Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   10.6.26 10:39:36

Olen haaveillut omasta hevosesta koko ikäni, ja nyt olen siinä tilanteessa, että taloudellisesti se olisi mahdollista toteuttaa. Kuten moni varmasti ymmärtää, hevosenpito vaatii tietenkin tarkkaa kuukausibudjettia muissa asioissa, mutta puskuria on säästetty ja mikään ei oikeastaan enää estä…

… paitsi oma pää! Jännittää. Mitä jos kadun? Mitä jos ostan täysin vääränlaisen hevosen? Mitä jos haave ei osoittaudukaan kaikkien näiden vuosien arvoiseksi, ja olen vain hukannut aikaa unelmoimalla jostain sellaisesta, joka ei kohdallani toimikaan?

Minulla on ollut vuokra- ja liikutushevosia ja sen lisäksi olen tietenkin käynyt aikanaan ratsastuskoulussa. Olen siis aina tiennyt, että hevoset, joilla harrastan, eivät ole minun enkä voi vaikuttaa niiden elämään tai esim. varusteisiin mitenkään. Omassa houkuttaa juuri se, että pääsen itse tekemään, mutta mitä jos en sitten enää osaakaan? Valmentaja on kyllä apuna, mutta silti hirvittää.

Olen kyllä muutenkin tällainen stressaaja, esimerkiksi asunnonvaihtoa olen aina jahkaillut ja jopa surrut muuttoa edellisestä kämpästä. Osaako joku antaa ystävällisiä neuvoja tai potkun persuksille?

Lähettäjä: Päistär 
Päivämäärä:   10.6.26 10:42:03

Vaikka sinun nimi hevosen papereissa olisikin, ei se silti mikään vankila ole. Siitä hevosesta pääsee kyllä eroon, jos tuletkin siihen tulokseen ettei hevosen omistaminen ole juttusi. Yleensä ihmiset katuvat enemmän tekemättömiä asioita, ei niitä joita ovat kokeilleet! Joten potku persuuksille, toteuta haaveesi ja tarvittaessa sitten muuta suunnitelmaa, jos niin käy. Tsemppiä hevosen etsintään!

Lähettäjä: heppa 
Päivämäärä:   10.6.26 11:21:21

Osta tasollesi sopiva hevonen, sitten tämä harrastus on kiva :) Jos esim. pelkäät jo koeratsastuskessa, niin etsi seuraava. Usein näkyy, että ostetaan liian herkkä/kovatasoinen ja lopuksi vaan valmentaja on ratsastamassa sillä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.6.26 11:47:54

"Mitä jos kadun?"

Mitä sitten? Tulipa kokeiltua.

"Mitä jos ostan täysin vääränlaisen hevosen?"

Myyt pois ja ostat sopivamman tilalle. Oppimiskokemus.

"Mitä jos haave ei osoittaudukaan kaikkien näiden vuosien arvoiseksi, ja olen vain hukannut aikaa unelmoimalla jostain sellaisesta, joka ei kohdallani toimikaan?"

Olet joka tapauksessa jo käyttänyt tämän ajan haaveiluun, ostit hevosen tai et. Joko lopetat haaveilun tai ostat hevosen. Aika kuluu joka tapauksessa johonkin, haaveiluun tai johonkin muuhun.

Lähettäjä: Onni 
Päivämäärä:   10.6.26 11:51:17

Ajattele, että hevosen omistaminen on enemmänkin matka eikä unelmien täyttymys. Oma hevonen mahdollistaa sille matkalle lähtemisen. Matkalla tulet kohtamaan monenlaista asioita ja opit paljon. Jännitys kuuluu asiaan, joten älä välitä siitä liikaa. Voit ostaa oman, vaikka sinua jännittäisi. Hevosesta pääsee kyllä eroon, jos kaikki menee mönkään.

Lähettäjä: Toinen 
Päivämäärä:   10.6.26 12:05:47

"Lähettäjä: Päistär
Päivämäärä: 10.6.26 10:42:03

Vaikka sinun nimi hevosen papereissa olisikin, ei se silti mikään vankila ole. Siitä hevosesta pääsee kyllä eroon, jos tuletkin siihen tulokseen ettei hevosen omistaminen ole juttusi. Yleensä ihmiset katuvat enemmän tekemättömiä asioita, ei niitä joita ovat kokeilleet! Joten potku persuuksille, toteuta haaveesi ja tarvittaessa sitten muuta suunnitelmaa, jos niin käy. Tsemppiä hevosen etsintään!"

