Lähettäjä: Hepo 
Päivämäärä:   8.1.26 12:37:59

Kysymys synnytyksen kokeneille ratsastajille!
Miten nopeasti/hitaasti alatiesynnytyksen jälkeen palasitte satulaan ja MITEN kuntoutitte itseänne ennen satulaan paluuta vai suoraan ratsaille?

Itsellä takana esikoisen alatiesynnytys 4vko sitten. Oli rankka kokemus, repeämistä vielä toivutaan. Tuntuu silti että kaikki muut on tässä kohtaa ja ratsastuksen parissa ja ite oon ihan sökönä vaikka olin hyvä kuntonen aktiivinen ratsastaja raskaaksi tullessa :D
Lantionpohja ja keskivartalon lihaksisto tuntuu makaroonilta ja kuntoutuksen tie erittäin pitkältä.. Nyt tilanne se että käyn kävelyllä 2x pv ja lisäksi harjoitan lantionpohjan lihaksia ja varovasti syviä keskivartalon lihaksia. Niin ja tosiaan vatsalihaksiin tuli myös erkaumaa :’)
Tuntuu epätoivoiselta.
Vertaistukea ja kokemuksia kaivataan <3

Lähettäjä: Hopoti 
Päivämäärä:   8.1.26 12:41:27

Ensimmäisen lapsen jälkeen oli sama tilanne kuin sinulla, repeämien takia ja muutoinkin meni monta monta kuukautta ennen kuin kykenin selkään. Varmaan eniten oli kuitenkin kyse psyykkisestä ongelmasta kuin oikeasti fyysisestä, jotenkin en uskonut että olisin jo valmis fyysisesti, vaikka olisinkin. Tokan lapsen jälkeen menin varmaan jo viikon sisällä, synnytys oli paljon helpompi eikä pahoja repeämiä tullut. Jotenkin myös usko omaan kroppaan oli parempi. :)

Kuuntele siis itseäsi! Kiire ei ole, mutta keho myös pystyy moneen synnytyksen jälkeenkin.

Lähettäjä: Hopoti 
Päivämäärä:   8.1.26 12:44:56

Ja en siis juurikaan kuntouttanut itseäni sen erityisemmin, kuin perus arjessa elämisellä. Toki ei ollut todettu vatsalihasten erkaumaa tms. mikä selkeämpää kuntoutusta varmasti vaatisi.

Lähettäjä: no juu 
Päivämäärä:   8.1.26 13:45:27

4vkoa on lyhyt aika.

Itsellä meni 6vkoa täyslevossa. Sen jälkeen alkoi kuntoutus. jälkitarkastus sairaalassa jonka jälkeen fyssari jakso. Fyssarijakson jälkeen pääsin ensimmäisen kerran istumaan hevosen selkään, mutta se tuntui pahalta. taisi olla syksyä/ alkutalvea. synnytys toukokuulla. Otin pt:n avuksi, vahvistettiin koko kehon lihaksia. Vatsalihakset oli ultrattu fyssarilla ja todettu ettei erkaumaa ole.
Kevät talvella käytiin jo ponin kanssa valmennuksissa. Joten noin puolisen vuotta tapaturmaisesta synnytyksestä satulaan.

Eli älä vertaa itseäsi muihin, ota fysioterapeutti avuksi ja anna kehollesi aikaa toipua. Jos kehosi sanoo että ei vielä niin anna aikaa ja kokeile myöhemmin uudelleen.

Lähettäjä: Ll 
Päivämäärä:   8.1.26 16:04:07

Yli puoli vuotta. Vaikea synnytys. 4 kk toisesta, että leikkauksesta selvisin.

Lähettäjä: Piia 
Päivämäärä:   8.1.26 19:13:46

Kolme alatiesynnytystä, pisimpään odotin 3 viikkoa. Kuntoutin itseni ratsastamalla, alkuun varovasti mutta parissa kuukaudessa normi”treeniin”. En halunnut muiden ratsastajien pilaavan hevostani. Hevonen oli minulla 20 vuotta ja jokaisen lapsen välissä palattiin kisaradoille.

