Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.7.26 21:30:46

Ei ole ajankohtainen asia mutta aloinpa nyt vain miettimään :D

En ole koskaan pistänyt hevoseen mitään. Mitä jos omalle nyt tulisikin esim. penisilliinikuuri ja pitäisi itse pistää? Tutut pelotelleet joskus penisilliinisokilla. Kuinka herkästi pistäminen oikeasti menee pahasti pieleen? Tai onko se (pistäminen) ylipäätään loppujen lopuksi niin vaikeaa kuin kuvittelen?

Lähettäjä: Kipa 
Päivämäärä:   20.7.26 21:38:11

Ei se rakettitiedettä ole, sitten tosin haastavaa jos hevonen ei tykkää pistämisestä. Tuikkaat neulan (toisella kädellä voi hämäykseksi nipistää ihoa siitä vierestä) ja katsot ettei tuu verta ja sitten vielä vedät ruutalla varmistaaksesi että ei tule verta ja sitten painat lääkkeen menemään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.7.26 21:45:24

Ei se vaikeaa ole, mutta riskit on ihan todellisia ja pitää olla tosi tarkkana. "Sinne päin" -asenteella ei voi toimia. Toki aina voi värvätä rahaa vastaan jonkun kokeneemman, jos yhtään epäilyttää. Joka tapauksessa ekalla kerralla ell näyttämässä miten homma hoituu.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   20.7.26 22:18:09

Itse pistäminen ja testaaminen onko suonessa on periaatteessa ihan helppoa. Tietty pitää olla tarkkana ettei neula liiku ja siirry suonen kohdalle.Moni alkaa moittimaan kunniso määrä ainetta painetaan lihakseen. Ja pitkän kuurin aikana kaulamyös kipeytyy ja pistäminen vaikeutuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.7.26 22:39:09

Olen omin silmin nähnyt tuollaisen penisilliinishokin, joten pelottelu on sinänsä aiheellista.
Ihan ykkös turvallisuussääntö: Älä pistä ikinä käytävänaruissa tai kiinnitettynä kalteriin, aina vapaana tai riimun naru omassa tai avustajan kädessä karsinassa niin että olet itse oven puolella ja pääset heti ulos ja alta pois jos menee vikaan.

Lähettäjä: Nojoo 
Päivämäärä:   21.7.26 09:46:20

Ei se vaikeaa ole jos joku aiemmin tehnyt alkuun näyttää miten se tehdään. Itse taputtelin kädellä kaulaa ensin ja sitten pistin piikin sisään. Tsekkaus ettei tule verta ja sitten ruisku kiinni ja aine sisään. Pitkässä kuurissa piti vähän vuorotella puolta, kun se ymmärrettävästi kipeytyy.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   21.7.26 11:11:08

Piikittäminen on ammattilaisen hommaa.piste.

Lähettäjä: Ammattilainen 
Päivämäärä:   21.7.26 11:30:25

”Tsekkaus ettei tule verta ja sitten ruisku kiinni ja aine sisään” -> aspirointi pitää tehdä nimenomaa silloin kun ruisku on jo kiinni ja ison lääkemäärän kanssa aspiroida useamman kerran ja injesoidaan vain pieni määrä kerralla lihakseen. Mikäli aspiroidessa neulan konukseen tulee tippakin verta -> uusi pisto.
Useammalla aspiroinnilla voidaan parhaiten välttää anafylaksia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 11:32:26

No kyllä ihan lääkärin ohjeisti piikittämään itse, kalliiksi olisi tullut jos joka päivä olisi lääkäri käynyt.. Tässä annetut ohjeet on ne joilla itsekin tehty

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   21.7.26 11:41:11

Siitäkään ei ole haittaa, jos hevoselle opetetaan pistäminen kannattavana toimenpiteenä jo etukäteen. Apuna voi käyttää vaikka kynänkärkeä tms. jolla kaulaa painetaan. Toki oikea neula ja injektoitava lääke tuottavat erilaisia tuntemuksia, mutta kun tilanteen konsepti on hevoselle jo tuttu ja se tietää sen kannattavaksi, oikea tilanne sujuu todennäköisesti rauhallisemmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.26 12:13:51

Lihakseen pistäminen ei ole vaikeaa ja se tulisi jokaisen osata joka hevosen omistaa. Ainakin joskus tätä harjoiteltiin ihan hevosalan oppilaitoksissa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.7.26 14:01:48

Ei se ole rakettitiedettä, ja jokaisen hevosenomistajan on hyvä osata pistää tarvittaessa.

