Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Nuorella maastoon

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   29.12.25 22:09:09

Kohta alkaa olla se hetki kun lähdemme nuoren puoliverihevosen kanssa ensimmäistä kertaa maastoon ihan vaan kaksistaan. Maastoilevaa kaveriratsukkoa ei ole, ei liioin apuri-ihmistä. Kentällä hevonen toimii hyvin. Olen talutellut sitä maastolenkit läpi ja nyt se menee taluttaen siellä hyvin. Toki välillä kun tulee jotain jännittävää se piiloutuu selkäni taakse ja jähmettyy, mutta lähtee kyllä eteenpäin kun kannustan. Ei ole lähtenyt käsistä edes pelästyessään (vielä). Ei pelkää autoja.

Onko teillä hyviä ideoita mistä voisi olla apua maastoilun aloittamisessa? Minulla on aiemmin ollut vain aikuisia hevosia jotka edellinen omistaja on totuttanut maastoon. Perusvarusteiden lisäksi mukaan tietenkin puhelin, heijastimet ja satulaan olen virittänyt kauhukahvan kaiken varalle. Miehellä aion kertoa mihin päin lähden ja milloin palaan. Hevonen on niin korkea, että en pääse takaisin selkään ilman koroketta jos joudun tulemaan alas. Eli itselle kengät joilla on hyvä kävellä. Ajattelin mennä aluksi aamupäivisin, silloin on täällä meillä päin vähiten liikennettä.

Tahdon harrastaa niin, että voin maastoilla yksinkin eli kentälle jääminen ei ole ratkaisu. Koska meillä on hevosen kanssa vain vähän yhteisiä maastokokemuksia niin luottamus maastossa puolin ja toisin ei ole vielä vahva. Mutta joskushan se pitää aloittaa. Ei se ota jos ei annakaan, eikö?

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.12.25 22:18:10

Meillä nuori lähti maastoon kivasti kun oli ihminen kävellen mukana. Yksin ilman vetoapua tuntui että jännitti liikaa niin ihminen mukana lähti rohkeasti, koska oli just sitä sorttia että ei poistu paikalta vaan turvautuu ihmiseen ja menee selän taakse piiloon. Pikku hiljaa pitkin tallin pihoja ja tarha-aluetta ilman turvaihmistä ja siitä pikku hiljaa reitille päin pieniä pätkiä. Kun menee rennosti ja rohkeasti edes vaikka sadan metrin matkan pihasta niin kehuja ja takaisin kotiin. Seuraavana päivänä pidempi lenkki. Meillä 9v jännittäjä menee reippaasti kun vain alkujärkytyksestä pääsee. Saattaa tehdä sen että pari kymmentä metriä tallinpihasta lyö jarrut tai pakin päälle mutta kun siitä pääsee kerralla kunnolla eteen niin loppumatkan menee taas rohkeasti. En suosittele sitä että kun vähä stoppaa ja jännittää niin alas selästä ja kotiin. Tää virhe me tehtiin aluksi. Usein heppa kyllä kun tajuaa että nyt on mentävä niin rohkaistuu taas vähän matkaa edes että ei hätää nyt mennään. Kunnon heijastimet ja valot valoisallakin kelillä ratsastajaan että hevoseen jos sattuukin käymään niin että irtaudutte.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Dee 
Päivämäärä:   29.12.25 23:05:38

Ite olen aloittanut ensin kiertämäläntallin alueita, mielellään ei liukkaalla ja pimeällä alota vaan kesäkuumalla :) jos mahd ihminen tai koira tai molemmat esim mukaan alkuun, jos suht järkevä nuori niin eestaas pikkulenkkiä. Kaverin kanssa oon menny ihan vaan normaalisti samantein pitempää lenkkiä. Turvaliivi itellä päällä aluksi ja roimasti rohkeaa ja rentoa mieltä!

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: rohkeesti 
Päivämäärä:   30.12.25 03:58:45

Olen aloittanut nuorilla maastoilun heti, kun kentällä on menty kaikki askellajit. Yleensä n. kolmen viikon päästä ensimmäisestä selkäännoususta. Olen totuttanut alusta alkaen maastoilemaan yksin ja vain selästä käsin eli en koskaan laskeudu ratsailta kesken ratsastuksen hevosen käyttäytymisen vuoksi. Hevoseni maastoilevat säännöllisesti pari kertaa viikossa ja kokemuksien karttuessa vien niitä paikkoihin, joissa oppivat mm. ylittämään ja alittamaan siltoja, näkevät junia, veneitä, yms. Maastossa ratsastan mieluiten yleisen tien laitaa, enkä missään ryteikköisillä kinttupoluilla. Ainoat, mitä pyrin välttelemään, ovat tiet joissa nopeusrajoitus on 80 km/h tai enemmän. Tsemppiä, hyvin se menee!

