Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.7.26 13:22:56

Mietityttää, millä perusteilla oppilaille jaetaan hevosia ja ryhmiä. Välillä vaikuttaa siltä, että osa oppilaista saa selvästi enemmän mahdollisuuksia kuin toiset.

Esimerkiksi toisesta tallista tullut uusi oppilas sai lähes nimikkoratsuksi tallin parhaan kouluponin. Lisäksi hänelle järjestyi vakiokaksarit ja estepienryhmät, vaikka vastaavia mahdollisuuksia ei ole tarjottu muille, jotka eivät kuulu kisatiimiin.

Toisessa tapauksessa kokemattomampi ja vähemmän sitoutunut ratsastaja sai toistuvasti tarjouksia tallin parhaasta kouluhevosesta, vaikka hän itse kertoi, ettei edes haluaisi sillä ratsastaa. Hänelle tarjottiin myös mahdollisuus kilpailla omistajan omalla hevosella.

Molemmat ratsastajat on koettu talliporukoissa ikäviksi. Ovat toistuvasti kiusanneet ja puhuvat muille avoimesti, kuinka ovat muita parempia ja heille tarjotaan kaikki. Ja myös heidän äidit suhtautuu kaiken esitetyn lämmön ja mukavuuden taustalla tilaisuuden tullen hyvin ikävästi muihin. Myös äidit ovat kiusanneet, esim. käyttäytyvät kuin tallin omistajat, joiden nimissä puhuvat.

Voisitteko avata, millä perusteilla tällaisia päätöksiä tehdään? Ulospäin katsottuna toiminta vaikuttaa epätasapuoliselta, ja olisi hyvä ymmärtää, mitä kriteerejä näissä tilanteissa käytetään. Kun ainakaan kriteeri ei ole ystävällinen käytös, sitoutuneisuus asiakkaana tai runsas palveluiden / rahan käyttö.

Lähettäjä: R. 
Päivämäärä:   21.7.26 13:41:11

En ole tallin omistaja enkä opettaja, mutta kymmeniä vuosia ridakouluissa käynyt. Omien havaintojen mukaan syitä on kaksi:

1) Lapsi/vanhempi omaa vahvasti narsistisia piirteitä. Usein tuodaan esille tunteisiin vetoavia asioita, kuten että olisi kiusattu, tai esim. rahat ja siten mahdollisuudet vähissä. Osataan mielistellä ja miellyttää ns vetää oikeista naruista. Nämä kiusaavat mutta saavat syyt epäselvyyksistä muiden niskaan.

2) Yleisesti henkilökemian toimivuus ja tallin pitäjän mielikuvat, jotka ei välttämättä vastaa totuutta. Tallin pitäjäthän ei tiedä miten asiakkaat oikesti kohtelee toisiaan. Yleensä ne kiltit, hiljaiset puurtajat, jotka menee talliyhteisössä vaikka solmuun toisten eteen jää paitsioon joka asiassa. Niin Hevos- kuin tuntijaossa. Joiden arvo ja puuttuminen huomataan vasta sitten kun ovat lähteneet. Jotkut sitten ottavat sen huomion ja paikkansa osaten hienovaraisesti vaatia etuudet.

Lähettäjä: sissi 
Päivämäärä:   21.7.26 13:51:10

En ole myöskään tallin omistaja. Mutta ainakin olen kuullut omistajan/opettajan kehuvan osaa kauniiksi tai suosikeiksi tai valituiksi seuraajiksi. Ja näihin sitten panostaa enemmän. Eli on heille paljon mukavempi, juttelee ja nämä saa valita tuntien ajankohdat ja antaa parhaat hevoset tai muita erivapauksia.

Tavallisen näköiset ja hillitymmin käyttäytyvät jää heikommalle.

Nykyiselläkin tallilla useampi ope, joilla omat suosikkinsa.

Lähettäjä: orro 
Päivämäärä:   21.7.26 14:07:59

Koska ne on vaan ihmisiä, joilla on omat mieltymykset ja mielikuvat.

Esim meidän tallin pitäjä ei selvästi tykkää niistä kilteistä ihmisistä. Tykkää niistä, jotka on usein muille ikäviä, ilkeitä ja itsekkäitä. Ehkä on itsekin vähän sellainen. Samanlaisuus viehättää.

Lähettäjä: FS 
Päivämäärä:   21.7.26 14:09:16

Lapsista en tiedä, mutta tädeillä on yllättäen kaikenlaista kremppaa miksi eivät voi ratsastaa ei-niin-kivoilla hevosilla. Kun kuuntelee vikalistaa niin ehkä heille sopisi paremmin parapuoli. Ei voida hypätä, mennä puomien yli yms ja kaikki kärsii, kun ei voida muut mennä niitä kun yksi ei halua jne.

Lähettäjä: Vilma 
Päivämäärä:   21.7.26 14:14:24

Meillä ei varsinaisesti ole tuntikalenterissa tasoryhmiä ja periaatteessa kuka tahansa voi osallistua mihin tunnille tahansa, kaikki tunnit ovat pienryhmätunteja (tai yksityistunteja, paritunteja) ja opettajana opetan kaikkia henkilökohtaisesti ja tehtävät skaalataan aina ratsukon mukaisesti. Eli samalla tunnilla voi periaattessa joku opetella laukka-pysähdys-laukka-siirtymiä ja joki toinen ravi-käynti-siirtymiä. Toki pyritään siihen, että tunnin vakioratsastajat olisivat suunnilleen samantasoisia, joka tietenkin helpottaa opettajana työtä kun ei tarvitse kaikille skaalata ja miettiä miten kaikki mahtuvat suorittamaan.

