Lähettäjä: Miten jaksaa 
Päivämäärä:   12.3.26 19:55:28

Omia hevosia asuu pihassa ja alkanut juuri syöpähoidot. Väsyttää, paha olo ja on rankkaa. Toistaiseksi ruokinta onnistuu helposti ja hevoset siirtyneet pihattoon, ei ole kuskaamisia ja siivous ei ole aikataulutettua. Onnistunut jotenkin arki näin kun saan apua. Vähemmän kokenut apulainenkin pärjää tällä tavoin. Vesi tulee johtoa pitkin lämmitettyyn kuppiin ja kaikki on onneksi pitkälle automatisoitu jo kaksi vuotta sitten.

Onko kenelläkään antaa vertaistukea?

Miten rintaleikkaus, onko kukaan kokenut?
Minulla olisi rintojen leikkaus molemmin puolin. Samalla pienennetään ja rakennetaan rinnat uuteen muotoon. Kirurgi varoitti mittavasta leikkauksesta ja pitkästä sairaslomasta. Vähintään 6 viikkoa lomaa talikosta ja ratsastuksesta. Hölskyvää liikettä vältettävä jopa pidempään.

Onko kenelläkään kokemusta?

Entä miten olette jaksaneet syöpähoidot? Onko hevoset antaneet tässä tilanteessa enemmän kuin ottaneet?
Onko minulla mitään toiveita päästä tällä kisakaudella radoille? Harkinnassa olisi nuoren lahjakkaan hevosen antaminen toiselle ratsastajalle, jottei sen kausi menisi hukkaan minun takiani. Ajatus surettaa, sillä olen tehnyt vuosien kasvatustyön ja kouluttanut aikaa säästämättä. Harmittaisi jonkun toisen kuoria kermat päältä.

Onneksi on kesä tulossa.

Lähettäjä: Woimia<3 
Päivämäärä:   12.3.26 20:43:16

Ei kokemusta, mutta asiaa nyt miettinyt kun joitain tuntemuksia ollut..
Saako kysyä kuinka huomasit asian/oireet?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.3.26 20:49:30

Voimia sairastumisen keskelle. Se on pysäyttävää ja rankkaa ei vain fyysisesti mutta myös henkisesti, kun sairastuu vakavasti. Paljon jaksamista tulevaan!

Lähettäjä: vertaistukija 
Päivämäärä:   12.3.26 22:21:56

Itsellä kans hoidot meneillään ja myöhemmin leikkaus edessä. Yllättävän hyvin olen toistaiseksi jaksanut ja apua tarvinnut hevosten hoitoon aika vähän. Hevoset kotitallissa.
Tällä hetkellä lähinnä ärsyttää ihmisten sääli. Ja se että kaikki sanoo että kerro vaan, jos mitenkään voin auttaa. No sitten kun kertoo, niin aniharva oikeasti mitään konkreettista apua haluaa antaa. Voivottelijoita kyllä riittää ja se vaan ärsyttää.
Jos olet nuoren itse hyvin rakentanut, niin potkaise se vaikka lomalle laitumelle täksi kaudeksi. Ei se siitä pilalle mene. Enemmän harmittaa jos annat jollekin muulle käyttöön ja saat huonompana tai rikkinäisenä takaisin. Itselläkin oli isoja suunnitelmia elämässä tälle vuodelle, ja nyt onkin vain pelkkää rämpimistä ja päivästä toiseen selviytymistä. Sillä ajatuksella jaksan, että kyllä tämä on joskus toivottavasti ohi, ja niitä unelmia kerkiää sitten toteuttaa :) Itse olen ottanut hevosten kanssa nyt rennomman asenteen, ei ne siihen kuole jos mahat vähän kasvaa vähemmällä liikunnalla. Suosittelen sinulle samaa, tee sen verran kun koet että jaksat ja tuntuu hyvälle! Älä murehdi vaikka kisakausi jäisi välistä, uusia tulee eikä se ainakaan hevostasi harmita pätkän vertaa.

