Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.4.26 14:09:57

Mitä hommia on ratsastuskoulun hevosenhoitajilla okei teettää? Lapset on enimmillään yläasteikäisiä, heille ei ole mitään sovittua korvausta työstään esim. ratsastus.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.4.26 14:15:30

Kannattaa varmaan kysyä sieltä ratsastuskoululta kun kerran tiedät mitä hoitajien kanssa on sovittu korvauksistakin.

Lähettäjä: Ging 
Päivämäärä:   1.4.26 14:15:50

Se ei ole työtä vaan harrastus.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   1.4.26 14:22:27

Ja "korvausta" on sekin, että kartuttaa taitojaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   1.4.26 15:06:10

Aikoinaan paras palkinto oli päästä taluttajaksi alkeistunneille ja saatiin kerran kuukaudessa ilmainen ratsastustunti tai päästiin maastoon. Kaikkein tärkein,on oppi,mikä kantaa edelleenkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.4.26 15:10:11

Silloin kun ite olin hoitajana, me saatiin harjata hevonen ennen tunteja, auttaa aloittelijoita varustamisessa ja taluttaa aloittelijoita. Saatiin olla kisa-apuna laittamassa kuntoon ja taluttamassa ennen rataa ja sen jälkeen. Saatiin joskus hakea hevonen tarhasta tai viedä tarhaan. Keväällä ja kesällä saatiin harjata ulkona ja kesällä syötellä ruohoa.

Ihan jo se että sai käsitellä hevosta oli palkkio itsessään. Vapaaehtoista oli pestä vesi- ja ruokakuppi, boksin seinät ja kalterit, ostaa harjoja, riimu tai riimunnaru.

Joskus meitä pyydettiin lakaisemaan, mutta harvoin.

Lähettäjä: Marsu 
Päivämäärä:   1.4.26 15:42:01

No ei hoitajat mitään erinäistä korvausta saa. Taluttamalla oli ainoa keino saada tunteja.

Hoitajan palkkio oli nimenomaan se OMA hoitohevonen/poni. Sitä harjattiin aina kun pystyi, sen harjoja pestiin, varusteita putsattiin, varustettiin tunnille jos tuntilaiselle se sopi, hoidettiin ulkona hoitopukilla/puomilla tuntien jälkeen pitkän kaavan kautta harjaten yms. Jouluisin pääsi sitten joulukulkueeseen omalla hoitohepallaan.

Se oli kunnia hoitta Pollea, sitten kirjotettiin hoitovihkoon aina oman päivän tapahtumat, että muut hoitajat saivat ne lukea ja raapustaa omat tarinansa. Tehtiin aina uusi hieno kyltti Pollen ovelle josta näkyi tiedot ja oli kuvia.

Tässä oppii käsittelemään juuri niitä hevosia. Tärkein asia mitä yksikään lapsi voi oppia, talliin mentiin klo 9 ja lähdettii klo 22.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.4.26 22:09:29

Kyllä näin aikuisiällä paras palkinto on ollut se kokemus ja osaaminen, mitä sai. Vuosien varrella sai lisää vastuuta ja opetettiin lisää. Mun taidot on isolta osin peräisin ratsastuskoululta. Sellaisia hyödyllisiä taitoja kuten juoksutus, hevosten siistiminen, ensiapu, hauteiden ja siteiden teko, hokkien kiinnitys, madotus, lääkitseminen, kengän irrotus jne. Näistä on paljon iloa ollut myöhemmin, kun oman tai tallikaverin hevosen kanssa onkin tullut joku tilanne. Tai ihan vaan arjessa (juoksutus yms).

Toki silloin nuorena oli ratsastus se juttu. Ja toki ylpeydellä se oma hoitohevonen hoidettiin. Kaipa se sen kanssa oleminen oli kuitenkin parasta.