Vaikka sain lapsia en hylännyt hevostani.

Lähettäjä: Milda 
Päivämäärä:   8.1.26 19:50:11

Tsemppiä ja malttia toipumiseen aloittajalle <3 Ota oma aikaasi ja ennen kaikkea älä sorru vertaamaan omaa toipumistasi muiden toipumisiin!
Minä repesin tosi pahasti. Ja sen seurauksia jouduttiin vielä myöhemmin synnytyksen jälkeen paikkaamaan jälkiä erillisellä leikkauksella. Mulla satulaan paluuseen meni reilusti yli vuosi.
Henkisesti se oli mulle todella kova pala, että olin toipilas tosi pitkään. Olin kuitenkin koko elämäni ollut paljon urheileva ja fyysinen kuntoni oli hyvä, olin treenannut ratsastuksen lisäksi kovaa toistakin lajia, pidin koko raskauden todella tiukkaa kuria ettei paino noussut kuin pakollisen ja treenasin sen minkä pystyin myös raskauden ajan. Olin asettanut itselleni aivan liian korkeat odotukset miten minun pitäisi heti olla se äkkipalautumisen tekevä jaksava ja hehkeä tuore äiti. Syytin itseäni siitä että en kyennyt toipumaan nopeasti kuten kaikki muut tuntemani synnyttäneet. Ympärilläni kaikki äidiksi tulleet ratsastajakaverit pystyi palaamaan satulaan tosi nopeasti synnytyksen jälkeen, joten koin epäonnistuneeni kun itsellä oli vaikeuksia päästä sängystä vessaan, kivut oli lamauttavia. En minä olisi siinä kunnossa edes selvinnyt tallille, saati satulaan (luojan kiitos ihanalle miehelleni ja lapseni isälle, joka oli korvaamaton tuki ihan kaikessa arjessa).
Koin olevani myös huono hevosenomistaja kun jouduin pitämään hevostani valmentajani ratsastettavana niin kauan, vaikka siis järjellä ajateltuna hevosellani oli valkun tallissa erittäin hyvät oltavat.
Nyt kun katson tuota aikaa taaksepäin tajuan miten typerää oli murehtia moista niin paljon. Olin hidas toipuja, mutta mitä sitten. Elämä ei aina mene kuin itse suunnittelee. Nyt on kuitenkin ihana lapsi, perhe ja edelleen myös se hevonen jonka kanssa harrastaa ja kilpailla, miten onnekas olenkaan että saan nauttia noista kaikista :)
Joten se kaikista tärkein vinkkini: älä vertaa muihin!! Ei ole kiire, ehdit ratsastaa vielä vaikka kuinka paljon kun sen aika taas tulee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 20:27:23

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen 3kk. Oli todella vaikea, pitkittynyt ja massiiviset repeämät.

Toisen synnytyksen jälkeen kaksi viikkoa. Repeämät, mutta huomattavasti pienemmät.

Suosittelen, että vasta jälkitarkastuksen jälkeen, tai myöhempään jos niin suositellaan.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   8.1.26 20:29:34

Säästyin vammoilta ja palasin köpöttelyyn ja höntsäilyyn kuukausi synnytyksen jälkeen. Nirhaumat oli siinä vaiheessa jo parantuneet ja muutenkin olo aika normaali. Tosiasiassa sitten raskaamman ratsastuksen (muu kuin maastoissa ja kevyt kentällä humputttelu aloitin eri syistä noin 6kk synnytyksen jälkeen, mutta olisi onnistunut aiemminkin sen puolesta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.1.26 20:51:11

Ekan jälkeen 3vk ja toisen 5vk. Repeämiä molemmista, alkuun lähinnä tuntui että pissa lorahtaa. Mutta siitä se sitten

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.1.26 21:27:10

Piia, oletan ettei sinulla isommin kuntoutettavaa siis ollutkaan. Joskus ihmisen on pakko oman terveytensä takia antaa hevosensa muiden hoidettavaksi ja "pilattavaksi".

