Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.5.26 08:49:43

Millaisella kokemuksella ja/tai pohjaosaamisella olette hankkineet ensimmäisen oman hevosen? Kokemus siis ratsastamisesta/ajamisesta sekä kaikesta muusta joka hevosen omistamiseen ja pitämiseen kuuluu.

Itse menin ehkä vähän pidemmän kautta, ja hevoset olivat kuuluneet elämään aikalailla 30 vuotta ennenkuin hankin oman. Siinä ajassa oli ehtinyt käymään tunneilla aikalailla, puuhailemaan vuokrahevosten kanssakin liki parikymmentä vuotta ja tekemään paljon, mutta silti tuli aivan valtavasti uutta mikä piti opetella kun oma tuli pihaan. Olisihan sitä voinut oman ottaa paljon aiemminkin, tai olla kokonaan ottamatta.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   6.5.26 09:02:23

- Aloitin ratsastuskoulussa säännölliset tunnit 1995
- Ensimmäisen hoitohevosen (ratsastuskoulussa) sain 1996
- Ratsastusleireillä kävin pari kertaa kesässä 1996-2001
- Ensimmäinen hoitohevonen yksityistallilla muistaakseni 2002 (sillä sai myös ratsastaa)
- Pari kilpahevosta hoitohevoseksi 2003-2005 (näiden kanssa kierrettiin kisoja pitkin - Suomea, kotona sain myös ratsastaa)
- Aloin tekemään säännöllisesti/"virallisesti" tallitöitä 2004
- Ensimmäinen oma hevonen 2005
- (Hevosalalle 2006)

Ratsastuskoulussa kävin enimmäkseen tallilla, jossa oikeasti sai "notkua" ja osallistua vähän kaikkeen. Kysellä, oppia, puuhailla monipuolisesti heppojen kanssa. Usein myös yövyttiin kesällä tallilla.

Isoin oppi hoitamiseen tuli yksityishevosten myötä. Ensimmäinen hoitohevoseni oli jo yli 20v vanha kilpahevonen jonka ruokinta, liikunta ja mm. lihasten/jalkojen hoito oli todella tarkkaa. Kilpahevosten kanssa oppi lisää siitä maailmasta. Myös omalla kilpailin sitten aktiivisesti.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   6.5.26 10:19:06

Ratsastuskoulussa käynyt 9v asti ja harrastanut yksäreillä siinä sivussa. Ammatillista kokemusta oli pari vuotta ja yksi hevosalan tutkinto.
Opettaja oli päiväarjessa tukena.

Näillä spekseillä lähdettiin ja pelotti etten osaa riittävästi.

Nykyään vaan ihmiset menee ajatuksella ”ei se ole mitään rakettitiedettä, kyllä se hengissä pysyy, se on kuitenkin vain urheiluväline minun tarpeisiin”

Kukin tavallaan.

Nyt on eka varsa käsissä ja takana jo vuosikymmenien kokemus. Pelottaa etten osaa riittävän hyvin kouluttaa ja pilaan varsan :-D
Ihmiset on erilaisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 10:24:46

Olin itseoppinut lapsena maatilamatkailutilalla. Ratsastustunnilla en ole käynyt ikinä. Nyt hevosia 14 enkä edelleenkään ole käynyt tunnilla tai valmennuksessa. Opetan kyllä nuoria hevosia ja muita ratsastajia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 10:25:09

Ennen omaa hevosta ratsastelin kymmenkunta vuotta enempi vähempi säännöllisesti, luin ja opiskelin itse paljon hevosasiaa etenkin ruokintaa tietokirjoista jne. Ja hoito/ tallityö/ valjastus/ ajokokemus puoli vuotta hevoskoulussa.
Ihan hyvin pärjäsin maalaisjärjellä omien hevosten kanssa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   6.5.26 10:51:13

Todella surullista ja pelottavaa että opettaa muita, on vastuussa hevosten hyvinvoinnista, eikä ole itse valmis opettelemaan mitään. Etkö pelkää että opetat väärin?

Kuulostaa ahneelta ja välinpitämättömältä.

Lähettäjä: huolestuttavaa 
Päivämäärä:   6.5.26 11:01:15

Olen jo lähes eläkeikäinen, hevosharrastustaustaa lähes 50vuotta. Vuokrahevonen nytkin, käyn säännöllisesti myös valmentajalla 1-2 kertaa/vkossa. En ole mielestäni vieläkään riittävän kokenut oman hevosen hankintaan. Muiden kun ammattilaisten ei pitäisi hevosia päästä edes käsittelemään.

