Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   9.7.26 13:36:46

Jos mennään ihan historian alkujuurille, aikaan jolloin ratsastus oli käytännössä miesten laji. Miten siitä päädyttiin tilanteeseen, jossa nykyään valtaosa harrastajista on lapsia?

Pidin aikanaan ratsastuskoulua, joten pohjaan tämän omiin kokemuksiini. Niiden perusteella tuntui usein siltä, että suurinta osaa lapsista ei kiinnostanut hevonen eläimenä juuri lainkaan. Ratsastamaan kyllä haluttiin, mutta hevosen hoitaminen tuntui monelle olevan vain paha pakollinen välivaihe.

Haluttiin ratsastamaan mahdollisimman monella tallin hevosella, vaikka omat taidot eivät vielä välttämättä riittäneet kaikkien hevosten kanssa toimimiseen. Tunnin jälkeen haluttiin nopeasti kotiin eikä hevosen rauhalliseen ja huolelliseen hoitamiseen juuri jaksettu panostaa.

Haluttiin laukata kovaa ja pitkään, mutta jos laukka ei pysynyt yllä, syy oli helposti hevosessa tai niuhossa opessa ”joka ei anna laukata”. Harvemmin kiinnosti selvittää, mistä ongelma johtui tai miten omaa ratsastusta voisi kehittää niin, että laukka oikeasti pysyisi yllä.

Hevonen on herkkä pakoeläin, joka lukee ihmistä jatkuvasti ja reagoi pieniin muutoksiin kehonkäytössä, tunnetilassa ja olemuksessa. Silti lajin suurin harrastajaryhmä koostuu lapsista, joiden keskittymiskyky, impulssikontrolli ja kehonhallinta ovat vielä luonnollisesti kehitysvaiheessa.

Miten ratsastuksesta siis tuli lasten laji? Missä vaiheessa painopiste siirtyi näin vahvasti lapsiin, ja miksi?

Loppuun vielä tarkennus, ettei tarkoitukseni ole väittää, etteivät lapset tai nuoret kuuluisi lajin pariin. Meillä on onneksi paljon todella lahjakkaita nuoria ratsastajia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita sekä hevosista että omasta kehittymisestään. Puhun tässä ilmiöstä, jonka itse olen vuosien varrella huomannut.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   9.7.26 13:43:10

Ratsastus oli "miesten laji" sotimisen takia, vaikkakin arkeologiset löydöt ovat osoittaneet naisten olleen ihan yhtä hyviä tai ehkä parempiakin hevosten kanssa. Esim. yksi villin lännen parhaista "cowboysta" oli seminol-intiaaniheimoon kuulunut nainen.

Miksi ratsastuksesta on sitten tullut enemmän lasten ja naisten laji (Suomessa, maailmallahan epäsuhta sukupuolten välillä ei ole yhtä suuri) johtunee siitä, että lajista on tullut enemmän harrastelaji kun hevosia ei enää sodissa käytetä.

Lähettäjä: wedf 
Päivämäärä:   9.7.26 13:46:44

Ratsastus on miesten laji kaikkialla Pohjoismaiden ulkopuolella. Jo johtuu siitä että ratsastus liitettiin voimakkaasti ratsuväkeen ja upseereihin. Ja Euroopassa ratsuhevoset, niiden kasvatus ja koulutus on monisatavuotinen miesten asia. Myös vakavasti otettava bisnes. Menkää johonkin saksalaiseen hevoshuutokauppaan siellä yleisö täynnä keski-ikäisiä miehiä.

Suomessa ei ole ollut oikein aatelisia, ei oikein upseereita tai ratsuväkeäkään siinä mielessä kuin Keski-Euroopassa. Ei (ratsu)hevoskasvatustakaan. Suomessa hevonen on ollut työ- ja matkustusväline, suomenhevonen. Pellolla ja tukkimetsässä.
Eli meidän ratsastusperinne on millinohut.

Lähettäjä: rr 
Päivämäärä:   9.7.26 13:48:29

Toi olis kyllä kiva tietää, mitkä syyt ovat johtaneet siihen asetelmaan, että miehisestä sotahevos/maatalouslajista tuli tyttöjen harrastus, josta pojat heitä kiusaavat. Niinkun oikeasti mikä johti tähän?

Onkohan tätä asiaa syvemmin tutkittu?