Lähettäjä: Hh 
Päivämäärä:   12.3.26 23:50:50

Tsemppiä ja pikaista toipumista. Itse olin loukkaantumisen takia 5kk hevosen selästä pois ja ihanasti omani odotti tän ajan ilman liikuntaa eikä mennyt miksikään. Älä huoli liikutuksessa ainakaan, vaan kaikki voima vaan omaan paranemiseen <3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.3.26 00:56:23

Ei omaa kokemusta, mutta ystävän taistelun vierellä olin ja autoin häntä hevosten hoidossa vuoden ajan. Ja hän selvisi! Fyysisiin hommiin tulet tarvitsemaan apua, ja myös niihin päiviin, kun ei vaan pysty nousemaan ylös ja pahoinvointi on pahempi kuin krapulassa .

Toivon kovasti tsemppiä, ja että ympärilläsi lähipiiri auttamassa yli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.3.26 01:02:10

Ja se piti vielä sanoa, että hevoset ei pilalle mene, vaikka jäisivät ilman treeniä. Pääasia, että keskität kaiken oman olosi mukaan. Ja toivon sydämestäni sinulle paskasyöpää vastaan voittotahtoa. Ja ystävälleni ne hevoset olivat juurikin se, joka piti elämässä kiinni. Ja hän selvisi. Nyt jo 5.vuosi "puhtaana".

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.3.26 11:14:38

7 vuotta sitten samassa veneessä. Ei omaa hevosta ja pidin ratsastustaukoa hoitojen ajan. Jouduin loppuvaiheessa liikuntakieltoon, kun tuli sydänpussintulehdus. Palasin heti hoitojunan pysähdyttyä hevosen selkään. Oli sen jälkeen tunnin ratsastaminen sellainen urheilusuoritus, että huh. Nopeasti kuitenkin kunto alkoi palautumaan, kun kunto oli ennen hoitoja erinomainen.

Hoitosuositukset oli erit sillon reilu 7 vuotta sitten. Mut leikattiin heti alkuun eli ei enää sytojen ja säteiden jälkeen tarvinnut miettiä hölskymistä.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   13.3.26 11:39:42

Ei- hevosihmisen vastaavan kuuloista tilannetta läheltä seuranneena sanon, että massiivisen operaation, sädehoidon ja sytostaattien aikana ja jälkeen et taatusti pysty treenaamaan ja kisaamaan. Jos haluat sen nuoren hevosesi kilpakentille, niin joku muu ratsastamaan. Eikä se ole mitään kermojen päältä kuorimista, vaan sekä sinulle, että hevoselle hyödyksi. Tietysti voit antaa nuorelle vaikka vuoden loman, eikä se siitä pilalle mene, todennäköisesti päinvastoin. Nyt kuitenkin tärkeintä on oma toipumisesi ja se ei tapahdu käden käänteessä, joten kaikki paineet pois ja päivä kerrallaan oman jaksamisen mukaan eteenpäin. Tsemppiä kovasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.3.26 11:48:53

Jos ajattelet asian kermojen kuorimisena, kuulostat siltä, että katkeroituisit, jos joku muu kilpailisi hevosellasi. Eli jätä suosiolla sivuun ja odota, että olet itse toipunut ja palaat kisakentille. Ei se hevonen lepovuodesta rikki mene.

Lähettäjä: Yhä elossa 
Päivämäärä:   13.3.26 14:23:26

Hei
Tsemppiä hoitoihin. Voi se olla että sytoista aina ekan viikon on voimat pois, mutta kyllä sitä rauhallisesti voi jaksaa tallihommat ja ratsastuksenkin. Oma kokemukseni on, että kyllä kolmen viikon syklistä aina se 2 viikkoa oli ihan ok happi. Ratsastelin kevyesti ja kävin jopa muutamissa koulukisoissa… koita syödä terveellisesti ja nuku myös päikkärit - saat energiaa. Kevyt liikunta myös auttaa oloon ja kestät hoidotkin paremmin kun saat heppahommissa raitista ilmaa. Tsemppiä vielä

Lähettäjä: Ida 
Päivämäärä:   13.3.26 15:19:43

Ei ole kokemusta, mutta lähisuvussa rintasyöpää. Hoitojen rankkuus riippuu siitä miten paljon ja millaisia tarvitset, mutta todennäköisesti olet jossain vaiheessa niin huonossa kunnossa ettet pysty mitään fyysistä tekemään. Rintojen korjaus ei myöskään ole mikään läpihuutojuttu. Tädillä tämä meni pieleen, sai pahoja kipuja ja joutuivat korjaamaan useasti uudestaan. Eli kannattaa varautua pahempaan tilanteeseen vaikka rintasyöpä hyvin onkin hoidettavissa.