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Ohjasajoa 
Päivämäärä:   30.12.25 05:53:49

Omalla nuorella tein välillä kävelylenkkejä ohjasajaen, eli itse kävelin hevosen takana tai sivulla. Jos jännä paikka tuli vastaan, niin menin hevosen viereen. Myöhemmin myös juostiin yhdessä. Oli kyllä kiltti hevonen. Ei koskaan yrittänyt lähteä käsistä. Tsemppiä opetukseen! Hyvin se menee, kun rauhassa etenee hevosen ehdoilla.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Farkku 
Päivämäärä:   30.12.25 06:34:55

Mee ensin loppukäynnille kun on vähän väsynyt, joku tuttu lyhyt lenkki. Siitä sitten vähitellen eteenpäin.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Nasty 
Päivämäärä:   30.12.25 07:46:06

Kuten muutkin sanoivat, ensin lyhyt lenkki, vaikka se 200 metriä, siitä pidentäen.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Paukku 
Päivämäärä:   30.12.25 08:29:28

Otan pohjalle pieni konjakkiryyppy niin pysyt itse rentona.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.12.25 12:48:20

Meet ensin kentällä ja sen jälkeen maastoon , ensin vaikka lyhempi matka siellä ja pidennät sitten maastomatkaa sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.
Hevosesi on siellä jo käynyt niin sehän on jo tuttua seutua, mutta jos itse jännität maastoon menoa niin hevonen alkaa myös jännittämään ja näkemään kaikenlaista.
Rohkeasti vaan pienin askelin.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Ade 
Päivämäärä:   30.12.25 12:56:53

Mä oon vaan mennyt, ajaen tai ratsastaen. Vieraassa ympäristössä hevonen kuitenkin tuijottaa asioita vähemmän, kuin jos omassa pihassa vaikka kottikärryt väärässä paikassa. Ei saa itse olla epävarma koska sen kyklä hevonen aistii.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   30.12.25 13:00:49

Tuohan on ainoastaan hengenvaarallinen idea.

En tiedä kuinka nuoresta on kyse, mutta AINA maastoillaan ensimmäisillä kerroilla porukassa kokeneiden ja rauhallisten ratsukoiden seurassa. Ei koskaan lähdetä yksin.

Ja ensimmäiset kerrat yksinkin olisi hyvä olla liinassa taluttaja mukana.

Älä lähde leikkimään omalla (ja hevosen) hengellä. Hyvät hevosmiestaidot ja järjenkäyttö kunniaan.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   30.12.25 13:18:19

Jos et saa mistään apuja ja joudut yksin menemään, niin siinä tapauksessa aloita tuo maastoilun opettelu kunnon kenttätreenien jälkeen. Käyt siis jokaisten treenien jälkeen pienen maastolenkin. Joka kerta vähän eri lenkin ja sitten vähitellen kevennät sitä kenttätreeniä joinain päivinä ja pidennät maastolenkkiä samalla. Kun hevonen tuntuu tottuneen maastoiluun, jätät kentällä pyörimisen pois kuvioista.

Olisi kyllä turvallisempaa, jos saisit mukaan edes ihmiskaverin ensimmäisille kerroille, jotta olisi apua, kun kohtaatte niitä jännittäviä sapelihammastiikereitä ja luolaleijonia joka tapauksessa. Omaehtoinen selästä poistuminen on huono vaihtoehto noissa tilanteissa ja hevosen toteuttama ratsastajan jalkauttaminen voi olla vaarallinen teille kummallekin.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.12.25 13:52:38

No, meillä lähtee ravivarsat yksin lenkille heti siinä 1,5-vuotiaina,kun osaavat kärryjä vetää. Suunta ja pyyntö aina eteen,ei jäädä tuijottelemaan.

Alkuun kiva,mukava lenkki.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   30.12.25 21:24:01

Kiitos asiallisista kommenteista. 5 vuotiaasta hevosesta on kyse.

