloin myös lukea kansalaisopistossa, koska miksi ei. Musiikki ja muu kulttuurin harrastaminen toi vaihtelua arkeen. Seurasin kyllä koko ajan myös hevosmaailmaa penkkiurheilijamaisesti, isoja kisoja telkkarista.

Nyt, pitkän ajan jälkeen syntymäpäivälahjaksi saadun issikkavaelluksen takia palasin satulaan ja suunnittelen jo seuraavaa kertaa.

Toteaisin tähän, että jos lopettaa niin aina sinne satulaan pääsee takaisin. Kokeile vaikka taukoa talven yli ja katso fiiliksiä sitten uudestaan.