Hevosjaot tehdään tapauskohtaisesti. Pyrin löytämään kaikille sopivan ratsun, jonka kanssa treenataan eniten. Omasta mielestäni se on myös hevosille parasta, että niillä olisi vaihtuvia ratsastajia mahdollisimman vähän. Mutta jokainen pääsee ratsastamaan myös muilla hevosilla kauden aikana. Ja nämä vakioratsut katson hevonen ja sen hyvinvointi edellä, joten välttämättä ratsastaja ei saa suosikkiaan vakioratsuksi jos kuitenkin minusta opettajana joku toinen hevonen sopii paremmin ja on tyytyväisempi hänen kanssaan.
Lisäksi tallilla on muutama ”hienompi” hevonen, jotka ovat myös herkempiä ratsastajan avuille ja täten hieman haastavampia. Ja nämä hevoset halutaan tietenkin myös pitää tällaisina.
Tiedän, että moni haluaisi näitä ratsuksi mutta pyrin katsomaan näiden ratsastajat sen mukaan, ketkä kuuntelevat ja pyrkivät parhaansa mukaan noudattamaan ohjeita. Täten saattaa olla, että se kokemattomampi ratsastaja, joka kuitenkin aina tekee niin kuin pyydetään, ei lähde sooloilemaan ja kuuntelee neuvoja ja pyrkii niitä noudattamaan saattaa päästä ratsastamaan näitä kun sitten se osaava ratsastaja, joka tekee paljon omia ratkaisua, ei välttämättä aina noudata opettajan ohjeita tms. Menee niillä tasaisemmilla hevosilla, joiden kanssa tällainen ei niin haittaa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.7.26 14:14:52

Meidän tallilla aikuinen, joka ei ole taitavimmista päästä, mutta jotenkin osaa aina junailla itsensä tallin parhaalle hevoselle. On just aina kremppaa miksi pitää päästä kyseiselle hevoselle. Kuinka hevonen suorastaan parantaa lonkka- ja selkävaivat. On myös sanonut suoraan että kutoo lapasia ja kantaa lahjoja jotta sais sen…ja että häntä ällöttää tallin omistajan huumori mutta menee mukaan jotta hän ja lapsi saa etua.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   21.7.26 14:24:02

Itseäni v*** kun en edes mahdu tunneille samaan kouluun kuin lapsi, koska tuntien ajankohdat säädetään yhden mukaan joka on suosikki.

Kun olis saatu onnistumaan tuo äiti sanoi että hän haluaa sittenkin eri ajan ja meidän perheen (3 ratsastajaa) kalenterit meni ihan plörinäksi…

Itse en jaksa enää edes yrittää kun kaikki muuttuu aina sen mukaan mitä tuo ihminen sanoo…

Välillä haluaa aamupäivällä, keskipäivällä, klo 16 ei kun sittenkin klo 15 kun muistaa sittenkin että on työ, perhe ja parisuhde.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.7.26 14:32:42

Hevosten jako toteutuu kutakuinkin näillä kriteereillä:

1. Turvallisuus. Ratsun tulee olla sellainen, että ratsastaja pärjää sille. Vaikka toivoisit aina sitä hienointa heppaa, ei sitä voida sulle laittaa jos sun kehonhallinnassa on esim semmosia puutteita ettet pysy päällä
2. Hevosten viikko-ohjelma yms. Esim kilpailevia ei kisavklla juoksuteta niin paljon kokemattomilla.
3. Hevosten psyyke. Jos kehän kierto tympii jotakuta, se tekee vähemmän / esim enemmän maastotunteja tms
4. Ratsastajien toiveet

Lähettäjä: A. 
Päivämäärä:   21.7.26 14:55:31

Koska on vaikea sanoa ”ei” etenkin henkilöille jotka miellyttää niin heidän toiveet etusijassa.

Asiat on vaikeampia niille keistä ei pidä. Itselle tärkeille parhaat ajat ja helpoimmat mahdollisuudet kisoihin.

Lähettäjä: maarit 
Päivämäärä:   21.7.26 15:04:17

Jotkut asiakkaat ovat vaativampia kuin toiset, mutta oma ohjenuora on: kysyn myös niiltä vähemmän itseään nostavilta, mitä kuuluu ja miten menee. Kommunikaatio on se avainsana.

Ja valitettavasti joskus olen vedätetyksi tullut, asiakas antaa ymmärtää vaikka mitä ja myöhemmin sitten sen harhaan johtamisen tajuaa.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   21.7.26 15:45:08

Meillä oli siskokset, joiden ja heidän vanhempien mukaan heitä (ja monia muita) kiusattiin. He nimesi nämä kiusaajat ja sitten seuraavalle kaudelle heidät laitettiin eri päivälle, jolloin ei käynyt ketään heidän kiusaajaksi nimeämiä. No tästä sitten suuttuivat, että eristetään kavereista. Ihmettelimme, miksi haluavat olla kiusaajien kanssa. Vaihtoivat yhtä äkkiä tallille, jota olivat aina haukkuneet. Puhuivat muille asiakkaille kuinka sielläkin on sitä kiusaamista niin kovasti. No sitten uskoituvat yhdelle (viesti todisteena) että kaikki kiusaaminen oli vaan keksittyä koska nuo lapset halusi kaverinsa pois tallilta. Että saavat opettajan/omistajan jakamattoman huomion, parhaat ponit jne. No vaihtoivat tuoltakin tallilta parin vuoden jälkeen pois. Nyt taas uudella, enää toinen lapsi ratsastaa mutta aikovat taas puhua että kiusataan kun ei halua lapsen kaverille mahdollisuuksia.