Tilanne on meillä nyt se, että ei ole ketään joka lähtisi kanssani maastoon, ei hevosella eikä jalkaisin (muut tallilaiset eivät ratsasta kuin kentällä -siksikin kyselen täältä vinkkejä). Mutta silti aion lähteä yrittämään, koska hevonen vaikuttaa järkevältä talutuslenkeillä. Olen nyt edennyt niin, että ratsastettuani ensin kentällä olen lopuksi ratsastanut kentältä tallille (noin 400m matka). Tästä ajattelin lähteä jonain tyynenä ja tuulettomana päivänä kun hevonen vaikuttaa hyvältä pikkuhiljaa pidentämään reittiä ja katsotaan miten menee. Hevonen ei ole läheisriippuvainen eikä muutoinkaan huutele kaverihevosille jotka jäävät kotiin. Ajattelin mennä niin kauan ihan vaan pelkkää käyntiä maastossa kunnes kokemusta on saatu riittävästi.

En koe olevani riskihakuinen luonne. Haluan, että hevoseni saa mahdollisuuden onnistua. Ravihevosillahan tämä on ihan rutiinijuttua, miksei ratsuillakin.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.12.25 21:37:08

Kyllä me 3-vuotiaan kanssa työnnyttiin sinne maastoon vaan kahdestaan ilman mitään kavereita, tehtiin aluksi pientä lyhyttä lenkkiä jossa oltiin jo käyty maastakäsin aikasemmin. Siitä sitten pikkuhiljaa pidennettiin matkaa, ja aivan loistava maastohevonen siitä onkin tullut.
Ei muutakun pientä lenkkiä alkuun (tarvittaessa ratsasta vaikka kentällä askellajit alle ja sitten maastokävelylle), tsemppiä maastoiluun! :)

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Kll 
Päivämäärä:   31.12.25 00:32:17

Olen kyllä vaikka 'vuokrannut' ratsukon mukaan ensimmäisellä kerralla, jollei muuten saa ketään. On ollut sen arvoista.

Mutta kaipa se niinkin onnistuu, että käy hyvin pienen lenkin ensin ja pikkuhiljaa pidentää. Eivät kaikki hevoset ole säikkyjä. Turvaliiviä päälle vaan ja puhelin mukaan.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Wzf 
Päivämäärä:   31.12.25 00:35:07

Eikö se mies voi lähteä jalkaisin mukaan edes ensimmäisellä kerralla? Jollei, niin mitä hyötyä siitä on sille kertoa, mihin lähdet? Onko miehestä yleensä mitään hyötyä tai positiivista elämääsi?

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   31.12.25 01:16:23

Ei kannata "kokeilla, ajatella tai katsoa miten menee" vaan ihan vaan lähteä sinne maastoon.

Jos lähdet hiipimään "mitenköhän tää nyt menee meneeköhän tää mitenkään tuleekohan jotain jännää pelkääköhän se" niin voit olla varma,että pelkää ja ei mene.

Otat sen asenteen, että mennään ja olet varma ratsastaja,niin saatatte pärjätäkin.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Kissa 
Päivämäärä:   31.12.25 09:29:21

Kyllä yksin voi mennä, hyviä vinkkejä ja ohjeita jo tullut.
Lisäksi opeta hevonen siihen, että voit pyytää sen kannon/kiven/puunrungon viereen, mitä kautta pääset itse selkään takaisin tarvittaessa. Selkäännousu kummaltakin puolelta myös ohjelmaan.

Ei ole mikään häpeä tulla alas selästä, jos nuorta hevosta jokin jännittää. Selkään olisi kuitenkin ihan hyvä päästä takaisin myös.
Maastakäsin voi käydä yhdessä katsomassa jännittävän asian ja jatkaa taas matkaa. Hevonen ei siitä opi, että jännittymällä saa kuskin alas, jos vaan osaa itse lukea tilanteita.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   31.12.25 13:30:34

- Hyväksy alussa se että jos tulee vaikea paikka, niin tulet alas ja talutat hevosen tilanteesta ohi, vaikka sitten kotiin asti, jos et takaisin selkään pääse. Älä jää nuoren hevosen kanssa tappelemaan ja painostamaan. Jos opetat siihen, että hevonen jännittävää nähdessään päätyy kaiken päälle vielä riitelemään sinun kanssasi, niin saatat opettaa haitallisia tapoja, kuten sen että hevonen jännittävää nähdessään kääntyy kummempia miettimättä 180 astetta ympäri ja pakenee jo hyvissä ajoin. Tämä on maastohevosella ehkä se kaikista vaarallisin käytösmalli, joten vältä viimeiseen asti saattamasta hevosta tilanteisiin, mitkä se haluaa ratkaista pakenemalla.

