Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   29.3.26 08:24:23

Oma opettajani vaikuttaa väsähtäneeltä työhönsä. Hevosalalle talvi on aina raskas. Täysin ymmärrettävää kyllä, samat asiat toistuvat päivästä ja viikosta toiseen, ja vaikka hän on luonnetyypiltään kiva ja rauhallinen, niin silti nyt vaikuttaa siltä, ettei hän jaksa oikein meitä opettaa. Tajuan kyllä, että sekavasti käyttäytyvät teinit, jotka eivät kuuntele ohjeita, eivät ole mitään ihanneoppilaita ja sama kankeiden ja ylipainoisten tätien kanssa. Kaikki tuntuvat junnaavan iankaikkisesti C-B -tasolla, samoin minä. Äänestänkö jaloillani, vai yritänkö keksiä jotain piristystä opelle? Miten voisi tähän omalta osaltaan vaikuttaa asiakkaana? Ope on taitava. Itse en vaan pysty korjaamaan monia asioita omassa ratsastuksessa heti, ne tulevat aina viiveellä ja oivallusten kautta. Yritän kyllä. Voin kuvitella, että noin taitavan ihmisen ambitiot on aivan muualla kuin perusratsastuksen ja alkeiden opettamisessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.26 08:37:27

Ope ei todennäköisesti ole pystynyt pitämään lomaa
Kaikki illat kiinni opetuksessa, velat painaa niskaan, työterveydenhuoltoa ei ole (painat flunssassa, jalka kipsissä ym) ja maailmantilanne haastaa yrittäjiä

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   29.3.26 08:49:54

Oletko sinä aloittaja aina pirteä ja skarppi ja parhaimmillasi joka tilanteessa? Valitettavasti kaikki,jotka tekevät omalla persoonallaan työtä eivät voi joka kerta olla "samanlaisia". Mieti,jos häneltä on vaikka läheinen kuollut tai muita vaikeuksia elämässä,joista sinulla ei ole hajuakaan. Hän silti palvelee sinua parhaansa mukaan ja jos nyt onkin joku huonompi kausi niin voihan se olla että muutaman viikon päästä taas hänelläkin homma helpottuu. Lisäksi aika moni ratsastuskoulun ratsastaja on helppo c/b tasoa ja ei siitä kovin äkkiä nousta jos käydään kerran viikossa tunnilla. Se pitää vain hyväksyä,jos haluaa edetä nopeammin niin pitää ratsastaa enemmän. Itse ratsastan lähes päivittäin ja kyllähän se ratsastus on oikeasti aika samojen asioiden jankkaamista. Siirtymisiä, tahtia, väistöjä, asetusta, taivutusta. Kaikki asiat alkavat näistä ja aika harva oikeasti pääsee sen pidemmälle.

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   29.3.26 09:08:18

Kirjoitin epäselvästi. Siis pidän luonnollisena tuota C-B -tasolla junnaamista, tietenkin. Harva ratsastuskoulussa sen pidemmälle kehittyy.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   29.3.26 09:45:56

Yhden tällaisen open kokenut vuosia sitten. Kun puhelin soi tunnilla niin tämähän jaksoi sitten puhua siihen puhelimeen pitkään, ummet ja lammet. Välillä vain käski meidän mennä ravia, käyntiä tai vaihtaa suuntaa. Samoin kun tuntia tuli katsomaan joku oppilaan vanhempi, open tallikaveri tmv niin kävi pitkät keskustelut kaiksesta muusta paitsi hevosista.
Tästä opesta loisti kauas että oli kyllästynyt työhönsä. Eipä siinä sitten mennytkään kauaa kun ratsastuskoulu lopetti toimintansa ja löysin paljon paremman tallin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.26 11:26:49

Mulla on hyviä opettajia, mutta junnaan samalla tasolla koko ajan. Kehitystä (hidasta) tapahtuu, mutta en pysty siirtymään HeB radoista HeA ratoihin ollenkaan. Rahaa ei ole omaan hevoseen.

