|
Lähettäjä: ....
Päivämäärä: 21.7.26 15:01:32
Anna kilpeläisen sivuilta:
Asetus – enemmän kuin luulisi
This entry was posted on 22.9.2011, in Hevoselämää and tagged asetus, hevosen niska, hevosen rentous, kouluratsastus, kuolaintuntuma, ohjastuntuma, ratsastus. Bookmark the permalink. 1 kommentti
Jokaiselle ratsastajalle lienee opetettu, että hevosta tulee asettaa kaikissa kaarteissa ja sivuttaisliikkeissä. Nykypäivänä oikeaoppiseen asetukseen kiinnitetään kuitenkin aika vähän huomiota ja asetukseksi helposti kelpuutetaan miltei millainen tahansa pään tai kaulan kääntely tai jopa kallistelu tai nyökkäily. Asetuksen alkuperäinen tarkoitus lienee unohduksissa.
Ranskalaisen kouluratsastusvalmentaja eversti Christian Carden opetuksessa ja ratsastuksessa asetus on kuitenkin erittäin keskeinen asia. Asetuksen avulla opetetaan hevonen rentouttamaan niskansa ja leukansa, jolloin se voi olla hyvin joustavasti ja pehmeästi kuolaintuntumalla. Rento niska ja leuka (myös suu ja kieli) antaa hevoselle mahdollisuuden tasapainoilla luontevasti omassa tasapainossaan, puskematta vasten ratsastajan kättä kuolaimen yläpuolella tai alla tai nyökkäämättä tai vetämättä kaulaansa jäykästi kuolaintuntumalta kuolaimen taakse. Tällaisen asian tärkeyttä voi hyvin kuvitella asettumalla itse hevosen asemaan. Miten joustava tasapainoilu takaosan päällä aktiivisessa ravissa tai laukassa voisi onnistua, jos samaan aikaan kaula jäykkänä pusketaan vasten ohjastuntumaa tai hampaat louskuen kiskotaan leukaa kohti rintaa. Hauskan muistutuksen tästä sain jokunen viikko sitten ollessani pilatestunnilla. Ohjaaja pyysi meitä tarkistamaan niskamme rentoutta jotain liikettä tehdessämme kokeilemalla pystymmekö rennosti kääntämään päätämme kummallekin sivulle – siis asettumaan :)
Oikea kuolaintuntuma, kuolaimen liikkeiden seuraaminen ja asetus täytyy opettaa hevoselle. Tässä herkässä asiassa on hyvin tärkeää tietysti myös se, mitä ohjien toisessa päässä tapahtuu. Jäykkäkätinen kouluttaja ei opeta rentoa ja pehmeää suuta vaan jotain aivan muuta. Liikkeessä tehtävään harjoitteluun kuuluu myös hevosen pään ja kaulan liikkeiden täsmällinen seuraaminen käsillä, jotta hevonen ei joudu lopettamaan kaulansa (ja sen myötä myös selkänsä) liikkeitä ja siksi jäykistämään itseään. Tämä pätee erityisesti käyntiin ja laukkaan, ravissahan hevosen pää ja kaula eivät juuri liiku.
Ranskalaisen ratsastusperinteen periaatteiden mukaan on tärkeää huolehtia, että hevonen säilyttää niskansa ja leukansa rentouden läpi kaikkien askellajien, siirtymien ja tehtävien. Mikäli jännitystä ilmenee, hevonen pyydetään rentouttamaan niskansa uudelleen asetuksen avulla. Hevosen rentouttaessa niskaansa se ei nyökkää kohti rintaansa, vaan pehmeästi kurkottaa kohti kuolaintuntumaa ja asetusta, kaula kaartuen yhtenäisesti koko matkaltaan säästä niskaan. Niska on aina korkeimpana kohtana, hevonen ei vedä kaulaansa lyhyemmäksi mistään kohdasta. Asetukselle kurkottautuminen kohottaa myös hevosen säkää ja rintakehää ja jo osaltaan parantaa hevosen tasapainoa.
Suomeksi ei taida olla tarkkaa käännöstä ranskalaiselle termille ”Mise en main”. Se liittyy kuitenkin olennaisesti kuolaintuntumaan. Oikeaoppisella kuolaintuntumalla hevonen rentouttaa suunsa ja kielensä ja liikauttaa suutaan samalla tavoin kuin niellessään. Leuat liikahtavat erilleen, jotta kielellä on tilaa kevyesti nousta ja taas laskeutua. On tärkeää, että hevosella ei ole tiukalle kiristettyä turpahihnaa, joka estää sitä rentouttamasta leukojaan, kieltään ja suutaan tällä tavalla. Rento suu kostuu tai vaahtoaa kevyesti hevosen työskennellessä. Hyvä ilmaus on, että hevonen näyttää siltä kuin sillä olisi huulipunaa. Everstin kursseilla on mahdollista nähdä hänen opettavan myös tätä suun rentouttamista hevosille. Tähän tehtävään ei liity pään liikuttelua, kyse on ainoastaan leuan rentouttamisesta.
Lisää kuolaintuntuman, kuolaimen liikkeiden seuraamisen, asetuksen ja suun rentouttamisen kouluttamisesta hevoselle:
Tuire Kaimio – Hevosen kanssa, sivulta 528 alkaen.
|