Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   12.2.26 19:13:57

Sanokaa, että teitä on muitakin kun tuntuu välillä, että ratsain mikään ei onnistu? Vai kulkeeko teillä hevoset valmennuksissa aina ihanan letkeästi, suorana, täydellisesti koottuna ja hevoset imee kuolaimeen tasaisesti kuin viimeistä päivää?
Tiedän, että tämäkin on ohimenevää kun on tason ja voiman nosto kyseessä ja joskus taas onnistutaan, kunhan vain kuunnellaan valmentajaa korvat höröllä, mutta TURHAUTTAVAA kun katsoo vaikka somesta muiden täydellisiä videopätkiä, kun itse näyttää peilissä siltä että siellä hyllyy perunasäkki?
Toki olen ottanut treenissä nyt takapakkia ja tehdään helpompia asioita nyt.
Mutta pliis, sanokaa etten ole ainut?! Tarvitsen lohdutusta xD

Lähettäjä: HS 
Päivämäärä:   12.2.26 19:33:24

Huh, joo niin tuttua! Loppuvuodesta oli pitkä vaikea jakso, kun mietin jo onko hevonen kipeä, ja lääkärikin kävi (ei mitään erityistä), nyt pikkuhiljaa on taas alkanut sujua ja oma into palata. Toki nyt nautitaan täysillä talven treenimahdollisuuksista, käydään valmennuksessa joo, mutta muuten tehdään hankitreeniä, laukkaa maastossa jne. Mutta kyllä, välillä tuntuu että sekä hevonen että ratsastaja on kieroja ja hytkytään menemään miten sattuu ilman tietoakaan tasapainosta tms. pikkujutuista.

Lähettäjä: hei 
Päivämäärä:   12.2.26 23:31:17

Oi, perunasäkki on niin tuttu!!

Lähettäjä: Lilleri 
Päivämäärä:   13.2.26 02:47:09

Kuuluu asiaan. Ei ilman epämukavuutta voi kehittyä. Älä stressaa, sinnillä vaan eteenpäin. Ja jos oikein ottaa joskus päähän, jätä yksi treeni välistä, loju sohvalla ja herkuttele. Kyllä se into taas löytyy kun aivot saa välillä happea. Lihaskudos kehittyy levossa, pari ekstravapaata yhdessä kuukaudessa, kahden kuukauden verran :) Tsemppiä!

Lähettäjä: Cookie 
Päivämäärä:   13.2.26 07:05:24

Ratsastus on todella vaikea laji. Edes maailman parhaat ei sitä täydellistä suoritusta pysty tekemään eikä esim sataa pistettä olympialaisissa saa.
Ratsastus ja ihan kaikki urheilu on sellaista, että on helpompaa ja on vaikeampaa. Ja usein sen vaikeamman jakson jälkeen tulee iso nykäys eteenpäin, asiat ikään kuin loksahtaa paikalle. Se vaan kuuluu kehitykseen. Kehityksen jana aloituksesta sinne omaan parhaaseen ei ole suora ja sileä. Ei sinulla eikä sinun hevosellasi! Jos on aina pelkästään helppoa, niin ei myöskään kehity.
Se tekee hyvän ratsastajan, että jaksaa työskennellä ne vaikeat jaksot läpi ilman, että luovuttaa tai turhautuu hommaan (ja hevoseen ei varsinkaan saa turhautua). Tosi monet luovuttaa vaikeina aikoina ja tosi monet myös jää ikuisesti jumiin sille mukavuusalueelle matalalle tasolle - älä sinä ole yksi heistä :)
Ja hyvä ratsastaja osaa myös löysätä sitä ruuvia tarvittaessa väliaikaisesti, kuten oletkin ilmeisesti tehnyt. Perusratsastus on se pohja. Ratsastuksessa tarvitaan paljon myös mentaalista sitkeyttä ja hevosenlukutaitoa. Vaikeammat jaksot kehittää niitä.
Ja some pois, jos et erota somen kiiltokuvamaailmaa todellisuudesta ja some saa sinut turhautumaan. Niidenkin ”täydellisten” somepätkien takana on monen monta epäonnistumista ja kaikkea muuta kuin täydellisyyttä.
Onhan sinulla hyvä valmentaja? Valmentajalle kannattaa sanoa noita tuntemuksiasi, hyvä valmentaja kyllä auttaa sinua myös tuolla mentaalisella puolella. Entä lähipiiri, onhan se kannustava eikä lyttäävä?
Tsemppiä treeniin. Muista nauttia, myös niistä ratsastuskerroista kun asiat ei mene ihan putkeen. Koskaan ei tiedä milloin on se viimeinen päivä satulassa, muista siis pitää hauskaa. Jokainen hevonen ansaitsee selkäänsä iloisen ratsastajan.

Lähettäjä: Ei suju ei 
Päivämäärä:   13.2.26 07:27:51

Olen itse huono kestämään pakkasia ja hevonen kyllä kerää viileämmillä keleillä vähän pöllöenergiaa kun ei se juoksutuksessa tai maastokävelytyksessä samalla tavalla keskity kuin ratsastaessa. Lopputuloksena toppautunut pönkylä hyllymässä satulassa epätahtiin, hevonen joka kuuntelee joka rasahdusta ja yrittää visioida jotain pikku spurttia, puhettakaan mistään ratsastellaas rennosti eteen alas, avut läpi ja sitten kohti tehtäviä.

Ihan säätöä ja selvitymistä ollut kyllä harvat ratsastuskerrat kun pakkanen on siedettävissä lukemissa. Hävettäisi, jollei olisi niin paljon ikää, että tietää tämän olevan "talven taikoja" ja ohimenevä ilmiö. Tosin myös olen miettinyt vähän jo puolivakavasti, että mitenköhän sitä kehittyisi jos olisi se lämmin halli talvisin käytössä kylmän sijaan..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.2.26 07:40:42

Fiilaan. Vuosi takana uuden nuoren hevosen kanssa ja ajattelin että olisi tähän mennessä lähtenyt kulkemaan, mutta ei. Näytti kesällä jo lupaavalta, mutta hallikausi on ollut älyttömän vaikea. Ei puhettakaan että tässä mihinkään kisoihin tähdättäisiin kun ei onnistu edes ristikot kotona. En tiedä missä vika (satulan päällä?), omat valmentajat ja ell ei kukaan osaa auttaa. Tuntuu että hakkaan päätä seinään yksinäni. Edistystä tapahtuu just sen verran, että tuntuisi typerältä hävittää hevonen kun periaatteessa se on just sitä mitä haluan, mutta kuitenkin perusasioissa isoja ongelmia joita tuntuu että en saa korjattua. Eniten harmittaa se, ettei valkuista tunnu olevan hyötyä.