Että syy mikset pääse johonkin ryhmään voi olla se henkilökemia. Mutta joskus tällaistakin taustalla. Kaikkea ei heti tajua eikä saa selville.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 21:08:02

Ne ratsastajat häiritsevät ja kuormittavat kyseistä ratsua vähiten, siksi saavat ratsastaa niillä parhailla hevosilla.

Lähettäjä: njaah 
Päivämäärä:   21.7.26 22:59:06

Ne "parhaat", eli kisoihin kykenevät hevoset vaatii ratsastajan joka ei tukeudu ohjiin vaan käsi on hallinnassa, ja istunta siinä mallissa ettei vahingoissa provosoi. Näin homma pysyy turvallisena, ryhmässä pukitteleva tai sätkyvä hevonen voi aiheuttaa kaaosta muissakin. Siksi.

Lähettäjä: Toinen täti 
Päivämäärä:   22.7.26 09:25:16

Lähettäjä: FS
Päivämäärä: 21.7.26 14:09:16

Lapsista en tiedä, mutta tädeillä on yllättäen kaikenlaista kremppaa miksi eivät voi ratsastaa ei-niin-kivoilla hevosilla. Kun kuuntelee vikalistaa niin ehkä heille sopisi paremmin parapuoli.

_
Alam itse olla kaikenlaisten kremppojen kokemusasiantuntija :)

Toisaalta nuo tätiturvalliset, tasaiset tallaajat ovat usein itsekin jo keränneet niin paljon kilometrejä, että ovat vähän kankeita (tai ainakin hitaasti vertyviä), hitaita ja laiskanpulskeita eivätkä siis todellakaan mitään kaikkien suosikkiratsuja.

Lisäksi on koko joukko muita syitä. Vanhempi ja kankeampikin opetusmestarikin voi esimerkiksi olla yllättävän herkkä suustaan. Sitä ehkä halutaan säästää ratsastajilta, joilla on epävakaa tai kova käsi. Myös ratsastajan paino ja rakenne vaikuttavat hevosjakoon, mutta sitä ei varmaankaan ole viisasta aina kovin voimakkaasti tuoda esiin.

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   22.7.26 12:43:50

Jakoon vaikuttaa ratsastajan taidot, koko ja rajoitteet. Lisäksi itse katson myös että viihtyykö hevonen ratsastajan kanssa. Jos ei niin sitten annan hevosen kyseiselle ratsastajalle harvemmin

Lähettäjä: lfknsdänl 
Päivämäärä:   22.7.26 12:53:40

Tuntsarin työ on hevoselle raskasta. Mun ratsiopena täytyy yrittää tehdä siitä kevyempää, koska mä olen hevosten puolella, en ratsastajien. Ne eivät ole koneita jonka ratsastaja valitsee toiveidensa mukaan.
Mä jaan hevoset sillä perusteella minkä ratsastajan kanssa ko hevonen näyttää tyytyväiseltä. Eri ihmis- ja hevospersoonat sopii yhteen paremmin tai huonommin.
Sitten on ratsastajia joista yksikään hevonen ei tykkää ja jotka ei kuuntele mitään ohjeita. Nillekin on pakon edessä laitettava joku hevonen alle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.7.26 14:41:53

Mä aikanaan jaoin hevoset sen perusteella miten kukakin ratsastustaidoiltaan sopi ko. hevoselle. Toki myös vaihtelin niitä, ja mitä enemmän kuulin valitusta hevosvalinnoista, sitä epätodennäköisemmin jaoin niitä heidän toivomiaan heille. Osasyynä myös se että hevoset voi juosta tietyn määrän tunteja päivässä, ehkä heppa X tarvitaan tiistain estetunnille sille aralle tädille tällä viikolla, jolloin se tekee sitten keskiviikkona pari lasten tuntia jotka on huomattavasti kevyempiä. Ehkä seuraavalla viikolla se sitten ei hyppää, vaan menee tiistaina lasten tunnit ja on keskiviikkona sennujen koulutunnilla.

Jos jonkun lahjat riittää ratsastamaan hevosen Y läpi ja liikkumaan letkeästi, kun taas toisen samalla tunnilla olevan kanssa se menee selkä jäykkänä vastustellen, jaan sen paljon mieluummin tälle ekalle ratsastajalle. Toinen voi hyvin harjoitella tuntumaa ja perusratsastusta vielä sen vähemmän herkän yksilön kanssa. Hevosetkin on eläviä olentoja, opettajan tehtävä on auttaa niitä suoriutumaan töistään parhaalla mahdollisella tavalla.

Lähettäjä: Kuu 
Päivämäärä:   22.7.26 15:57:06

Millä se perustellaan, että kaikille soveltuva hevonen (on muilla tunneilla aloittelijoista osaavampiin ja lapsista täteihin) on varattu ryhmätunnilla AINA yhden henkilön ratsuksi, vaikka hlö voisi mennä muillakin (jos haluaisi joskus tulla oman mukavuusalueen ulkopuolelle, muutkaan hevoset eivät ole sen vaikeampia vaikka erilaisia ovatkin)? Mitä sitten taphtuu, kun tämä 1 hevonen kupsahtaa, lopettaako hlö ratsastamisen kokonaan? Miksei tällaisia ohjata yksityistunnille? Koska tämän hlön ryhmässä kukaan muu ei saa tuota yhtä hevosta IKINÄ, ellei tämä ratsastaja ole pois.

