Lähettäjä: Tunnustuksia 
Päivämäärä:   9.4.26 06:28:27

Kaikkihan haluaa tuoda esille, kuinka osaa hyvin hoitaa ja kohdella hevosia, mutta pystytkö myöntämään virheitä? Kukaanhan ei ole täydellinen. Ja täydellisten ihmisten ei tarvitse kommentoida tai arvostella tätä ketjua..
Itselläni virheitä on tullut vuosien saatossa paljon, mutta olen myös oppinut niistä. Esim. Ratsastaessani pistin hevosia "kuriin" toisille ja muutaman vuoden sisällä olen oppinut ja sisäistänyt, että hevonenhan kertoo oireilullaan jotain.
Kiukkusia hevosia hoidettaessa olen läpsinyt ajattelematta, että taashan se vain yrittää kertoa jotain. Hyi mua, mutta sitä on menty sillä tiedolla ja kokemuksella mitä silloin ollut. Kokemusta yli 20v.

Lähettäjä: Choco 
Päivämäärä:   9.4.26 06:50:11

Pitkitin kipeän hevoseni eloa tarpeettoman pitkään omassa epätoivoisessa parantumisen toivossa, vaikkei vastetta hoitoon tullut (kehärengas).
Olisi pitänyt päästää pois jo puoli vuotta aiemmin.
Olen antanut valmentajani laittaa hevoselleni gramaanit ja ratsastanut gramaaneilla valmennuksessa (hevonen oli ulkokentällä säpsy ja ”riehakas” maneesitalven jälkeen), kyseenalaistamatta ja vain uskoen auktoriteettia.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   9.4.26 07:07:57

Ensimmäinen hevoseni "opetti" minut ratsastamaan. En varmasti ollut avuiltani riittävän nopea ja kevyt, hevonen on saanut kestää ristiriitaisia apuja ja jumputtavaa istuntaa.
Vastapalveluksena se kyllä sai viettää pitkän elämän meillä loppuun asti, hoidin sitä niin hyvin kuin vain osasin ja onneksi taidot minunkin karttuivat vuosien saatossa. Toki oli valmentaja, ell ja muut ammattialaiset mukana sen elämässä.

Lähettäjä: Monin tavoin 
Päivämäärä:   9.4.26 08:14:54

Kyllä olen monta kertaa turhaa ojentanut ja hermoillut. Tein töitä isolla tallilla liian usein kireänä kuin viulunkieli, töitä ja kiirettä oli liikaa. Stressiä oli niin että heräilin yölläkin jopa unihalvauksiin. Muuten toimin ihan rauhallisesti, mutta jos jokin hevonen "järjesti " jotain ylimääräistä työtä niin etenkin työpäivän lopulla hermot kiristyivät niin että teki mieli vain huutaa. Asiaa ei todellakaan helpottanut julkisilla kulkeminen, illemmalla ne kulkivat harvemmin ja jos työt eivät loppuneetkaan " sopivasti ", niin se tiesi sitä että myöhemmin pääsi kotiinkin.

Normaalisti olen hevosten kanssa rauhallinen, ja tuo meininki olisi pitänyt lopettaa paljon aiemmin. Venyin liikaa ja käytös sen mukaista ja kun viimein älysin lopettaa siellä ja muutin kuvioita, ei hevosten kanssa ole turhia tarvinnut höyrytä. Kyllä on vtuttanut jälkikäteen moni tilanne mutta sen tajusi vasta kun päästi itsensä irti ja rauhoittumaan. Teen nytkin hevosten kanssa töitä, mutta omaehtoisesti ja väljällä aikataululla ettei varmasti tule kiire ja stressiä sen takia.