Lähettäjä: Joy 
Päivämäärä:   10.12.25 23:32:40

Täällä oli aikaisemmin keskustelua, että menemällä lapsen mukana ratsastuskoululle vain pilaa tämän harrastuksen ja sen mukanaan tuomat ihmissuhteet sekä kehittymismahdollisuudet.

Olen itse tuntien ajan tallilla viettävä äiti ja minulle on todella moni lapsi tullut sanomaan, että antaisivat mitä vain että heidänkin äitinsä tulisi tallille edes joskus, vaikka ei hevoset kiinnostakaan. Omille lapsilleni on tärkeää, että osoitan kiinnostusta harrastukseen mm. katsomalla tunteja.

Onko tämä asia todellakin niin, että ratsastavien lasten vanhemmat nähdään tallilla turhana rasitteena?

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   10.12.25 23:45:44

Moni lapsi ratsastaa paljon rohkeammin, kun äiti ei ole katsomassa. Keskittymistäkin se haittaa, jos lapsi on sitä sorttia joka pysähtelee vähän väliä katsomossa istuvan äidin kohdalle juttelemaan. Niinpä usein on siis hyvästä ainakin aloittelevien lasten kohdalla, että äiti lähtee käymään itse tunnin ajaksi vaikkapa lenkillä, vaikka olisikin mukana ennen ja jälkeen tunnin.

Erikseen sitten ne äidit, jotka huutelevat opettajan yli ohjeita katsomosta, tai vähintään kommentoivat lapsensa suoritusta aina kun lapsi ratsastaa katsomon ohi. Sellaiset saisivat pysyä vaikka autossa parkkipaikalla koko tunnin ajan.

Lähettäjä: ihana poikkeus 
Päivämäärä:   11.12.25 04:54:44

Itse ei lapsena arvostettu sitä, että kotiväki tuli edes satunnaisesti katsomaan ratsastustuntia. Nykyään vain hyvin pieni osa seuraa tunteja, vaikka kannattaisi. Suurin osa käy vain heittämässä lapsen tien laitaan ja hakemassa pois. Osa vanhemmista (oletus) istuu koko tunnin ajan autossa puhelimensa parissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.12.25 06:12:27

Olen paikalla, en aina, mutta usein. Tykkään nähdä mihin raha menee ja etenkin ratsastuskoulussa käydessä seurasin edistymistä ja sitä myöten ryhmän tasoa ja tarvittaessa vaihtoa kokeneempaan. Estevalmennuksissa edellytetään että ratsukolla on joku mukana nostelemassa puomeja. Edelleen käyn katsomassa valkkuja ja itsenäisiä sen verran että tiedän missä mennään. Kisoissa olen yleensä mukana.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.12.25 08:02:04

Lapset on paljon reippaampia ja rohkeampia ja myös keskittyy paremmin, kun vanhemmat malttaa katkaista napanuoran. Vaikka lapsi ei pysähtelisi juttelemaan vanhempiensa kanssa, niin jos äiti tai isä istuu katsomossa, niin käytännössä aina lapsen keskittymisestä osa menee siihen että hän vilkuilee mitä vanhempi siellä tekee ja näkikö äiti nyt tuon laukannoston tai puomin ylittämisen.

On hienoa että lapsen harrastusta tuetaan ja siinä ollaan läsnä, mutta rajansa kaikella. Ihan joka kerta ei kannata kulkea mukana tai ainakaan päivystää siinä maneesin laidalla, ratsastuksen kaltaisessa harrastuksessa lapsen on myös erinomainen mahdollisuus harjoitella itsenäistä toimimista, ja toisaalta hän pääsee kokemaan myös sosiaalisen puolen paljon paremmin kun äiti ei roiku koko ajan mukana.

Meillä on huomattu, että varsinkin itsekin hevosia harrastavat vanhemmat auttaa aivan liikaa esimerkiksi hevosten varustamisessa joissain ryhmissä on jopa pari-kolme vuotta tunneilla käyneitä lapsia, jotka ei osaa laittaa hevoselle suitsia tai puhdistaa kavioita, kun mukana ollut vanhempi ei ole antanut mahdollisuutta opetella sitä.