Lähettäjä: njknk 
Päivämäärä:   22.7.26 15:57:47

Hevosten hyvinvointi edellä jaan enkä välitä koko ajan valittavista tuntilaisista. Jos miä en pidä hevosten puolta kuka pitää?? Ja nämä samat tuntilaiset huutaan kovaan ääneen hevosten hyvinvoinnista. Paitsi silloin kun mä en saa Pollea vaikka Polle kaikin tavoin osoittaa, että inhoaa tätä suussa roikkuvaa ylipainoista selässä horjuvaa säkkiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.26 19:05:16

En ole tallin omistaja enkä opettaja, mutta seikkoja, jotka tulee mieleen:

1) Heillä on enemmän rahaa ja maksavat palveluista? Esim. Primuksella taitaa olla ihan ääneen sanottu nimikkohevossysteemi jossa ns. rahalla saa varattua itselleen parhaan. Varmasti joissain paikoissa myös tällaisia sopimuksia jos osannut kysyä, vaikkei olisi ehkä avoimesti myynnissä.

2) Halutaan ratsastuskoululle menestystä esim. tuntsareissa -> järekvää antaa parhaat hevoset parhaille ratsastajille, jolloin mahdollisuuksia sijoille.

3) Joku ratsastaja saa jonkun hevosen liikkumaan paremmin, jolloin on järkevää, että kyseinen henkilö menee sillä enemmän, jotta se myös pysyy paremmassa kunnossa ja hienompana, eikä mene juntturaan kun kuka tahansa harjoittelee sillä.

4) Perusratsastusta voi harjoitella myös niillä "vähemmän hienoilla" hevosilla, eli ennenkuin perusasiat on kunnossa on turha antaa ratsastajalle hienompia hevosia.

Eli oikeasti mä luulen, että taso vaikuttaa monessa tilanteessa, vaikka syitä halutaan hakea hyväveliverkostosta tai kiusaajista tms.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   22.7.26 19:10:10

Mulla on jo aika pahaa vaivaa selässä, vaikka olen nuori. Mulla on oma hevonen, mutta käyn aina toisinaan ratsastuskoulussakin tunneilla. Luojan kiitos antavat mulle ne tasaiset laiskat puksut, joiden askelissa pysyn mukana. Varmaan aiheuttaa tädeissä närää, mutta en voi sille mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.26 19:35:34

Olispa muuten virkistävää kun joku ope tai omistaja joskus myöntäisi että suosikkeja on. Kaikki tunneilla (ja etenkin kisatiimeissä) käyneet tietää sen. Ihmisen luonne vaan on sellainen että joidenkin kanssa synkkaa paremmin mutta se ei saisi vaikuttaa muiden saamaan palveluun vaan pitäisi olla tasaveroinen kaikkien kesken. Tuntien ajankohta määräytyy yhden mukaan, toisille löytyy aina kisaratsua alle vaikka tulokset ei niin mairittelisikaan. Sillä kuka ahkerimmin treenaa ja nöyrimmin yrittää ei välttämättä ole mitään väliä vaikka kuinka pärjäisit kisoissa sillä isoravisella kamelilla joka ei muille kelvannut.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   22.7.26 20:08:23

No ei pidä paikkansa, että kisatiimeissä parhaat saa parhaat hevoset. Meilläkin yksi sanoi suoraan, että tarvii tallin parhaan hevosen, että ratsastaminen näyttää kisoissa hyvälle. No sillä sitten on saanut kisata, vaikka on koko tiimin surkein. Näkyy että on suosikki muutenkin. Pitkään kisanneet ja treenanneet on siitä voineet vaan unelmoida, että sais edes joskus kokeilla.

Suosikit ne parhaat saa riippumatta tasosta tai sitten huonoimmat saa parhaat, jotta saa opeteltua sillä opetusmestarilla, ja jottei näytä kisoissa ihan huonolle.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   22.7.26 20:28:04

Isommassa koulussa missä 5 tuntia illassa rinnakkain menee jako aikalailla näin:

1. Jaan aloitteleville tunneille ne helpoimmat hevoset joilla pärjäävät
2. Jaan ne vaikeat hevoset niille jotka pystyvät niillä ratsastamaan
3.Estetunnille ne hevoset jotka hyppäävät
4. Sitten lopuille koon ja taidon mukaan sopivat hevoset mitä jää jäljelle jos yksi hevonen voi mennä 2-3h , usein pyritään vielä tauko johonkin väliin saamaan.
5. Sitten jos mahdollista niin toteutan toiveita näiden jakojen sisällä

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   22.7.26 20:45:12

Sanotaan, että jos jollekin kumartaa, toiselle pyllistää. Kaikkiin asiakkaisiin ei kuitenkaan synny samanlaista tunnesidettä, eikä useimpiin sellaista koskaan muodostukaan. Ihmisiä tulee ja menee, joten en koe siitä huonoa omatuntoa.

Joskus päätökseni maksavat minulle rahaa, mutta kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää. Jos haluaa päättää täysin, millä hevosella ratsastaa, silloin oman hevosen hankkiminen on se vaihtoehto.

Kerran annoin oman hevoseni kilpailuihin vähemmän kokeneelle ratsastajalle, koska ajattelin sen voivan auttaa hevosen myymistä juniorihevoseksi. Käytännössä lopputulos oli kuitenkin päinvastainen: suoritus jäi heikommaksi kuin monilla tuntihevosilla kilpailleilla, vaikka sijoitus tulikin voitoksi. Suoritusprosentit olivat tavallisen tuntihevosen tasoa, eikä siitä ollut mitään hyötyä hevosen myynnin kannalta. Päinvastoin.