Tämän saman toistaisin, ja on myös ajankohtainen neuvo omalle kohdalleni. Minulla oli viime kesänä just sama tilanne, vihdoinkin raha- ja elämäntilanne sallivat tämän haaveen oman hevosen ostamisesta ja löysin niin sopivan hevosenkin, etten voinut uskoa onneani. Nyt vajaa vuosi tuosta olen tilanteessa, jossa tajuan, ettei aktiivinen ratsastaminen olekaan mun juttu ja mietin, miten tästä eteenpäin. Kaikki on mennyt kyllä tosi kivasti, hevonen on mahtava ja siitä en haluaisi luopua, mutta ratsastamiseen ei enää ole motivaatiota ja toinen harrastamani laji kiinnostaa paljon enemmän. En olisi ikinä voinut uskoa, että kun vihdoin nelikymppisenä saan ostettua sen oman hevosen, homma ei viekään minua täysin mukanaan.

Kenellekään en ole tästä vielä puhunut, että silmäilen FB:ssä ostoilmoituksia ja mietin erilaisia vuokraus- tai esim. puoliylläpitomahdollisuuksia. Alle vuosi siitä, kun unelmien hevoseni ostin niin kyllähän tässä tuntuu tosi typerältä, sitä ei voi kieltää. Varmasti vielä useamman kuukauden puntaroin mitä tehdä mutta sen sanon, etten missään nimessä ole tuhlannut vuosia elämästäni ns. turhasta unelmointiin. Kyllä tämä on ollut sen arvoista kokea :) . Eikun aloittaja rohkeasti kohti toteutusta!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.6.26 12:14:10

Kaikista tärkeintä on se, että mietit haluamasi käyttötarkoituksen tarkasti etkä sitten osta sellaista hevosta, joka on sopimaton siihen. Yllätyksiä totta kai voi aina tulla hevosen vaihtaessa omistajaa ja ympäristöä, mutta ongelmat ovat sitä todennäköisempiä mitä epäsopivampi hevonen jo lähtökohtaisesti on. Älä siis haksahda johonkin tiettyyn hevosen vain siksi, että se on halpa, söpö tai vaikka kivan värinen, jos se ei luonteensa, rakenteensa, terveydentilansa tai koulutuksensa puolesta sovi ollenkaan haluamaasi käyttötarkoitukseen. Siitä hevosen omistamisesta tulee äkkiä aika kuormittavaa, kun kaikki on hankalaa eikä mikään mene niin kuin oli ajatellut.

Toiseksi etsi hyvä ja omiin tarpeisiisi ja hevosen tarpeisiin sopiva tallipaikka vaikka jo ennen hevosta. Huonolla tallipaikalla hevosen omistaminen voi olla todella stressaavaa, kun taas hyvässä paikassa ja hyvässä porukassa on mukava harrastaa ilman jatkuvaa huolta ja murhetta. Se totta kai täytyy ymmärtää ja hyväksyä, ettei ns. täydellistä paikkaa olemassakaan, vaan aina on jotain mitä itse tekisi toisin, mutta kannattaa etsiä sellainen paikka, joka on kuitenkin mahdollisimman lähellä sitä itselle täydellistä paikkaa eli plussia on huomattavasti enemmän kuin miinuksia.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   10.6.26 12:51:45

No kuule, täällä kerran eletään. Älä jossittele, niistä pääsee aina eroon jos tuntuu että ei ollutkaan sopiva itselle tai oma juttu. Eikä se tarkoita että olisi epäonnistunut omistajana.

Katsot vain tallin missä osaavia oikeasti AMMATTILAISIA neuvomassa ja vastaamassa kaikkiin kysymyksiin

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   10.6.26 13:11:52

16 vuotta sitten oli sama tilanne täällä. Valmistumislahjarahat oli jemmassa odottelemassa, silloinen finanssikriisi lomautuksineen jäänyt taakse, oli puolivahingossa ostettu talo jossa oli pieni talli ym. pihassa. Olin seurannut pari kolme vuotta hevosmarkkinoita, joten suunnilleen tiesin, mitä oli myynnissä ja minkälaisiin hintoihin. Vanhalta tutulta sain vinkin myyntiin tulossa olevista ja katsomassa oli käyty. Vielä olisi se viimeinen askel, eli osto.