Lähettäjä: Huge 
Päivämäärä:   1.4.26 22:49:34

Varmaan riippuu ratsastuskoulusta. Se missä nyt käyn niin on vain aikuisia hoitajia ja heillä on enempi vastuuta ja enemmän hoitohevosia kuin yksi. Ovat kuin groomeja. Saavat paljooon enemmän hoitaa kuin mikään muu, esim taluttaa maastossa lepopäivinä, juoksuttaa saikkulaisia, ratsastaa maastossa jos tarve yms. Toki tekevät paljon tallin siisteyden eteen, putsaavat boxeja, vievät hevosia tarhaan yms Tällä viikolla näin kuin heillä oli yhteinen siivouspäivä ja putsasivat satulahuoneen oikein kivaksi talven pölyistä jne. Siivoavat myös tarhoja. Ja ovat avuksi toki ratsastajille tuntien alkuun yms. Mutta olen ymmärtänyt että tämä on vähän inside porukkaa eikä rinkiin pääse kuka vaan. Ja tosiaan siis tallilla on tallityöntekijät, jotka huolehtii perusjutut mutta esim jos karsina on juuri putsattu tallityöntekijän toimesta ja sä vaikka varustat hevosta niin helppo vaan talikolla heittää jätökset pois. Eivät siis rutiinisti tee mitään maksetulle duunarille osoitettua työtä.

Lähettäjä: älkan 
Päivämäärä:   1.4.26 23:53:31

Se on niin ainutlaatuinen mahdollisuus oppia hevosista lisää, että itse asiassa vanhempien pitäisi maksaa siitä että lapsi saa hoitaa. Kun hevosten kanssa se ratsastus on vain tosi pieni osa sitä juttua, siinä on niin valtava määrä kaikkea muuta.
Nuorena me asuttiin tallilla. Suoraan koulusta joka päivä ja viikonloppuisin aamusta alkaen. Tehtiin eväät, kaakao termariin, pyörän selkään ja tallille. Harjattiin hevosia, putsattiin karsinoita, jaettiin heiniä,putsattiin varusteita, talutettiin hevosia tunnille ja tarhaan, seurattiin silmä kovana kengitystä ja unelmoitiin pääsystä yksärihoitajaksi ja sen kanssa kisoihin.
Aloitin n. 10-vuotiaana ja lopettelin 17-18 vuotiaana kun läksin muualle opiskelemaan. Tästä on jo vuosikymmeniä, mutta yhä ole ystävä muutaman sen aikaisen tallikaverin kanssa, ja kun tuli oman hevosen aika en ollut niin tumpelo sen kanssa kuin muuten olisin ollut.
Äärimmäisen arvokasta aikaa monella tavalla, en päivääkään antaisi pois. vaikka se hoitohevonen oli tosi vihainen ja puri mua monta kertaa...

Lähettäjä: Asiakas 
Päivämäärä:   2.4.26 09:10:26

Meillä ei ole nimettyjä hoitajia. Meillä käy muutama tyttö jotka tekevät ns hoitajan hommia. Suurin palkkio tehdystä työstä on se että nämä tyttöt on saaneet kehittyä niillä osa-alueilla joista normaali ratsastuskoulun oppilas jää väistämättä paitsi. On opeteltu perus hoidon lisäksi lastaamista, ovat olleet mukana kisoissa ja tapahtumissa, valmennuksissa ja klinikkakäynneillä. Seuranneet kengitykset, hierojat ja satulansovitukset. Pääsevät myös maastolenkeille mukaan sillointällöin ja saavat puuhata hevosten kanssa paljon kaikkea. Näiden tyttöjen kehittymistä alkeiskurssilaisista varsin päteviksi hevosnaisiksi on ollut ilo seurata, ja tavalliset ratsastuskoulutädit ovat saaneet hurjasti apua näiltä taitavilta nuorilta. Ulkopuolisen silmin täysin win-win tilanne. Ei varmasti sovi jokaiselle, mutta intohimoisen "ponitytön" (tai ponitädin) unelma. Valmentaa hyvin mahdollisen oman hevosen hankintaa varten.