Meillä on nykyään toiveena ja ohjeena, että vanhemmat ei jäisi lasten tuntien aikana maneesin katsomoon, vaan menisi sosiaalitiloihin. Yleensä joku yksittäinen äiti tai isä jää avustajaksi ainakin tunnin alkuosaan (jalustinten säätö yms) ja kakankerääjäksi, jos siellä ei ole edellisen tunnin/seuraavan tunnin ratsastajia hoitamassa näitä tehtäviä.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   11.12.25 08:15:00

Olen töissä ratsastuskoulussa. En muista, että olisimme koskaan käyneet erityistä keskustelua lasten mukana tallilla olevista vanhemmista. Joko käyvät tai eivät käy, heidän oma valintansa. Tervetuloa.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   11.12.25 08:26:16

Omat vanhemmat eivät koskaan käyneet, pyynnöistäni huolimatta. Suhtautuivat aina nihkeästi tähän harrastukseen ja se kyllä harmitti minua todella paljon. Onneksi olen aikuistumisen matkalla tavannut tallilla muita aikuisia

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.12.25 08:41:08

Maneesissa ei ole katsomoa, joten talvikaudella ei ole mahdollista tunteja seurata. Käyn sillä välin itse juoksemassa, jos keli sallii.

Lähettäjä: alr 
Päivämäärä:   11.12.25 08:46:51

Olen kokenut lasteni nykyisellä ratsastuskoululla olevani äitinä erittäin tervetullut tallille. Tallit ovat täällä seudulla sen verran syrjässä, että niiltä ei ole järkevää lähteä esimerkiksi kauppaan.

Varustamiseen ja muuhun hoitamiseen en puutu, osaavat hakea itse hevoset tarhasta ja suoriutua tunneille oikein mainiosti. Teen sen ajan yleensä töitä autossa. Tunneilla, jos menen katsomaan, yleensä kerään kakkaa, este- ja pk-tunneille autan opettajan ohjeiden mukaan radan rakentamisessa ja purkamisessa.

Tallilla on hyvä ilmapiiri, mutta välillä voi lasten(/teinien kesken tulla jotain vähän villejä juttuja, joista paikalla olemattomat vanhemmat sitten villiintyvät uskoen mitä lapsensa sanovat. Esim. syytelty opettajaa, "ei opeta minua ollenkaan", "ei sanonut koko tunnilla mitään vaan syrjii" tai "opettaja pitää silmätikkuna ja huutaa". Koskee toki vain harvoja lapsia/teinejä ja vanhempia, mutta nimenomaan erilaiset villit huhut ja tarinat lähtevät niistä perheistä, joissa vanhemmat eivät ole hommaa paikan päällä katsomassa. Sitten vanhemmat uskovat niitä sokeasti ja hermostuvat turhasta soitellen toisilleen ja seuraa ihan älyttömiä "joukkohermostumisia" jonkun teinin "heiton" vuoksi. Näitä lapsia/teinejä kulkee myös kyydissäni tallille, ja ovat myöntäneet keksivänsä tarinoilla vanhemmille, "koska ei niitä muuten kiinnosta mikään".

Kun käy itse katsomassa, näkee millä ilmeellä/mielellä lapsi siellä on, edistyykö, onko ilmapiiri asiallinen, onko ryhmä sopiva jne.

Joskus haravoin pihaa, kolaan lunta tai siivoan jotain paikkaa ihan omaksi ilokseni tai teen jotain muuta pientä auttamista.

Tallin omistajilta palaute tallilla olostani on ollut ainoastaan myönteinen ja kokevat sen auttavan omia lapsiani. Lapset ovat saaneet tallillta tosi kivoja kavereita ja on mukava siinä sitten lyhyesti nähdä vanhempiakin ja sopia yhteisistä asioista.

Selvästi tallin omistajille ok molemmat tavat: se, että on jollain tavalla mukana hommassa sekä se, että vain jättää lapsen parkkipaikalle. Katsovat kyllä, että kaikilla homma sujuu, esim. että joku isompi auttaa pienempää tarvittaessa.

Lähettäjä: Poks 
Päivämäärä:   11.12.25 08:59:19

Ihan höpöhöpö juttuja, että lähtökohtaisesti läsnäolevasta vanhemmasta olisi haittaa. Ehkä joku osa lapsista ei keskity vaan juttelee, mutta sekin on sitten vaan ohjaamisen paikka.