Lähettäjä: Ridaus 
Päivämäärä:   29.3.26 11:37:56

Nykypäivänä monet ratsastuksen opettajat ihan varmasti menettää motivaationsa nopeammin kun nykypäivänä haluttaisiin edetä nopeasti ”temppuihin” ja kaikesta pitäisi kehua ym. Oppilaat ei siedä samojen asioiden hinkkaamista eikä palautetta vaikka palaute tulisi rankentavasti. Tää on tää nykypäivän meno että sisäistä motivaatiota löytyy harvalta. Jos mennään 5-10v taaksepäin (tai enemmänkin) niin kyllä ridaopet uskalsi antaa paljon enemmän palautetta eikä mitään kehuja pelkästään . Ite en ole ikinä voinut sietää että kehutaan vaikka menee päin @!#$ä. Mitä se opettaa ? Ei yhtään mitään oikeesti. Sama asia ku joku työelämässä tekisi työn sinne päin ja silti esihenkilö kehuisi .

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.3.26 12:49:47

Jotkut oppilaat ovat myös sellaisia, että vaikka tehtävä menisi oppilaan tasoon nähden hyvin ja tästä kehuu, niin saa takaisin valitusta "mutta kun pitäisi olla enemmän tätä ja tätä".. on myöskin aika puuduttavaa

Lähettäjä: Ep 
Päivämäärä:   29.3.26 13:40:40

Täällä yksi ope, joka melkein kyllästyi työhönsä. Ongelma ratkesi työpaikkaa vaihtamalla. Edellisessä paikassa kyllästyin ainaiseen alkeistuntien opettamiseen. Omat opetuspäivät koostuivat tuolloin hyvin pitkälti lasten (alkeis)tunneista. Paikkaa vaihtamalla sain vaihtelua opetettaviin tunteihin ja nykyään koen, että työssä on mukavasti vaihtelevuutta ja tietyllä tasolla haastettakin kun opetettavia tunteja on laidasta laitaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.26 16:28:25

Monesti puhutaan että lapset niskuroi tuntejen sisällöstä. Herää kysymys millainen opettaja tämmösellä tunnilla on? Ei meidän kohtuullisen isolla ratsastuskoululla oppilaat kyseenalaista tuntien sisältöä. Semmoset käy kerran kaks, mutta ei heistä tuntiratsastajia tule. Joten ei vaikuta työn mielekkyyteen tuntien pitäjällä.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   29.3.26 16:50:55

Kyllä. Eniten turhauttaa toimintakulttuurin muutos. Harvassa on intohimoisesti hevosia rakastavat jotka haluavat paitsi ratsastaa myös viettää aikaa niiden kanssa. Asenne on kovin vaativa sekä poloista ratsua, fasiliteetteja kuin opettajaakin kohtaan.
Tykkään vieläkin kovasti opettaa motivoituneita oppilaitani, jotka imevät tietoa monipuolisesti eri lähteistä. Paras palkinto on kun näkee edistymisen. Sillä ei ole väliä onko ratsastuksessa alkutaipaleella vai kokenut konkari.

Lähettäjä: kökj 
Päivämäärä:   29.3.26 18:08:30

Ei pelkästään opet vaan myös moni valkku. Kun on seisoskellut kylmissä maneeseissa tai kentän laidalla 30 vuotta, ja yrittänyt opettaa lahjattomia ratsastajia huonoilla hevosillaan, niin onhan se inhimillistä ettei enää niin jaksa välittää.

Ja sama ratsiopet. Oppilaat eivät halua oikeasti oppia ratsastamaan nykyään. Eli näkemään sitä valtavaa vaivaa mitä ratsastuksen oppiminen vaatii, eikä ymmärrystä siitä kuinka kerran vkossa tunnilla ei vain kertakaikkiaan opei ratsastamaan.
Halutaan temppuja, halutaan "laadukkaita" hevosia - joiden pitää samaan aikaan olla pystyynkuolleita etteivät ne vaan ota "lähtöjä".
On turhauttavaa...

Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   29.3.26 19:22:56

Kyllästyin ja lopetin. Hyvä päätös.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.26 20:16:35

LähettäjäRidaus

Päivämäärä29.3.26 11:37:56

Nykypäivänä monet ratsastuksen opettajat ihan varmasti menettää motivaationsa nopeammin kun nykypäivänä haluttaisiin edetä nopeasti ”temppuihin” ja kaikesta pitäisi kehua ym. Oppilaat ei siedä samojen asioiden hinkkaamista eikä palautetta vaikka palaute tulisi rankentavasti. Tää on tää nykypäivän meno että sisäistä motivaatiota löytyy harvalta. Jos mennään 5-10v taaksepäin (tai enemmänkin) niin kyllä ridaopet uskalsi antaa paljon enemmän palautetta eikä mitään kehuja pelkästään . Ite en ole ikinä voinut sietää että kehutaan vaikka menee päin @!#$ä. Mitä se opettaa ? Ei yhtään mitään oikeesti. Sama asia ku joku työelämässä tekisi työn sinne päin ja silti esihenkilö kehuisi .

Amen!

Lähettäjä: Priska 
Päivämäärä:   29.3.26 20:39:32

Erittäin kiinnostavaa keskustelua näin opettajan näkökulmasta. Itse opetan yliopistossa, mutta opetustyön peruspalikat on kaikessa opetuksessa aika samat. Kuten se, että opettaminen on pitkälti samojen asioiden toistamista vuodesta toiseen. Opettajan täytyy kestää toistoa ja tylsyyttä, muuttumatta silti samaa levyä pyörittäväksi leipääntyneeksi opetuskoneeksi.

Opettaja voi aika harvoin myöskään valita oppilaitaan/opiskelijoitaan. Ratsastuksenopettaja saattaa toivoa, että oppilaat olisivat rohkeampia, parempikuntoisia, motivoituneempia. Itse toivon, että opiskelijat olisivat akateemisilta valmiuksiltaan nykyistä parempia. Mutta näillä mennään, mitä on saatu. Mielestäni opettajan eettinen velvollisuus on opettaa parhaimmalla mahdollisella tavalla juuri niitä ihmisiä, jotka hänen opetuksessaan ovat, riippumatta heidän valmiuksistaan ja tasostaan. Se on sitä pedagogista rakkautta.

Lähettäjä: luiska 
Päivämäärä:   29.3.26 21:52:37

Ai että, mulla oli nuorena tosi ankara ridaope. Ei ilkeä, mutta ankara. Joka tunnilla piti tehdä parhaansa ja siitä yli. Ja ei, aina ei ollut kivaa koska ratsastus on niin vaikea laji.
Mutta sitten kun hän joskus kehui, sillä eli viikon eteenpäin! Kun tiesi että kehu oli ansaittu ja tiesi miten tosissaan oli yrittänyt ratsastaa oikein.

Sitä fantastista fiilistä ei nykyään enää saa kun kaikki opet on - koska "asiakkaat" haluaa - pelkkiä hyvähyväoikeinhyvä papukaijoja.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   29.3.26 21:55:06

Ehkä ratsastuksen opetuksessa juuri kompastuskiveksi tulee sen taidon siirto oppilaille. Opettajan toiveet tavoitteista on ranskassa ristiriidassa opiskelijoiden motivaation kanssa. Monen oppilaan tavoitteet ei ole samat kuin sen open. Kun oppilas haluaa lähinnä katkon arkeen ei sillä taidon tavoitteilla ole niin väliä. Hänelle riittää kiva hetki siellä hevosen selässä. Sitä häiritsee jos heppa ei toimi odotetusti tai ope esittää mitään kritiikkiä tekemiseen. Myös kaikki mitä käy häiritsee mukavuutta on kauhistus.

Lähettäjä: mies 
Päivämäärä:   29.3.26 21:59:36

Pitäis olla erikseen semmoisia tunteja joilla opetetaan ratsastamaan ja vaaditaan työtä, ja sitten "fiilistunteja" näille 80%lle tuntilaisista joita ratsastuksen oppiminen ei kiinnosta.

