Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.5.26 15:33:44

Minusta hevosmaailmassa on tapahtunut kymmenessä vuodessa muutos siinä, miten ratsastuksesta ja siinä kehittymisestä puhutaan. Ennen kuuli paljon useammin puhuttavan, että ratsastaja ei ole valmis tietylle tasolle, nykyään tuntuu että etsitään helpompaa ja varmempaa hevosta että päästään seuraavalle tasolle. Ja en nyt puhu mistään gp-tasosta vaan ihan seura- ja aluetasolla kilpailevista harrastajista.

Jos etsitään 120-130-luokkien hyppääjää mutta sen pitää olla pomminvarma, ei missään nimessä saa kieltää, ei saa kuumua, ei saa jännittää, pitää kestää vapaapäiviä ja "ei saa tehdä kevätjuhlaliikkeitä" niin jokin on minusta vialla. Ei sillä etteikö tällaisia hevosia olisi, mutta pitää ymmärtää että esteen kokoisten esteidenb (100 cm+) hyppääminen vaatii jo vähän taitoa ratsastajaltakin. Siellä omat virheet alkaa jo vaikuttaa tulokseen. Mihin jäi halu kehittyä yhdessä hevosen kanssa?

Lähettäjä: Pia 
Päivämäärä:   16.5.26 15:37:26

Niin kauan kun tämä harrastus maksaa tuhansia euroja kuukaudessa niin vaihdan hevosia tarpeen mukaan. Jos hevosen kulut olisivat yhtä kuin hamsterilla niin sitten voisin pitää niitä ei-niin-mukavia ratsuja tallissa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.5.26 15:38:13

Huom: en puhu vain hevosten myynnistä ja ostamisesta vaan myös yleisestä "se nyt vaan on sellainen"-asenteesta. Nykyään kuulee usein sellaisia "tällä ei voi mennä maastoon koska kyttäilee siellä", "tämä pitää tuoda ensimmäisenä sisälle koska hermostuu", "ei suostu menemään veteen" jne. Suurin osa on ihan koulutus- ja pohjimmiltaan viitseliäisyyskysymyksiä

Lähettäjä: pii 
Päivämäärä:   16.5.26 15:41:55

Pia: samaa mieltä, jos hevonen ei tunnu omalta niin myyn sen sellaiselle jolle se sopii paremmin. Itselläni ne syyt liittyvät ennemminkin temperamenttiin ja terveyteen, ei niinkään osaamiseen. Mutta tunnistan aloittajan kuvaaman ilmiön. Tallilla jossa olen vuokrapaikalla on useita harrasteratsuja joilla ei tehdä sitä tätä tai tuota koska (hevonen ei "voi") vaikka ne asiat alkaa jo rajoittaa muidenkin elämää ja oisivat ihan koulutettavissa olevia tavallisia asioita

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   16.5.26 15:49:17

Eiköhän se Pialle myyty pomminvarma muutu ongelmahevoseksi, joka pitää myydä pois, noin parissa kuukaudessa.
Olen ennenkin täällä näissä ”mistään ei saa enää kivoja hevosia” ulinaketjuissa kirjoittanut että kivat hevoset tehdään itse ja itselle, eikä niitä myydä kiittämättömille prinsessoille. Piste.