Työkaverini patisti, että ostat sen nyt, muuten et aa koskaan aikaiseksi.

Ostin. Tässä se nyt on puutarhatonttuillut tuon 16 vuotta, sama seuralaissetämiesruuna ollut 15 vuotta kaverina ja varsakin kasvanut aikuiseksi laskettavaksi. Harrastettu on monenmoista. 10 vuotta olosuhteet oli jokseenkin alkeelliset, viimeiset 6 vuotta ns. nykyaikaiset.

En ole katunut kertaakaan.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   10.6.26 13:16:44

Ei se oma hevonen ole mikään elinkautinen. Niitä ostetaan ja yhtälailla myös myydään pois! Jos se on ollut haaveena, niin osta ihmeessä ja kokeile. Itse en vaihtais enää hevosettomaan elämään mistään hinnasta. T. 3 vuotta sitten nelikymppisenä ensihevosen ostanut

Lähettäjä: Tiuhti 
Päivämäärä:   10.6.26 13:49:02

Kannattaa miettiä myös omia resurssejaan ja jaksamistaan, ei pelkästään rahaa.
Montako kertaa viikossa käyt nyt tallilla? Omasta hevosesta olet vastuussa ihan jokaikinen päivä. Jos et itse liikuta, onko hevosella vapaa vai liikuttaako joku muu, kuka?
Sinä olet se, jolle soitetaan, kun hevonen on loukannut itsensä tai oireilee ähkyä. Millainen työ sinulla on, pystytkö esim. lähtemään kesken päivän jos on hätätilanne? Miten kuormittavaa työsi on, jaksatko käydä tallilla 5-7 kertaa viikossa? Myös syksyn pimeällä ja talvipakkasilla.
Millaiseen talliin aiot viedä hevosesi? Paljonko matkat vie aikaa? Onko maneesi? Millaiset tarhausmahdollisuudet? Onko täysihoito? Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miten helppoa tai raskasta harrastaminen on.
Ja vielä: onko sinulla puolisoa tai perhettä? Hevonen vaikuttaa myös heidän elämäänsä, kun vie sinun vapaa-ajastasi ison osan. Onhan tästä keskusteltu? Hevonen on sinun unelmasi, ei välttämättä puolison unelma.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   10.6.26 14:50:21

Kiitos kaikille vastauksista!

Tiuhti: tosi hyviä pointteja. Nämä kaikki olen pohtinut omalla kohdallani moneen kertaan, ehkä vähän jo liiankin kanssa, mutta hyvä listaus mietittäviä asioita silti.

Olen nytkin käynyt vuokrahevosilla ja tunneilla 2-5 krt viikossa, tilanteesta ja sopimuksista riippuen, eivätkä nämä ole olleet ihan kodin lähellä, ajomatka pisimmillään tunnin. Oman saisin lähemmäs, nytkin on 20 min matkan sisällä useampi vapaa tallipaikka.

Minulla on usein sellainen olo, että tallivapaina päivinä aika menee hukkaan: roikun puhelimella tai möllötän tv:n ääressä. Voisin käyttää sen ajan oikein hyvin myös tallilla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.6.26 15:01:20

"Minulla on usein sellainen olo, että tallivapaina päivinä aika menee hukkaan: roikun puhelimella tai möllötän tv:n ääressä. Voisin käyttää sen ajan oikein hyvin myös tallilla."

Miksi pelkäät, että tämä olo muuttuisi kun olisi oikeasti mahdollisuus olla tallilla vaikka joka päivä?

Lähettäjä: XD 
Päivämäärä:   10.6.26 15:04:25

Muakin jännitti joskus! Jännitti jopa niin paljon nuorena, että peruin koko hevosen oston ja ryyppäsin viikon ahditukseen/stressiin/pettymykseen/suruun. Tämän jälkeen harmitti niin paljon, että kävin sittenkin ostamassa tämän hevosen ja pahoittelin käytöstäni.