Lähettäjä: Pillit pussiin 
Päivämäärä:   30.3.26 08:53:50

Myös aika monet kotitallinpitäjät ovat nyt omassa lähipiirissä pistäneet pillit pussiin tai suunnittelemassa sitä. Onhan tää kulurakenne alalla aikamoinen.

Lähettäjä: Pov 
Päivämäärä:   30.3.26 11:31:11

Jokaisen ratsastajan täytyy olla kiinnostunut kehittymisestä, ei välttämättä itsensä vuoksi vaan hevosen! Että ratsastus olisi miellyttävämpää hevoselle.

Lähettäjä: Sari 
Päivämäärä:   30.3.26 11:52:41

Pakko myöntää että kehittyisin enemmän jos kentän keskeltä kuuluisi ettei kelpaa tee paremmin ja ohje miten se tehdään paremmin. Loppukeskustelut siitä miltä tuntui tunnilla antavat myös paljon. Tekee heti mieli kokeilla itsenäisesti uudestaan samoja harjoituksia ( onnistuu koska oma hevonen ).

Lähettäjä: Sorp 
Päivämäärä:   30.3.26 18:09:05

En yhtään ylläty siitä, että ylipäätään hevosalalla on väsymystä. Tunteja perutaan mitä ihmeellisimmistä syistä, ihmiset ei sitoudu mihinkään ja kulut juoksee.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.3.26 21:20:52

Opetin useita vuosia isommassa ratsastuskoulussa. Lopetin sillä arvot hevosten hyvinvointia ja työympäristöä kohtaan eivät olleet yhtenevät. Nykyisin edelleen hevoshommissa, mutta nykyään ihan eri intohimo koko alaa kohtaan. Suosittelen uusia tuulia tai ihan vain vapaiden ottamista. Nykyään se kulttuuri että tehdään 7 päivää viikossa aamusta iltaan töitä vain oman hyvyyden takia. Itsellä sama ongelma ollut aina. Elämässä pitää tehdä muutakin ja osata myös levätä, reissata tms :)

Lähettäjä: Lfk 
Päivämäärä:   30.3.26 21:26:52

Välillä olen, välillä en.

Se, että oppilaat on aina heC-B niin vastaanottajasta voi olla kiinni. HeA tasolle ei kaikki vaan nouse, jos ei motivaatio / lähtökohdat ole puolella.

Jos ei kerta kaikkiaan opeta niin äänestä jaloilla. Se miten saan open kiinnostumaan itsestäsi, on kysyä ja keskustella. Jos näytät, että haluat oppia niin olet mielenkiintoinen oppilas. Ne jotka tuntuu ettei tee mitä käsketään, on niitä jotka ei paljon kiinnosta

Lähettäjä: Ope s 
Päivämäärä:   30.3.26 22:35:41

Hei kaikki. Olen ope ja kiinnostunut työstäni.
Minusta on mukava opettaa ja saan tavata erilaisia hyväntuulisia ihmisiä jotka ovat mielenkiintoisia. Ratsastan myös kilpailuissa itse.
Harva nuorempi on kaltaiseni, mutta jotkut vanhemmat opekollegat ovat.
Valitettavasti olemme "poistumassa" alalta sukupuuttoon seuraavien 15v aikana.
Samalla poistuu valtava määrä tietoa ja hevosen tulkinnan ymmärrystä.

Lähettäjä: 26 
Päivämäärä:   31.3.26 13:47:40

Kyllä se ympäripyöreä viikko hevosalalla vie mehut jokaisesta jossain kohtaa. Harva pystyy tekemään pelkkää ratsastuksenopen hommaa leipätyökseen vaan tuntien ohella tehdään muutakin hevosalan hommaa.

Lähettäjä: qqq 
Päivämäärä:   31.3.26 14:31:19

Miten se näkyy etteivät oppilaat ole kiinnostuneita oppimaan paremmiksi ratsastajaksi, haluavat vaan fiilistellä ja irtioton arjesta?