Itsestä ainakin oli vain ihanaa kun äiti oli aina mukana. Ei puuttunut mihinkään ja istui hiljaa kentän laidalla kesät talvet (kyllä, myös jokaisella talvipakkasella hän istui kentän laidalla). Ratsastuksesta tuli sitä kautta yhteinen juttu ja mikään ei korvaa lapselle ja nuorelle sitä tunnetta, että vanhempia oikeasti kiinnostaa mitä teen ja miten edistyn yms. Vielä näin aikuisenakin äiti välillä tulee mukaan tallille ja usein annan toivoa mitä teen, koska äitin lemppariliikkeitä on esimerkiksi pohkeenväistöt ja nopeat laukka-käynti-siirtymät. Äiti ei itse ikinä ratsastanut, mutta myös vuosien tallilla käyminen auttoi siinä vaiheessa kun tuli ensimmäiset omat hevoset, jolloin asiat oli äidille tuttuja.

Käyn myös oman lapseni kanssa tallilla aina. Paitsi siksi, että se on meille tärkeä yhteinen harrastus, lapsi on vielä sen verran pieni, ettei pärjää yksin kun esimerkiksi haetaan laumatarhasta hevosia yms. Varsinkin alussa oli myös tärkeää, että kentän laidalla oli aikuisia auttamassa kun opettaja ei ehtinyt joka paikkaan - tallilla myös erikseen toivottiin, että mikäli lapsi tarvitsee avustajan, sellaisen tulisi löytyä omasta takaa. Käyn itse samalla tallilla kuin lapseni, joten ope usein itse pyytää minua avuksi myös muiden lasten kanssa, näin päästään nopeammin kyytiin ja aloittelemaan hommia. Tunnista riippuen istun joko hiljaa katsomossa tai opettajan pyynnöstä jään kentälle.

Toki ei tulisi mieleenikään puuttua opetukseen tai kommentoida omalle lapselle mitään kesken tunnin.

Lapsista on myös kiva kun tunnin jälkeen paikalla on aikuinen, jonka kanssa jutella hevosista ja tunnista yms. Kuinkahan monta kertaa olen toisten lapsia lohduttanut myös heidän mielestä epäonnistuneen tunnin jälkeen. Tallilla töissä olevilla on yleensä kädet täynnä työtä eikä ymmärrettävästi aikaa jää samalla tavalla juttelulle ja ylimääräiselle.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   11.12.25 09:09:43

Mitä oon vanhempia tallilla nähny niin ovat maneesin katsomossa eivätkä puhu toisilleen mitään. Ei vanhemmista mitään haittaa ole ollu.

Lähettäjä: Marika 
Päivämäärä:   11.12.25 09:23:30

Tyttäreni on tällä hetkellä tauolla ratsastustunneilta, koska kohtuullisen matkan päässä on vain yksi talli, ja siellä ilmeni ongelmia ilmapiirin kanssa. Haasteet syntyivät ennen kaikkea äitien keskinäisistä ristiriidoista, jotka heijastuivat myös tyttöihin. Kateus nousi pintaan, ja tallin johto ohjeisti välttämään muita, ettei syntyisi ongelmia, mutta tämä ei lopulta toiminut.

Tyttäreni oli ikänsä puolesta sopivassa ryhmässä, mutta kokemustaso oli muita heikompi. Samassa ryhmässä ratsasti jo kilpailuihin osallistuva tyttö, mikä herätti kateutta sekä omassa lapsessani että hänen ystävässään. He alkoivat puhua, että opettaja olisi epäreilu, antaisi huonoa opetusta ja jakaisi hevoset tahallaan epätasaisesti. Olen itse omistanut hevosen, joten ymmärsin, ettei näissä väitteissä ollut perää, mutta vanhempana sitä helposti tempautuu mukaan lapsen tunteisiin ja toivoisi hänelle parhaat mahdolliset olosuhteet.

Tilannetta pahensi se, että yksi ryhmän ulkopuolinen äiti puuttui asioihin ja alkoi mustamaalata kisatyttöä ja hänen äitiään. Hän väitti heidän pilaavan ilmapiiriä ja kiusaavan muita. Meillä itsellämme oli heidän kanssaan hyvät välit – he olivat aina ystävällisiä ja avuliaita. Silti tämä toinen äiti soitteli paljon ja esitti väitteitä esimerkiksi siitä, että kisatyttö aiotaan erottaa ryhmästä. Hän myös kertoi tyttöni kaverin perheelle, että heitäkin kiusataan, mutta en oikeasti uskonut sen olevan totta eikä tyttärenikään uskonut.