Lähettäjä: Kipa 
Päivämäärä:   28.5.26 22:37:06

Kaverilla oli just vähän aikaa sitten tilanne jossa myi harrastehevosen uuteen kotiin. Ostaja sitä kävi katsomassa ja kaveri tälle kertoi hevosen hyvät ja pahat puolet ja ostaja nyökytteli ymmärtäväisenä (esim. "kyllä hänenkin hevoset voivat olla vireitä taluttaa" kun kaveri kertoi että taluttaessa voi olla joskus hankala). Ei olisi edes koeratsastanut ellei kaveri olisi kehoittanut että kokeile nyt kun tänne oot kerta tullut. Päätti ostaa sitten hevosen ja ajateltiin että kaikki oli ok. Kunnes sitten jonkin ajan päästä soittaa kaverille että hevonen on ihan hullu ja siellä ei kukaan uskalla siihen sattua. Selviää että hevosella ei ole tehty mitään vaikka ostajalle sanottiin että tarvitsee runsasta liikutusta ettei kerää virtaa ja mielellään pihattomajoitus (johon pitikin siirtyä pikapuolin, mutta edelleen oli karsinatallissa missä ei voinut pitää yötäpäivää ulkona). "Pakotti" sitten kaverin antamaan hevosen melkein ilmaiseksi (muutenkin hevonen maksoi reilusti alle 10000 e), koska muuten olisi haastanut oikeuteen kun hevonen ei sitä mitä oletti ja olisi perinyt sentilleen kaikki kulut mitä hevoseen mennyt. Kaverilla oli kyllä videoita missä hevosella mentiin ihan normaalisti, mutta ei auttanut. Kaveri ei sitten jaksanut alkaa tappelemaan tästä asiasta. Pian hevonen olikin sitten myyty seuraavaan paikkaan ja tämä uusi omistaja ihan onnistuneesti ratsastanut heti hevosella ja kaverin kanssa viestitellyt että ei hevosessa mitään ihmeellistä ole. Että ei tuo edellinen omistaja tarvitsisi kuin keppihevosen kun ei mitään hevosenkäsittelytaitoa näköjään ole. >:( >:(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 07:51:42

Pitkäjänteisyyden puute. Oletetaan, että sopivan hevosen voi valita kuin karkkipussin kaupasta, ja kuvitellaan myös että hevonen pysyy sellaisena kuin se oli edellisellä omistajalla vaikka hevosen elämässä muuttuu kaikki.

Joku tuolla jo kirjoittikin, että kivat hevoset tehdään itse. Kiva, omaan käteen sopiva hevonen tehdään pitkäjänteisellä työllä, vaivannäöllä ja sillä, että heti ensimmäisissä vastoinkäymisissä ei heitetä kirvestä kaivoon ja todeta, että "hevonen ei voi".

Nykyään on myös tosi yleistä, että ratsastajat pelkäävät hevosia, eivätkä siksi uskalla edes yrittää jos hevonen kerran väräyttää turpakarvaansa väärällä tavalla. Hevosia ei totuteta sietämään erilaisia asioita, vaan pyritään tekemään hevosen ympäristöstä sellainen että siellä ei tapahdu ikinä mitään.

Lähettäjä: vanha 
Päivämäärä:   29.5.26 08:15:20

Itse olen huomannut juuri päinvastoin, ratsastajat nykypäivänä oikeastaan vaan piiskaa, moittii ja mollaa itseään jatkuvasti enemmän, mutta hevosista vikaa ei etsitä koskaan (ei vaikka aihettakin olisi joskus). Ei nykyään edes osata/uskalleta iloita omista onnistumisista tai hyvästä tuloksesta kisoissa, vaan keskitytään pelkkiin omiin virheisiin. Ja hyvät tulokset laitetaan sitten oikeastaan vaan hyvän oman hevosen piikkiin. Ainakin koulupuolella näin päin, mikä on oikeasti surullista. Vitsi miten olisi ihana nähdä aidosti siitä omasta ratsastustaidon eteen tehdystä työstä ja kehittymisestään iloisia ratsastajia, myös ne pienetkin onnistumiset ja menestyksen hetket on kyllä ansaittuja! Virheitä, heikkouksia ja kehityksen paikkoja on ihan jokaisessa ratsastajassa, mutta miksi ei silti voisi tunnistaa myös niitä omia hyviä hetkiä ja hymyillä niissä ilman ”mutta olen ihan pa$ka ja mokasin sen kulman ja istunta on huonompi kuin henkilöllä X, tää mun hevonen pelasti tämän radan vaikka mä olen huono ratsastaja” twistiä. Khittymiseen ja hyvän urheilijan ominaisuuksiin oleellisesti kuuluu myös niiden omien vahvuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 08:20:24

vanha, nyt ei puhuta pelkästään ratsastustaidosta.
Ratsatsajille, erityisesti lapsille, on ihan yleistä se oman ratsastustaidon vähättely.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 11:24:03

Helposti mennään toiseen jompaan kumpaan ääripäähän. Joko ollaan itse super taitavia tai sitten sysipaskoja. Sitten kun jollain harvalla on sellaista tervettä itseluottamusta, eli tietää tekevänsä joitain asioita hyvin mutta toisissa asioissa on paljon kehittymisen varaa, niin nämäkin päätyvät sellaisiin piireihin jotka pääasiassa lyttäävät. Vieden sen olemassa olleen itseluottamuksen.