Lähettäjä: _-_ 
Päivämäärä:   13.3.26 16:47:59

Äitini sairasti aika vaikean rintasyövän ja oli vuoden täysin pois pelistä kaikkinensa. Mutta olikin jo vähän iäkkäämpi.
Varaa nyt itsellesi aikaa parantumiseen ja kuinka p*skamaiselta kommentilta se kuulostaakin niin älä laita liian suuria tavoitteita. Sulla on koko loppuelämäsi aikaa sitten kun paranet. Tsemppiä kovasti!!!!

Lähettäjä: Miten jaksaa 
Päivämäärä:   13.3.26 22:33:12

Kiitos paljon kaikille vastauksista.
Näin jostain artikkelin rintojen tutkimisesta. Muutamana iltana sängyssä tunnustelin ja tunsin jotain outoa. Otin yhteyttä terveyskeskukseen. Sieltä sain lähetteen eteenpäin. Lopulta radiologia sanoi, että kyllä tämä on selvä tapaus. Lääkäriltä tuli vahvistus ja nyt pitäisi päästä nopeasti leikkauseen. Mitä nopeammin pääsen leikkaukseen, sen paremmmat mahdollisuudet on päästä kilpailemaan jotain pientä loppukaudesta.
Leikkauksen jälkeen jatkuisi vielä hoidot ja lääkkeet. Lääkkeiden olen kuullut aiheuttavan väsymystä, voimattomuutta, kovia nivelkipuja jne. Onko kenelläkään kokemusta miten vaikuttaa ratsastukseen?

Sain paljon ajattelemista kaikista vastauksista ja olo helpottui. Tänään kuulin, että eräs tuttu on ollut vähän aikaa sitten isossa rintaleikkausessa. Molemmat rinnat operoitu ja imusolmukkeita. Juuri kuin minulla on suunniteltu. Hänen tavoitteenaan on aloittaa ratsastus varovasti kun on kulunut 6 vkoa leikkauksesta ja palata ratsutuksen pariin vähän kerrassaan kun leikkauksesta on n. 2 kk. Tuo aikajana kuulostaisi minua itseäni ajatellen lohduttavalta. Sädehoitojen aikana kuulemma pystyy ja kannattaa harrastaa urheilua. Kuulemma jopa MM tasolla on ollut hiihtäjä keskellä sädehoitoja.
Oma lääkärini sanoi tuon aikataulutavoitteen olevan hurjan nopea ja pyysi varautumaan pidempään toipumiseen. Jos haavat ja kudokset eivät parane, ei ole mahdollista ratsastaa.

Minulla on kuitenkin toivoa ja se antaa voimia jaksaa eteenpäin. Elämässäni on vain hevoset.
Olen tällä hetkellä toiveikas, että pääsisin loppukaudesta starttaamaan edes pienet kilpailut. Olen uhrannut paljon oman kasvatin eteen. Tämä tavoite antaa kovasti voimaa ja uskoa tulevaisuuteen.

Jos jollain on kokemusta rintaleikkausesta toipumiseen, kuulen mielelläni. Ymmärrän operaation olevan iso ja kivulias eikä haavojen ja kudosten paranemista pysty itse nopeuttamaan. Tietenkin terveellinen ruokavalio, riittävä uni jne tukevat paranemista.
Jos olen oikein ymmärtänyt, sytot tekevät kaikista huonoimman olon? Jos niihin joutuu, tulee pieniä lomia.

Itselleni tällä hetkellä hevosten kanssa oleminen ja ratsastus on tärkeintä. En ole koskaan ollut ratsastamatta kahta viikkoa pidempää aikaa.