En vieläkään täysin tiedä, mitä kenenkin välillä todellisuudessa tapahtui. Huomasin kuitenkin, että tyttöni kaverin äiti ei tervehtinyt tallilla, korosti jatkuvasti oman lapsensa erinomaisuutta ja oli avoimen negatiivinen kisatyttöä ja tämän äitiä kohtaan. Hän saattoi istua tunnin ajan tuijottamassa muita äitejä ja supisemassa yhden sivussa olevan äidin kanssa.

Lopulta kahden äidin kateus kisatyttöä kohtaan johti perusteettomiin kiusaamissyytöksiin joihin myös minun tyttö oli vedetty mukaan tallinpitäjän haastattelussa vaikka sanoi että häntä ei ole kiusattu eikä ole kiusaamista nähnyt.

Vaikka tallilla on sittemmin vaihtunut porukkaa, en koe mielekkääksi palata. En halua enää tilanteisiin, joissa aikuisten välisiä ongelmia ei kyetä selvittämään ja lapset joutuvat kärsimään sivussa. Uskon että tallinpitäjä ei osannut käsitellä kisatyttöön kohdistuneita kateuden tunteita ja uskoi asioita yksipuolisesti. Omalle tytölle jäi jutusta heikot fiilikset myös.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   11.12.25 10:06:49

Noin 95 % vanhemmista toimii tavalla, josta ei ole minkäänlaista haittaa – päinvastoin heistä on usein paljon apua. Erityisesti ne vanhemmat, joilla on kokemusta hevosista, auttavat mielellään muitakin lapsia: he opastavat nuorempia ja aloittelijoita hevosen käsittelyssä, hoidossa ja varusteiden laittamisessa. Kokeneemmille lapsille he tarjoavat tukea esimerkiksi kuskaamalla kilpailuihin ja auttamalla paikan päällä.

Useimmiten vanhemmat luovat yhdessä myönteisen ja turvallisen ilmapiirin, jossa lapsetkin viihtyvät. He huolehtivat siitä, ettei kukaan tunne jäävänsä ulkopuolelle. Talliyhteisöissä perheet ovat usein tekemisissä myös tallin ulkopuolella, sillä monet tuntevat toisensa koulun, muiden harrastusten tai naapuruston kautta.
Arviolta 5 % vanhemmista vaatii hieman enemmän huomiota. He eivät yleensä ole itse tallilla seuraamassa toimintaa, mutta heillä voi silti olla runsaasti toiveita ja odotuksia esimerkiksi opetuksen sisällöstä tai hevosjaoista. Myös kysymyksiä ja kommentteja tallin toiminnasta tulee paljon. He ovat kuitenkin yhteistyökykyisiä, ja on täysin ymmärrettävää, että kaikilla ei ole mahdollisuutta olla aktiivisesti mukana – sekin on ihan ok.
Noin 1 % perheistä on valitettavasti sellaisia, että heidän olisi parempi pysyä kokonaan poissa ratsastuskouluympäristöstä. Heidän tilanteensa vuoksi he eivät kestä sitä, että hevoset, opetus ja tallin huomio jaetaan kaikkien asiakkaiden kesken. Tällöin he saattavat tulkita tavalliset arjen tilanteet kilpailuksi ja ristiriidoiksi, ja yrittävät ratkaista niitä vaikuttamalla muiden käsityksiin ihmisistä ja tapahtumista. Äärimmillään he voivat jopa rohkaista lastaan kiusaamaan muita tai pyrkiä esittämään täysin tavalliset vuorovaikutustilanteet toisten asiakkaiden ongelmaksi. Tällainen kuormittaa valtavasti – etenkin, kun tallinpitäjä on käyttänyt elämänsä luodakseen harrastusmahdollisuuksia ja joku käyttää sitä hyväkseen sekä yrittää syrjäyttää muita ”kilpailijoina”.

Lähettäjä: ldkh 
Päivämäärä:   11.12.25 11:15:16

Lapset nyt vaan kertakaikkiaan oppivat paremmin ratsastamaan ja ovat paljon reippaampia, jos vanhemmat pysyvät poissa. Tämä kävi todella selväksi kun oli koronarajoitukset. Näin kertovat kaikki ridaopet. Helikopteriäidit on pahasta.
Lasta voi kannustaa ja tukea muytenkin kuin pörräämällä hänen ympärillään 24/7. Ymmärrän että pari kolme ensimmäistä alkeistuntia ollaan läsnä jos lapsi on 6-7v, mutta sen jälkeen ei enää. Lapsi saa hienoja onnistumisen elämyksiä kun huomaa osaavansa ITSE! Eikä niin että äiti tekee kaiken valmiiksi.
Vanhemmille näytetään sitten mitä on opittu esim joulunäytöksessä, pikku kisoissa jne.
Jos haluat että lapsesi oppii ratsastamaan - pysy poissa!
Ja jos lapsesi on niin arka ja epävarma ettei halua olla hetkeäkään äidistä erossa - no silloin hän ei ole vielä riittävän kypsä aloittamaan ratsastus. Odotelkaa pari vuotta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.12.25 11:25:33