Iästä riippumatta nousee tosi helposti hattuun silloin kun homma sujuu, jos ei ole kilometrejä takana tarpeeksi.

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   29.5.26 11:37:09

Tietenkään kaikki hevoset ei käy kaikille mutta kyllä se vika on 95% satulan päällä.....

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   29.5.26 11:51:26

Olen samoilla linjoilla vanhan kanssa. Olen itse tulkinnut tuon jatkuva itsensä mollaaminen ja omien taitojen vähättely on joissakin talliympäristöissä melkeinpä vaatimus. Pitää haukkua itsensä ennen kuin joku muu ehtii, koska kaikki kyttäävät toistensa tekemisiä. Se vaikeuttaa myös kehittymistä; kehittyminen vaatii virheiden tekemistä, mutta kyttäyskulttuurissa virheitä ei uskalla tehdä.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   29.5.26 11:57:08

On eri asia sopiiko hevonen ratsastajalle. Esim toiset saavat hevoset kuumumaan helposti, valmiiksi kuuma muuttuu ”hankalaksi”, sitten taas tämmöinen saa hitaampaan hevoseen saa lisää virkeyttä. Rauhallinen ratsastaja taas voi saada kuumemman hevosen rauhoittumaan.

Mutta se että usein syytetään hevosta siitä että se ei toimi tai käytös muuttuu. Se ei enää olekaan se kaikesta yli menevä ruusukehai, tai korjaakaan ratsastajan virheitä, on ihan vaan ratsastajasta kiinni.

Kyllä se hevonen oppii koko ajan, niin hyvässä kuin huonossa. Fiksu hevonen oppii nopeasti kieltämään jos ratsastaja tuo sen aina väärään kohtaan.
Tai oppii nopeasti suustaan jähmeäksi, painavaksi jos ratsastaja pitää kädellä jatkuvasti kiinni.
Eli ei tarvitse olettaa että se hevonen pysyy samanlaisena pitkään oston jälkeen. Vika on ratsastajassa jos homma muuttuu.

Lähettäjä: sama havainto 
Päivämäärä:   29.5.26 12:03:42

Lähettäjä: vanha
Päivämäärä: 29.5.26 08:15:20

Itse olen huomannut juuri päinvastoin, ratsastajat nykypäivänä oikeastaan vaan piiskaa, moittii ja mollaa itseään jatkuvasti enemmän, mutta hevosista vikaa ei etsitä koskaan (ei vaikka aihettakin olisi joskus). Ei nykyään edes osata/uskalleta iloita omista onnistumisista tai hyvästä tuloksesta kisoissa, vaan keskitytään pelkkiin omiin virheisiin. Ja hyvät tulokset laitetaan sitten oikeastaan vaan hyvän oman hevosen piikkiin. Ainakin koulupuolella näin päin, mikä on oikeasti surullista. Vitsi miten olisi ihana nähdä aidosti siitä omasta ratsastustaidon eteen tehdystä työstä ja kehittymisestään iloisia ratsastajia, myös ne pienetkin onnistumiset ja menestyksen hetket on kyllä ansaittuja! Virheitä, heikkouksia ja kehityksen paikkoja on ihan jokaisessa ratsastajassa, mutta miksi ei silti voisi tunnistaa myös niitä omia hyviä hetkiä ja hymyillä niissä ilman ”mutta olen ihan pa$ka ja mokasin sen kulman ja istunta on huonompi kuin henkilöllä X, tää mun hevonen pelasti tämän radan vaikka mä olen huono ratsastaja” twistiä. Khittymiseen ja hyvän urheilijan ominaisuuksiin oleellisesti kuuluu myös niiden omien vahvuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen.

Tämä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 12:08:29

^ tähän itsensä lyttäämiseen liittyy myös se ilmiö, kun vaikkapa somessa kerrotaan miten rata oli täynnä virheitä, mutta lopussa todetaan että voitettiin silti... Enkkutermi humble brag... Eli ei oikeasti pidetä itseä niin huonona, kunhan vain haetaan sympatiaa tai pelätään että leimataan ylimieliseksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.26 12:44:17

Ratsastajat kyllä mollaa itseään, mutta mitään todellisia pyrkimyksiä kehittymiseen sitten kuitenkaan ei ole.