|
Lähettäjä: jjj
Päivämäärä: 12.7.26 18:14:40
Sun täytyy itse olla sekä paljon nopeampi että paljon vaativampi. "Hidas ratsastaja tekee hitaan hevosen, nopea ratsastaja tekee nopean hevosen."
Näin se on.
Ihan ensimmäisestä kävelyn metristä asti vaadit, että hevonen liikkuu reippaasti. Pari nopeaa naputusta jalalla, ja jos ei tehoa, heti raippa. Ohjat koko ajan TUNTUMALLA, joka ei siis tarkoita vetämistä vaan tuntumaan. Siirin osa ratsastuskoululaisista ratsastaa koko ajan aivan liian pitkillä ohjilla.
Et yhtään purista pohkeella tai reidellä, vaan ne ovat koko ajan irti. Pohje vaan käy napakasti ja todella nopeasti kyljessä ja jos ei tehoa, raippa.
Ja tätä jatkat koko alkukäynnin ajan. 10 min kohdalla heppa alkaa jo heräilemään.
Perusajatus on, että jokaiseen apuun täytyy tulla reaktio, ja apua vahvistetaan kunnes reaktio tulee. Jos hevonen lähtee raviin tai laukkaan sitä kehutaan, koska sitä siltä haluttiin, liikkumista eteenpäin.
Ja sun pitää ENNAKOIDA hevosta, olla koko ajan nopeampi kuin se. Kun tunnet ravissa tai laukassa pienekään merkin siitä että hevonen alkaa hiipua, samalla sekunnilla uusi napakka apu. Erityisesti kulmissa hevoset hidastaa, varaudu siihen ja muistuta että kulman läpi mennään samaa tahtia.
Ja se ohjastuntuma. Joka on tosi vaikea, mutta sitä pitää opetella paljon.
Älä ikinä, ikinä tee tuntilaisen perusvirhettä että käytät pohjetta koko ajan. Se on pahinta.
|