Lähettäjä: kuolee kuitenkin 
Päivämäärä:   12.12.25 11:20:31

Miten olette päässeet yli pelosta, että hevonen "kuolee kuitenkin"?

Edellinen hevonen meni rajuun ähkyyn, hevonen avattiin lopetuksen jälkeen ja todettiin paha suolikierre hankalassa paikassa. Mitään ei olisi ollut tehtävissä, hevonen ei ollut kuljetuskuntoinen eli leikkauskaan ei ollut vaihtoehto.

Muuten olen päässyt tapahtuneesta yli, mutta olen huomannut että tästä on jäänyt jonkinlainen trauma itselle. Haluaisin uuden hevosen mutta ajatuksia hallitsee pelko, että sekin kuitenkin heti kuolee johonkin mihin ei voi edes vaikuttaa. Pelkään huonoa tuuria, varsinkin viime aikoina somen perusteella tuntunut että todella paljon hevosia jouduttu lopettamaan yllättäen ja se tietysti vain vahvistaa tätä ajatusta.

Lähettäjä: no juu 
Päivämäärä:   12.12.25 11:30:14

kaikki elävät olennot kuolee ennemmin tai myöhemmin. 30 vuotta hevosia, omistanut noin 15 yksilöä. kaksi on hengissä itsellä ja kolme on myytynä hengissä. Muut ovat kuolleet. Ei niitä etukäteen tiedä. Varsa kaatui laitumella ja mursi lantionsa. Yksi riehui laitumella (jo uudella omistajallaan) ja katkaisi jalkansa. Muutama kuollut vanhuuden vaivojen edetessä. Ja osa lopetettu synnynnäisten löydösten vuoksi, jotka alkaneet sittemmin oireilemaan.

Et voi koskaan tietää mitä huomenna tapahtuu, joten elä tässä ja nyt. Nauti siitä mitä sinulla on nyt ja mihin voit vaikuttaa nyt.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.12.25 12:50:18

Tiedä häntä, minulla on edessä juuri se päinvastainen tilanne, eli arvotaan mysteerivaivojen kertyessä että minä päivänä hevonen pitää lopettaa vai löytyykö joku taikaratkaisu joka pelastaa sen vielä. Vaikea tilanne, minulle helpompi oli edellinen hevonen joka myös meni ähkyyn äkkiä. Siinä ei oikein jäänyt epäilyksille sijaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   12.12.25 12:52:43

tuohon on helppo ratkaisu, ei vaan osta. säästyy rahatkin.

Lähettäjä: &€#? 
Päivämäärä:   12.12.25 18:27:25

Kuolema ja luopuminen on osa elämää. Ei sitä voi koskaan ennustaa. Miten asian kukin kokee on kovin henkilökohtaista. Lemmikkien elinkaari on useimmiten omistajaansa lyhyempiä joten hyvä niihin on ennalta varautua.
Jos liian koville ottaa niin ei hommaan kannata ryhtyä. Kun ja jos oma elämä ei ole yhden kortin varassa niin arki vie mukanaan ja elämä jatkuu menetyksestä huolimatta. Niinpä kun on omistanut paljon lemmikkejä/hevosia, suhtautuu niihin enemmän asialinjalla. Kun aika on, niin luovutaan ja jonkun ajan päästä pystyy jo suunnittelemaan tulevaa.
Mutta sinä vain tiedät mikä on itsellesi hyväksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.12.25 19:12:52

Miten uskallat elää kun kuolet kuitenkin?

Joskus kuollaan, mutta ensin eletään.

Lähettäjä: kuolee kuitenkin 
Päivämäärä:   12.12.25 19:35:15

Ap täällä :) Mulla on aiemminkin ollut hevosia ja toki muitakin eläimiä, jotka lopetettu suunnitellusti. Tämä muuten terveen ja elämäniloisen hevosen äkillinen lähtö jossa on itse täysin "kädetön" vaan jotenkin vei uskon koko touhuun. Eläimen lopetus ei siis itsessään ole ongelma, pelkään näitä yllätyksiä ja sitä että jos ostan hevosen, sillä on suurin piirtein seuraavana päivänä heti jalka poikki tai suolisto jotenkin ylösalaisin :D Ehkä täytyy vaan opetella päästämään tästä ajatuksesta irti ja uskaltaa ottaa riskejä, hevosia haluan kuitenkin jatkossakin.

Lähettäjä: Hillevi 
Päivämäärä:   12.12.25 19:59:58

Kuolemanpelko ja yllättävän kuoleman aiheuttama trauma on aika inhimillisiä tunteita sinun tilanteessa. Ratsastus on niin kokonaisvaltainen harrastus, että miettisin nimenomaan sitä, miltä se tuleva arki uuden hevosen kanssa näyttäisi. Olisiko se stressiä päivästä toiseen? Millaiset asiat saisivat sinut ahdistumaan ja millä tavalla se vaikuttaisi tekemiseen?
Oletko saanut käsiteltyä hevosesi kuolemaa? Kannatko syyllisyyttä tai mietitkö omia tekemisiä tai tekemättä jättämisiä?
Loppujen lopuksi hevonen on iso mutta haavoittuva eläin. Tavallaan voisi ajatella että miten kukaan kestää sen stressin, mitä hevosen omistaminen pahimmillaan on. Mutta se on myös elämäntapa, toisille sellainen että ilmankaan ei vaan ole hyvä olla.
Aikalisä tähän kohtaan ja pohdit rauhassa, mitä toivot harrastukselta. Kyllä se trauma siitä ajan kanssa hellittää.

Lähettäjä: 1elämä 
Päivämäärä:   13.12.25 00:49:47

Hevoseni kuoli erittäin traagisesti ja hirveällä tavalla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin aivan musertunut ja vajosin johonkin niin pimeään, että alkoi jo pelottaa. Yhtäkkiä onneksi tajusin, että ei tämän tarvitse mennä näin ja reilun viikon päästä lähdin katsomaan uutta hevosta. Löysinkin aivan ihanan. Kuukauden päästä edellisen hevosen kuolemasta hain uuden hevosen kotiin ja yritin jatkaa elämää. Uusi hevonen auttoi minut ylös sieltä kuilusta ja olemme saaneet jo pari vuotta aikaa. Toivottavasti vielä paljon lisää!

Meillä ihmisilläkin on vain yksi elämä. Elämä pitää elää ja sen pitää olla omannäköistä elämää. Pitää tehdä asioita, jotka tuovat hyvää elämään ja tuntuvat hyviltä. Kun se ainutkertainen elämämme joku päivä loppuu, ainoa lohtu on tehdyt ja koetut asiat. Ei ne, jotka jätti tekemättä koska pelkäsi asiaa X.

Lähettäjä: Abba 
Päivämäärä:   13.12.25 07:24:21

Jouduin uusimman hevosen kohdalla ihan tietoisesti lopettamaan sen kuolemisen ajattelemisen.
Näin vain asioita mitä kaikkea voi tapahtua ja mihin se kuolee seuraavaksi, jos asioista x, y ja z selviää.

Kaikki kuolee jossain vaiheessa ja pitää nauttia jokaisesta hetkestä, jolloin täällä vielä ollaan.

Ei sitä uutta hevosta ole pakko ostaa, helpompaa on olla ilman.