Ymmärrän, että ulospäin se saattoi näyttää suosimiselta, mutta sen kokemuksen jälkeen kyseinen ratsastaja ei enää kilpaillut sillä hevosella. Hän on luonteeltaan kilpailuhenkinen, minkä vuoksi hän saa usein käyttöönsä parhaat mahdollisuudet, ja lisäksi hänen äitinsä on ystäväni. Silti pyrin tekemään ratkaisut kokonaisuuden kannalta enkä pelkkien henkilökohtaisten suhteiden perusteella.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   22.7.26 21:10:25

Olen itse opettaja, mutta en tallin omistaja. Minun tehtäväni on pitää asiakkaat tyytyväisinä ja sitä kautta myös työnantaja tyytyväisenä.

Jos esimerkiksi vanhempi perustelee, että lapsi tarvitsee juuri tietyn ponin, jotta motivaatio säilyy tai hän jatkaa tunneilla ja ottaa lisää tunteja, niin yleensä annan periksi. Vaikka kyseinen ratsastaja ei välttämättä ratsastaisi siististi tai olisi hevoselle se paras vaihtoehto. Lopulta taloudelliset realiteetit vaikuttavat siihen, keitä asiakkaita halutaan erityisesti pitää.

Meillä oli myös joskus, näin jälkikäteen ajateltuna virheellinen, oletus siitä, että tietyistä ratsastajista tulisi tulevia kisatiimiläisiä. Siksi he saivat enemmän huomiota ja joustoja kuin muut.

Toisaalta kaikkein sitoutuneimpien asiakkaiden kohdalla helposti ajattelee, että he kyllä ymmärtävät ja tyytyvät tilanteeseen. Heiltä ei välttämättä edes tule kysyttyä, mitä he itse toivoisivat. Jälkikäteen ajateltuna sekään ei ole aina ollut oikea toimintatapa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.26 21:28:47

S mainitsee sitoutuneen asiakkaan. Ymmärtäminen loppuu heilläkin aikanaan, ei kukaan jaksa loputtomiin tuntea itseään ylikävellyksi. Tyytyminen ei ole sama kuin tyytyväinen asiakas.
Eriarvoistaminen ei ole tätä päivää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.26 21:43:24

Kuinka monessa muussa harrastuksessa asiakasta pidetään häiriönä tai roskana ja asiakaspalvelusta ei ole tietoakaan? :’)

Lähettäjä: njaah 
Päivämäärä:   22.7.26 22:22:02

Kuu: ainakin mt ongelma voi olla syy tuohon. On tullut vastaan asiakas, joka oli lievästi autistinen ja muutenkin mt ongelmainen nuori henkilö. Oli fiksoitunut yhteen hevoseen, kuvitteli sen luonteen olevan täydellinen, ennenkaikkea väri oli oikea. Tallinpitäjän kanssa olivat sopineet, että x ratsastaa aina hevosella y, tai hevosen ollessa sairaana jättää tunnin väliin. Minähän sitten jaoin aina kys. Hevosen tälle ratsastajalle, mutta enhän voinut asiaa selittää muille asiakkaille. Tämä ratsastaja oli tämän hevosen kanssa täysin "normaali" ratsukko ja muiden kanssa samalla tasolla. Äitinsä selitti, että tämä ratsastustunti kerran viikossa oli ainoa asia mitä pystyi tekemään samalla tasolla ikäistensä kanssa.

Lähettäjä: Priska 
Päivämäärä:   23.7.26 00:54:54

Hyvä, että omistajat ja opettajat pitävät hevosjaoissa hevosten puolta, vaikka se ei varmasti ole helppoa. Tuntuu että aikuiset taantuvat hevosjaoissa taaperon tasolle ja keinoja kaihtamatta vaativat saada sen tietyn lempparin ratsukseen. Kipakka palaute lienee yksi käytetyimmistä ja ehkä myös tehokkaimmista keinoista.

Jos sen sijaan käyttäytyy asiallisesti ja "tyytyy" hevosjakoon napisematta, voi huomata saavansa ratsastaa niillä suosituimmilla ratsuilla vain kerran kaudessa,jos silloinkaan. Pitäisi ilmeisesti opetella itsekin vaatimaan kovaäänisesti, mutta se ei vaan jotenkin tunnu luontevalta.

Lähettäjä: Kuu 
Päivämäärä:   23.7.26 01:01:32

Njaah, eikö hänen paikkansa olisi ollut yksityistunnilla, jos ei ikinä voi mennä millään muulla hevosella? Loppuuko harrastus, kun hevonen kupsahtaa..? Ts.onko tuo sinun mielestä reilua niille muille ryhmäläisille, jotka maksaa ihan saman verran tunnista eikä koskaan saa ratsastaa ko.hepalla?

Itse olen myös aina se, joka sanoo hevosjaossa "ei ole väliä", vaikka välillä @!#$. Sitten, kun kerran joku muu erehtyi sanomaan, että kumpi vaan käy ja pääsin valitsemaan "päältä", niin tuli melkein syyllinen olo, kun valitsin suosikin :D Pitäisi vaan olla röyhkeämpi, että saisi edes joskus itsekin sen lempparin...

