Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.3.26 09:06:41

En tiedä mitä tällä haen, vertaistukea, kohtalontovereita ehkä?

Onko täällä muita jolla on ainainen huoli hevosen loukkaantumisesta? Ja nyt en puhu sellasesta normaalista ''hoidan hevosta hyvin ettei loukkaannut'' -huolehtimisesta vaan aivan hysteerisestä ja raastavasta huolesta mikä vaikuttaa ratsastukseen ja treeneihin ja yöuniin.

Syynään hevosen jalkoja ja lihaksia kuin hullu joka päivä. Ja siis varmaan muutaman kerran kuukaudessa, lähes viikottain yleensä olen löytävinäni jonkun lämmin, pienen tuvotuksen tms ja se aiheuttaa sen, etten uskalla mennä koviin treeneihyin, hypätä jne. Hevonen käy kahdesti vuodessa vuositsekissä, koskaan ei ole ollut mitään vikaa. Se myös on ultrattu ja rgt kuvattu paristi aika laajasti nimenomaan mun ''nyt tossa pieni turvotus ja tossa lämpöä'' -hysterian takia.

Ärsyttää koska tää oikeesti vie meidän treeneiltä paljon ja on käytännössä viikottaista. Kyseessä iso hevonen jolla nyt ei ole maailman siroimmat ja kuivimmat jalat. Ei missään nimessä mitään isoa akuuttia turvottelua mutta olen aistivinani aivan minimaalista turvotusta tai lämpöä välillä etusissa (kyllä, niin pienestä muutoksesta kyse että vaikea sanoa onko edes todellista). Ja sitten taas perutaan treenejä ja ollaan hysteerisiä...

Lähettäjä: Kisu 
Päivämäärä:   19.3.26 09:28:00

Ehkä kannattaisi käydä ammattiauttajalla puhumassa aiheettomista peloista.

Syy ei todennäköisesti ole hevosen mahdollisesta vaivasta vaan jokin sinussa estää sen ratsastuksen eri tavoin, pelko jostain ....

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.3.26 11:45:12

Minäkin kehotan hakeutumaan avun piiriin. Tässä harrastuksessa huolestuminen on normaalia, mutta tuo menee jo pahasti yli.

Tiedän samantyyppisiä tapauksia omasta lähipiiristä, ja lähes aina se pakonomainen vammojen ja vaivojen kyttääminen on oire jostain muusta - useimmissa tapauksissa ihan ratsastuspelosta tai jostain vielä syvällisemmästä epäonnistumisen pelosta tai suorituspaineista.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   19.3.26 12:45:47

Olen todella pahoillani puolestasi. Kuulostaa hirveän raskaalta. Toivottavasti saat apua ja helpotusta jostain <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.3.26 13:32:04

Olet luonteeltasi huolestuja. Voit sille vain jotain, et kaikkea.

Mitä jos koittaisit löytää sellaisen tason harrastuksesta, että ei stressaisi?
Miksi tehdä isoja hyppyjä, kun pieniäkin voi mennä ihan jumppana? Miksi muutenkin tehdä mitään raskaita valmennuksia?

Ota kausi, jolloin vain ratsastelet paljon käyntiä, kenties maastossa rauhallisesti, puomeja, taivutuksia ym. kaikkea ei niin riskialtista. Ja kaikkea muuta kivaa!

Katso sitten, kasvaako nälkä syödessä!

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   19.3.26 14:27:58

Ja suurin virhe on jättää liikuttamatta. Enemmin menet valmennukseen, kerrot huolesi ja valkku näkee miten heppa liikkuu. Samalla saa laadukasta liikuntaa. Jos jättää seisomaan, lihaskunto heikkenee ja sit alkaa ongelmat. Tasainen liikutus hyvä, vaikka edes käyntiä

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   19.3.26 14:58:39

OCD-tyyppistä huoliajattelua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.3.26 15:14:21

Onhan tuo ihan varmasti raskasta ja varmaan se vaikuttaa myös sinun ja hevosen väleihin.

