Lähettäjä: Inhottavaa 
Päivämäärä:   7.6.26 14:44:48

Onko oikein? Poni tehnyt liki 10 vuoden uran isolla ratsastuskoululla ja myyty sieltä ponitytölle. Nyt oletettavasti pienellä rahalla myyty toiseen ”ratsastuskouluun” jossa joutuu välineeksi kehää kiertämään tunneille ja leireille. Ikää ponilla lähemmäs 20. Mitä järkeä tuossa on ja missä eläimen kunnioitus? Poni selkeästi jo iäkäs ja huonossa kunnossa. Jos oot nähnyt somejulkaisun, tiedät mistä puhun.

Lähettäjä: Poni 
Päivämäärä:   7.6.26 16:47:05

Tapausta tietämättä tai muuhun kantaa ottamatta huomautan, että alle 20v poni ei ole vielä mikään vanhus vaan yleensä tuntihevonen parhaassa iässä, ja että juuri ikääntyville hevosille tasainen kevyt liikunta on kunnossa pysymisen kannalta erityisen tärkeää. Leppoisa tuntitoiminta voi siis olla ihan hyvää elämää ikääntyvälle ponille.

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   7.6.26 17:16:55

Jos poni on jo 10 v kiertänyt uraa ja sietänyt vaihtuvia käsittelijöitä, niin eläkepäivillä ansaitsisi muuta kuin uuden kierroksen samaa hiilikaivoshommaa…

Aidosti leppoisia rkouluja on tosi vähän, kyllä se 15-20 tuntia / vko on tuntiratsun työmäärä, jos rkoulu halutaan pitää kannattavana.

Lähettäjä: Äly hoi 
Päivämäärä:   7.6.26 17:37:55

Ei voi ratsastuskoulua verrata hiilikaivoskäyttöön. Valot päälle nyt!

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   7.6.26 18:12:42

Eivät kaikki ratsastuskouluratsut edes sopeudu yksityishevosen/eläkeläisen elämään. Tiedän parikin jotka ostettiin takaisin ratsastuskouluun mistä sitten lopulta lähtivät vihreämmille laitumille kun aika koitti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.26 18:46:06

"Eivät kaikki ratsastuskouluratsut edes sopeudu yksityishevosen/eläkeläisen elämään."

Syystä mistä?

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   7.6.26 18:58:41

Samaa mieltä. Kevyt tuntityö on parasta liikuntaa monelle ikääntyvälle. Sensihaan joku omahevostoiminta on huono vaihtoehto.

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   7.6.26 19:05:48

Kuka?

Lähettäjä: Tp 
Päivämäärä:   7.6.26 19:06:53

Musta poni höystettynä kaikilla vaivoilla?

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   7.6.26 19:43:57

Piste: ne on tottunut olemaan toisten hevosten kanssa. Eivät välttämättä osaa olla hetkeäkään yksin. Esimerkiksi yksin liikuttaminen voi olla hyvin hankalaa, varsinkin lapselle. Mun kaveri esimerkiksi osti entisen hoitohevosensa kun se jäi lähes parikymppisenä eläkkeelle. Hevonen ei osannut olla missään tilanteessa yksin. Jos sen haki tarhasta talliin eikä siellä ollut toista hevosta huusi ja steppasi pesupaikalla, liikutus yksin oli kaikkea muuta kuin rentoa. Yksin ei voinut maastoilla lainkaan.

Lähettäjä: Suru 
Päivämäärä:   7.6.26 22:43:48

Ei ole oikein. Ei pelkkä ikä ratkaise, vaan kilometrit. Ajetaan loppuun, kun vaan pysyy jaloillaan. 20v voisi viettää eläkepäiviä jonkun silmateränä.

Lähettäjä: skogndksg 
Päivämäärä:   7.6.26 22:49:30

20v poni on parhaassa iässään. Ponit on sitkeitä ja elää pitkään. Kevyt liikunta joka päivä on niille parasta.
Ja mistäs aloittaja niin tarkkaan tietää ponin terveydentilan? Vai onko kyseessä oma "mutu-diagnoosi"

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.6.26 23:14:39

Oon ollut tuolla rats koulussa jossa oli ennen. Nyt myyty eläkepäiviltä toiseen rats kouluun. Pikkusometilin poni..

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   8.6.26 09:52:17

Tekemättömyys ja rutiinien puute ne tappaa, ei kevyt liikunta ja ruutiininomainen elämä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.26 12:41:33

Meillä tunneilla 22v. heppa. Hyvässä kunnossa. Tekee yleensä 5-6 päivänä viikossa tunnin päivässä, joskus hyvin harvoin 2 kevyttä, jos on jotain vajausta hevosissa. En siis tiedä mistä ponista tässä puhutaan mutta ei se ikä kaikkea kerro. En tiedä mitä esim.tämä tietämäni pappaheppa hyötyisi eläkepäivistä..? Nyt tekee monipuolisesti kaikkea mutta kevyemmin kuin nuorempana. Liikunta on säännöllistä.