Lähettäjä: Ly 
Päivämäärä:   2.4.26 09:24:09

"Kyllä näin aikuisiällä paras palkinto on ollut se kokemus ja osaaminen, mitä sai. Vuosien varrella sai lisää vastuuta ja opetettiin lisää. Mun taidot on isolta osin peräisin ratsastuskoululta. Sellaisia hyödyllisiä taitoja kuten juoksutus, hevosten siistiminen, ensiapu, hauteiden ja siteiden teko, hokkien kiinnitys, madotus, lääkitseminen, kengän irrotus jne. Näistä on paljon iloa ollut myöhemmin, kun oman tai tallikaverin hevosen kanssa onkin tullut joku tilanne. Tai ihan vaan arjessa (juoksutus yms).

Toki silloin nuorena oli ratsastus se juttu. Ja toki ylpeydellä se oma hoitohevonen hoidettiin. Kaipa se sen kanssa oleminen oli kuitenkin parasta."

Tämä on melkein kuin omasta kynästäni, joskaan en ihan noin monipuolista oppia saanut vielä ratsastuskoulussa. Yksityishevosia hoitaessa taidot täydentyivät. Mutta lapsena parasta oli, jos pääsi ratsastamaan ja hengaamaan samanmielisten kavereiden kanssa. Hoitamisen arvon olen tajunnut vasta myöhemmin - etenkin nyt, kun hoitajakulttuuria ei enää lähitalleilla ole. On onni, että ehdin itse elää sen ajan. Hoitajuudesta tarttui mukaan paljon tietoa ja (arkaankin tyttöön) rohkeutta.

"Se oli kunnia hoitta Pollea, sitten kirjotettiin hoitovihkoon aina oman päivän tapahtumat, että muut hoitajat saivat ne lukea ja raapustaa omat tarinansa."

Olin jo ihan unohtanut hoitovihot! Sinne oli tosiaan tärkeää raportoida hevosen kuulumiset ja mahdolliset ekstrajutut (harjojen tai hevosen perusteellinen pesu, karsinan pesu, varusteiden huolellinen putsaus). Omalla hoitohevosellani pidettiin lisäksi kirjaa hevosen työkuormasta. Olisipa hienoa, jos jostain löytyisi näitä vanhoja hoitovihkoja.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   2.4.26 09:53:17

Mitä aloittaja hakee tällä kysymyksellä? Ylempänä on jo kattavast vastattu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.4.26 11:54:00

meillä ei varsinaisesti ollut mitään määrättyjä töitä. hoitaminen tarkoitti käytännössä sitä, että jos hevonen ei ollut tunnilla, sen sai harjata. lisäksi oli kunniatehtävä pitää varusteet puhtaana, pestä ruoka ja juomakupit, pyyhkiä karsinasta kalterit ja nurkat pölyistä. alkeistunnilla taluttaa sitä omaa hoitohevosta. 3 tai 5 talutustunnista (en muista) sai 1 ratsastustunnin.

sitten hommia mitkä ei liittynyt hoitamiseen, vaan ihan omaksi iloksi, monesti vkl; heppojen vienti/haku, kuivitus, lakaisu, harjapakin siivous (iso yhteinen), päiväheinien ja vesien vienti, estetunnilla avustaminen, kakkavahti...

Lähettäjä: Hippu 
Päivämäärä:   2.4.26 12:10:23

Aika harvoin taitaa nykyään edes olla hoitajia, mutta parastahan siinä on se oppi mitä siinä saa. Jos on varaa yhteen ratsastustuntiin viikossa, voi saada kuitenkin olla hevosen kanssa useammin ja se kyllä heijastuu ratsastukseenkin. Ei hoitajat tee sellaista työtä, mikä hirveesti auttaisi tallinpitäjää tai jota ei joku muukin voisi tehdä. Tallityöntekijä on erikseen ja se homma on ihan palkkatyötä.
Aikanaan paikallisella ratsastuskoululla oli iltaheinien jako homma, jota tehtiin vuorotellen ja siitä sai ihan korvauksen.
Hoitajan tehtäviin kuului varusteiden puhdistus, hevosen pesu harvakseltaan, harjaus ja hoitotoimenpiteet, joskus saikkulaisen taluttelua. Enemmän siinä monelle merkkasi kaverit tallilla.