Oma hevoseni on vähän sellainen rettelöitsijä ja saanut vähän pysyvämpääkin pulmaa, mutta en jaksa silti sitä stressata. Tai sen verran, etten ratsasta peilijäällä mutta lähinnä itseni takia. Jos se hajoaa, sitten niin tapahtuu, haluan silti että saa viettää hevosen elämää esimerkiksi laitumella ja siinähän sitten potkivat alkuun kum kengät on pois. Vasta oli joku pieni haava koivessa (ihan yksin tosin nyt aikaansaatu) mutta ei ne tapaa sellaiseen kuolla. Jos hevonen saisi jonkin jännevamman tai muun, minkä takia se ei kestäisi ratsastusta, sitten tehtäisiin muuta, minun harrastamimen ja hevosenpito ei ole ratsastuksesta edes kiinni.

Minäkin luulen että pelkäät nyt jotain muuta tai sitten sun mieli keksii nuo "vaivat", koska et halua ratsastaa. Se on aika tavallista. Auttasko jos muuttaisit nyt harrastusta jotenkin leppoisammaksi?

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   19.3.26 15:21:22

Joku epämukavuus siinä ratsastuksessa ja tai tavoitteiden asettelussa on, että kehität ylimitoitetun huoliasetelman. Joillakin perfektionismi lyö kapuloita rattaisiin. Tekee pakkopullaa koko touhusta, aina tuntuu riittämättömältä. Varmaan heijastelee kaikkea mitä teet. Tavoitteellisuus on hyvä juttu kun se tuo hommaan suunnitelmallisuutta. Toisaalta kun kyseessä elävän olennon kanssa yhteistyö niin enemmän pitäisi olla tilannetajua ja sensitiivisyyttä muuttaa toimintaa tilanteen mukaan.
Toisaalta on hyvä myös seurata onko siinä harjoittelukaverissa kaikki kunnossa. Ratsastaja sen parhaiten huomaa jos asiat alkaa tuntua yllättäen hankalalta.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   19.3.26 15:23:43

Tuo on varmaan suht yleistä nykyään. Jotkut tahot vielä rahastaa tällä. Hanki apua itsellesi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.3.26 15:28:06

Pelkäätkö hevosen reaktioita? Korkeita esteitä? Sitä että ette olekaan tarpeeksi hyviä? Tai että hevonen ei itseasiassa tykkääkään siitä mitä teette? Pelkäätkö että vammautat sen ja ratsastat rikki?

Pysähdy sen hevosen kanssa olemaan. Jos sun oma pääsi on niin sekaisin että yöunetkin menee niin tuleeko siitä treenaamisesta oikeasti edes mitään? Ei tämä heppatouhu ole oikeasti niin vakavaa. Paineita saa kyllä itselleen ja hevoselleen asetettua jos haluaa, mutta kyllä se vähempikin riittää. Harrastamisen pitäisi olla mukavaa molemmille.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   19.3.26 15:32:09

Minäkin olen huolestuja, joten ymmärrän hyvin, vaikka itsellä tilanne ei olekaan ihan noin paha. Hevosellani oli pari vuotta sitten oikeasti vaivaa, joka kesti aika kauan parantua, joten siitä jäi pitkäksi aikaa päälle sellainen, että kuulostelin vaan ratsastaessa, että ontuuko se nyt kuitenkin, ja jos tuntui mielestäni "oudolta", niin sitten kevensin liikutusta entisestään. Itselläni valmennuksissa käynti auttoi tähän, koska valmentaja osaa kyllä katsoa miten hevonen liikkuu, ja kun tehtiin valmennuksissa ihan normaalisti tehtäviä, niin hevonenkin oli tietysti sen jälkeen aina huomattavasti parempi, kun ei tarvinnut himmailla.