Lähettäjä: Njaah 
Päivämäärä:   23.7.26 07:59:43

Kun olet hevosalalla töissä, tuo tilanne on työntekijänä pienimpiä epäreiluuksia mitä kohtaa. Jos sain päättää, jaoin hevoset tasapuolisesti. Oma mielipiteeni oli, että vaikka on hienoa että ko. Nuori pääsi samoihin suorituksiin muiden kanssa viikottaisella ratsastustunnilla, ei se erityiskohtelun vaatiminen opeta autistillekaan mitään hyvää elämästä. Pettymysten sietokyky ja ajattelun joustavuuden opettelu kuuluu mielestäni kaikille varsinkin, kun kyse oli hevosen väristä (hänelle). Hän olisi pärjännyt ihan kaikilla ryhmässä käytössä olleilla hevosilla, nyt aiheutettiin mielipahaa koko harrastajaporukalle turhasta.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   23.7.26 08:29:06

Olemme äiti ja kehitysviiveinen tytär-tiimi. Minä voin mennä millä hepalla vain, mutta tytöllä on vaikempaa.
Minä ratsastan vähintäin kaksi kertaa viikossa, tytär kolme kertaa.
Meille tuli uusi opettaja, jonka tyyli oli kaikki menee kaikilla. Pari kriisiä tuli heti alkuun, ja yritin jutella open kanssa, että jos jättäisi tyttären kouluttamisen minulle, ja jakaisi jonkun niistä kolmesta noin pääsääntöisesti tyttärelle; ne, jotka hänelle sopii. Talli ei ole kovin iso, meidän vuosittainen panos yrittäjälle on kuitenkin lähempänä kymmentä tuhatta euroa.
Kerroin avoimesti tyttären diagnoosista, asiaa ei muutenkaan ole hyssytelty, vakituntilaiset tietävät tytön haasteet. Ne kolme hänen suurta lemppariaan eivät olleet mitään supersuosittuja tuntihevosia.
Tilanne eskaloitui nopeasti. Opettaja jakoi tasan sen hevosen tyttärelle, josta tytär oli sanonut, ettei uskalla mennä. Siihen päälle verhottua ” pottuilua”, pitää oppia sietämään pettymyksiä, aina ei saa mitä haluaa ja muuta pedagogista höttöä kunnon simputustyyliin.

Talli meni vaihtoon.
Eikä itse asiassa ole enää toiminnassa.
En ihan ymmärrä sellaistakaan autismityylistä piirrettä opettajassa, että hän määrää. Ja hän saa määrätä. Vaikka sitten asiakas poistuu paikalta takavasemmalle.
Onneksi asumme alueella, jossa vaihtoehtoja on.
Jos nyt olisimme ihan ihmisiä toisillemme ja vähän käytettäisi pelisilmää, tada-arvonkin sisään voi piilottaa ihan kiusaamista…

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.7.26 10:39:58

mama, oikein toimittu!

Paras on vaihtaa ratsastuskoulua, jos kokee että ei saa rahoille vastinetta.

Ratsastin ratsastuskoulun ”kisaryhmässä”, jatkuvasti hevosilla jolla muut eivät uskaltaneet tai halunneet ratsastaa. Ilmiselvää oli, että näitä hevosia ei viedä esim. ulkopuolisiin kisoihin käytösongelmien yms takia. Muutaman vuoden jaksoin samaa.

Ilmaisin selkeästi, että kiinnostukseni on kisoissa ja haluan tähdätä niihin. Kun taas vastaan tuli tilanne, jossa minulle ei löytynyt kisahevosta, koska ne menivät ratsastajille jotka niillä olivat ratsastaneet vakituisesti, vaihdoin koulua.

Nyt maksan 3x enemmän valmennuksista ja laadukkaasta hevosesta eri toimijalle.

Olisin kantanut tuolle edelliselle koululle enemmänkin rahaa, mutta ei kelvannut. Nyt ne menevät toiselle.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.7.26 11:01:28

Kun vielä kävin tunneilla (2-4 krt/vko) niin tokihan mulla oli suosikkeja joilla oli kiva ja helppo ratsastaa. Kuitenkin ope antoi mulle aina sen hevosen joka oli ollut hankala/oppinut alkeisilla laiskaksi/piti läpiratsastaa/liikaa virtaa vapaiden takia tmv.
Opella oli myös aina joku ajatus sen takana ja kertoi mulle siitä, tykkäsin kyllä koska lähes jokainen tunti oli jollakin tavalla haaste. Mulla oli myös projektihevosia ja ne opetti itselle tosi paljon vaikka ehkä välillä vähän tympi kun ei voinut tehdä samoja juttuja kuin esim vanhoilla opetusmestareilla.
Mutta, opin projekteista niin paljon että päädyin ostamaan oman ratsuprojektin mitä olen saanut pikkuhiljaa vietyä eteenpäin.
Eli tässäkin asiassa kolikolla on myös se toinen puoli.

Lähettäjä: Ujll 
Päivämäärä:   23.7.26 12:43:37

Raha myls ratkaisee, jos tuntiratsastaja kantaa tallille lähes tonnin kuussa niin hänen toiveiraan kuunneellaan ebemmän kuin henkilön joka käy kerran viikossa.

Lähettäjä: Nappi 
Päivämäärä:   23.7.26 13:07:08

Opetan pienessä ratsastuskoulussa, valtaosa oppilaista aikuisia. Osalla on fyysisiä haasteita (selkävaivoja, polvivaivoja jne) ja heille sitten pyritään jakamaan sopivia hevosia. Yllätys sinänsä, että nämä sopivat hevoset (eli tasaiset puksuttajat) ovat juuri niistä joista jokainen muukin tykkää.