Neuvon naisia tunnustelemaan rintoja säännöllisesti. Terveys on ollut itselleni aina itsestäänselvyys. Nyt tuntuu oudolta, että yhtäkkiä en olisikaan terve ja vahva. Oma identiteetti on hieman hukassa.

Rintasyöpä ei ole vanhojen naisten vaiva, kuten olen luullut.

Lähettäjä: ;( 
Päivämäärä:   13.3.26 23:38:01

Mitä tuntemus oli kipua vai muuta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.3.26 01:07:37

Voi tuntua kyhmy, patti tai jopa kipua. Joskus voi olla täysin kivuton pattii. Kainalossa voi olla myös patti.
Netistä löytyy hyviä ohjeita rintojen tutkimiseen. Kannattaa tehdä se vaikka kerran kuukaudessa. Suihkussa tai sängyssä. Itse teen seisten ja maaten sängyssä. Ei tarvitse olla hysteerinen, mutta oma keho kannattaa tuntea.

Lähettäjä: Yhä elossa 
Päivämäärä:   14.3.26 07:58:40

Varmasti se leikkauksesta toipuminen on yksilöllistä. Jos on isot rinnat ja tulee isot arvet - vaikeampaa. Yksi tapa tehdä ne rinnat uudestaan, on kääntää selän puolelta lavan alta lihas siihen rinnaksi. Se voi mielestäni olla huono valinta ratsastajalle. Voi vaikuttaa mahdollisuuteen käyttää yläselän lihaksia. Jos et ns tarvitse rintojasi nyt mihinkään, niin helpoin on vaan rintojen poisto. Siitä toipuu äkkiä ja helppo ratsastaa ja liikkua, kun ei mikään hölsky haitoilla. Voi käyttää esim kevyitä vanusta tehtyjä täytteitä rintsikoissa. Jos poistetaan rinnat, ne voi myös myöhemmin halutessaan teettää julkisella.

Lähettäjä: rs positiivinen 
Päivämäärä:   14.3.26 08:09:44

Moikka!

Kyllä, vastaan kokemuksen äänellä.
Ensinnä, vaikka juuri nyt mielesi on sekaisin, itkettää, kiukuttaa ja turhauttaa, jo vuoden päästä kaikki on paremmin, ja arki palailee omiin uomiinsa. Anna tunteidesi purkautua, kaikenlaiset tunteet ovat ok, tee kaikkea kivaa minkä tunnet omaksesi, juuri sinulle parhaalta tuntuvalla intensiteetillä.

Rintasyöpiä on erilaisia, ja lääkityksiä miljoona. Vaikka kummatkin rinnat poistetaan, se ei välttämättä tarkoita sytostaattihoitojen ja sädetyksen sarjaa. Toisaalta, vaikka kasvaimesi olisi pieni, sen indikaattorit voivat merkitä tuhdinta mahdollista lääkitystä, ja kaikkien mahdollisten hoitojen settiä. Jätetään nämä asiat alan ammattilaisille, jotka ovat onneksesi maailman parhaimmistoa - ja juuri sinua siellä hoitamassa, taatakseen sinulle mahdollisimman aktiivisen ja pitkän elämän.

***Tässä välissä, kiitos HUS, sen upea henkilöstö ja empaattiset syöpähoitajat. Ilman teitä, en olisi tässä jaarittelemassa!***

Kuten mikä tahansa muu leikkaus, rintaleikkauksesi vaatii aikaa toipua. Jos olet onnekas (tarkoitan tätä, maailmanlaajuisesti mahdollisuus hoitoon, ei ole itsestäänselvyys), ja päädyt systostaattihoitoihin, niidenkin vaikutus on yksilöllistä, mutta veikkaan että pahoinvointilääkkeiden turvin kärsit päivän tai pari per sytojakso, loput ajat voit nauttia hevosista ja ratsastuksesta, kuitenkin vähän kevyemmällä sykkeellä kuin täysipainoisesti treenaava kilparatsastaja. Sädehoito ei oikeastaan tunnu missään kovakuntoisen hevosnaisen kohdalla :-).