Toisin sanoen vinkkini on, että älä peru treenejä, koska ammattitaitoinen valmentaja kyllä näkee, jos hevosessa on oikeasti jotain vikana.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.3.26 16:15:19

Erikoista kuinka moni oletti heti etten uskaltaisi ratsastaa tai pelkäisin ratsastusta :D Kilapilen esteratsastuksessa kansallista tasoa 120-130cm hyvin tuloksin, olen tallipiireissäni tunnettu siitä että olen aika hurjapää ja menen millon minkäkin kilipään selkään. Kyse ei siis rahtusen puolikastakaan ole siitä että oelkäisin ratsastaa ja mieli keksisi tekosyitä ettei tarvisi :D Ihan ehjiä kausia ollaan kyllä tehty joka vuosi vaikka olenkin tällainen murhepesä. Mutta kuormittaahan se omaa arkea kun jätän valmistelutreenejä tekemättä kun epäilen onko vähän turvotusta ja se näkyy etenkin kisakauden ulkopuolella treenirutiinissa. Sekin, ettei tätä juuri näy kisakaudella ainakaan kovin paljoa ja en ole vielä joutunut ikinä perumaan kisaa tämän ylihysteerisyyden vuoksi myös kertoo sen ettei liity mitenkään pelkoon. EHkä talvella en harjoittele riittävän laadukkaasti ja menetän sitä kautta luoton hevosen terveyden kestävyyteen, en tiedä?

Toki, olen kaikessa elämässä hysteerinen katastrofiajattelija, ehkäpä jopa ocd-piirteitä. Esim pelkään kokoajan jonkun läheisen kuolevan ja jos mieleen putkahtaa ajatus jonkun kuolemasta alan ''panikoimaan'' että se tapahtuu koska ajattelin sitä. Aina jos luen lähialueen onnettomuudesta soitan jokaisen läheisen läpi ettei ollut he. Enempi sieltä suunnasta se tulee, pelkään niin kovin hevosen isoo loukkaantumista.

Eipä kyllä ole koskaan käynyt mielessäkään että pitäisi lopettaa kilpaurheilu sen takia että olen hysteerisen tarkka hevosen terveydestä ja pelkään sen loukkaaantumista, eikö ne ole hyviä piirteitä kilparatsastajalla jos vaan saisi vähän laimennettua niitä? :D

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.3.26 16:18:21

AInut spekulaatio mihin voisin samaistua oli tämä
''' Tai että hevonen ei itseasiassa tykkääkään siitä mitä teette? Pelkäätkö että vammautat sen ja ratsastat rikki?''

Hevoseni on hitaasti syttyvä diesel tamma ja joskus tulee se tunne että nauttiiko tää hevonen tästä ja joudunko ''pakottaan'' kun pitää vaatia välillä paljon. Aina se syttyy ja innostuu kun esteet nousee mut sellaseen 90-100cm saakka aika laiskanpulskeaa menoa missä pitää terästellä tammaa aika paljon. Ja on tosiaan vähän raskas rakenteinen. Mun edeltävä hevonen oli pieni ja tulinen. Se oli siro ja sporttinen eikä sitä tarvinnut ikinä patistaa. Ehkä tossa ajatuksessa on perää, mutta en silti usko että se on totuus ettei hevoseni haluaisi koska se tosiaan syttyy täysin sitku esteeet nousee

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.3.26 16:52:31

Kannattaa nyt kuitenkin miettiä noita mainittuja seikkoja. Ne tuntuvat olevan aika usein hysteerisen kyttäyksen taustalla ja ihan oikeasti hei, ei kilparatsastaja ole mitenkään niistä suojassa. Itsekin olen olen ollut kilpaurheilija aikanaan, en tosin ratsastuksessa ja kyllä me ihmiset vaan aika samanlaisia ollaan, oli urheilija tai ei. Ja kilpaurheilijalla pitää olla kilpaurheilijan psyyke, siinä se tekeminen onkin. Sulla saattaisi olla apua jostakin urheilupsykologista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.3.26 19:21:58

Varmaan kannattaisi hankkia hoitoa itselle eikä hevoselle...

