|
Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 11.1.26 23:11:24
Daisi tähän on vaikea sanoa mitään tiettyä määrää. Itse olin kouluratsastaja noin 20v, kisasin ja treenasin useita nuoria helppo A tasolle ihan harrastuksena, mutta omilla treenattiin vaativampaakin. Elämäntilanteet muuttui ja luovuin omista ja sattuman kautta vaihdoin issikoihin. Valehtelematta meni useampi vuosi, että pystyin sanomaan tunnistavani erilaisilla hevosilla tahtivirheet, mistä ne johtuu ja miten niitä korjata, vaikka tosiaan olin kyllä hyvinkin kokenut ratsastaja. Askellajiratsastus on jotenkin ihan täysin eri laji, kun ei voikaan vain keskittyä säätämään ns. suoraviivaisesti hevosen liikkeitä, vaan vaihteita on enemmän ja pelkästään yhden askellajin sisällä ongelmia voi olla kokonainen kirjo, hevoset ovat pieniä ja nopealiikkeisiä ja parhaimmillaan herkempiä kuin yksikään kouluhevoseni. Joskus hyvälläkin kisahevosella voi olla ongelmana esim se, pystyykö se ravata voltilla rikkomatta tölttiin tai pysyykö se kaarteen jälkeen laukassa, jos ratsastaja aavistuksen jännittyy vai siirtyykö passille.
Maastotallien asiakasissikat eivät edusta laadukasta islantilaista lähimainkaan, vaan hyvä islantilainen on tulinen, nopea, höyhenen kevyt ja rohkea <3 lisäksi yksilökohtaiset erot ovat valtavia. Tavallaan olisi helppo ehdottaa kokemattomalle nelikäyntistä, koska yleensä ne ovat ravivahvoja ja laukka on kolmitahtisempaa (tämä on yleistys, näin ei todellakaan ole aina), mutta vastavuoroisesti töltti saattaa olla haastavaa. Ja kun asiassa kokematon yrittää ratsastaa itselleen haastavaa askellajia, ongelmia tulee väistämättä. Huomattavasti helpommalla pääsee, jos ottaa esim suokin. Olen paljon "kolmikäyntisiä" issikoita kohdannut, joiden töltti on jäänyt unholaan, kun hevonen on ostettu mukavaksi maastoratsuksi, eikä askellajia olekaan sitten saatu ylläpidettyä. Kyllähän sen useimmiten sieltä saa vielä esiin kaivettua, mutta se on pitkä ja työläs prosessi. Viisikäyntisen kanssa sitten passitahtista tölttiä posottamalla saa koko hevosen jäykistymään. Usein näkee myös aloittelevia askellajiratsastajia, jotka eivät erota posaria ravista, koska issikoiden ravi saattaa olla myös maahansidottua ja huonoimmillaan nelitahtista (parhaimmillaan niin suurta ja joustavaa, että ei auta kuin pitää hatusta kiinni). Sävyjä ja outouksia on ihan liian paljon edes yhdessä viestissä selitettäväksi, mutta suosittelen aloittamaan käymällä jossain issikkatallilla vaikka yksäreillä osaavan opettajan silmän alla, jotta saa juonesta paremmin kiinni. Omaa issikkaa ostaessa pitäisi mielestäni minimissään tunnistaa tahtivirheet, miten niitä ratkotaan, hallita erilaisia työkaluja tilanteisiin, joissa askellajit eivät löydy napista painamalla ja tietää miltä puhtaan töltin pitäisi tuntua. On myös hyvä ratsastaa paljon erilaisia hevosia, jotta näkee kuinka erilaisia ne voivat olla ja mikä millainen tyyppi voisi tuntua omimmalta. Hyvinvoiva hevonen kulkee puhtaasti kaikissa askellajeissa ja omistajan tehtävä on huolehtia siitä, että hevonen voi hyvin :)
|