Lähettäjä: Toinen täti 
Päivämäärä:   8.6.26 12:43:35

Hevoset yleensä pitävät tutuista asioista ja rutiineista. Tuo poni olisi ehkä ollut tyytyväisin, jos olisi saanut jäädä kiertämään kehää siihen kouluun ja laumaan, jossa oli puolet elämästään viettänyt. Edellyttäen tietenkin, että työ on sopivan kevyttä eikä käyttöä haittaavia vaivoja ole.

On kaunis ajatus antaa eläkekoti tuntihevoselle, mutta usein käy kuten Dark Jedi kuvasi. Uuteen tottuminen vaatii hevoselta aikaa ja uudelta kodilta kärsivällisyyttä.

Turhaa inhimillistämistä on ajatella, että hevonen kärsisi erityisesti siitä, että päivät ja tunnit ovat samankaltaisia. Enin osa on taatusti tyytyväinen, kun sen suurempia yllätyksiä ja ”elämyksiä” ei ole vaan lepo, ruokailut ja ulkoilut seuraavat toisiaan säädetyssä järjestyksessä.

Eri asia toki on se, jos vanhoilta ja vaivaisella vaaditaan liikaa eikä niiden terveydestä huolehdita.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.6.26 14:38:30

""Eivät kaikki ratsastuskouluratsut edes sopeudu yksityishevosen/eläkeläisen elämään."

Syystä mistä?"
Vaikka siitä syystä että ovat tottuneet tasaiseen liikuntaan. Tai omassa laumassa elämiseen. Sillä ratsastuskouluhevosella on voinut olla 10v samat kaverit ja sama lauma. Yksityishevoset hyvin usein tarhaavat yksin pienessä tarhassa ja liikkuvat sen tunnin 5/krt vk. Monet vanhojen hevostenvaivat pysyvät oireettomina juuri sillä 2-3h kevyttä hölköttelyä/kävelyä päivässä liikunnalla.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   8.6.26 17:20:36

Halvalla ostaa kehää kiertämään. Ei oo eka hänellä. M r

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.26 21:19:33

En näe mitään väärää siinä, että seniori-ikäinen hevonen tekee vielä ratsastuskoulutöitä, jos se ei ole hommaansa leipääntynyt tai vaivainen. Ideaalia ei toki ole, jos joutuu vanhoilla päivillään sopeutumaan uuteen ratsastuskouluun.

Vanhat hevoset menee monttuun siinä kohtaa, kun ne jätetään ”eläkkeelle” seisoskelemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.26 00:14:26

Minulla on kokemusta vanhan ratsastuskouluponin ostamisesta eläkekotiin. Poni oli 27-vuotias meille tullessaan. Teki siihen asti töitä ratsastuskoulussa ja meillä tuli lapsen talutusratsuksi, eli teki kevyen lenkin ehkä kerran kuukaudessa. Nykyään kyseinen poni on täyseläkkeellä, eli elää täysin seuraponina, koska alkaa olla jo todella iäkäs.

Yksinoleminen oli ja on edelleen vaikeaa, mutta sitä emme ponilta ikinä vaadikaan. Se saa aina olla kotitallin pienessä laumassa, eikä sen tarvitse jäädä tilanteissa yksin.

Ostin ponin aikoinaan kesäleirien jälkeen ja hieman oikeasti pelkäsin, koska kaikissa somessa olevissa leiriläisten jakamissa videoissa ja kuvissa poni oli todella väsyneen näköinen. Se riiputti päätään, ilme oli väsynyt ja aina kun ponia kävin kesän aikana moikkaamassa, sen kaikki jalat olivat aina nesteestä turvonneet pölkyt. Pelkäsin, että joudun viemään ponin suoraan teuraaksi, jos se olisi meilläkin samanlainen väsynyt, apaattinen ja pölkkyjalkainen.

Toisin kuitenkin kävi. Meille muuttamisen jälkeen poni heräsi hyvin nopeasti eloon. Sen silmiin tuli virkeä pilke, se alkoi olla luonnollisen kiinnostunut ympäristöstään, päivät isolla luonnonlaitumella (myös talvikaudella) liikkuen sen jalat alkoivat olla kuivat, samanlaisia nestekertymiä en ole enää koskaan sen jaloissa nähnyt. Se seuraa laitumella pihan tapahtumia korvat pystyssä ja kiinnostuneena. Olen päättänyt, että sitten kun sen silmistä sammuu säihke ja olemus alkaa olla samanlainen, kuin ratsastuskoulussa ollessaan, niin sitten sen on aina päästä ikuisille laitumille. Mutta vielä ei ole ollut päivääkään, jolloin se olisi ollut apaattinen.

Tämän kokemuksen soisin ihan jokaiselle ratsastuskouluponille! Jos minulla olisi rahaa ja tilaa, pelastaisin useampia vanhoja poneja meille eläkkeelle saamaan elämänilonsa takaisin. Eivät ne tarvitse muuta kuin ison ulkoilualueen, pienen lauman ja rauhallisen kotitallin. On urbaanilegendaa, että menisivät monttuun, jos yksityiskodissa liikunta on vähäisempää tai sitä ei ole ollenkaan.