|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 19.3.26 08:48:41
Nuorilla hevosilla tuo on ihan normaalia, ja selittyy ihan sillä että kyseessä on laumaeläin.
Varsat ei hevoslaumoissa osallistu siihen lauman turvallisuudesta huolehtimiseen, vaan ne murehtii lähinnä siitä, että on maha täynnä ja on kivaa. Siksi ne myös oppivat varsana asiat tosi nopeasti, esim juurikin lastauksen - se on uutta ja jännää, joten se on kivaa ja kiinnostavaa.
Jossain vaiheessa hevonen kuitenkin herää siihen, että se on hevonen - eli laumassa elävä pakoeläin. Sille tulee juurikin nuo edellisen kommentoijan laumasta huolehtimisen murheet, sen pitää alkaa olla oman yhteisönsä "tuottava jäsen" sen sijaan että vaan fiilistelisi mukana. Luonto siis suoranaisesti käskee sitä suhtautumaan ympäristöön valppaammin ja varsan tyhmänrohkeus ja uteliaisuus alkaa haihtua.
Kun tähän sitten vielä yhdistää sen, että hevonen alkaa kolkutella sukukypsyyttä ja suhtautua myös lajitovereihin eri tavalla, ja sen että suomen olosuhteissa maisema - ja myös äänimaailma - muuttuu näin keväällä ihan kokonaan lumen sulaessa, niin on ihan normaalia että nuori hevonen on ihmeissään ja tavallista valppaampi.
Joillakin tuo on tilapäistä, jotkut jää pysyvästi aroiksi ja reaktiivisiksi. Tuollaisissa vaiheissa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että varsalla on lauma, jossa olisi yhtälailla hukassa olevien ikätovereiden lisäksi myös vanhempia hevosia. Lisäksi on tietty tärkeää, että ihmiset ei ala nyt pelkäämään sitä varsaa, vaan jatkaa sen kanssa touhuamista ja omalla toiminnallaan ja reaktioillaan opettavat varsalle itsevarmuutta.
|