Lähettäjä: Mielipide 
Päivämäärä:   19.3.26 20:59:16

Kuulostaa sellaiselta kuin hevosen vuokraajan, ylläpitoon kysyjän ja ostajan pitäisi olla että olisi riittävän hyvä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   19.3.26 21:25:54

No usko meni koko juttuun kun aloit kehuskelemaan ratsastuksella ja kisaamisella, joten voit lopettaa satuilun.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   19.3.26 21:30:12

Vaihda hevosta terveempään, niin ei tarvitse huolestua.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.3.26 07:46:05

Hankalaa sekin periaatteessa on, kun ei tästä löydy tutkimuksilla vikaa.

Eipä sinänsä kyllä suuresti yllättynyt että hevostallinetissä tulee pelkkä rutinaa ja paskakommentteja :D Sehän on tietty täysin omaa tyhmyyttä, että kuvittelin jotain älyllistä keskustelua täällä saavani heräteltyä.

Lähettäjä: kontrolli 
Päivämäärä:   20.3.26 07:55:51

Oletko kontrolloija eli haluat pitää kaiken omissa käsissä ja tiedät mitä tapahtuu ja miten estää omalla toiminnalla? Ensiksi sanoisin, lähde siitä ajatuksesta, että kaikkea et voi hallita. Hyväksy keskeneräisyys, opettele armollisuutta itseäsi kohtaan. Anna palaa, tällä tarkoitan tee tietoisesti se, että kaikki ei ole sinun käsissäsi vaan hyväksy, että jotain voi tapahtua, teet parhaasi, mutta silti pystyt hoitamaan tilanteen, hakemaan eläinlääkärin apua tarvittaessa.

Hevosten kohdalla kaikki on mahdollista siitäkin huolimatta, että pyrimme estämään virheet, tapaturmat yms. Mutta ajattelutavassa kannattaa opetella tietynlainen rentous, kaikkea en voi hallita, aina voi sattua, mutta silti yritän. Tietysti tämä kirjoitettuna kuullostaa yksinkertaiselta, mutta jossain määrin olen itse opetellut siihen ns. välinpitämättömyyteen, etten kykene kaikkea estämään, mutta jos jotain tulee, toimin tilanteen mukaan. Ja nykyisin olen itse opetellut ottamaan vähemmän suorituspaineita, katson tilannetta ja oma tyytyväisyys sekä hevosten tyytyväisyys on lisääntynyt.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.3.26 09:10:16

Kommentoin itse aiemmin tuosta ratsastuspelosta.

Sanoisin, että se on jopa yleisempää harrastekilparatsastajilla, kuin pelkillä harrastajilla. Estekorkeudet ja vaatimustaso nousevat, hevoset ovat reaktiivisempia, onnistumisen paine kasvaa, harrastuksesta tulee kalliimpaa kuin koskaan ennen. Samalla kasvavat riskit. Riski omaan loukkaantumiseen, riski työkyvyn menettämiseen, sen myötä riski elintason ja koko harrastuksen menettämiseen, riski hevosen menettämiseen, riski itsensä nolaamiseen muiden silmissä, riski epäonnistumiseen.

Yksikään näistä tuntemistani vammojen varjolla treenejä välttelevistä ratsastajista ei taatusti ikinä myönnä (edes itselleen) että kyse on pelosta. Mutta ulkopuolisen silmiin se on ihan sanomattakin selvää.

Ja juuri se pelon myöntäminen ja sen kohtaaminen on ainoa keino, millä tuosta pääsee eteenpäin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.3.26 09:16:26

Ja argumenttina näissä tapauksissa on aina tuo, että "hah, minäkö pelkäisin! Mutta minähän hyppään 130cm ratoja ja teen piffipaffeja pyhässä yrjössä".

Niinkö? Minun silmiini näyttää, että sinä lähinnä seisotat tervettä hevosta tarhassa ja karsinassa ja välttelet treenaamista tekosyitä keksien.

