|
Lähettäjä: Chenille
Päivämäärä: 21.6.26 17:20:43
Jouduin lopettamaan hyvin alkuvaiheen viikoilla jo, koska pahoinvointi oli niin hurjaa eikä lääkkeet auttanut. Olin ihan kuihtunut ja kuivunut zombi (oikeasti näytin siltä, valmiiksi alipainon puolella olevasta kropasta kun tippui kaikki lihaksista lähtien sellaisella vauhdilla), en todellakaan ollut ratsastuskuntoinen. Eikä se olisi ollut hevoselleni reilua edes yrittää satulaan siinä kunnossa. Useamman kerran raskauden aikana kyseisestä syystä tuli myös vietettyä aikaa sairaalassa ja määrätyssä vuodelevossa, kunto oli niin heikko. Onneksi hevoseni pääsi valmentajani talliin ja hyvään hoivaan heti aiemmin, niin ei tarvinnut stressata sitä asiaa enempää.
Se oli aika kova pala itselleni purtavaksi, kun kuitenkin olin kovakuntoinen, monella tavalla urheilullinen ja aktiivinen ihminen joka ratsasti päivittäin 1-3 hevosta, en todellakaan ajatellut että minusta tulee niin heikko ja kipeä etten pysty nousemaan sängystä ylös. Olin ajatellut, että ratsastan ja käyn kisoissakin hyvinkin vielä jonkun aikaa. Vielä kun tuntui, että kaikki muut ympärillä olevat raskaana olevat ratsastivat melkein synnärille asti, joten asiasta tuli tavallaan minulle todella epäonnistunut olo. Ja myös yksinäinen olo, koska jouduin yhtäkkiä niin äkkiä kokonaan ulos kaikesta tallielämästä ja muustakin normaalista elämästä (olin siis kuntoni takia myös myös sairaslomalla). Sekä toki pelkäsin valtavasti, että selviytyykö vauva tästä kaikesta. Onneksi oli mies vahvana tukena, niin henkisesti kuin muutenkin arjessa. Mutta sellaista se on, ettei koskaan tiedä mitä raskaus tuo tullessaan, siihen on vain sopeuduttava. Toisille ratsastus on ongelmatonta ja lopettavat omasta halustaan kun aika on, toisille ratsastus on mahdotonta ilman että siihen voi vaikuttaa, itse nyt vaan satuin kuulumaan tuohon jälkimmäiseen ryhmään.
Mutta lopulta noista elämäni kammottavimmosta kuukausista palkittiin ihanalla, terveellä pojalla, josta olen äärimmäisen onnellinen! Eli tauko ja kärsimys oli enemmän kuin kaiken sen arvoista! Ja nyt olen taas onnellisesti takaisin tallilla ja satulassa, yllättävän vähän nuo rankat kuukaudet ja synnytys lopulta vaikutti ratsastukseeni tai esim istuntaani, takaisin satulaan paluu olikin sitten vastoin kaikkia odotuksia yllättävän helppo. Ekat kisatkin on jo tullut käytyä.
|