Lähettäjä: ,,,, 
Päivämäärä:   22.7.26 00:12:32

Mie jouduin omaani piikittämään kun tarhakaveri potkas kintereeseen hokkikengällä ja alkoi mätimään. Laitoin ensin pelkän neulan juurta myöten lihakseen ja katsoin ettei tule verta, sitten ruisku kiinni neulaan ja aineet sisään. Ja vielä toinen satsi samallai eri kohtaan. Oli vielä tujumpi kuuri kun 35 ml aamuin illoin, kuulemma tolla määrällä lähtee varmasti henki jos pieleen menee. Tämä tyyli mulla on lehmiä pistäessä ja kysyin elliltä onko ok myös hevoselle.
Oma hevonen oli oikein hyvä ja kiltti harjoittelukappale mutta neljäntenä päivänä tais kaula olla jo sen verran hellä että irvisteli kun lähetyin neulan kanssa, antoi kuitenkin edelleen kiltisti pistää.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.7.26 08:27:53

Mut on opetettu pistämään ihan ratsastuskoulun leirin teoriatunnilla. Samalla totutettiin poneja toimenpiteeseen.

Lähettäjä: Ll 
Päivämäärä:   22.7.26 09:22:18

Olen kans joutunut omaani pistelemään, mutta, töissä teen samaa, mutta ihmiselle vaan, niin ei ollut niin paha, kun jonkinlainen tuntuma. Ymmärrän kyllä niitä, jotka eivät ikinä ole pistelleet ketään, kuinka voi olla vähän paineita, mutta nopeasti sen oppii ja pää asia, etttä lääke menee sinne minne pitääkin. Ell kyllä opettaa

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   22.7.26 10:46:17

Kaverin hevonen sai myös viimeksi tujumman penkkukuurin niin käski pistää kahteen kohtaan. Paikka ja puoli kannattaa muutenkin vaihtaa joka pistokerta. Niin ja aspiroida aina ruiskun kanssa.

Kannattaa harjoitella etukäteen ja pyytää opetusta tallikaverilta. Suoneen pistäminen myös. Aina on lääkkeet mukaan lykätty klinikalta/ell eikä kukaan ole kitissyt että pitää olla ammattilainen.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   22.7.26 15:48:00

Mitähän hevosenomistaja pistää hevoselle suonensisäisesti?

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   22.7.26 16:04:02

Kipulääkettä ja b vitamiinia pistin viimeksi.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   22.7.26 16:11:18

Ei todellakaan YKSIKÄÄN kouluttamaton pistä mitään suonensisäisesti hevoselleen. Puoskarointia, jos Ennealle on muka yksikään elli lääkettä kirjoittanut.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.7.26 16:13:52

Nykyään en ole tarvinnut, mutta olihan tuo suoneenkin pitäminen ihan perustaito ennenvanhaan. Nykyäänkö sitä ei enää opetella?

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   22.7.26 16:15:05

Ihan on päivystäjät jättäneet sekä klinikalta annettu mukaan suoneen pistettävää. Eivät myöskään ole yhtään yskineet kun on joskus päivystyssikaan lääkitysohjeita kysytty. Päin vastoin kehuttu oikeasta hoidosta ja toiminnasta.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   22.7.26 16:16:59

*; ei näköjään, minulle se ainakin opetettiin jo teininä 35 v sitten.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   22.7.26 16:29:37

Oheisvelvoitteet ja rajoitukset7 § Lääkkeen antaminen eläimelle ja antajan tiedot (sekä MMM asetus): Eläinlääkärin on luovutuksen yhteydessä varmistuttava siitä, että lääkkeen antajalla (omistajalla) on riittävät tiedot, taidot ja toimintamahdollisuudet lääkkeen antamiseen. Jos antotapa (kuten suonensisäinen i.v. -pisto) vaatii eläinlääkärin ammattipätevyyttä, lääkettä ei saa luovuttaa omistajalle.