Jostain syystä heppatyttöjähän on ala-asteikäisinä jo vieroksuttu, pidetty vähän outoina. Hevosharrastushan on todella mukaansa tempaavaa ja siihen hurahdetaan, mutta miksei mistä vaan harrastuksesta tai eläinlajista kiinnostuneita pidetty outoina? Jos puhuivat jatkuvasti asiasta. Vai menikö heppahöperöillä se asiasta jauhaminen vaan niin överiksi?

Lähettäjä: booker 
Päivämäärä:   9.7.26 14:05:57

Olen jo vanha, mutta en nuorempana koskaan kokenut, että heppatyttöjä olisi pidetty mitenkään outoina; lähinnä päinvastoin. Heppatyttöys oli melkeinpä se oletusarvo. Sen sijaan ratsastavaa poikaa olisi kyllä katsottu kieroon. Valitettavasti.

Lasten laji luultavasti siksi, että aikuisena aloittaminen on aika pelottavaa eikä kroppa opi uusia asioita samaan malliin kuin pentuna. Tyttöjen laji, koska eläimet ja hoivavietti ja mitä näitä nyt on. Stereotypiat eivät synny tyhjästä.

Lähettäjä: Lisähappi 
Päivämäärä:   9.7.26 14:18:01

Johtuuko Odin siitä että raviurheilu/kilvanajo ovat yhä hyvin miesvoittoisia lajeja, joita tehdään ammattina. Siellä liikkuu raha, ratsastus taas on meille nykymuodossaan kopioitu siitä mitä Ruotsissa on tehty. Esim ihan perus rtsastukoulut on sieltä kopioitu. Ne nousivat armeijan ratsastusopetuksen rinnalle aikana kun maalta kaupunkiin muutto oli voimakasta ja perheet vaurastuivat siinä määrin että myös lasten harrastuksiin oli varaa. Alettiin julkaista Hevoshullu -lehteä ja Villivarsaa yms. Myös esim. Marvi ja Mervi Jalon kirjat on kohdennettu nuorille tytöille. Osa tyttöuhevoshulluudesta on ryhmäoppimista ja - käytöstä. Briteissä on sama ilmiö, poikia laukkatalleilla enemmän kuin ratsastuskoulujen talleilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.7.26 14:18:14

"jossa nykyään valtaosa harrastajista on lapsia?"

Onko? Olen siinä käsityksessä että nykyisin valtaosa harrastajista on keski-ikäisiä naisia?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.7.26 14:21:12

Pohjoismaissa, mutta erityisesti Suomessa ratsastuksen naisvaltaisuus selittyy myös sillä, että suomi on ollut tasa-arvon osalta edelläkävijä. Hevonen ei ole ollut suomessa statussymboli tai sotaväline, vaan se on ollut jokaisen talouden jäsen, talouden arvokkain omaisuus. Maataloustöihin ja eläimistä huolehtimiseen on osallistunut koko perhe sukupuolesta ja iästä riippumatta. Vasta koneiden yleistyessä maataloustöistä on tullut selkeämmin "miesten töitä", kun nainenhan on liian typerä käyttääkseen konetta. Hevoset on sitten jääneet naisten ja lasten kanssa kotiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.7.26 14:24:13

Olin meidän luokan ainoa heppatyttö ja siitä kiusattiin. Ratsastavia tyttöjä pidettiin hurahtaneita ja lapsellisina. Pojat sanoivat, että haisen hevoselle ja ”miksi laitat faijan vanhat kalsarit”.

Lähettäjä: rr 
Päivämäärä:   9.7.26 14:38:52

Joo en tiedä missä pumpulissa on täytynyt kasvaa, jos ei ole lapsena saanut kuulla niitä "haiset paskalle" "kiva leikkiä meetvurstilla" jnejne. kiusausta jopa jos hevostytöllä oli joku päivä letit koulussa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   9.7.26 14:48:22

60 luvulla aloitin ratsastuksen, koskaan ei ole kiusattu eikä hevosenhajusta irvailtu. Meidän luokalla oli monta heppahullua
Siitä asti on hevoset kuuluneet osana elämään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.7.26 15:03:12

No lapsenahan se kannattaa aloittaa, samoin kuin joku viulunsoitto ja yleisurheilu.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   9.7.26 15:10:19

Lähes kaikki urheilulajit ovat lasten lajeja, jos nyt tuolla lailla asiaa väännetään. Useimmissa urheilulajeissa laji on aloitettava jo lapsena, jos mielii huipuksi. Ja mm. siksi urheiluseurat satsaavat vahvasti junioritoimintaan.

