|
Lähettäjä: Lokki
Päivämäärä: 27.2.26 10:46:27
Mulla oli joskus aivan kaamea 6 ratsastajan ryhmä, jossa 3 ratsastajaa sooloili. Yhdellä oli liki 50 hevosen tallissa vain yksi hevonen, jolla suostui menemään. Kun tämä hevonen teki jotain ”epäilyttävää”, korvan asento muuttui tai hevonen astui sivuaskeleen, ratsastava alkoi huutaa kauhusta, jähmettyä ja hakeutua sikiöasentoon.
Toinen ratsastaja ei koskaan vaikuttanut tekevän mitään, mitä opettaja sanoi. Jos opettaja neuvoi, ohjasi ja korjasi, ratsastaja vain jumputti hevosen kanssa uraa eteenpäin samassa asennossa, eikä mitään tapahtunut. Kolmas pelkäsi muuten vain ja hän vietti tunnista ison ajan kentän keskellä.
Onneksi tuntia eriytettiin mahdollisuuksien mukaan 3+3 ympyröille. Sitten ne 3 meni käyntiä tai ravia, tai sekoili keskenään.
Ongelma ei ollut eri tasoiset ratsastajat, vaan se että puolet ryhmästä ei pystynyt toimimaan ryhmässä. Yritystä ei ollut syystä tai toisesta, yksi selvästi pelkäsi. Voi olla että muut kaksi olivat myös pelon takia vähän sellaisia kuin olivat.
Ehkä heillä olisi ollut hyvä olla oma ”pelkoryhmä”, jossa olisi työstetty ratsastukseen liittyviä tunteita. Siinähän ei olisi ollut mitään hevosia rasittavaa, pääpaino olisi voinut olla vaikka käynti- ja ravityöskentelyssä ja hepan kanssa olemisessa.
|