Toivottavasti ette sekoita tätä hitaaseen kehittymiseen/vuodesta toiseen HeC/B tasolla. Tottahan se on, ettei kerran viikossa tunnilla kehity nopeasti. Mutta osalla ei ole varaa käydä tunneilla useammin. Uskon, että jos olisi vaan rahallisia resursseja, niin moni kyllä ratsastaisi enemmän. Ja uskon, että myös kerran viikossa ratsastavat haluavat kehittyä ja oppia lisää. Mikseivät haluaisi?

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   31.3.26 16:31:04

Ei se kaksikaan viikkotuntia juuri kesää tee.

Lähettäjä: mmmm 
Päivämäärä:   31.3.26 19:42:07

Fakta vaan on, että kerran, tai kakikaan kertaa vkossa tunneilla ei opi ratsastamaan, ei koskaan eikä missään. Juuri Kyra sanoi että ennen sanottiin että asian oppiakseen tarvitaan 10.000 toistoa, mutta nykyään sanotaan että 100.000 toistoa.
Kerran vkossa ratsastava ratsastaa vuodessa, kun loma-ajat lasketaan pois, ehkä 40-45 tuntia. Siis ihan naurettavan pienen määrän, puhutaan sitten ihan mistä vain lajista! Taitoluistelussa jo 6-vuotiaat harjoittelee 5x vkossa, ja vaikka taitoluistelu on vaikea laji, ratsastus on vielä vaikeampi, koska siinä on se toinen osapuoli mukana.

Ratsastuskoululaiset eivät ole huonoja ratsastajia siksi että oleisivat "lahjattomia", vaan siksi, että ratsastavat KERTAKAIKKIAAN AIVAN AIVAN LIIAN VÄHÄN oppiakseen ratsastamaan. Tämä vaan on fakta jota ei mitenkään voi kumota.

Jos joku muuta väittää, se kertoo vain että ko tyypillä ei ole aavistustakaan siitä, mita ratsastus oikeasti on.
Ja se hevosen selässä matkustaminen ratsastuskoulussa voi toki olla mukava harrastus, mutta ratsastaman ei opi.

Lähettäjä: Huomenna 
Päivämäärä:   31.3.26 21:52:25

Lopetin muutama vuosi sitten, olin pidetty ope, työnantaja sekä palkkaus mieleeni. Mutta ne talvet. Oma kylmänsietokyky ei vaan kestä, vaikka oli eristetty halli. Tietyllä tavalla harmittaa, mutta onneksi yhä hevoset mukana elämässä monella tapaa.

Lähettäjä: qqq 
Päivämäärä:   1.4.26 08:07:04

mmmm: Muuta en väitäkään, totta kai ratsastus on taitolaji ja vaatii toistoja, mutta kerran viikossa ratsastava voi myös olla MOTIVOITUNUT oppimaan paremmaksi. Tämä on vaan kallis harrastus ja monilla ihmisillä on rahat tiukassa. Siksi monet ratsastaa vain kerran viikossa, vaikka haluaisi useammin. Niillä mennään mitä on saatu.

Lähettäjä: luiska 
Päivämäärä:   3.4.26 17:23:40

Vaikka olisi kuinka motivoitunut oppimaan, se ei riitä. Ratsastus on laji jossa ns kimometrit merkkaa eniten, eli ne satulassa vietetyt tunnit. Ja niitä ei voi korvata millään motivaatiolla.
On kiva että ihmiset on kiinnostunut ratsastuksesta, mutta on harhaa ajatella, että ratsastamaan oppisi kerran viikossa tunnilla ratsastamalla.
Voi se tunti silti olla kivaa.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   3.4.26 18:45:55