Anna hevosesi toiselle ratsutettavaksi jos siltä tuntuu, ja priorisoit hevosen kehitystä. Pistä hevosesi laitumelle, ja nauti vahvemmasta ja terveestä hevosestasi itse vuoden päästä, jos siltä tuntuu. Kummatkin vaihtoehdot ovat hyviä, ja hevosellesi sopii kumpikin.... Noh, jos se saa päättää, ehkäpä laiduntaminen kavereiden kanssa vie voiton.

Jos haluat vertaistukea, ja jutustella tuntemuksistasi, olen täällä, tai itseasiassa tallilla. Sinun tulee vain kertoa miten löydän sinut. Positiivisia fiiliksiä ja onnistuneita treenejä!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.3.26 10:51:37

Itsellä oli pieni kasvain ja leikkaus oli helppo. Sytot täydellä annoksella ja se olikin rankempi setti. Viikon pois töistä ja kaksi töissä ja uudelleen sama sirkus. Pahoinvointi ja oireilu kesti viikon aina CEF:n jälkeen. Paljon kiinni syövän tyypistä ja mitä sytoja annetaan. Doket meni mulla ok.

Tutkikaa, vaikka olisitte nuoria. T: alle 30 v urheilullinen syöpäsairas ilman geenivirhettä

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   15.3.26 03:13:47

On kyllä iso homma tuon rintojen uudelleen rakentamusen kanssa, jättäisin itse sen väliin niin toipuminen olisi nopeampaa ja helpompaa

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   15.3.26 03:15:41

Ei kun pahoittelut, luin huolimattomasti eikä sinulle siis rakenneta uusia. No ei sitten mitään, ei se sitte ole NIIN iso juttu.

Lähettäjä: ~ 
Päivämäärä:   16.3.26 18:03:19

Itse toivuin leikkauksesta tosi nopeasti, mutta minulta ei tarvinnut ottaa kuin toisesta rinnasta pieni pala. Haavat parani noin viikossa, ja sen jälkeen tein kaikkea ihan normaalisti. Tarpeeksi tiukat urheiluliivit on tärkeät, hölskyminen sattui alkuun.

Myös sytohoitojen ajan jaksoin kohtuu hyvin hoitaa tallityöt (hevoset kotona), pari päivää hoidon jälkeen oli veto pois, ja silloin tein vain välttämättömät hommat. Puolisolta ja ystäviltä sain kyllä myös apua, ja tiputusten välissä oli paljon myös hyviä päiviä, jolloin jaksoin ratsastaa ja vähän kilpaillakin. Hevonen sai olla suosilla lomalla ne huonot päivät, se ei siitä huonontunut yhtään, pikemminkin päin vastoin!

Hurjasti tsemppiä, se on loppujen lopuksi nopeasti ohi, vaikka nyt ei siltä tunnukaan!

Lähettäjä: Sip 
Päivämäärä:   16.3.26 22:59:11

Koko 9 kuukautta hoidin elikot pihatossa/laitumella. Ainoastaan leikkauspäivänä tarvitsin tuuraajan ja muutaman päivän sen jälkeen apuja kantamiseen.

On tosi yksilöllistä, miten sytostaatit vaikuttaa. Ekat 4x meni itsellä 3 vkon välein ja olo oli ok, mutta vikat 4x oli 2 vkon välein ja aiheutti kuvottavaa oloa, niin silloin oli vähän rankkaa. Mutta eläinten hoito sai nousemaan sängystä päivittäin. Onneksi oli pahin jakso kesällä ja laidunkaudella.

Leikkauksessa (sytojen jälkeen) poistettiin toinen rinta ja kainalon imusolmukkeet kokonaan. Parani hyvin ja oli varsin kivuton. Alussa käden imusuonisto kirrasi, mutta jumppa auttoi.

Sädehoidot ei vaikuttaneet mitenkään, vähän tuli rusketusta sädetettävälle alueelle, mutta ei aiheuta huonoa oloa tai kipua. Tai no olihan se oma homma ajella 5 viikkoa 5x viikossa 10 minuutin takia 100 km per kerta. 😅

Tsemppiä! Teet mitä jaksat ja pystyt, vahvaa ei kannata muille esittää. Eikä itsellekään, hoidot on kuitenkin keholle todella rankkoja, vaikka oireet olisikin lievemmästä päästä. Myöhemmin ehtii rehkiä.