Lähettäjä: tallityttö 
Päivämäärä:   13.6.26 09:23:18


Voisiko tänne saada keskustelua myös "kuolleen tallityttökulttuurin" toiselta osapuolelta? Eri ketjuissa on useita mainintoja siitä, miten säänkestäviä ja luotettavia apukäsiä ei enää kävele tontille.

Miksi et osallistu enää / alkujaankaan tallityttökulttuuriin? On tietysti ymmärrettävää, että aikuistuminen ja muuttuneet elämäntilanteet voi vaikuttaa, mutta entä sen ulkopuolella?

Kasvoin itse vahvasti tallityttökulttuuriin, jossa ratsastustunti oli tallipäivän pienin osuus. Aikaa meni hevosten hoitoon, vesien kantamiseen, tarhojen siivoukseen jne. Joten niin teini-, kuin aikuisiällä minulle oli luonnollisesti itsestäänselvyys nähdä asioiden eteen vaivaa ja tehdä sitä fyysistä työtä, myös pyyteettä.

Kuitenkin kamelin selkä napsahti. Minulle oli, ja on edelleen, perusjuttuja tehdä sitä pyyteetöntä työtä. Tykkään ylläpitää yleistä siisteyttä ja järjestystä ja junnuna rakennettu "pelisilmä" elää vahvana. Tämä näkyy myös hevosten käsittelyssä, sillä minulle hyvän ja laadukkaan ratsastuksen ohella on yhtä tärkeää hevosen hyvä ja laadukas käsittely, ja monipuolinen treenaaminen myös maastakäsin. Jokainen asia tehdään huolella ja hevonen ensin. Aikoinaan vuokrahevoselleni kävi toisen ratsastajan kanssa äksidentti, jota minä kävin päivittäin hoitamassa omistajan avuksi. Tästä ei korvattu mitään, mutta halusin ehdottomasti osallistua hevosen hoitoon ja paranemisen etenemiseen, olihan se minullekin tärkeä.

Tarjoutui monia mahdollisuuksia päästä työskentelemään ja treenaamaan hevosten kanssa. Oli selkeät lupaukset siitä, että minäkin hyötyisin tekemästäni työstä -ihan totta. Mutta sitä lupausta ei koskaan täytetty. Pääsee valmennuksiin, pääsee kisoihin, pääsee treenaamaan hevosen kanssa jos vain kuntoutan ja treenaan sille hyvää pohjaa ja niin edelleen. Mutta kun tuli aika täyttää lupaukset, niitä ei täytetty edes vähän.

Tämä kuvio toisti itseään muutaman kerran. Kun siirryin työskentelemään isolle tallille, he tarjosivat samanlaisia mahdollisuuksia; jos kuntoutat ja treenaat tuon hevosen, voit sitten ratsastaa sillä -ihan tosi! En suostunut ilman rahakorvausta. Tämä oli sitten loistava valinta, sillä huomasin pian miten tallityttökulttuurin viimeiset hyväuskoiset tekivät ihan hulluna hommia ratsastusta ja tunteja vastaan. Kun niitä ei tippunut ja tytöt nostivat asian esille, luvattu ratsastus oli lopulta hevosella käyntiä 15 minuuttia, ei ohjausta.

Nykyään ei nouse tikkukaan ristiin ilman kirjallista sopimusta tai rahakorvausta vieraiden kanssa. Näihin vuosiin mahtunut hyväksikäytön määrä on sikamaisen suuri, ja sama rinki toistaa itseään niin paljon, ettei siihen ole luottaminen. On eri asia, että itse päätän tehdä jotain ylimääräistä. Ja eri asia, että lupaillaan tähdet ja kuu hyvää työtä vastaan, mutta sitä ei koskaan kuitenkaan korvata. Tuntuu, että täälläkin nimenomaan tuodaan tallityttökulttuuri esille keskusteluissa, joissa rivien välistä todetaan hommia, joita ei itse haluttaisi tehdä. Ja aina tietysti syyllistäen, koska miksi hevosta ei voida tulla hoitamaan räntäsateeseen omistajan puolesta ilman mitään korvausta?

Kumma.

Lähettäjä: Ponk 
Päivämäärä:   13.6.26 09:31:36

Minulla oli nuorena onni käydä tallityttöilemässä tallilla, jossa omistaja piti tarkasti huolta ettei mitään hierarkioita päässyt syntymään. Hän myös kiitti meitä tallityttöjä ja antoi ratsastaa, otti mukaan reissuille ja käytti aikaa opettaakseen meille asioita. Nyt aikuisena käyn tunneilla toisella tallilla ja vaikka paikka on sinänsä ihan mukava, huomaan että siellä on tallityttöporukassa selvä hierarkia. Minua ei kiinnosta harrastaa sellaisessa porukassa, joten en ole ilmoittautunut tallihommiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.6.26 09:52:42

Hyviä tekijöitä ei aina arvosteta. Ilman korvausta ei kannata enää tehdä. Jo teinitkin pyytävät korvauksen vaikkei olisikaan ihan niin kokenut kuin ajattelee olevansa.