Eläinlääkärin velvollisuus varmistaa lääkkeen antajan osaaminen ja lääkkeen luovutusrajoitukset perustuvat ensisijaisesti Maa- ja metsätalousministeriön asetukseen lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (17/2014) sekä Ruokaviraston ohjeistukseen. Suonensisäisesti annettavien lääkkeiden luovuttaminen eläimen omistajalle on kielletty, sillä toimenpide vaatii eläinlääkärin ammattipätevyyttä ja lääkevalmisteiden myyntilupaehtojen mukaista käyttöä. Lisätietoa aiheesta on saatavilla Finlex-sivustolta, kuten Finlex Laki eläinten lääkitsemisestä 387/2014.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   22.7.26 17:40:39

Otetaanhan verikokeita itse suonesta, samoin se toimii toisinkinpäin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.7.26 19:00:43

Pistäminen itsessään ei ole hankalaa, penisilliinisokki kuitenkin ymmärrettävästi kauhistuttaa. Hevonen voi olla saanut monta kuuria onnistuneesti ja silti kehittää
Joskus sokin. Pisto itsessään voi mennä täysin oikein ja lihakseen, ja sokki vaan tulee. Yhden olen nähnyt, oli kokenut pistäjä ja kuuri pitkällä, näin vaan tapahtui täysin onnistuneesta pistosta. Omalleni pistin juuri kuurin ongelmitta, mutta vastenmielistä puuhaa se on, kun olemassaolevan riskin tiedostaa. Itse olen klinikalta oppinut aspiroimaan monta kertaa yhden injektion aikana ja onneksi; kerran verta alkoi tulla aspiroidessa injektion puolivälissä eli ilm. neula liikahti hieman, olisi päässyt loppulääke väärään kohteeseen.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   22.7.26 19:02:42

***; tuo. Iät ja ajat on viety veret itse eläinlääkärille jos on haluttu tsekata jotain.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.7.26 19:04:24

Lisään vielä, että itse lääketieteen parissa töissä ja ihmisiä pistelen, mikä helpottaa hommaa, mutta tämän tavaran kanssa harrastan kyllä tuota 3-4x aspirointia injektion aikana.

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   22.7.26 19:09:46

Mut on opetettu pistämään 90-luvulla heppakerhossa. Olin silloin 13-vuotias :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.26 20:02:33

Pistämisen oppii kyllä, kun on pakko. Kaulaan pistäminen on helppoa, jos on rauhallinen hevonen. Ryntäisiin pistäminen on mielestäni hankalampaa, mutta sekin onnistui ja kankkuun pistäminen vaatii sen verran voimaa, etten uskaltanut yksin kokeilla eläinlääkärin opastuksesta huolimatta. Ikävää hommasta teki, että annos oli liian suuri annattavaksi kerralla, joten joutui laittamaan kahdessa osassa ja kuuri pitkä, joten järkevää kohtaa joutui etsimään.

Lähettäjä: Tuuli 
Päivämäärä:   23.7.26 02:13:21

Kokemattomana kiinnostaa, että haittaako jos ruiskuun jää ilmaa? Miten toimitte, että ruiskuun ei jää ylimääräistä ilmaa jos lääkeannos ei täytä koko ruiskua? Vai onko se edes ongelma?

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   23.7.26 02:27:00

Ruiskua naputellaan pystyasennossa ja ilmakupla painetaan ulos. Diabeetikkokissaa tuli aikanaan piikitettyä useampi vuosi, ja siinä hommassa ruiskuun ei paljoa tavaraa tullut.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   23.7.26 10:53:27

Pienet ilmakuplat ei haittaa. Töissä eräs anelääkäri kerran sanoi että yhden väliletkullisen voi laittaa, toisen kohdalla voit kysyä itseltäsi että olenkoihan tomppeli. Hitler tuon oli ihmisellä testannu aikoinaan että millä määrällä henki lähti, sitä en enää muista.

Mutta joo naputtelee nyt kuitenkin kuplat pois. Niin itsekin teen, töistä jäänyt päälle se että ei edes mikrokuplia vaikka eipä ne mitään haittaisi.