Lähettäjä: Aikuinen 
Päivämäärä:   28.1.26 10:37:21

Löytyisikö kokemuksia yhteisomistuksesta?

Kaksi aikuista kouluharrastajaa, maneesitallilla ja täysihoidossa ja valmentaja olisi tukena.

Lähettäjä: pölö 
Päivämäärä:   28.1.26 10:49:20

Todennäköisesti moni tulee sanomaan, että älä missään tapauksessa edes harkitse. Mulla on ollut harrasteratsu ystävän kanssa yhteisomistuksessa jo yli 7 vuotta. Yhden ainoata ongelmaa ei ole yhteisomistukseen liittyen ollut, vaikka hevosen kanssa muuten onkin ollut kaiken maailman mutkia matkassa.

Toki olennaista on, että ajatukset hevosenpidosta kohtaavat, mielellään joka osa-alueella. Jos on jo lähtökohtausesti tosi erilainen "maailmankatsomus" sen osalta, miten hevosta "kuuluu" hoitaa, niin ongelmia on aika varmasti tiedossa. Toinen olennainen asia on pilkuntarkka kirjallinen sopimus kaikista mahdollisista (ja vähän mahdottomistakin) yhteisomistuksessa eteen tulevista kiemuroista.

Itselle yhteisomistus on ollut ihan huippujuttu. On oma hevonen, jonka asioista saa itse päättää, mutta kuitenkin kustannukset ja ajankäyttö menee puoliksi. Nykyisessä elämäntilanteessani olisi sula mahdottomuus olla hevosesta vastuussa yksin, enkä oikeastaan itse haluaisi sitä missään muussakaan elämäntilanteessa, koska tykkään siitä että aikaa jää myös muille asioille ja harrastuksille. Myös hevoseen liittyvät huolet tuntuu pienemmiltä, kun niiden tuomaa taakkaa ei tarvitse kantaa kokonaan yksin.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   28.1.26 11:16:38

Minulla oli eka hevonen puoliksi hyvän kaverin kanssa, ja sujui tosi hyvin! Niin kauan kuin sujui, eli tässä tapauksessa kyllä vuosia. Meillä oli sama näkemys, miten asiat hoidetaan ja oli helppoa jakaa päivät ja vastuut, jos kohta eläinlääkärin tilaukset yms. tuppasi olemaan mun harteilla. Yleensä se ei ollut ongelma. Lopulta kaveria vaan lakkasi kiinnostamasta, mikä tarkoitti sitä että heppa olikin yhtäkkiä kokonaan minun vastuulla, eikä kaverin osuutta maksuistakaan meinannut millään tulla. Hevonen jouduttiin siinä suht pian (alle vuoden päästä) lopettamaan, ja uupuvia rahoja piti kerjätä vielä kuukausia myöhemmin. Melkein kaiken sain, jotain annoin vaan olla kun en jaksanut. Ei olla kavereita enää, jännä juttu.

Se oli silti hyvä ratkaisu ja kivaa niin kauan kuin se toimi! Ne ajat ei harmita yhtään.

Sittemmin hankin ihan oman hevosen enkä enää osaisi enkä haluaisi jakaa sitä kenenkään kanssa. Toisaalta keksinkin vain yhden ihmisen, jonka kanssa voisin yhteistä hevosta edes harkita, koska kyllä vaan niin monen asian pitää natsata, että kannattaa.

Lähettäjä: Ley 
Päivämäärä:   28.1.26 11:30:09

Tuttavapiirissä on useita sekä onnistuneita että epäonnistuneita tapauksia yhteisomistajuudesta. Riippuu ja roikkuu niin monesta asiasta, että miten käy. Suosittelen tekemään hyvät paperit ja keskustelemaan vaikeistakin tilanteista etukäteen.

Sivusta seuranneena parhaiten onnistuneet tapaukset ovat joko sellaisia, että omistajat ovat erittäin samalla aaltopituudella kaikesta. Toiset erittäin onnistuneet tapaukset näyttävät olevan "kisaratsastaja" ja "humputtelija", toinen kisaa ja treenaa, toinen tykkää höntsäillä ja hoitaa ne kevyemmät hommat. Isoimmat karikot näyttävät tulevan muutoskohdissa eli kun hevonen sairastuu tai loukkaantuu, tai jomman kumman intressit tai elämäntilanne muuttuvat.

En kutsuisi näitä ihan aloittajan tarkoittamiksi yhteisomistajuuksiksi, mutta minulla on ollut useita hevosia puoliksi joko äitini tai siskoni kanssa. Äitini tykkää lähinnä omistaa, käydä syöttämässä porkkanoita, joskus vähän taluttelemassa ja istuu aina katsomossa, kun olen osallistunut kisoihin. Äitini kanssa hevosen omistaminen ei oikeasti ole yhteisomistamista, sillä vastuusta 100% on ollut minulla ja kustannuksistakin ehkä 90% (pl. ostohinta, josta äitini on joka kerta maksanut tasan puolet, kun yhteisiä hevosia on hankittu). Mutta minulle tämä on kyllä sopinut :D Halvan ja kalliin hevosen elättäminen on samanhintaista. Siskon kanssakin vastuu on ollut ehkä 55% minulla ja 45% siskolla ja kustannusten jakaminen on hieman vaihdellut. Meillä on siskon kanssa aika samat intressit hevosten suhteen (kisaaminen ja valmennukset). Välillä on pitänyt aika tarkkaankin sopia, että miten yhteinen hevonen "jaetaan", mutta meillä on hyvät välit ja keskusteluyhteys ja homma on toiminut silloin.

