|
Lähettäjä: Mm
Päivämäärä: 9.7.26 13:36:46
Jos mennään ihan historian alkujuurille, aikaan jolloin ratsastus oli käytännössä miesten laji. Miten siitä päädyttiin tilanteeseen, jossa nykyään valtaosa harrastajista on lapsia?
Pidin aikanaan ratsastuskoulua, joten pohjaan tämän omiin kokemuksiini. Niiden perusteella tuntui usein siltä, että suurinta osaa lapsista ei kiinnostanut hevonen eläimenä juuri lainkaan. Ratsastamaan kyllä haluttiin, mutta hevosen hoitaminen tuntui monelle olevan vain paha pakollinen välivaihe.
Haluttiin ratsastamaan mahdollisimman monella tallin hevosella, vaikka omat taidot eivät vielä välttämättä riittäneet kaikkien hevosten kanssa toimimiseen. Tunnin jälkeen haluttiin nopeasti kotiin eikä hevosen rauhalliseen ja huolelliseen hoitamiseen juuri jaksettu panostaa.
Haluttiin laukata kovaa ja pitkään, mutta jos laukka ei pysynyt yllä, syy oli helposti hevosessa tai niuhossa opessa ”joka ei anna laukata”. Harvemmin kiinnosti selvittää, mistä ongelma johtui tai miten omaa ratsastusta voisi kehittää niin, että laukka oikeasti pysyisi yllä.
Hevonen on herkkä pakoeläin, joka lukee ihmistä jatkuvasti ja reagoi pieniin muutoksiin kehonkäytössä, tunnetilassa ja olemuksessa. Silti lajin suurin harrastajaryhmä koostuu lapsista, joiden keskittymiskyky, impulssikontrolli ja kehonhallinta ovat vielä luonnollisesti kehitysvaiheessa.
Miten ratsastuksesta siis tuli lasten laji? Missä vaiheessa painopiste siirtyi näin vahvasti lapsiin, ja miksi?
Loppuun vielä tarkennus, ettei tarkoitukseni ole väittää, etteivät lapset tai nuoret kuuluisi lajin pariin. Meillä on onneksi paljon todella lahjakkaita nuoria ratsastajia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita sekä hevosista että omasta kehittymisestään. Puhun tässä ilmiöstä, jonka itse olen vuosien varrella huomannut.
|