Lähettäjä: nnnn 
Päivämäärä:   9.7.26 17:04:28

Sanoisin myös että lähes täydellinen perinteiden puute. Keskieuroopassa ylä- ja ylemmässä keskiluokassa ratsastusta on harrastettu jo sukupolvia, se on ollut normaali kasvuympäristö, kaikki ovat enemmän tai vähemmän ratsastaneet. Kolemannen tai neljännen polven olympiaratsastaja ei ole harvinaisuus, ja hevoskasvatusta on harjoitettu laajassa mittakaavassa.

Meillä on suunnilleen yhden käden sormilla laskettavissa ne suvut joissa jo isoäiti/isoisä ovat ratsastaneet ja kilpailleet lajissa. Muutama suomenruots suku, ei ketään muuta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   9.7.26 17:17:54

Ei tätä boomeria kyllä ikinä ole kiusattu hevosten takia koulussa. Iso osa tytöistä ja osa pojistakin luuhasi tallilla ja hevosten hoito oli meille hyvin tärkeää. Varmaan nuo kiusatut ovat jostain muutenkin einiinkivoiltaseuduiltamitäsuomessalöytyy.

Lähettäjä: vip 
Päivämäärä:   9.7.26 17:35:29

Kun mä joskus muinaisuudessa olin teini, ratsastajainliitossa oli 6000 jäsentä ja kisaajia max 1000 eikä varmaan sitäkään. Ratsastuskouluja oli Suomessa neljä ja ainoat joilla oli omia hevosia on 85%sti rikkaita suomenruotsalaisia sukuja. Tavallinen keskiluokkainen ratsastuskoulussa käyvä lapsi ei osannut unelmoidakaan omasta hevosesta. Ei se kuulunut meille eikä monelle rikkaalle suomenkielisellekään. Ei ollut mitään perinnettä.
Sitten kansa vaurastui ja monet suomenkielisetkin rikastuivat ja halusivat lapsensa "piireihin" - ostetaan sille hevonen!

Lähettäjä: :] 
Päivämäärä:   9.7.26 17:40:08

Valtaväestönkin keskuudessa lajia pidetään monesti pikkutyttöjen harrastuksena. Mä olen 5-kymppinen nainen ja harrastanut hevosia koko ikäni. Ei lapsia. Pihassa on neljä hevosta, joista osalla itse harrastan ja kisaan. Lähes aina, kun tutustun uusiin ihmisiin niin multa kysytään että "sulla käy varmaan jotain tyttöjä ratsastamassa siellä?" No itse asiassa ei käy. Tämä ei ole ratsastuskoulu ja hevoset ovat mun perheenjäseniä ja harrastuskavereita.

Lähettäjä: nnnsplkme 
Päivämäärä:   9.7.26 17:45:41

Laji on ainakin kaupunkien lähellä niin kallis, että kyllä se vieläkin on vain rikkaiden laji. Ainakin kilpaileminen.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   9.7.26 17:50:56

Tää oli kiinnostava aihe, katsoin mitä keskustelua siitä löytyy. Ei ole vain suomalainen ilmiö, lähteiden mukaan pätee myös ainakin Ruotsissa, Ranskassa, Britanniassa ja USAssa, että vajaan sadan vuoden aikana ratsastus on muuttunut lähes pelkästään miesten lajista pääsääntöisesti naisten ja tyttöjen lajiksi.

Eri lähteiden mukaan näissä maissa 70-90% harrastajista on tällä hetkellä naispuolisia ja tyypillisin harrastaja on alle 16 v. tyttö.

Sen sijaan huipputasolla, varsinkin esteratsastuksessa, ratsastaja on tyypillisesti mies. USAssa western edelleen enemmän miesten laji, muita miesvaltaisia hevoslajeja ovat myös laukkakisat ja ravit.

Syinä nousee esille ratsastuskoulujen synty ja leviäminen etenkin 1950- luvulta alkaen, koska niiden ansiosta yhä useammalla oli mahdollisuus ratsastaa.

Syynä tyttöjen kiinnostukseen mainitaan söpöjen ponien yleistyminen (yhä nuoremmat lapset saattoivat ratsastaa) ja ponikirjat yms. hevostyttökulttuuria ruokkivat ilmiöt. Pohjoismaissa myös tallityttökulttuuri ja mahdollisuus toimia itsenäisemmin ilman vanhempien kontrollia.

Ruotsin osalta tieteellinen artikkeli väittää että ratsastuksesta tuli naisten ja tyttöjen harrastus, koska siihen osoitettiin julkista tukea sotien jälkeen ja kannustettiin tyttöjä ratsastuksen pariin.