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   20.3.26 11:41:54

Voin samaistua aloittajaan siinä mielessä, että pelkään tosi paljon hevoseni sairastuvan. Menetin reilu vuosi sitten yllättäen nuoren, hienon ja minulle todella, monella tapaa ja monesta syystä tärkeän hevoseni. Syksyllä löytyi uusi ihana kaveri, jonka kanssa kaikki on hyvin. Hevonen on superkiva, tervekin (toistaiseksi) ja kaikki sujuu mahtavasti. Mutta, takaraivossa on koko ajan fiilis, että kohta se sairastuu ja kuolee. "Jännittää" mennä tallille, "jännittää" ensimmäinen raviaskel, seuraan silmäkovana ilmeitä, eleitä, syömisiä, juomisia... Enkä oikein uskalla iloitakaan hevosesta ihan satasella tai tehdä treeni-kisasuunnitelmia pitemmälle eteenäpäin, kun pelkään, että kohta tulee paskaa niskaan...
Huoh, aika raskasta...

Lähettäjä: Hiihuu 
Päivämäärä:   20.3.26 13:12:55

Mä en kauheasti kopeloi jalkoja tms, mutta kuulostelen kyllä hevosta kun ratsastan ja meen vähemmän tai maastoon käppöileen jos on väsynyt tai outo. Uskoisin, että sillä ehkäisee muutaman rasitusvamman silloin tällöin.

Lähettäjä: Yhy 
Päivämäärä:   20.3.26 14:42:26

Hevoset eivät ole hysteeristen laji. Vaihda moottoriurheiluun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.3.26 07:28:50

Siis minkälaisia vastauksia aloittaja oikein odotti? Että seisota vaan hevosta ja jätä treenit väliin, kiikuta klinikalla, varmasti siinä on vikaa kun "intuitio" sanoo niin? Tai että hyvä omistaja tai kilpaharrastaja on aina sekaisin huolesta niin että unetkin menee?

Eihän se huolehtiminen ja pelkääminen kyttäämällä ja vammojen odottamisella lopu, ihmisen mieli keksii lisää syitä olla huolissaan. Sen takia kannattaa tutkiskella tarkemmin itseään, eikä hevosta, jos homma menee överiksi. Yöunia ei pidä terveen hevosen kanssa menettää, vaan nauttia siitä mitä nyt on. Täydellä varmuudella se hevosesi tulee jossain vaiheessa sairastumaan, joko rasitusperäisiin vammoihin (aktiivikäytössä yleisempiä) tai sitten ihan johonkin muuhun, sillä kaikki hevoset sairastuvat joskus. Siihen asti voit vain hoitaa sitä hyvin ja pyrkiä ennaltaehkäisemään vammoja. Nopea tsekki päivittäin ja sen jälkeen huoli pois.

Keskity itseesi ja omiin ajatuksiin, tästä ketjusta löytyi monta hyvää ideaa siitä, mitä voisi olla taustalla.

Lähettäjä: Eeva 
Päivämäärä:   21.3.26 08:31:36

Itse olen myös tällainen terveydentilasta murehtija. Ekalla hevosella oli hankkarivamma, jonka jälkeen ei oikein enää kestänyt käyttöä. Sen jälkeen on aina tarkkaan kopeloinut niitä seuraavienkin hevosten jalkoja ja pelännyt uutta jännevammaa. Olen kyllä muillakin elämänalueilla herkästi stressaava, mutta kieltämättä murehtiminen vie aika palon tältä harrastukselta.
Tämänhetkisen hevosen kanssa oli pitkään sellainen ahdistunut fiilis, että onkohan kaikki kunnossa. Ei mitään selkeitä löydöksiä tai ontumaa, mutta liike tuntui jollain tavalla epämääräiseltä. Sain tallikavereita naureskelua mun hysteriasta ja valmentaja käski vain olla napakampi. No kun vaihtoi eläinlääkäriä, löytyikin hevosesta isompi vika ja pidemmän kuntoutuksen jälkeen tämä hevosen liikkeen epämääräisyys jäi pois. Mutta nyt taas pelottaa, että vaiva jossain vaiheessa uusii.
Ja ei, en jätä hevosta seisomaan vaikka ahdistaa, silloin kun hevonen tuntuu huonommalta tehdään vaan reipas käyntimaasto.

