|
Lähettäjä: Z
Päivämäärä: 8.3.26 16:29:08
Viideltä ensimmäiseltä lähdin, koska ne lopettivat toimintansa. Niistä jäi ainoastaan hyviä muistoja, koska tallinpitäjät puuttuivat kiusaamiseen ja puolustivat. Jotkut häiriköt jopa menettivät hoitohevosensa lopulta.
Kuudes talli oli ratsastuskoulu, jossa viihdyin pitkään ihan hyvin varoitteluista huolimatta. Tallin maine vaikutti arveluttavalta, koska omistajatahon käytöksestä kerrottiin epävakaana ja epäoikeudenmukaisena. Silti tallin markkinoinnissa kehuttiin hyvää ilmapiiriä.
Kyllähän sen huomasi, että usein oli ”jotain meneillään”, mutta tunne oli, ettei se koske minua eikä kuulu minulle. Sekä työntekijöistä että asiakkaista jotkut hävisivät äkisti. Monet pelkäsivät omistajatahoa, jonka mieliala vaihteli äärimmäisyyksien välillä. Puheissaan he olivat avoimia kritiikissään asiakkaita, työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita kohtaan – usein pohjaten tunteeseen ”olen erityisherkkä ja vaistoan” tosiasioiden sijasta. Sulkeutuneisuus tuli vastaan siinä vaiheessa, kun asioita olisi pitänyt tarkastella faktojen pohjalta. ”Emme jaksa, olemme niin väsyneitä.”
Jaksaminen riitti kuitenkin selän takana puhumiseen. Omistajataho kyseli osalta asiakkaista muiden asiakkaiden asioista: ovatko nämä puhuneet vaihtavansa tallia, ovatko sanoneet olevansa tyytymättömiä johonkin asiaan tai muutoin ”myrkyttäneet” ilmapiiriä. Minkäänlaista arvostelua tai kehitysehdotuksia ei todellisuudessa siedetty, vaikka niitä pyydettiin. Sisäpiiristä kerrottiin, että asiakkaita salakuunneltiin karsinoihin ja ovien taakse piiloutuneena. Huomasin tämän itsekin: esimerkiksi karsinoissa poneja hoitaneita teinityttöjä vakoiltiin.
Monet kertoivat kokeneensa syytöksiä asioista, joita eivät olleet sanoneet tai tehneet – eikä heidän omaa näkemystään edes haluttu kuulla. Yhteisöllä on kuitenkin voimansa etenkin vastoinkäymisissä, ja monet tsemppasivat toisiaan pysymään toiminnan parissa.
Lopetin kolmesta syystä. Tallilla kävi perhe, joka ”hääräsi” joka puolella ja pyrki vahvasti kontrolloimaan muita sekä lietsomaan ristiriitaa. He uskoivat olevansa ”etuoikeutettuja” milloin milläkin perusteella ja jopa uhkailivat muita, lähinnä omistajatahon ”läheisyyden” vuoksi. Toinen syy oli omistajatahon huono käytös: he syyttivät asiakkaita selän takana puhumisesta – ”täällä pitäisi voida luottaa ettei ole mitään” – ja samalla itse pyörittivät ilmapiiriä tähän suuntaan ja jopa kiusasivat asiakkaitaan. Esimerkiksi, jos jonkun sanottiin (valehdeltiin) kiusanneen, jätettiin hänet ”rangaistuksena” esim. pois kisoista epämääräisillä selityksillä tai vaille opetusta, eli koko tunnilla ei sanottu mitään, tai komennettiin tulemaan 20 kertaa peräkkäin sama tehtävä korjaten, vaikka oli sujunut.
Kolmas syy oli oikeastaan seurausta edellisistä: pelon tunne siitä, että jotain ikävää tulee tapahtumaan. Kuulin esimerkiksi, että tallilla oli ollut perusteettomia kiusaamissyytöksiä. Oli uskottu yksipuolisesti kateellisten ja/tai sairaiden ihmisten puheita. Osa asiakkaista jopa myönsi savustamisen ja totuuden muuntamisen toisten toimintatavoista suoraan. Asiakkuuksia irtisanottiin vailla ”oikeusturvaa”, vain siksi jos kateellinen ja/tai sairas oli selän takana sanonut, että on ”kemiaongelma”.
Nyt olen elänyt unelmien hevoselämää seitsemännellä tallilla. Tämä on avannut silmäni entistä vahvemmin kuudennen tallin ongelmille. Tänä päivänä ymmärrän, että toiminnassa oli mukana narsisteja ja narsisti-psykopaatteja. Omistajataholla oli tarve jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin, ja heidän ratkaisumalli oli ”kosto”, ja osa käytti tilannetta hyväkseen manipulaation keinoin.
|