Sitten on myös tutkimusta, joka väittää, että hevosiin liittyvä hoivaaminen ja tunneside puhuttelee naisia harrastamaan, sen sijaan kilpailuihin liittyvä 'välineellistäminen' sopii paremmin miehille. Näistä voi olla mitä mieltä haluaa, kunhan raportoin.

Lisäksi tietysti tulee esille se, että ratsasuts on erityisesti eurooppalaisen yläluokan ja kuninkaallisten suosima kallis laji. Suomessa siitä tuli ainakin hetkeksi poikkeuksellisen 'kansanvaltainen' ratsastuskoulujärjestelmän takia, mutta toki kalliit kustannukset vaikuttaa kaikkien tietämällä tavalla mahdollisuuksiin harrastaa ja erityisesti kilpailla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.7.26 18:05:26

Suomesta tuli pieni Amerikka. Kansa pulskistui ja laiskistui.

Suomessa oli hevosia pienimmillään 1980-luvun lopulla, jolloin maassa oli enää noin 14 000 yksilöä. Hevosmieskulttuuri hävisi miesten keskeltä, kun koneet valloittivat maatilat. Oli hienompaa kehuskellä traktoreilla kun hevosilla. Perinne ei jatkunut. Koko laji meni uusiksi. Muuttui naisten lajiksi, johon miehet eivät vain ole palanneet.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   9.7.26 18:11:28

Mistähän ajasta vip kertoo, ei Suomesta ainakaan missä on Suomenhevosia kyllä ollut köyhemmilläkin perheillä.
Milloin oli 4 ratsastuskoulua ja mitkä? 1975 kun itse aloitin oli jo ihan lähiseudulla 4 ratsastuskoulua.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   9.7.26 18:17:20

Kaupungistumisen ja yleisesti harrastukset tulivat täyttämään vapaa-aika sen myötä. Tällöin alkoi myös mökkeilybuumi. Maatiloilla oli lapsilla yhtä jos toista tehtävää muutenkin. Eläimet kuuluivat arkipäivään, ei niinkään vapaa-ajan viettoon.

Muutimme kerrostaloon 70-luvulla, ja aloimme viihtyä liian paljon sisällä. Perheessä puhuttiin, että jotain pitäisi harrastaa. Omat kiinnostuksen kohteet oli baletti ja taitoluistelu. Olin lähtemässä naapurin kaverisiskosten ratsastustuntia katsomaan. Isä kysyi, mitä maksaa ja antoi minulle rahaa, niin ratsastin, tosin hyvin pelokkaana. Kotona siskoni kysyi, millaista oli, ja valehtelun, että kivaa. Olimme kaikki neljä sitten seuraavan viikon tunnilla

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.7.26 20:03:19

Varmaan nuo kiusatut ovat jostain muutenkin einiinkivoiltaseuduiltamitäsuomessalöytyy.

No miten sen nyt sanoo, kävin ala-astetta Etelä-Helsingissä keskellä kaupunkia, 1980-luvulla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.7.26 21:07:46

"Varmaan nuo kiusatut ovat jostain muutenkin einiinkivoiltaseuduiltamitäsuomessalöytyy."

Tampere 2000 alkuvuodet.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   9.7.26 22:44:51

^^
Olin siis oikeassa.

Lähettäjä: 11 
Päivämäärä:   10.7.26 08:30:43

Mielenkiintoinen avaus!

Lähettäjä: Pupu 
Päivämäärä:   10.7.26 09:17:20

Vielä 1950-luvulla oli mahdollisuuksia harrastaa ratsastusta hyvinkin edullisesti esim. armeijan ja poliisihevosilla. Tänä päivänäkin se onnistuu innokkaille osallistumalla hevosten hoitamiseen. Tosin nyt kännykkäaikana ei nuorilla näytä aika riittävän mihimkään muuhun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.26 13:57:59

"Valtaosa harrastajista on lapsia"
-> Varmaan riippuu paikasta, meidän tallilla lapsia todella pieni murto-osa, ja nekin äitien mukana tallilla. Teinejäkin kahden käden sormilla laskettava määrä.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.7.26 17:08:02

En ollenkaan allekirjoita että ratsastus olisi lasten laji. Hyvä jos olisikin, mutta tilastothan tulee sitä, että ratsastus harrastuksena on keski-ikäisten naisten laji. Eikä tietenkään ole mitään meitä keski-ikäisiä naisia vastaan, mutta jokainen laji tarvitsee vahvan pohjan nuoria harrastajia pysyäkseen elinvoimaisena.