Nykyään vähän naurattaa tämä sekoilu, en ole ylpeä. Hevonen on mulla edelleen ja on ehdottomasti parhaita asioita mitä mun elämässä on tapahtunut, vaikka meillä on ollut tosi paljon haasteita, sairasteluita jne. :)

Osta nyt vaan se hevonen! Kyllä siitä sit tavalla tai toisella pääsee eroon jos näin on.. Tai voi olla, että sekin on sun elämäs kannalta parhain päätös ja elämänlaatu paranee huimasti kun on hyvää sisältöä.

Lähettäjä: = 
Päivämäärä:   10.6.26 15:19:06

Hyvää keskustelua! Niinkuin joku kirjoittikin, ei se oma hevonen ikuinen vankila ole vaan hevosen voi myydä halutessaan.

Minä jossittelin hevosen ostoa reilusti yli 10v. Nyt oma on ollut 2 kk ja olen käynyt läpi kaikenlaisia tunteita asian kanssa. On mahdollista, että tämä ei ollutkaan "mun juttu" mutta olen silti iloinen että kokeilin, muuten jatkaisin jossittelua loppuelämän. Ja voi olla että tämä on mun juttu, se selvinnee kun arki asettuu tähän uuteen elämäntapaan.

Lähettäjä: Vexi 
Päivämäärä:   10.6.26 17:17:56

Hevosen ostoon kuuluu ostoksen katuminen hetkittäin. Kun on mukava hevonen, muista arvostaa hevosta ja sitä kaikkea kivaa, mitä hevosen omistaminen mahdollistaa.

Lähettäjä: sp¨kjg 
Päivämäärä:   11.6.26 02:19:33

Pahin uhka on toi jos olet itse kova stressaaja. Se nimittäin tarttuu hevoseen. Hevonen on täysin omistajansa/ratsastajansa peili.

Hevosen kanssa tulee satavarmasti kaikenlaista harmia ja yllättävän isoja kustannuksia.
Kun nyt mietin 3 viimeistä vuotta:
-silmähaava, johon piti 2 vkoa tiputtaa silmätippoja 4 tunnin välein ympäri vuorokauden. Tallityöntekijä hoiti aamun, mutta mä ne klo 22 ja 02 hoidot ja kaikki päivän hoidot tietty
-kiimaoireita, regumatea kokeiltu mutta se taas aiheuttaa muita ongelmia - ja maksaa!!
-hevonen tarttee takasiin erikoiskengityksen, vain yksi seppä seudulla osaa sen tehdä, hirveetä säätöä koko ajan sen aikataulujen kanssa
-hammaslohkeema, sitä seurataan, syksyllä päätetään meneekö poistoon, sen on 3000e.
- sopivan satulan etsimiseen meni AIKAA! Siinä vaiheessa kun löytyi olin valmis maksamaan ihan mitä vaan. ja 4500 maksoin.
-Heppa ei mielellään mene traikkuun, mutta niitä harjoituksia tehdään koko ajan. Kai se siitä.
Valkku onneks aivan ihana, käyn kerran vkossa, joka mun mielestä on ihan minimi, pitäisi käydä 2x. Mutta lähes 200 siihen menee joka kk.
- kuljetuksissa aina säätämistä, koska mun autossa ei ole vetokoukkua. Aina joutuu lainaamaan/vuokraamaan autoa, säätämistä.

Varmaan on ollut muutakin mutta nää nyt tuli mieleen. Että vähintään joka kk on ongelma jonka joutuu ratkaisemaan. Ja rahaa menee AINA plajon enemmän kuinkuvitteli.

Eli tarkoitan että jos tästä kaikesta alkaa stressaamaan niin hulluksi tulee. Paras ottaa tyyni asenne, hevosen kanssa nyt aina tulee vaikka mitä ikävyyksiäkin, ja ne yrittää sitten parhaan kykynsä mukaan hoitaa.

Pahin tilanne on rahapula.Liikaa on persaukisia hevosenomistajia jotka hoitaa hevosen huonosti, koska ei ole varaa hoitaa hyvin. Ihminen ei halua tunnustaa että hänellä kertakaikkiaan ei ole varaa omaan hevoseen.
-