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   8.1.26 21:35:42

Kävelymaastoilu kuntouttaa kyllä tosi hyvin. En kyllä menisi kuin aikaisintaan 4 viikkoa raskauden kuin raskauden jälkeen, vaikka osa pystyy vaikka hyppäämään viikko synnytyksestä. Vaikka pystyy, niin ei tee välttämättä yhtään hyvää.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   9.1.26 07:52:29

Oletko käynyt fysioterapeutilla? Hän varmasti osaisi antaa täsmävinkkejä ja tarkistaa keskivartalon sekä lantionpohjan kunnon.

Osa tietenkin kertoo hypänneensä suoraan synnäriltä satulaan, mutta kannattaa muistaa, että kudokset ovat pehmenneet ja venyneet eivätkä ne aina palaudu hetkessä. Liian kova rasitus voi aiheuttaa laskeumia ja muuta vaivaa, joten itse en aloittaisi ratsastusta tai esim. juoksua ennen kuin fyssari on tutkinut tilanteen.

Kohta joku tulee kertomaan, että niin vain isoisoäiditkin menivät suoraan synnyttämästä peltotöihin, mutta kannattaa muistaa, että niillä isoisoäideillä ei ollut vaihtoehtoja eikä tutkimustietoa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.1.26 08:44:20

Ensimmäisen jälkeen meni noin kuukausi, toisen jälkeen kaksi viikkoa. Omaa oloa kuunnellen milloin tuntuu sopivalta, ja mitä sieltä satulastakäsin voi, haluaa ja kannattaa tehdä. Täyteen treeniin palasin vähän hitaammin, parin kuukauden sisään kuitenkin.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   9.1.26 09:39:07

Mulla ratsastuksen opettaja sano että 4 kk synnytyksestä vasta saa mennä harjotusravia. Paikat löystyy että synnytys ylipäätään on mahdollista ja aikaa menee kun ne palautuu. Eli jos haluaa välttää laskeumat yms niin kannattas toipua rauhassa. Toki voi kävellä tms mutta onhan se harjotusravia melkosta höykkyytystä yleensä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   10.1.26 11:08:41

Ei näitä vertailla kannata, tilanteet niin erilaisia, mutta hyvä saada vertaistukea toki muilta pitkään odottaneilta. Antakaa aikaa itsellenne!!

Itsellä viisi synnytystä, ensimmäisestä tuli pari tikkiä koska lapsi tuli käsi poskella, mutta silti ratsastin jo 7 vrk jälkeen. Seuraavat tulleet sitten "paremmin" joten selässä jo 3-5 vrk päästä. Toki ei sitä kelleen suositella voi, kun kohtu yms ei ole vielä palautuneet kokonaan. Sen sitten vanhana eestään löytää..
Mutta nuorena oli valmis uhrautumaan kun oli pakko päästä ja toki myös nuorena palautunut nopeaa ja kunto ollut hyvä. Mun synnytykset kaikki alle 30v.
Ensimmäisen synnytyksen jälkeen huomio oli että keholla meni kyllä hetki aikaa saada ne kadonneet tukilihakset jiiriin, että huomasi sen ettei kehonhallinta ollu heti ihan samaa mitä ennen. Mutta toki se nopeaa palautu, eli päivissä, mutta tietysti myös paljon ratsastin siis päivittäin paljon.
Ja tietysti olen aina loppuun saakka tehnyt hommia, ratsastanut en tokikaan enää 20 vkon jälkeen koska sen jälkeen se olisi ollut enää pelkkää ratsastelua ja se ei kiinnostanut. Mutta että aamutallin jälkeen synnyttämään ja siitä seuraavana iltana iltatalliin.