Lähettäjä: wpëfm 
Päivämäärä:   2.4.26 14:08:30

Kaikki ratsiopet sanoo, että tytöt jotka hengaa tallilla ja hoitaa hevosia, oppii ratsastamaan nopeammin ja paremmin kuin ne jotka käy vain yhden tunnin verran viikossa tallilla.

Lähettäjä: Lilla 
Päivämäärä:   2.4.26 15:15:53

Mitä korvausta aloittaja siis ajattelee? Että rahaako pitäisi maksaa jos taluttaa alkeistunnilla?

Kuten täällä on monesti jo todettu, saa nousta hoitaja hommista/talutuksista arvokasta oppia ja tietoa itselleen. Että jos haluaa hoitajaksi vain jonkun rahapalkan perässä niin ei kannata. Kyllä yleensä talli sitten jotenkin muistaa näitä hoitajia esim juuri talutuksista saa tunteja tai jotain muuta tai esim jouluna maastoon tai muuta vastaavaa. Se on paljon arvokkaampaa kuin mikään raha. Jos siis oikeasti hevosista tykkää ja haluaa niistä oppia.

Lähettäjä: Mmmmm 
Päivämäärä:   2.4.26 16:29:00

Ja sitten vanhemmat voisi miettiä mihin saat lapsesi ilmaiseksi viettämään aikaa kuitenkin aikuisten valvonnassa ja järkevän toiminnan parissa.

Meillä on muutamia hoitajia, joista on ihan oikeasti apua ja hyötyä - mutta kyllä tämä on pitkälti ilmaista sosiaalityötä. Aika monta vuotta saa itse palkatta ohjata ja opastaa lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.4.26 21:12:00

Se heppojen hoitaminen on paras investointi tulevaisuuteen. Vastuullisuutta, ihmisten kohtaamista ja pettymysten sietoa. Ja täysin ilmaiseksi!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.26 17:17:45

yhel isol tallil maksaa jos haluat hepanhoitajaksi.. oli muutaman tunnin koulutus asiaan.. ei kiitos, rahastusta.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   7.4.26 11:31:23

Aloittaja ei todennäköisesti ole itse harrastanut hevosia. Tyypillisesti ne vanhemmat jotka eivät ole itse harrastaneet esittävät tämäntyyppisiä kysymyksiä. Yllä on monta hyvää vastausta asiaan 👍🏻. Itsekin olen saanut nuorena hevosenhoitajana toimimisesta paremmat eväät elämään omien hevosten kanssa. Iloitse siitä, että lapset ovat löytäneet hoitohevoset ja pääsevät viettämään aikaa hevosten kanssa ja oppimaan samalla uusia asioita.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   7.4.26 11:40:14

Mä tein teininä ihan kaikenlaisia tallihommia, mutta tallinpitäjä oli fiksu ja tarkka eikä koskaan jättänyt mitään täysin minun vastuulleni. Tiettyjä asioita, vaikka paalien siirtämistä traktorilla, sain tehdä vain hänen valvonnassaan.

Nykyään käyn toisella koululla jossa käy myös paljon nuoria tekemässä tallihommia, ja hekin vaikuttavat tekevän vähän kaikkea. Ilmeisesti tuolla on sama systeemi mitä oli minunkin teinivuosieni tallilla, että mitään ei ole lähtökohtaisesti pakko tehdä, mutta sovitut hommat hoidetaan ja jos ei uskalla/osaa/pystykään tulemaan paikalle, niin ilmoittaa ja sitten autetaan tai joku muu tekee.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   7.4.26 11:56:26

Kysymystä voi ajatella myös niin päin että missä muualla harrastaja, joka tähtää jonain päivänä omaan hevoseen, voisi oppia siihen vaadittavia taitoja.