Lähettäjä: Surku 
Päivämäärä:   14.7.26 23:11:58

Miten kengittäjä saa teillä huomauttaa hevoselle käytöksestä?

Mun hevosella on hiukan pitkät piuhat eikä oo aina kärppänä nostamassa jalkoja, niin kengittäjä komentaa hevosta. Viime kerralla käytiin sillä rajalla, että onko mulle enää ok.

Mikä teillä on vielä ok?

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   14.7.26 23:28:04

Yleensä on selvitty muilla konstein kuin komentamalla

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.7.26 23:47:03

Opeta se nostamaan jalkansa.

Lähettäjä: pirkko 
Päivämäärä:   15.7.26 00:12:25

Äh, ei tämä liittynytkään niihin paneviin kengittäjiin :-(

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.7.26 00:54:33

Mun hevosta saa komentaa asiasta. Esim jos riuhtoo jalkaa pois tai yrittää liiskata. Ei mistään jalan noston hitaudesta todellakaan. Ja mitään ääneen sanomista en ajattele komentamisena.

Joskus mulla oli vanhempi hevonen, ja varotteli kengittäjää useaan otteeseen, ettei enää jaksa pitää ylhäällä. Tämä ei uskonut. SIt hevonen vaan painoi jalan maahan ja sitä sitten alkoi neuvomaan. Totesin siihen, että vanha ja vaivainen, toimi sen mukaan.

Eli aloittajalle, sun pitää tietää sun hevonen ja olla sen puolella. Mutta jos hevonen toimii vaarallisesti, niin sit pitää ymmärtää, ettei kengittäjä halua itseään teloa.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   15.7.26 01:29:06

Neuvon itse kengittäjää, jos näyttää ettei osaa lukea hevosen eleitä. Siis tyylillä, että ”voitko nostaa pakin sen pepun takaa etkä työntää lattialla?” Kengittäjä saa reilusti komentaa hevosta, jos tarve vaatii. Mitään rumaa räimimistä en katso yhtään ja menisi vaihtoon.

Lähettäjä: Nam 
Päivämäärä:   15.7.26 01:34:21

"Lähettäjäpirkko

Päivämäärä15.7.26 00:12:25

Äh, ei tämä liittynytkään niihin paneviin kengittäjiin :-("

Sama. xD

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.7.26 08:10:14

saa vaikka kyynerpäällä iskeä kylkeen, jos tarve vaatii. tämä on vähän kovapäinen ruuna, joka ei oikein usko ellei sille suuttu. on kokeiltu oikeasti kaikki mahdollinen nätisti komentaminen, mutta jos on sillä tuulella, että katselee ympärilleen eikä malta seistä pikallaan, niin silloin vain se suuttuminen auttaa. ei auta heinät (ei kiinnosta), ei herkut (menee kierroksille), ei rapsutukset (paitsi joskus ötökköaikana), ei nätisti komentaminen yms. Olen harjoitellut jalkojen ylhäällä pitoa eikä mulla ole ongelmaa asiassa, eli en voi kengitystilannetta täysin harjoitella. Osaa siis seistä paikallaan jalka ylhäällä vaikka hamasn tappiin asti, mutta aina ei kiinnosta kun on tylsää. Nykii jalkoja pois tai liikkuu muilla jaloilla ees taas, niin ettei työstä tule mitään. Tämä on kaiken lisäksi 177/650 niin ei huonoa käytöstä katsota yhtään. Suuttumisella sitten lopettaa härväämisen ja seisoo paikallaan.

Lähettäjä: 67890 
Päivämäärä:   15.7.26 08:21:13

Monikaan hevonen ei nosta kärppänä jalkoja. Annan niiden asetella itsensä ennen jalan nostoa joka yleensä nousee kyllä aika pian. Jos se ei jostain syystä ihan sellaisella pikkupyytämisellä nosta niin yleensä se on omistaja mikä alkaa hevosta patistamaan vaikka kyllä se jalka siitä nousee ja nostetaan. Ongelmallinen hevonen asia erikseen, mutta ei se mielestäni ole niin vakavaa jos välillä saa kysellä vähän aikaa että nouseeko se jalka nyt vai ei. Periksihän siinä ei anneta. Taustalla on kuitenkin usein epämukavuutta kun painoa/asennonmuutosta tulee viereiselle jalalle tai muualle. Ja tarkoitan nyt sellaista mikä ei oikeastaan pitkitä sitä työntekoa häiritsevästi. Toisilla nosto tapahtuu sormenpäillä, toisilla kyllä nostan vaikka vuohiskarvoista.