Lähettäjä: billia 
Päivämäärä:   6.5.26 11:15:26

Pelkällä rats koulukokemuksellakin voi hevosen ostaa, JOS sinulla on ympärillä tosi hyvä ja osaava tiimi. Täyshoitotalli jossa osaavia hevosihmisiä, hyvä valkku jne.

Mäkin tukka pystyssä luin tämän "itseoppineen" postauksen. Ei voi olla että Suomessa jossain on tommosta! Täytyy olla provo!

Lähettäjä: -----.- 
Päivämäärä:   6.5.26 11:17:18

Noh, toisenlainen tarina.

Lapsena oli hoitoponi läheisellä ratsastuskoululla ja kävin tunneilla aina kun sain vanhemmilta rahaa siihen. Sitten teini-iässä se jäi.

Olin jotain 35 kun hevoshulluus iski uudelleen päälle. Asuntolaina oli maksettu joten rahaakin oli enemmän. Kävin ratsastuskoulussa tunneilla ja otin liikutettavan yksäri-ex-ravuri suokin, ratsastin 4 kertaa viikossa.

Vuoden päästä ostin oman hevosen. Se meni täyshoitotallille. Itsellä akateeminen tausta ja sujuva kielitaito suomi-englanti, opiskelin paljon teoriaa netistä ja kirjoista. Nyt on jo toinen hevonen menossa, ensimmäinen meni monttuun 26v iässä. Molemmat olleet perusterveitä eikä mitään isoja ongelmia koskaan.

En kyllä uskaltaisi vieläkään ottaa hevosta kotipihaan vaikka tilukset olisi. Enkä haluaisikaan, niitä pitäisi sitten olla ainakin 3 että yhdellä pääsee maastoonkin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.5.26 12:41:59

Ratsastuskoulu taustaa ensin 14v siitä opiskelee ohjaajaksi. Töissä ratsastuskoulussa 10v ennenkuin ostin ensimmäisen oman hevosen. Jo ratsastuskouluaikoina hoitanut ja liikuttanut yksityiskilpahevosia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 12:48:28

Mä tiedän jopa yhden henkilön, joka "otti" hevosen 0% kokemuksella. Kyseessä oli rauhallinen vanha ex-ravuri lämppäri, jolla elsu tausta. Henkilö hommasi hyvän täyshoitopaikan ja sai tallinpitäjän tuen ja opetteli kaiken hevostelun oman hevosen kautta, jopa ratsastamaan. Ja tämä hevonen vietti varmaan parhaat vuotensa tämän henkilön hoivassa ja en itse nähny tässä mitään väärää. Kyseinen henkilö oli innokas oppimaan, otti selvää, kysyi jos ei tiennyt ja ei tehnyt asioita, joista ei ollut varma.

Tiedän myös yhden tallin, joka markkinoi itseään "ensihevosyksäritallina". Vähän kalliimpi kui muut tallit, mutta sieltä saa sen kaiken tuen.

Sanoisin, että on siitä hevosesta (luonne, rauhallisuus yms.), saatavilla olevasta tuesta ja omasta asenteesta kiinni millä kokemuksella lähtee. Rahalla saa aina tukea.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   6.5.26 12:52:25

En kyllä oikein käsitä tätä, että ensin pitäisi olla suunnilleen ammattilainen, ennenkö HUI KAUHISTUS voisi ostaa hevosen. Lapsiakin tehdään paljon pienemmällä ammattitaidolla. Ja harva vaatii koiranpennun ostamiseen mitään tutkintoa, aiempaa työkokemusta koirista tai vastaavaa. Nämä on lähinnä vaikeimmille roduille.

Hyvä pohja on, ettei ota kotiin vaan vie talliin jossa on vertaistukea. Opiskelee sen verran, että tietää mitä syö. Opiskelee lisää, koko ajan, kun juttuja tulee vastaan. Osaa kyseenalaistaa tallikaverien mielipiteet ja etsiä tietoa. Maastomopolle ei sen kummempaa valkkua tarvitse, mutta jos aikoo vääntää kentällä koulua tai esteitä tavoitteellisesti niin sitten pitää löytää joku. Mutta aika harva hevosenomistaja tässä maassa kisaa. Tavoitteellinen ratsastus ilman kisaamista on yleisempää, etenkin koulupuolella.