- Jos hevonen pysähtyy katsomaan jotain, anna sen katsoa. Katso itse hetki samaan suuntaan, totea asia vaarattomaksi ja pyydä eteenpäin. Hevoselle on uusi asia ajatella itse kun ratsastaja onkin selässä, joten sen on annettava ajatella. Hevosen pysähtyminen ja asioiden ajatteleminen jännittävässä tilanteessa on aina ihmiselle turvallisempi toimintamalli, kuin säntäily, kääntyminen tai vaikka peruuttaminen. Näistä ole tarkkana ettet salli kyseisiä käytöksiä, vaan tee selväksi että katsoa saa, mutta ei paeta. Kannusta aina hevosta ajattelemaan ensin, ettei pakoreaktio vahvistu. Pakeneva ei enää ajattele ja esim. peruuttaminen on jo erittäin vahva pakenemisen muoto.

- Palkkaa aina kun auto menee ohi. Opeta autoista supermukava asia alusta asti, niin ei järkyty loppuiäkseen sen kerran kun joku autoilija käyttäytyykin päin persettä.

- Jos aiot maastoilla jatkossa yksin, niin opeta alusta asti hevonen kulkemaan yksin. Älä ota maastoon vastahakoista tallikaveria, jonka maastoilukäytöstä et tunne tai hevosista tietämätöntä ummikkoa, joka saa sekä hevosen että sinut jännittämään enemmän. Kun olet yksin saat kaiken rauhan keskittyä hevoseen ja huomaat sen pienet eleet, ilmeet ja huolestumiset ja olet itse hereillä. Ilman seuraa oleminen on aina parempi kuin huonossa seurassa. Kaverin kanssa saatat päätyä vaikka tilanteisiin missä et kehtaa sanoa tai tehdä jotain mitä tekisi mieli. On aina parempi kuunnella 100% itseään ja hevostaan kuin kokea maastoretkellä kaikenlaisia sosiaalisia paineita ja joutua selittelemään tekojaan.

- Kuten yllä tulikin, niin etenkin näin talvikaudella yhdistä maastoilu muuhun ratsastukseen. Älä lähde maastoon purkamaan patoutunutta virtaa, jota kertyy esim. jos hevonen ei ole saanut juosta vapaana, on pakkassää, myrskyää yms. Opeta maastoikuun mielentila, että maaastossa kävellään tyytyväisenä ja rauhallisena. Jos lähdet pinkeällä puoliverisellä maastoon, niin reaktiot voivat olla ylisuuria ja sitä myötä riskitkin. Se mitä teet, vahvistuu. Jos painelet pinkeällä hevosella täyttä laukkaa, niin hevosessa vahvistuu juuri ne lihakset ja hermoyhteydet mitä pakenemiseen tarvitaan. Hevoset ovat myös erittäin hyviä yhdistämään mielentilan paikkoihin, joten siksi nimenomaan alussa on tärkeää opetella kävelemään kaikki reitit rennosti ja rauhallisesti ja lisätä vauhtia vasta, kun rutiini rentouteen maastossa on jo muodostunut.

- Jos ja kun jotain tapahtuu, älä jää siihen kiinni. Jos hevonen saa sätkyn ja tilanne meni ohi, niin pura se tilnne myös sinun päästäsi välittömästi. Jos postilaatikko oli tänään pelottava, hevonen ei välttämättä muista sitä enää seuraavalla kerralla, ellei siihen laatikkoon liity jotain muuta ikävää (kuten se että hevonen on tapeltu ohittamaan se). Jos sinä rupeat sen säpsyn jälkeen tuijottamaan sitä ja muita postilaatikoita potentiaalisina vaaravyöhykkeinä, niin saatat itse aiheuttaa ongelman. Hevonen elää hetkessä, älä sinä elä menneisyydessä, vaan ratsasta sitä hevosta mikä sinulla on allasi tänään.

- Opeta hevonen alusta asti kulkemaan maastossa pitkin ohjin (tai erittäin kevyellä ohjasotteella) kaikissa askellajeissa. Jos hevonen ei pysy hanskassa kaikissa askellajeissa pitkin ohjin, sinulla ei ole turvallista maastoratsua allasi ja sellaiseen hevoseen ei voi luottaa. Eikä sinulla jatkossa ole myöskään lihaksistoltaan oikein kehittynyttä kouluratsua, jos käytät monta tuntia viikossa ohjaspainetta vastustavien lihasten kehittämiseen ja annat hevosen paeta ohjaa pää kirahvin lailla pystyssä selkä alhaalla juosten. On eri asia pitää ohjat kädessä, mutta löysinä, kuin jatkuvasti jarruttaa hevosta. Löysemmilltä ohjilla et myöskään tahattomasti nykäise hevosta suusta jos se vaikka kompastuu tai vain hieman säpsähtää.