Lähettäjä: Kohtalotaveri 
Päivämäärä:   21.3.26 10:03:31

Pystyn samaistumaan vaikka en sentään yöuniani ole menettänyt. Aiempien hevosteni kanssa en ollut näin hysteerinen, kun ei niillä kummempia vaivoja ollut.

Nykyinen hevonen loukkaantui tarhassa ja kuntouttaminen kesti kauan. Pitkään liikutuksen ainoa tavoite oli edistää hevosen parantumista. Se moodi on tavallaan jäänyt päälle niin, että enää en osaa ratsastaa samalla tavalla ”huvin vuoksi” kuin aikaisemmin. Esimerkiksi epätasainen tai liukas pohja vie ratsastamisesta ilon, kun jokaisen tahtirikon kohdalla pelkää pahinta.

Ja ei, en minäkään jätä hevosta seisomaan vaikka ahdistaa. Pelko vamman uusiutumisesta kuitenkin vaikuttaa siihen missä, miten ja kuinka kauan uskallan ratsastaa.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   21.3.26 11:53:45

Hevoseni loukkaantui vakavasti joskus 5 vuotta sitten ja mulla meni kaikki voimat ja rahat sen hoitamiseen. Sen jälkeen oli pari tuollaista vuotta, että olin jatkuvasti stressissä kaikesta ja sydän hakkasi joka kerta kun menin tallille että onkohan taas sattunut jotain. Ja sille sattuikin välillä, siksi tuo jatkui niin pitkään. Ihan järkyttävän kuormittava ajanjakso ja jatkuva huoli hevosesta ja lopulta omasta jaksamisesta.

Ehkä auttoi, kun joka päivä vaan mietin että en minä sille mitään voi jos sattuu. Ja valmentaja auttaa näkemään onko hevosen liikkeessä todella jotain vialla. Eikä joka pienestä kolhusta tarvi saikkua tai isoja tutkimuksia, eihän ihmisiäkään kuvata joka risauksesta.

Ei auta stressata asioita ns kahteen kertaan, jos stressaa jo etukäteen niin todennäköisesti sitä stressiä tulee ihan älyttömästi enemmän kuin että antaa asioiden vain mennä omalla painollaan ja reagoi sitten kun tarvii. Kaikki aina järjestyy ja kaikesta selvitään.

Todennäköisesti hermostosi käy melko ylikierroksilla, suosittelen tutustumaan erilaisiin keinoihin joilla sitä voi rauhoittaa. Tsemppiä <3

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   21.3.26 11:55:22

Ja siedätä itseäsi, älä syynää niitä jalkoja joka päivä. Anna itsellesi vaikka 30 sekuntia vaan katsoa niitä. Kyllä niistä erottaa jos jotain on.

Äläkä anna itsesi syynätä niitä missään vaiheessa vaan anna olla. Menee jonkun aikaa niin että tuntuu pahalta mutta kyllä se sitten helpottaa. Kunhan et anna itsellesi periksi.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   21.3.26 13:02:12

Meillä hevoset pienessä laumassa isossa tarhassa vapaalla heinällä ja kulkevat vapaina kujaa pitkin tarhaan ja illalla talliin. Tuossa kujassa aika kivasti huomaa jos tulee haavoja tai turvotuksia. Liikkuvat pitkin päivää epätasaisella pohjalla, niin eivät ole yhtä herkkiä vammoille kuin "liian hyvällä" pohjalla tarhaavat.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   21.3.26 18:27:39

Neljä jalkaa - neljä huolta!

:))

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   22.3.26 11:38:44

Pekka unohtaa nyt valitettavasti sen lantion ja rangan, joissa hevosilla yhä enemmän vaivaa.

Jos tunnistin aloittajan oikein, enkä tiedä tunnistinko, niin ainakin yhden hevosen kohdalla murheena voisi olla nimenomaan lantio/lanneselkä. En niitä jalkoja niin murehtisi.