Ei tarvitse olla täydellistä ammattitaitoa ostaakseen hevosen. Ainoastaan taitoa ja nöyryyttä oppimaan kun asioita tulee eteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.5.26 13:04:11

No ei ne tiimit tai valkut ympärillä takaa välttämättä mitään hyvää hevosenhoitoa.

Lähettäjä: voihan kyynel 
Päivämäärä:   6.5.26 13:46:52

"Lapsiakin tehdään paljon pienemmällä ammattitaidolla."
Ei pitäisi. Ei olisi sosiaalitoimi liian kuormitettua.
Mutta mitään keinoja ei olekaan estää lapsen hankkimista heiltä jotka eivät pysty lapsesta huolehtimaan. Edes yleinen paheksunta ei auta, vaikka se ehkä estääkin tumpeloita hankkimasta eläimiä...

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   6.5.26 13:56:48

Olin tuntiratsastaja vähän yli 10 vuotta, sen jälkeen minulla oli vuokrahevosia, ja viimeiset pari vuotta ennen oman hevosen ostoa kävin erään harrastekilparatsastajan tallilla tekemässä tallitöitä ja hoitamassa hevosia. Aika paljon joutui siitä huolimatta sen ensimmäisen oman hevosen kanssa opettelemaan asioita kantapään kautta. Nyt kun on omia hevosia ollut 15 vuotta, niin luotan aika pitkälti jo omaan kokemukseeni, ja tarvittaessa konsultoin ammattilaisia (valmentaja/eläinlääkäri/tallinpitäjä).

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   6.5.26 14:01:36

?:n kanssa samaa mieltä. Itse oon ns ravitallien kasvatti, hoidin hevosia lähialueen talleilla ja parilla nimivalmentajalla noin 5 vuotta, siinä välissä kävin umpisurkealla ratsastuskoululla muutaman kerran vuodessa.
Kunnolla ratsastukseen palo iski 15 vuotiaana, menin kunnon ratsastuskouluun missä pyyhittiin kaikki väärin opetettu pois ja kävin säännöllisillä viikkotunneilla. Sitten aloin taas hoitamaan hevosia, tuli yksityisten hevosten vuokraamiset kuvioihin, tallitöitä tein ehkä 4 vuotta. Oma tuli alkuun vuokrahevoseksi vaikka olin ajatellut että lopetan koko ratsastuksen ja jatkan hoitamis-linjalla, mutta punainen prkl osu kohdalle, kokeilin ja tykästyin. Ehti olla ylläpidossa 6(?) vuotta ja vaihtui mun nimiin. Nyt ollut reilu 9 vuotta mun lompakkoa tyhjentämässä, kaiken kaikkiaan harrastusvuosia alla 25. Ollut myös oma talli tässä välissä.

Paljon itsenäistä opiskelua ruokinnasta, korrektista liikkumisesta, hieronnoista satulansovituksiin. Nykyään valmentaudun joka toinen viikko, hevosen kouluttanut puska-östä vahvaan heB:hen. 6 vuotta mentiin keskenämme, sitten tuli eka valmentaja jeesaamaan. Osaaminen siis kartutettu imemällä kaikki mahdollinen tieto ja oppi osaavammilta ihmisiltä ympäriltä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.5.26 14:18:03

Ratsastustunneilla kävin ikävuodet 11-15. Vuokraheppoja v.15-20. Joku vuoden tauko jossain välissä kait :-) Erään kesän vietin ulkomailla isolla tallilla töiden parissa, ja tullut muutenkin vietettyä pidempiä pätkiä talleilla nuorena ihan töitä tehden, muutamia viikkoja siellä täällä.

Sitten epämääräisesti silloin tällöin, hyvinkin harvoin, talleilua 20-30 vuosien välillä, mutta melkein pelkkää taukoa.
30 kun täytin, harrastin aktiivisesti ehkä 8kk, tallitöitä ja ratsastusta.

Nyt olen 31, ja säästöjä kerryttelen. Seuraavaksi otan oman, koitan löytää uudella paikkakunnalla talleja mihin pääsisi ihan tallitöiden parissa puuhailemaan. Ei kiinnosta ratsastus vuokrahevosilla, ratsastuskoulussa käyn joskus ja jouluna yksityistunneilla mielen virkistykseksi. Tallitöitä ja hevosten hoitoa tykkään tehdä valtavasti.

Minäkin olen tavannut keski-ikäisen miehen, joka osti ison estehevosen nollakokemuksella. Hyvin kuulemma menee, oikeat ihmiset ympärillä ja hyvä täysihoitotalli niin mikäs siinä.