|
Lähettäjä: harmi
Päivämäärä: 21.1.26 20:26:26
Hevosella diagnosoitu mahahaava ja lääkitys on aloitettu ell ohjeesta.
Päädyttiin tutkimaan, sillä hevonen muuttui lyhyessä ajassa maailman kilteimmästä mussukasta napsivaksi piraijaksi jolla on 24/7 huolestunut ilme.
Hevonen on tottunut liikkumaan 6x viikossa, kerää virtaa vapaapäivistä ja jos ei pääse liikkumaan, kuopii niin paljon että hokit pitää vaihtaa harva se päivä ja se riehuu tarhassa niskojaan nakellen.
Hevosella on laadukas vapaa heinä ja se tarhaa koko päivän. Syötämme Antepsinia 3x päivässä, yksi näistä on 1h ennen mahdollista liikutusta. Väkirehuja ei ole.
Ollaan yritetty liikuttaa lääkityksen kanssa n. 3x viikossa (juoksutus, ohjasajo, kevyt ratsastus, maastoilu), mutta hevonen ilmentää kipuoireilua silloin, ja liikutuksen jälkeisenä päivänä huomaa että ruokahalu on ollut heikompi ja karsina on normaalia sotkuisempi.
Alkukäynneissä maasta käsin pysähtelee (on normaalisti hevonen joka haluaa mennämennämennä) ja napsii jatkuvasti, selästä huiskii hännällä, on normaalia liikkumishaluttomampi, muttei tee mitään sen "rajumpaa".
Emme haluaisi yhdistää ihmisen kanssa tehtäviä asioita kipuun, koska kyseessä on hevonen jonka työmotivaatio on muuten täys10. Sitä liikutukseen liittyvää henkistä epämukavuutta kun voi olla aikamoinen työ kitkeä pois, vaikka kipu olisikin hoidettu...
Pidimme hevosta kokeilumielessä myös viikon kokonaan liikuttamatta, mutta se alkoi olla vapaiden jälkeen niin raju että oli yhtä tappelua viedä tarha-talli väliä. Se selkeästi vaatii liikettä, mutta mitä kun se liikkuminen on sille epämukavaa tällä hetkellä?
Tarhakaveriakaan ei viitsi kipeänä laittaa (jotta saisi purettua virtaansa), varsinkaan nyt hokkikaudella ja kun hevosesta on tullut suojelevainen heinistään mahan kipeydyttyä. Olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta minkäs teet...
Eli kysymys kuuluu, mikä on tässä kohtaa pienempi paha ja mitä tässä nyt pitää tehdä, kun molemmat skenaariot tuntuu kipeyttävän hevosta?
|