Olin valmistuttuani kaksi vuotta töissä ratsastuskoulussa, jonka omistajat olivat täysin amatöörejä. Kaikki hevoset oli ostettu mahdollisimman halvalla, joten olivat käytännössä joko todella loppuun asti käytettyjä, vanhoja ja olisivat ansainneet päästä pois tuntityöstä, tai nuoria ja liki kouluttamattomia. Siinä olikin työmaata. Ratsastajat olivat ihania, ihan tenavista aikuisiin. Tuon kahden vuoden aikana sain pois tunneilta juoksemasta ne pahiten rikkinäiset ressukat, kun ilmoitin, että en ota niitä tunnille ennenkuin ne on käytetty klinikalla ja tutkittu ja sieltähän tuli sitten suora tuomio useammalle, että joko siitokseen, pihatontuksi tai pilven päälle. Tämä oli tietysti omistajalle kova pala purtavaksi. Yhden ihan kivan hevosen sai ostettua tilalle. Nuorten hevosten ja ponien kanssa tehtiin oppilaiden kanssa töitä ja ne kehittyivät kovasti, mun lähtiessäni olivat jo ihan mukavia ja osasivat sen, mitä tuolla nyt keskimäärin ratsastajatkin. Niiden oikeasti kehityskelpoisten ja innokkaiden oppilaiden tilanne kyllä harmitti, kun heidän oppimisessa tyssäsi hevosten laatuun. Tuossa kahdessa vuodessa olin kyllä tehnyt tallin ja hevosten hyväksi kaiken, mikä mun oli mahdollista ja kieltämättä oma motivaatio olisi sen jälkeen ollut aika vähissä, joten lopetin.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   6.4.26 09:54:03

Pidän työstäni kovasti ja työpaikallani on samat arvot hevosten käytöstä. Ontuvat tai muuten vaivaiset eivät kuulu tunneille ja hevosten tuntimäärät ovat kohtuulliset.
Oppilaista suuri osa haluaa oppia ja kehittyykin (tietysti hitaammin kun useammin ratsastavat). Eniten punaista näen niiden ratsastajien kohdalla, jotka eivät juurikaan kuuntele ohjeita tai joiden kehonhallinta on niin heikko että hevosen on vaikea ymmärtää pyyntöjä.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   6.4.26 11:45:45

Olen.
Niinkuin täällä on moni todennut; temppuja pitäisi päästä opettelemaan, esteitä pitäisi päästä hyppäämään, mutta aitoa taitoa/tekniikkaa ei haluta opetella.

Ohjeita harva haluaa ottaa vastaan, istunta päin metsää vaikka kuinka käytät mielikuvia ja käyt ihan käsin korjaamassa. Reittejä ei jakseta ratsastaa kunnolla, yllätetään hevoset valmistelematta oikeastaan mitään.

Parhaita on ne, jotka syyttää hevosta siitä ettei sujunut.

Toiminta tulee loppumaan, päivä on jo päätetty, on ihan sellainen olo kuin lapsena odotti joulua

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.4.26 12:09:38

Kyraa lainatakseni, ratsastamaan EI OPI ratsastamalla yhden hevosen päivässä 5 kertaa viikossa, vaan viisi hevosta päivässä viisi kertaa viikossa.

Kuinka moni oppii ikinä ratsastamaan?

Lähettäjä: Hienoa wau 
Päivämäärä:   6.4.26 13:14:39

Hyvä RR, että sait kipeät hepat juoksemasta. Toivottavasti vielä joskus olet ratsastajia opettamassa, kun open asenteesi on noin hyvä ja oppi menee perille!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.4.26 16:14:01

Samaa olen miettinyt meidän ratsiopesta. Todella tuulella käyvä, jos on hyvä päivä niin tosi positiivinen. Huonoina päivinä saa ihme tiuskimis/raivoamis napsahduksia ja ammattimaisuus häviää. Nykyään stressaan jo usean päivän ennen tuntia, että millainenhan päivä tänään on. Huonoja päiviä on kaikilla, mutta ammattilaisen tulisi osata pitää oman siviilielämän aiheuttamat tunnemyrskyt erillään opetustoiminnasta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.4.26 17:41:21

"Toiminta tulee loppumaan, päivä on jo päätetty, on ihan sellainen olo kuin lapsena odotti joulua"
Hienoa, että tajusit itsekin, ettet osaa oppilaitasi opettaa tai motivoida. Saisi useampi ottaa mallia.