Lähettäjä: wasa 
Päivämäärä:   10.7.26 18:33:30

Valtaosa liiton jäsenistä on keski-ikäisiä naisia. Valtaosa lapsista je teineistä lopettaa ennen kun täyttävät 20. Koska jos kunnianhimo kasvaa ja vanhemmilla ei ole varaa kustantaa kisahevosta jne,niin nuori lopettaa. Osa näistä sitten palaa esim ratsastuskouluun 40-vuotiaana.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.7.26 19:21:02

Paljon hyviä syitä lueteltu, mutta lisään vielä yhden: rohkeus. Lapsena ollaan rohkeampia ja rämäpäisempiä, ei osata ajatella riskejä ja ajatellaan että pahin mitä tippumisesta voi seurata on käden tai jalan murtuma. Aikuisena sitä miettii että mitä jos sitä ja mitä jos tätä, tiedetään riskit paremmin, kropassakin tuntuu enemmän jos muksahtaa alas.

Eli kulttuurin muutos, ei enää ratsumiehiä vaan hevosista tuli harrastus, jota rohkeuden takia harrastaa enemmän lapset ja nuoret.

Lähettäjä: historia 
Päivämäärä:   10.7.26 19:47:53

Opiskelkaa hyvät ihmiset historiaa. Hevosta käytettiin sotimiseen... No kyllä siihenkin, mutta hevonen oli auto / traktori / lentokone / juna. Koko länsimainen sivilisaatio on rakennettu hevosilla. Jokainen oli hevosmies tai hevosnainen vielä 20-luvulla, Suomessa verrattain myöhään, aina 50-60-luvulle saakka jolloin lopetettiin 200 000 hevosta kun traktori tuli jokaiseen taloon ja työhevosten verovapaus lopetettiin.

Kenen laji tämän sitten pitäisi olla? Nythän lapsia ei haluta lajin pariin ja me vanhat akat aletaan olla kohta liian huonossa hapessa. Suomessa ei ole koskaan ollut ajatusta jatkuvuudelle, sen näkee monissa päätöksissä, ajatellaan oma napa ja sen jälkeen ei ole enää merkitystä, mutta lopetetaanko vain tähän? 60-80-luvulla syntyneet aloitti "hevosharrastuksen" ja lopettaa sen myös, jos ei muuten niin omalla käytöksellään ja itsekkyydellään. Samat ihmiset valittaa että "kukaan ei osta varsoja" ja seuraavassa lauseessa ettei halua lapsia talleille pyörimään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.7.26 20:36:06

Ratsastus ja hevoset ovat intohimo, joka on aina haluttu siirtää myös omille lapsille kaikkialla, missä lajia harrastetaan.

Lähettäjä: Huuhuuhaa 
Päivämäärä:   10.7.26 22:05:00

"60-80 -luvulla syntyneet aloitti hevosharrastuksen ja lopettaa sen myös"
Aika vaikeaa on jatkaa taitoa ja tietoa eteenpäin, kun lasten koordinaatiokyky on olematon. Solki on ylivoimainen kapistus. Toista kättä pitäisi pitää paikallaan ja toista nostaa vaikkapa suitsittaessa, aivan mahdotonta. "Vyö" on tuntematon käsite. Ai pitäisikö pystyä kentällä kävelemään kaarrossa olevan hevosen luo, kun hiekka muljahtelee oudosti... Edes "futisperheiden" lapsilla ole välttämättä koordinaatiokykyä kuin 2 min kerrallaan. Sanavarasto/käsitteistö on olematon. Äippä tai iskä pitää olla vierellä (tai autossa).
Tervehtiminen on liian haastava rasti, kun pitäisi katsoa kohti. Jnejnejne.
Ai niin kastua ei saa eikä ainakaan hiki tulla.
Loputtomia vuosia jaksoin jatkaa ja jakaa oppeja, mutta enää en todellakaan halua lapsia joitain superpoikkeuksia lukuunottamatta. Ja heidät ilman näitä täysi-ikäisiä joskaan ei aikuisia vanhempia.
Että siinä mielessä "historia" osui oikeaan

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.7.26 09:29:20

Eipä ole tuollaisia Huuhaan kuvaamia lapsia meidän tallille osunut, vaikka joitakin ”erityisryhmäläisiäkin” on käynyt. Ehkä nämä lapset eivät eksy alkeellisempiin olosuhteisiin lainkaan, vaan kääntyvät kannoillaan, kun pitäisi kestää eri säitä, maneesia ei ole eristetty ja jonkin verran on sateella ihan mutaakin.