- Opeta hevonen siihen että sinä voit mätkähtää maahan hevosen eteen, kietoutua kaulan ympäri, vierähtää kyljelle tai pyllyn päälle. Tule siis ihan normaalissa arjessa selästä alas välillä kyljellä roikkuen, välillä kaulaan koetoutuen ja sitä kautta suoraan kyykkyyn hevosen eteen tipahtaen ja palkitse hevosta paikallaan pysymisestä. Ihmiset voivat tipahtaa tai päätyä kaulalle roikkumaan mitä mitättömämmissä tilanteissa ja tällöin on ehdoton plussa että hevonen ei hilpaise heti karkuun. Opeta hevonen myös sietämään perässä raahautuvaa köyden pätkää tai vaikka jalustimesta maahan roikkuvaa takkia, niin hevonen tottuu että asioita voi roikkua maassa hänen liikkuessa.

- Osta itsellesi paikannettavissa oleva älykello tai huolehdi että miehesi voi etänä paikantaa puhelimesi esim Googlen find my device-palvelun avulla. Reitteihin voi tulla muutoksia, joten jos oletkin aivan muualla kuin sanoit olevasi, niin apu ei viivästy.

- Pidä taskussa maastossa narunpätkää tms, jolla voit tarvittaessa korjata katkenneet hihnat suitsista, pinteliä jos väännät vaikka nilkkasi ja kaviokoukkua jos hevosella jää kivi jumiin kavioon kesken reissun. Pieni vaiva, iso hyöty.

Mukavia maastoiluja!

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   31.12.25 13:42:46

^^ Edellä on paljon hyviä ja hyödyllisiä neuvoja.

Mutta, itse korostan sitä, että ihminen on aina johtaja, kaikissa tilanteissa. Rauhallinen ja luotettava, ei riitele. Hevosen ei tarvitse aina antaa pysähtyen katsoa pelottavia/jännittäviä asioita, vaan parempi tapa mielestäni on se, että niistä ei välitetä, vaan taluttaja/ratsastaja päättää, miten niihin suhtaudutaan. Hevonen saa esimerkiksi vähän väistää pelottavaa asiaa, mutta kuitenkin liikkuu eteenpäin, jos ratsastaja katsoo tilan riittäväksi. Joskus saatetaan jopa kääntyä hallitusti ympäri ja poistua reippaasti paikalta, kuitenkin ratsastajan määräämässä askellajissa ja tahdissa. Näin esimerkiksi törmätessä vihaiseen uroshirveen, vasaansa puolustavaan naarashirveen tai karhuun...

Pitkillä ohjilla ratsastettaessa kannattaa opetella ohjien nopea lyhentäminen. Ei kahdella kädellä päästä pitäen, vaan yhdellä, jolloin vapaalla kädellä saa todella nopeasti lyhennettyä ohjat tarvittaessa.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   31.12.25 13:47:13

Kuulostaa kyllä varsin keksityltä ongelmalta. Siis ettei tallilla muka ole ketään, joka koskaan ikinä kävisi muualla kuin kentällä? Edes maasta käsin? Eikä mies voi kävellä hevosesi rinnalla kun ratsastat, eikä sinulla ole yhtäkään kaveria joka ehtisi kävelylle?

Varmasti se menisi hyvin yksinkin, mutta kun selvästi mietityttää ja jännittää, niin miksi ihmeessä asioista pitää tehdä tarpeettoman hankalia.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   31.12.25 13:59:11

Varmasti saa ihan kelpoja tuloksia jos ei anna hevosen katsella. Silloin ei vaan saa yhtä maastovarmaa hevosta, sillä.hevonen ei aidosti opi itse ajattelemaan ja toteamaan asioita vaarattomiksi, vaan menee lampaana ihmisen käskystä minne vain. Itse ratsastan mieluummin hevosella, josta tiedän mitä se miettii kuin sellaisella, joka ei mieti. Tiukan paikan tullen kun ne voi sitten sieltä kuplastaan herätä.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   31.12.25 15:47:18

"Eikö se mies voi lähteä jalkaisin mukaan edes ensimmäisellä kerralla? Jollei, niin mitä hyötyä siitä on sille kertoa, mihin lähdet? Onko miehestä yleensä mitään hyötyä tai positiivista elämääsi?"