Lähettäjä: Molempia puolia 
Päivämäärä:   13.6.26 10:13:06

Olen käynyt 90-l tallityttökoulun, eli raatanut kuin orja ilman palkkaa hierarkisessa teinihelvetissä. Mukaan tarttui valtava määrä oppia ja ns hiljaista tietoa ja paljon elinikäisiä ystäviä. Ratsastaakin sai vähän ylimääräistä.

Olen ollut asiakkaana täysihoitotallissa, jossa autoin monissa asioissa tallinpitäjää talkoohengen mukaisesti. Kyseinen leidi paljastui täydellisesti muita hyväksikäyttäväksi laiskuriksi, joten jatkossa tarjoan apuani huomattavasti harkitummin.

Hevosellani on ollut ratsastuskoulutaustainen hoitaja, jolle en palkkaa maksanut, mutta opetin kaikkea mahdollista (juoksuttaminen, varustehommia, ruokintaa jne…) ja sai muutaman kerran kuussa liikuttaa heppaa kevyesti. Ihan super likka, olisin ottanut sen esim. oikeisiin töihin ihan koska vaan! Nyt uusi hevonen ja varsinaisesti ei tarvetta hoitajalle, mutta mietin kyllä miten tulevaisuudessa löytäisin vastaavan helmen, kun ei heppojen hoitelu ole enää muodissa.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   13.6.26 10:33:37

Voi mennä vähän filosofiseksi, mutta en oikeastaan usko, että pyyteetöntä työtä on. Kyllä tekijä siitä hommasta jotain itselleen saa ja/tai odottaa saavansa. Aloituksessakin kuvataan, miten kamelin selkä lopulta napsahti. Se napsahtaa, kun odotukset eivät täyty, ja tekijälle tulee hyväksikäytetty olo. Ei sitä välttämättä edes tiedosta, mutta lopun alkua alkaa olla, kun mieleen tulee ajatus, että olen tässä pyyteettömästi ilman mitään vastiketta tekemässä ilmaista työtä. Muutenhan kyseessä on vain hauska harrastus eikä sitä ajattele minkäänlaisena uhrauksena.

Hyvin moni asia kuolee arvostuksen puutteeseen - niin myös tallityttökulttuuri. Miksi tulla tallille, jos kokee, ettei minua ja tekemistäni arvosteta? Enkä tarkoita mitään rahallista korvausta vaan esimerkiksi jo miellyttävä ilmapiiri riittää pitkälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.6.26 10:35:56

Minä olen lapsena ja teininä tehnyt ihan älyttömän määrän tallitöitä. Siivottiin karsinoita, laitettiin ja kannettiin heiniä ja vesiä, pestiin tallin ikkunoita ja karsinoita kesäisin, maalattiin seiniä ja puomeja, kuivitettiin, haravoitiin, aidoitettiin, mitä ikinä. Palkaksi saatiin joskus ilmainen ratsastustunti.

Silloin se oli upeaa, jos pääsi pesemään tallinomistajan yksityishevosten varusteita, tai vaikka harjaamaan sen hevosen omistajalle valmiiksi.

Opetettiin, että paikat jätetään käytön jäljiltä aina entistä siistimpään kuntoon, kenenkään toisen ei tarvi nähdä vaivaa sinun tallilla olosta, ei jätetä mitään lojumaan yms.

Pääsin myös mukaan kiertämään kisoissa, joissa opin ihan älyttömästi, helpotti todella paljon oman kilpailu-uran aloittamista, kun ei ollut ihan ensimmäistä kertaa kisoissa vasta itse ratsastajana.

Nykyisellä tallilla oman hevosen kanssa tällaista tekemisen ja auttamisen kulttuuria kuitenkaan ei ole, sillä tallinpitäjä ei missään nimessä halua, että kukaan auttaa häntä tai tekee hänen puolestaan, hän haluaa tehdä kaiken itse. Edes kakkoja ei saa tunnin jälkeen kerätä itse.

Lähettäjä: tallityttö 
Päivämäärä:   13.6.26 10:49:28

"Kyllä tekijä siitä hommasta jotain itselleen saa ja/tai odottaa saavansa."

Kamelin selkä napsahti, kun työtä ja panostusta pyydettiin korvausta vastaan, jota ei sitten kuitenkaan koskaan tullut. Odotan kyllä saavani korvauksen silloin, kun se on luvattu.

Laskisin kyllä monet tekemäni hommat pyyteettömän työn piikkiin. Tykkään tehdä tallihommia, pidän siististä ympäristöstä ja järjestyksestä, ja siitä että myös paikat ja tavarat mitä ei päivittäin tarvitse, ovat silti huollettuja. Tein näitä hommia paljon aikoinaan pikkutallilla, jossa kävin joskus ratsastamassa ja tekemässä muutamia vuoroja. En ole koskaan pyytänyt tai odottanut saavani niistä korvausta. Tulihan niistä toki perästä kehuja ja hyvää mainetta kait, mutta en sellaisia harava kädessä kyllä ajatellut. Ihan vaan mukavaa puuhaa ja ulkoilmaa.