Lähettäjä: Routa 
Päivämäärä:   28.1.26 11:34:16

Kirjallinen sopimus kaikesta molempien allekirjoitettavaksi. Me tehtiin niin, että kirjoitin sopimuksen ja laitoin sen kaverille luettavaksi jos tuli korjausehdotuksia tms lisäyksiä niin ne lisättiin sopimukseen ja kun molemmat oli tyytyväisiä allekirjoitettiin sopimus. Samanhenkinen ihminen täytyy olla, että toiminta on järkevää. Me olemme sopineet niin, että esim hevosen myytäessä summa menee molemmille puoliksi tai jos jompikumpi haluaa lunastaa hevosen itselleen ei siitä koidu mitään rahan siirtoja puolin tai toisin ja se on ollut kummallekin ihan ok. Jos sitten jompikumpi haluaa irtisanoutua omistajuudesta, tehdään irtisanomissopimus ja omistajanvaihdos hippokseen.

Voi olla ihan hyvä juttu, mutta vaatii oikeanlaiset ihmiset ja oikeasti kunnolliset sopimukset. Silloin ei ole mitään epäselvää missään asiassa.

Onnea tulevaan jos päädyt kimppaomistamiseen!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.1.26 11:46:37

Pölö, millaisia harrastajia olette kimppaomistajasi kanssa? onko teillä samat vai eri tavoitteet (esim. kisaaja ja höntsääjä)?

Upeeta että teillä on noin toimiva kimppa!

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   28.1.26 12:05:15

Miettikää näitä:
- riittääkö yhdestä hevosesta kahdelle, jos olette molemmat kouluratsastajia ja valmentaudutte?
- miten saatte ohjelmaan kevyemmät ja hevoselle vaihtelua tuovat liikuntapäivät?
- jos toinen kisaa, niin miten se vaikuttaa kisoja ennen ja jälkeen toisen ratsastuksiin? (varisinkin jos kisoja tulee useampia kaudessa niin voi alkaa harmittaa, kun omia treenejä joutuu siirtämään ja keventämään toisen omistajan kisojen takia eikä ole selviä pelisääntöjä, että miten ja milloin näitä tasataan vai tasataanko)

Oma kokemus on se, että homma voi toimia tosi hyvin silloin, kun kaikki menee hyvin ja pitää tehdä vain hevosen rutiiniin liittyviä päätöksiä. Siinä on jopa selkeitä etuja.

Mutta itsellä ei toiminut lainkaan enää siinä vaiheessa, kun oli vain huonoja vaihtoehtoja ja huonoja päätöksiä.

Eli vahingosta viisastuneena, sopikaa myös etukäteen tarkat pelisäännöt, miten toimitte jos kaikki menee huonosti, esim.
-kenen ELL neuvon mukaan toimitte jos ette ole keskenänne samaa mieltä tilannekuvasta (tuleeko kuntoon vai ei)
- paljonko annatte hevoselle aikaa toipua ja paljonko laitatte rahaa hoitoihin, joiden tehoa ELL ei uskalla luvata
- laitatteko hevosen eläkkeelle vai taivaaseen jos ei enää kestä käyttöä.

Lähettäjä: Nope 
Päivämäärä:   28.1.26 12:19:06

Sivusta seuranneena, ei toiminut.

Yhdistelmä persaukinen kisaaja ja varakas humputtelija. Kisaaja täysi lokki ja maksatti humputtelijalla omia kisa- ja valmennuskulujaan. Kisaaja omi hevosen, humputtelija sai ratsastaa 0-2 krt/viikko, kisaaja kielsi humputtelijaa käymästä HeB-tason kouluvalmennuksissa, koska se on hevoselle liian raskasta. Humputtelija sai lähinnä maastoilla tai talvella arki-iltaisin (kun ei halunnut mennä pimeässä maastoon) mennä kevyesti maneesissa. Kisaaja määräsi, mitä humputtelija milloinkin saa tehdä (maasto/maneesi/kenttä/juoksutus) ja mitä askellajeja mennä. Nuori hevoseni olisi kaivannut kaveria maastoon ja aina välillä kysyin humputtelijaa kaveriksi. Vastaus usein oli ”tänään on käyntimaasto” tai ”tänään on maasto reitillä X, muuten käyntiä mutta sen yhden pätkän saa ravata”.

En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos humputtelija olisi tehnyt liikutusohjeiden vastaisesti.

Muutama vuosi meni noin ja sitten lähtivät eri teille.