Minäkin ihmettelen, miksi mies ei voi tuon vertaa vaivautua. Ja jos ei voi, niin pyydä jotain tallilaista, kaveria, tallikaverin puolisoa tai jotain tuttua koiraihmistä kaveriksi kävelemään edellä. Edellä kävelevä ihminen rentouttaa hevosta paljon ja koiraa lenkittävä ihminen vielä enemmän, hevonen kun ottaa ne kanssalenkkeilijät laumakseen ja turvakseen.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   31.12.25 17:26:30

Kk:lle kiitos hyvistä ajatuksista ja vinkeistä! Kyllä täältä ht.netistä järkeviä ja asiallisiakin ihmisiä näköjään löytyy. Mutta sitten löytyy näitä muitakin. En halua täällä (enkä yleensä muutenkaan) lähteä spekuloimaan muiden ihmisten viitsimisiä, jaksamisia tai kykenemisiä. Jos mieheni. tallikaverini tai äidin kaima ei halua, jaksa tai kykene lähtemään mukaani kävelemään niin sitten se on niin, mitä sitä voivottelemaan. Meillä on pienehkö talli ja siellä tosiaan on tällä hetkellä niin turvallisuushakuisia ihmisiä, etteivät halua lähteä hevosillaan tallinpihasta, ei ratsain eikä kävellen. Kaikki saa minun puolesta harrastaa miten tahtovat, minä haluan maastoon ja aion sinne lähteä. Muutenkin olen täysin samaa mieltä kuten edellä joku sanoi, että parempi yksin kuin huonossa seurassa.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: Salli 
Päivämäärä:   31.12.25 18:44:12

Minä aikoinaan kävin ensin nuoren kanssa taluttaen kaikki lähimaastot läpi. Hevonen oli aika säikky tapaus ja tunsi turvalliseksi samana toistuvat asiat. Valitsin niistä sen reitin joka tuntui hevoselle mieluisimmalta ja sitten aloin ihan järjestelmällisesti useita kertoja viikossa ratsastamaan tuota mieleisintä lenkkiä. Sitä mentiin niin kauan kunnes hommasta tuli rutiinia, tämän hevosen kanssa se tarkoitti noin 1-2 kuukautta. Kun eka reitti oli hallussa valitsin seuraavaksi helpoimman reitin ja taas tahkottiin sitä kyllästymiseen asti. Siitä sitten laajensimme reviiriä kunnes yhtenä kauniina päivänä hevosella pystyi turvallisin mielin ratsastamaan minkä tahansa reitin läpi. Annoin sen katsoa asioita, ja välillä se katsoi pitkäänkin. Huomasin, että sen syke laski mitä kauemmin se sai katsoa ja ajatella jotain mistä se oli huolestunut.

Siitä tuli oikein hyvä maastoilija. Eikä meilläkään ollut apujoukkoja (ihmisiä/hevosia), mutta huomasin, että hevoseen sai jotenkin paremman yhteyden kun menin yksinäni. Usein sitä nimittäin joutuu vähän kuin matkustajan rooliin jos ratsastaa aina toisen perässä.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   31.12.25 19:01:46

Meillä kanssa aloitettu juuri lyhyillä lenkeillä esim tallin risteykseen ja kotiin. Lisäksi olen aluksi maastoillut liina mukana, jotta mikäli tilanne tulee voin nopeasti hypätä alas selästä, mutta vaikka olisin kauempana hevosesta on kontrolli siihen tarvittaessa

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.1.26 10:02:23

Tyly käytös johtaa juuri tuollaiseen. Kukaan ei auta, kun sitä apua tarvitsisi. Ja hevosten kanssa aina välillä tarvitsee.

  Re: Nuorella maastoon

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.1.26 11:17:01

Kiinteitä asioita on helpompaa antaa katsella ja ajatella. Mutta on villieläinten lisäksi myös monia asioita, jotka liikkuvat, tulevat kohti jne. Siksi erityisesti nuorella on tärkeää opettaa luottamaan ratsastajan päätöksiin asioissa, ainakin alussa. Eikä aina ole edes aikaa hypätä alas taluttamaan hevosta.
Silti, ei tapella eikä panikoida!

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.