Minä en ole lääkäri enkä tee diagnooseja, en myöskään vaadi todisteita rajoitteista vaan uskon asiakasta kun hän jostain vaivasta kertoo. Olen kuitenkin huomannut että mikäli vaiva on semmoinen jonka pitäisi mennä ajan kanssa ohi (esim. polvi loukattu, kuntoutus ja hoito tehty) niin se kuitenkin asiakkaan mukaan aktivoituu kun joutuu menemään jollain vähemmän lempparilla. Juuri sen hevosen satula vääntää huonoon asentoon, askeleet ovat liian isot, hevonen liian hidas tai liian nopea.

Ajattelen että harrastamisen tulee mahdollisuuksien mukaan olla mukavaa. En pakota ketään menemään ratsulla jota vaikkapa pelkää, mutta kyllä koen pientä ärsytystä kun joskus ja juhannuksena tilanteen pakosta joudun jakamaan alle ratsun jota asiakas vierastaa, ja siitä nousee keskustelu ja älämölö että asiakas ei pärjää, ei halua mennä, ei voi ratsastaa sillä. Yleensä tämä loppuu kun totean että on ikävä kuulla ettei ammattitaitoni ole teitä siitä vielä vakuuttanut että pystyn jakamaan hevoset jokaiselle kykyjensä mukaan ja minusta ratsastajan taidot riittävät paremmin kuin hyvin.

Että sinänsä pidän systeemistä jossa on pitkälti vakiratsut, mutta virallisesti en niitä kellekään lupaa. Silti aina tulee vastaan tilanteita joissa vaikkapa rästitunnilla sekaryhmässä asiakas automaattisesti olettaa että tottahan toki hän sen lempparinsa saa jolla useimmiten omalla vakitunnillaankin menee. Tai jos hän varaa extratunnin itselleen toiseen ryhmään niin mielessä ei käy, että siinäkin ryhmässä vakituisilla on hevosjako jo "valmis" eikä hän todennäköisesti lemppariaan saa silläkään tunnilla.

Ja loppujen lopuksi jaan hevoset niiden etu edellä. Ratsastajan taidot ja koko vaikuttavat, jos hevosella X on alla jo tunti osaamattomamman, isokokoisemman ratsastajan alla niin jaan sen mieluusti kevyelle kuskille seuraavalle tunnille, bonusta jos on osaavampi. Mutta kahta tuntia isommalla ja heikompitasoisella en juoksuta.

En koe että minulla olisi suosikkeja oppilaissa, he ovat asiakkaita minulle enkä rehellisesti yhdenkään näkemistä varsinaisesti odota :D Pidän siitä että saan tuottaa turvallista, laadukasta palvelua ja nään työni jäljen kun oppilaan kehittyvät ja voittavat itsensä. Ajattelen tekeväni työtä hevosten eteen, jokainen jolla ratsastetaan ansaitsee hyvää ratsastusta. Puhun paljon myös muusta käsittelystä ja hevosista eläiminä asiakkaille.

Sen voin myöntää että inhokkioppilaita minulla on, tai ainakin inhokkioppilastyyppi. Oppilaat, joilla ei ole minkäänlaista tahtotilaa kehittää itseään fyysisiltä tai henkisiltä ominaisuuksiltaan, kaikki on aina hevosen syytä ja kaikkeen on aina joku ulkopuolinen vaikute. Vuodet toisensa jälkeen poukkoillaan selässä, ei keskitytä itse hevoseen vaan säädetään ja sätätään kaikkea muuta. Parhaassa tapauksessa aletaan jossain kohtaa ihmetellä että miksi ei saa mennä hevosilla x ja y ja koetaan tulleensa syrjityksi ja kiusatuksi kun tyhmä ope ei anna samoja mahdollisuuksia kuin muille.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.7.26 13:21:55

Napilla hyviä pointteja, mutta etkö oikeasti pidä yhdestäkään asiakkaastasi? Onkohan montakin opea joilla samat fiilikset?
Olen itse ohjaajana toisella alalla ja kyllä minä pidän asiakkaistani.

Lähettäjä: Nappi 
Päivämäärä:   23.7.26 14:25:42

Uskallan sanoa että rehellisesti en. Nyt tulee pitkä löpinä joka topikin aiheesta poikkeaa, pahoittelut siitä! Tiivistettynä kuitenkin tämä: valtaosa hevosihmisistä on aika himmeää sakkia ja hommassa nimenomaan eläinten takia. En eroa tästä joukosta.

Olen todella kahtia jakautunut pohjimmiltani: olen erittäin hyvä ihmisten kanssa, menestyn poikkeuksetta työelämässä kun ollaan laajasti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja minulle on todella helppoa lukea erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Käytän tätä kykyä päivittäin ja eläydyn, muokkaan ja sopeutan omaa käytöstäni ja kommunikaatiotani saavuttaakseni haluamiani tuloksia. Mutta en varsinaisesti pidä ihmisistä ja vapaa-ajalla en halua nähdä oikein ketään, vaikka työelämässä haluan aina sinne missä on porukkaa.

Opetustöissä olen ottanut roolikseni olla opettaja, joka on tarkka, vaativa ja huumorintajuinen. Empaattinenkin. Minulla on paljon tyytyväisiä oppilaita ja koko ajan jonoa, joten tyylini on pidetty. Mutta koska kohtaan niin opetustöissä kuin muissakin töissäni ihmiset tuon tarkkailun ja sen myötä valitsemani asetelman mukaan, en koe aitoa ihmisten välistä yhteyttä siinä.