Muutenhan tietenkin pitää koittaa lukea milloin jalka lähtee tosissaan jos sitä ei pian anna takaisin jne. Mitä nyt näitä on että homma pysyisi mahdollisimman turvallisena. Joistain asioista komennan, pureminen ja potkiminen ei ole hevoselta sallittua. Mutta turha jäädä tappelemaan, ja joidenkin kanssa oppii nopeasti että minkäänlainen komentaminen on täysin turhaa ja polle on paras vaan tainnuttaa sellaiseen känniin että työn saa tehtyä. Lisäksi kysyn omistajalta etukäteen että saako tätä komentaa ja miten, koska joku hevonen voi pimahtaa täysin kun vähänkin ärähtää. Sellainen tilanne jossa minun pitää itse punnita miten vaaraan itseni asetan esim roikkuessani takajalassa, on myös eri asia.

Kuitenkin pahimpana pidän sitä että se omistaja tulee siihen väliin komentelemaan ja jopa huitomaan. Silloin kun kengittäjä on jalassa, pitäisi kommunikoinnin minun mielestäni tapahtua lähinnä hevosen ja kengittäjän välillä. Eli hevonen seuraa kengittäjää eikä omistajaa. Jos omistaja sotkee itsensä tähän meuhkaamaan niin hän asettaa jalassa olevan ihmisen helpommin vaaraan ja hevonen saa ristiriitaista palautetta. Joku voi sanoa tähän tietysti, että pakkohan se on väliin mennä jos kengittäjä ei osaa käsitellä hevosta. Kysymys kuuluu että osaako hän vai eikö hän osaa sen omistajan mielestä. Varmaan molemmin päin riippuen tilanteesta, mutta kuitenkin.

Lähettäjä: saa 
Päivämäärä:   15.7.26 08:33:47

Ensinnäkin, kengittäjä tulee meille töihin. Minun on tarjottava sille turvallinen työympäristö. Minun on koulutettava itse hevonen nostamaan jalka ja seisomaan paikoillaan jalka ylhäällä. Kengittäjän työn tulee olla turvallista. Kaikki keinot on sallittuja jos todella on vaarallinen tilanne. Niitä ei kuitenkaan missään tilanteessa saisi tulla.

Vuosien varella ollut monia kengittäjiä, jokaisella oma hermorakenne ja tapa toimia. Ainoa mihin puutuin oli varsan ensi vuolu uudessa paikassa. Se ei onnistunut sillä varsa ei osannut seistä paikoillaan ja kengittäjän asenne alkoi olla uhkaava jolloin varsa alkoi pelätä. Oltiin pisteessä että saadaan kohta varsalle isoja ongelmia joten vihelsin pelin poikki. Pyysin toisen kengittäjän, sellaisen joka ymmärtää että 6kk ikäinen ei välttämättä osaa seistä paikoillaan ja saimme jalkahuollosta mukavan kokemuksen. Sen jälkeen ei tämä alunperäinen kengittäjä meille enää tullut.
Eli semmoinen turhasta hermostuminen on se mihin puutun, jos on syy oikeasti turvata oma itsensä niin kaikki keinot on sallittuja, ettei ihmiselle satu mitään.

Lähettäjä: Auts 
Päivämäärä:   15.7.26 09:29:35

Saa lyödä vasaralla mahaan.

Lähettäjä: :-) 
Päivämäärä:   15.7.26 11:24:37

"Saa lyödä vasaralla mahaan"
Mitähän hupia nämä muka-vitsikkäät provoajat kommentoinnistaan saavat? Tai voiko jonkun elämä olla niin tylsää ja sisällötöntä, että tämä on se ainoa hupi?

Monta kengittäjää nähneenä ja kokeneena arvostan ammattitaitoista kengittäjää ja pitkäaikaista asiakassuhdetta. Kengittäjä tuntee hevoseni ja osaa lukea niitä niin, ettei varsinaista komentamista tarvita. Kaksi kengittäjää on aikanaan mennyt vaihtoon huonon työnjäljen ja/tai hevosten turhan rassaamisen takia: kiltinkin hevosen saa hermostumaan jatkuvalla komentamisella. Lisäksi toisella näistä oli tapana hutkia eläimiä sillä työkalulla, mikä kulloinkin sattu kädessä olemaan. Se ei ole ok. Itse annan kengittäjälle työrauhan: olen paikalla mutta en puutu ammattilaisen ja hevosten väliseen kommunikointiin (sama hierojien, eläinlääkärien ym. kanssa).

Lähettäjä: Auts 
Päivämäärä:   15.7.26 11:41:47

Mikä v...itun provo?