Lähettäjä: ?!? 
Päivämäärä:   6.4.26 19:48:15

-: Et taida nykypäivän ratsastuskoululaisista tietää mitään. Porukka ei edes halua viettää hevosten kanssa samalla tavalla aikaa kuin ”ennen vanhaa”, ei pidetä omia hoitohevosia, ei tehä tallitöitä ”vapaaehtoisesti”, ei kiinnosta yksinkertaisesti porukkaa mikää muu kuin ratsastus ja siinä ”temppujen” tekeminen vaikka taitotaso ei yllä edes perus laukkaympyrän tekemiseen. Ohjeet ei mene perille, kertoo ne millä äänensävyllä/tavalla ymym miten vain. Ja tän näkee ihan muuallakin kuin pelkästään ratsastuskouluissa:D ihan katsomalla nykypäivän menoa niin pitäs jo sun tajuta että ei se vika opettajissa ole:) kenenkää ei pidä jaksaa opettaa jos porukkaa ei kiinnosta edes oppia ratsastaa hevosen vuoksi eli saada hevonen liikkumaan jollain tasolla sille oikein. Porukka ratsastaa ITSENSÄ vuoksi, ei minkään muun. Ja sori yleistys, ketuttaa tälläset kommentit. Käyn itse tuurailee ridakoulussa ja voi luoja sitä meininkiä. Yli puolet ratsastajista ei tee ohjeiden antamisella mitää. Ne menee kuuroille korville. Ei vaan tälläistä meininkiä ollu silloin kun itse kävin ratsastuskoulussa eli joskus 7vuotta sitten

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.4.26 20:47:39

^ toivottavasti ymmärrät mahdollisimman nopeasti ettei ole kenenkään muun vika että sinä olet huono työssäsi. Ja tajuat lopettaa kuten aiempi kommentoija.

Lähettäjä: Noku 
Päivämäärä:   6.4.26 22:46:23

En kyllästynyt työhön, mutta ratsastuskulttuurin muutokseen ja hankaliin asiakkaisiin kyllä. Jos 20 vuotta sitten tunneilla oli aina 1-2 hiukan kömpelöä, mutta parhaansa yrittävää ratsastajaa ja ehkä satunnaisia pää pilvissa seilaavia kiukkuprinsessoja, niin nykyään on tunneilla ehkä 0-1 sellaista ratsastajaa, joita laji kokonaisvaltaisesti inspiroi, eivätkä keskity tekemään tallilla vain jotain somekanavaa tai muuta showta elämästään. Hevonen on jäänyt täysin viimesijaiseksi tässä lajissa. Asiakkaiden hattaraiset toiveet olympiavoittajasta pitäisi loihtia käytännössä tyhjästä mielellään alle vuodessa. Nuorten ja aikuisten motorinen kömpelyys on aivan käsittämätöntä, välillä tuntuu etteivät ihmiset hahmota, että heillä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Asiakas on aina oikeassa, eikä hevosen hyvinvoinnilla ole väliä - paitsi, jos kömpelö ratsastaja ei saa pollea laukalle, eikä suostu kuuntelemaan opettajan ohjeita, niin todetaan se ratsastuskoululaisen vankkumattomalla ammattitaidolla kipeäksi ja kaltoinkohdelluksi. Sitä ammattitaitoa ei todista vääräksi edes se, että menet itse ja näytät miten pienillä ja johdonmukaisilla avuilla polle laukkaa ja väläytätpä vielä jonkun laukanvaihdon ja muutaman muun dressagetempun siinä kuin sirkuspelle, joka kuitenkin ensimmäiseksi saa piirakan naamaan.
Pari vuotta sitten vaihdoin alaa ja harrastelen hevosiani enää omaksi ilokseni.

Lähettäjä: Noku 
Päivämäärä:   6.4.26 23:16:48

Ja vielä täytyy mainita, että ennen riitti, että huolehti tallilla kävijöiden välisistä kiistoista siltä osin kun ihmiset olivat tallilla. Nykyään somekiusaaminen tuo aivan kaiken riitelyn ihmisten välillä aivan uudelle tasolle.