Minulla ei ns. ole energiaa pitää tai välittää ihmisistä jotka eivät ole minulle läheisiä. Tämä ei varmasti näy päälle ja uskallan veikata että esim. moni oppilas kokee minut helposti lähestyttäväksi ja että olen avoin sekä mukava. He eivät siis varmasti kärsi tästä että itse en tunne heitä kohtaan muuta kuin työn iloa kun onnistuvat jossain tai ovat muuten vain taitavia tai vaikka vain tyytyväisiä opetukseen. Uskoisin että osittain juuri siksi olen pidetty ope, kun kykenen huomioimaan kaikki ja tarjoamaan eläytymisen tunteen - vaikka minulle se on objektiivista.

Ymmärrän että moni saa opetustöissä paljon juurikin ihmiskohtaamisista ja niihin liittyvistä seikoista. Minun mieleni toimii tässä asiassa toisin ja pidän hevosista, opettamisesta ja itseni haastamisesta. Oppilaat = ihmiset vain ns. kuuluvat pakettiin :)

Lähettäjä: Cheer 
Päivämäärä:   4.8.26 13:56:12

Raha ei aina ratkaise eikä myöskään se, että osaat olla hyvin tallissa. Ainakaan meillä ei ole mennyt niin, että eniten maksavan tai tallissa muille avuliaan ääni kuuluisi automaattisesti eniten. Ystäväni lapsineen toi tallille usein jopa yli tuhat euroa kuukaudessa, ja minusta he todella osasivat käyttäytyä, mutta siitä huolimatta he alkoivat saada todella erikoista kohtelua.

Jossain vaiheessa aloin itsekin ihmetellä tilannetta: opetusta jäi saamatta, kisoihin ei enää löytynytkään hevosia kuten ennen, ja mukaan tuli muutenkin epäasiallisia kommentteja ja kohtelua. Heidän annettiin ymmärtää olevansa yhtäkkiä ongelma, mutta syytä ei kerrottu eikä keskusteluun suostuttu.

Surullisinta oli nähdä, miten lapset muuttuivat. Iloisista, reippaista ja auttavaisista tallitytöistä tuli vähitellen varautuneita, hiljaisia ja ahdistuneita kaiken sen keskellä, mitä tapahtui.

Vasta pitkän ajan kuluttua selvisi taustalla ollut syy: kateelliset ihmiset olivat levittäneet väitteitä siitä, että he kiusasivat muita tallilla ja jopa jatkoivat kiusaamista tallin ulkopuolella. Useammasta perheestä oli muodostunut porukka, joka oli lähtenyt viemään samaa tarinaa eteenpäin.

Oma lapseni on nyt vanhempi ja jättää ratsastuskoulumaailman osittain juuri näiden kokemusten vuoksi. On raskasta seurata, miten seuran, kisatiimin ja koulun vaikutusvaltaisissa asemissa olevat ihmiset voivat omalla toiminnallaan mahdollistaa tällaisen ulossulkemisen ja savustamisen.

Omassa tapauksessamme yksi ulkopuolinen ihminen onneksi huomasi tilanteen ennen kuin se ehti mennä vielä pidemmälle. Silti valitettavan moni ei uskalla tai halua puuttua kiusaamiseen, ulkopuolelle savustamiseen ja muuhun epätasa-arvoiseen kohteluun. Ulospäin ilmapiiri voi näyttää hyvältä ja toimivalta, vaikka pinnan alla tapahtuu aivan muuta. Tällä tallilla erityisesti omistajan vahvasti tunnepitoiset reaktiot, tosiasioita kuuntelematta ja tarkistelematta vievät luottamuksen harrastajien reiluun ja tasapuoliseen kohteluun. Ei ollut edes yritystä!

Lapsen muiden harrastusten osalta tällaista ei ole ilmentynyt. Niissä (joukkuelajit) on mahdollista aina viedä asia ns. ylöspäin, jos valmentaja ei kohtele tasapuolisesti tai esiintyy kiusaamista tai muuta epäasiallista kohtelua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.8.26 14:10:37

Yleisesti tuntiratsastajana on tosi ärsyttävää kuunnella ainaista napinaa miksi en saanut sitä ja sitä hevosta, miksi toinen sai juuri sen hevosen mitä olisin halunnut, ja että ikinä ei saa sitä lempparia. Varmasti tuttua monille tuntilaisille.

Täällä oli paljon hyviä perusteluita, joita olisi varmasti hyvä avoimemmin tuoda esille oppilaille. Tosin sitten he varmaan suuttuisi niistä perusteista, ja jupisisi sitten niistä.

Ja osa perusteluista ei kyllä kestä päivänvaloa. Kyllä sen meillä ainakin näkee ketkä on omistajan/opettajan p* nuolijat, jotka lapsineen niille parhaille hevosille pääsee. Ei ne, jotka treenaa sitoutuneimmin, ei ne, jotka rahaa tuo eniten, vaan jotka vaan osaa vetää oikeista naruista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.8.26 16:18:45

Tämä nappi kuulostaa omaan korvaan kyllä valitettavasti ihmiseltä, jolla on epärealistiset uskomukset ja oletukset itsestään.

Esim tuo helposti lähestyttävyys..hmm.. ihminen viestii paljon enemmän nonverbaalisesti, joten jos et pidä oppilaistasi ja sinulla on jopa inhokkeja, se väistämättä näkyy ulospäin. Halusit tai et. Ja tuo jonokin voi kertoa ihan muusta kuin "pidetystä tyylistä".

Näitä on nähty. Totuus voi olla toisenlainen oppilaiden parissa. Etenkin jos kukaan ei uskalla antaa negatiivista/rakentavaa palautetta. Se harvemmin kertoo helposti lähestyttävästä symppis opettajasta.