|
Lähettäjä: Dark Jedi
Päivämäärä: 3.4.26 12:21:23
Oikeasti, jos kyseessä on tuttu ihminen johon on hyvät välit ehdottomasti ensin juttelemaan ja tarvittaessa neubomaan ja auttamaan ennenkuin tekee elsun. Vasta jos ei neuvoja oteta vastaan, mahdollisia terveysongelmia(esimerkiksi hammasvaivoja) ei hoideta ja hevosen laihuutta ei nähdä ongelmana on syytä tehdä elsu.
Muutama vuosi sitten kaverin hevonen sai pahat leikkauskomplikaatiot ihan rutiiniopetaatiossa (tyyliin irtopalan poisto, ruunaus, hampaanpoisto...) ja oli kuolla. Oli pitkään klinikalla ja kun pääsi kotiin oli luuta ja nahkaa. Toipuminen oli hidasta ja kaveri oli avoin siitä mitä oli tapahtunut. "Avuliaat" tutut teki useamman elsun vaikka tiesivät miksi hevonen oli laiha. Ihan turhaa resurssien haaskausta ja sairastuneen hevosen omistajan kiusaamista.
Mä pidin yli 20 vuotta sitten kaverin tallilla heppakerhoa ja siellä sitten tyttöjen (7-12 vee) kanssa ihan konkreettisesti katsottiin paljonko keskivertohevonen syö päivässä. Kun siinä oli ne kolme Ikean kassia joihin oli punnittu yhden tallin hevosen päivän heinät, sankossa oli päivän kauramäärä ja juoma vesimäärä sankoina oli tyypillinen kommentti: siis syökö hevonen päivässä noin paljon. Kun nykyään ei ole entisaikojen hoitaja- ja tallityttökulttuuria mistä nuoret tai vanhemmatkaan hevosharrastajat saavat opit? Ei tarvitse kuin katsoa tätä foorumia, tällä palstallahan juuri kyselee neuvoja ensimmäisen hevosen ruokintaan. Mä olen muinoin suosittanut SRL: n ruokinta- ja lääkintämerkin, tuolloin ratsastus- ja hoitomerkkejä suoritettiin paljon, ratsastusleireiripaikoille merkkisuoritusmahdollisuus oli parasta mainosta. Tuota voisi herätellä taas henkiin.
|