|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 1.2.26 09:30:52
Hevonen on kognitiivisesti hyvin oppiva eläin: se yhdistää nopeasti toiminnan ja seurauksen (teen X -> tapahtuu Y). Se ei kuitenkaan tarkoita tietoista juonittelua tai “vedätystä” ihmistä vastaan. Hevonen ei päätä olla tottelematta, vaan reagoi siihen, mikä sille on helpointa, miellyttävintä tai vähiten epämiellyttävää. Jos hevonen jämähtää paikalleen, taustalla voi olla oppimishistoria (esim. pysähtymisestä on aiemmin seurannut paineen loppuminen), mutta aivan yhtä usein taustalla on epämukavuus tai kipu. Tärkeä ero on siinä, että oppiminen selittää käytöksen mekanismin, ei sulje pois kipua syynä. Kipu ja epämukavuus nimenomaan ohjaavat oppimista: hevonen oppii välttämään asioita, jotka tuntuvat pahalta.
Epämukavuus ei ole aina fyysistä kipua. Se voi olla myös henkistä kuormitusta, jännitystä tai epävarmuutta. Hevonen voi kokea tilanteen epämiellyttävänä, vaikka se näyttäisi “pelottomalta” tai rauhalliselta päällepäin. Jännittyminen, ylikuormitus tai ristiriitaiset avut voivat ilmetä juuri pysähtymisenä ja passiivisuutena.
Oleellinen pointti on silti sama. Hevonen ei pysähdy ilkeyttään tai vallanhalusta, vaan siksi että se yrittää selviytyä tilanteesta parhaaksi kokemallaan tavalla. Oli epämukavuus fyysistä tai henkistä, se ohjaa käytöstä ja oppimista.
|