|
Lähettäjä: Fiina
Päivämäärä: 2.4.26 12:10:42
Kävin aiemmin hetken yhdellä ratsastuskoululla, jossa omistajat vaikutti aika epävakailta ja tosi kontrolloivilta asiakkaita kohtaan. Esim. jotkut “sisäpiiriläiset” kerto, että heitä oli pyydetty tai ainakin kannustettu kertomaan, jos joku asiakas käy toisella tallilla, miettii tallinvaihtoa tai edes vaikuttaa vähän tyytymättömältä. Ja muutenkin tuntui, että uskottiin sitä, joka ehti ekana kertoa oman versionsa. Siitä seurasi sit tosi kuormittavia tilanteita, jopa kiusaamista, kun luotettiin vääristeltyyn tai ihan suoraan valheelliseen “toisen käden tietoon”. Reilun vuoden aikana seurasin sivusta tällasia juttuja:
Esim. jotkut “kätyrit” meni kysymään melkein aikuisen tytön äidiltä, mitä mieltä se on siitä, että tyttö ei päässyt kauden ekaan koulukisaan eikä estekisoissa haluamaansa luokkaan. Äiti vastas aika neutraalisti, että näillä mennään, he on uusia eikä tunne tallin tapoja. Ei haukkunut ketään. No sit nämä “kätyrit” meni kertomaan omistajalle liioiteltuna, että äiti ja tytär oli muka haukkunut ja arvostellut ja heille tuli paha mieli. Siitä seurasi puhuttelu: “olette olleet tyytymättömiä” ja “teidän kannattais ehkä etsiä toinen talli”. Ja seuraavaks alko levitä ihan keksittyjä juttuja, että ne olis rääkänneet hevosia ja kiusanneet muita. Yhtä “kätyriä” oli jopa käsketty levittämään näitä juttuja uudelle tallille, jonne ne siirtyi…
Omistajat myös keräsi porukoita, joissa ne kyseli yhdestä tietystä asiakkaasta tai työntekijästä, vielä tosi johdattelevasti tyyliin “monet on valittaneet” ja “tehdään tätä teidän asiakkaiden parhaaksi”. Ja sit “kertokaa vaan, ei me koskaan kerrota eteenpäin mitä asiakkaat sanoo toisistaan tai työntekijöistä”. Silti asioita kaivettiin ihan kummallisia reittejä: multa ei koskaan kysytty suoraan mitään, mutta mun mielipidettä oli tiedusteltu mun miehen siskolta. Sama muillakin, yhdeltä kysyttiin lapsen kummitädiltä, toiselta työkaverista. Pieni paikka kuitenkin, ja moni tunsi toisensa muutenkin kuin tallin kautta, vaikka omistajat tuntui ajattelevan, että talli on kaikille koko maailma.
Yks asiakas sano, ettei mielellään käyttäis hevosella piuhoja ja kysyi voiko ratsastaa ilman. Sitä haukuttiin muiden kuullen, että kuuluu mennä laitumelle pelkällä riimulla eikä heidän tunneille. Todellisuudessa moni muukin koki ne piuhat epämiellyttävinä, mutta tää oli ainoa joka uskals sanoa. Kaikki vähän pelkäs, että milloin omalle hevoselle laitetaan ne kumpparit – ne vedettiin tosi tiukalle, joskus ihan kiskottiin turpa ryntäisiin, ja oikeaa tuntumaa oli vaikea oppia. Silti sanottiin, että tää auttaa oppimaan peräänannon.
Yks tyttö oli selvästi muita vähemmän ratsastanut, mutta silti samassa tasoryhmässä, joten meni heikommin. Opettajat hermostu siihen ja arvosteli sitä muille, että on vaan tiellä eikä ymmärrä mitään, ja että sille on jo soitettu ettei kannata tulla enää. Tosi outoa, kun tallilla oli kyllä alkeisryhmiä, joihin se ois sopinut paremmin.
Yhden naisen tuntia omistaja tuijotti vierestä arvostelevasti. Nainen oli varannut istuntayksärin vierasopettajalle, mutta selkä oli kipeä, joten ne teki muuta. Omistaja ei suostunut kuuntelemaan tätä, vaan huusi, ettei tänne ole mitään asiaa tulla “keventelemään”.
Nuorempi omistaja pyysi usein rehellistä palautetta ja ideoita toiminnan kehittämiseen. Mutta ne, jotka oikeasti antoi palautetta, joutu puhutteluun vanhemman omistajan kanssa tyyliin: “mikä teidän ongelma on, ette kai tykkää meidän perheestä – voitte vaihtaa tallia”.
Asiakkaiden välinen juonittelu oli helppoa, kun kaikki puheet otettiin vastaan ja uskottiin. Ihmisiä leimattiin kiusaajiksi ilman syytä, ja heistä tehtiin jopa somepostauksia. Joku oli vaan kateuttaan keksinyt juttuja. Varmaan omistajatkin jossain vaiheessa tajus, ettei kaikki pidä paikkaansa, mutta ei ne oo koskaan myöntänyt sitä.
Lisäks omistajien ja työntekijöiden väliset ristiriidat näkyi ja kuulu asiakkaille asti.
Kyllähän siellä edelleen käy porukkaa, koska itse ratsastustunnit hoituu ihan ok ja monella on kaverit siellä. Mutta ilmapiiri on tosi ahdistava, vähän sellanen pelon meininki ja sisäpiirihomma. Yks pitkään käynyt sano suoraan, että “noi on hulluja ja narsisteja, mutta siellä pärjää kun mielistelee” – eli kehuu vaan kaikkea.
Mä en ite jaksanut sitä esittämistä, varsinkin kun muiden kokema vääryys jäi painamaan mieltä.
|