Ja niistä asiakkaiden diagnosoimista kipeistä hevosista vielä se ristiriita, että sitten kun vaivainen opetusratsu päädytään lopettamaan, niin siinä kohtaa se eläin olisi sitten pitänyt pitää hengissä jollain jumalan ihmeellä ihan vain ettei asiakkaita harmita. Eikä haittaa, vaikka kyseessä olisi yksäri, ratsastuskoulun asiakkaat saattavat silti nähdä asiakseen kyseenalaistaa omistajan ratkaisua somessa, netissä yleensäkin ja omistajalle itselleen. Hevostaan surevalle ihmisille mennään sitten sillä kaiken tietävällä asenteella (ja tässä pahinta ovat aikuisratsastajat) kertomaan miten sen murtuneen jalan olisi voinut varmasti kipsata ja kuntouttaa ja jenkeissäkin tehdään amputaatioita. Homeopatiat ja uskomushoidot mukaanlukien.
Menneinä aikoina saatettiin yhdessä asiakkaiden kanssa surra ja itkeä, juotiin kahvit ja jatkettiin elämää.

Silti kun järkkäät hoito- tai lääkintäkursseja, saat järkättyä oikein eläinlääkärin rahalla vetämään sitä, niin kurssilla istuu vain pari yksärinomistajaa, eikä ratsastuskoululaisia juuri näy, vaikka alennustakin saisi.
Maastakäsittelykursseille tulee lähinnä ulkopuolisia, ajokursseille ei haluta, mutta ajamaan pitäisi päästä, varusteita ei haluta opetella tunnistamaan, pukemaan oikein, eikä pesemään. Mutta jokaisella on sentään omat trendijalkkarit remmeineen ja oikeanvärinen huopa.
Sitten kun kiellät niiden kanssa pelaamisen, niin olet huono asiakaspalvelija!

Lähettäjä: Noku 
Päivämäärä:   6.4.26 23:21:18

Ja mä tykkäsin kaikista asiakkaista, joilla oli halu oppia! Jotkut olivat sellaisia, jotka ratsastelivat, koska rakastivat hevosia ja heille riitti, että omalla kapasiteetillaan tekevät parhaansa. Jotkut olivat lahjakkaita ja silti harrastivat hevosta varten. Mahtavia tyyppejä. Ei minua haitannut, jos ihminen ei kyennyt kilparatsastajaksi tai ollut luonnostaan lahjakas.

Vuosi vuodelta se aidosti hevosista innostunut väki vaan väheni. Jos ennen työ oli raskasta mutta antoisaa, niin viimeiset vuodet se oli raskasta ja psyykkisesti aivan mahdoton työmaa.

Lähettäjä: ?!? 
Päivämäärä:   7.4.26 12:31:31

” ^ toivottavasti ymmärrät mahdollisimman nopeasti ettei ole kenenkään muun vika että sinä olet huono työssäsi. Ja tajuat lopettaa kuten aiempi kommentoija.”

Taidat olla joku katkera tuntilainen, joka ei kuuntele opettajien palautetta ja syyttää kaikesta opettajaa. Niinkuin joku tuolla ylempänä sanoi et ihan sama millaisilla mielikuvilla maalaa asioita ratsastajille että ne osaisi tehdä asiat paremmin niin ei auta. Menee tää opettajien syyttäminen samaan kategoriaan kun töissä syytettäisiin omista virheistä omaa esihenkilöä, valot päälle. Motivaatio oppia ja halua ymmärtää lähtee sisältä, opettaja voi jonkun verran motivoida oppilasta mutta loppuviimein motivaatio on AINA itsestä kiinni, oli asia ihan mikä tahansa, ratsastus, lenkkeily, lukeminen ymymm Huoh. Perusasioita ja saa vääntää.

Onneks ei oo päivätyöni tää homma:D Tuurailussa nyt kestääki kattoa vaikka millasta porukkaa.