"Vaikka tallilla on sittemmin vaihtunut porukkaa, en koe mielekkääksi palata. En halua enää tilanteisiin, joissa aikuisten välisiä ongelmia ei kyetä selvittämään ja lapset joutuvat kärsimään sivussa. Uskon että tallinpitäjä ei osannut käsitellä kisatyttöön kohdistuneita kateuden tunteita ja uskoi asioita yksipuolisesti. Omalle tytölle jäi jutusta heikot fiilikset myös."

Ei mikään ihme, ettei osaa käsitellä. Mun mielestä tuo kuvaus kuulosti lähinnä persoonallisuushäiriöltä.

Lähettäjä: Muu 
Päivämäärä:   11.12.25 11:38:51

Noita tilanteita ei pääse syntymään jos äidit ei hengaa tallilla.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   11.12.25 13:33:46

Valitettavasti tallinpitäjilläkään ei aina kyvyt riitä tunnistaa kuka se tallin sosiaalista ympäristöä manipuloiva psykopaatti tms muu persoonallisuushäiriöinen on. Valittettavan helposti uskotaan narsistia ja syyttömät joutuu kärsimään, kun joutuvat siihen kieputukseen. Ja syyttömiä harrastajia leimaavat ties miksi. Hulluiksi, kiusajiksi, alkoholisteiksi, ahdistelijoiksi, huumeiden käyttäjiksi, varkaiksi, avionrikkojiksi, perheväkivallan harjoittajiksi…

Lähettäjä: nisse 
Päivämäärä:   11.12.25 21:58:42

Kun mä aloitin ratsastuksen - toki 90-luvulla - ja olin 10-vuotias, olisi ollut ÄÄRETTÖMÄN noloa jos äiti tai isä olisi ollut mukana. He saattoivat kyllä tuoda/hakea, mutta talliin heillä ei mitään asiaa. Talli oli MEIDÄN oma paikka. Ratsiope piti kovan kurin ja me opittiin todella paljon muutakin kuin ratsastamaan, opittiin hevosista.
Vieläkin ollaan yhteyksissä muutamaan ystävän kanssa joiden kanssa tutustuttiin tallilla.

Lähettäjä: Kokeile 
Päivämäärä:   11.12.25 22:06:04

Itse olen mukana, autan lapsia varustamaan jos ei saa suitsia päälle, autan jalustimien pituudet myös muille kun omalle ja raivaan pallerot pois. Tuen ja nopeutan tuntien toimintaa ja autan opea jos voin.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   11.12.25 23:52:53

Minä aloitin ratsastuksen uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen katseltuani tyttären tunteja pari vuotta. Ratsastamme nyt samalla tunnilla ja on tosi mukava yhteinen harrastus. Tyttärellä on myös kavereita tallilta siitä huolimatta, että olen aina ollut mukana.

Autoin häntä alkeisvaiheessa varustamisessa, mutta heti kun hän on kyennyt hoitamaan jonkun homman itsenäisesti, olen vetäytynyt sivuun. Hyvin pärjää nyt itsekseen ponien kanssa. Tunnin aikana en koskaan ole jutellut tai ohjeistanut (siis silloin kun en vielä itse ratsastanut enkä varsinkaan tietenkään nyt samalle tunnille osallistuvana). Oikein topakka ponityttö on kasvanut vähän varovaisesta lapsesta, vaikka olenkin notkunut mukana tallilla. Ja kiva kun olen saanut notkua!

Meidän tallilla vanhempia kyllä jonkin verran näkee kentän/maneesin laidalla. Useimmat ovat asiallisia, mutta joukkoon mahtuu jokunen niitä tunnin aikana huutelijoitakin. Oudoimpia ovat ehkä vanhemmat, joilla ei itsellään ole hevostaustaa, mutta jotka silti ohjeistavat tunnin aikana (ohjeet usein puuta heinää).

Lähettäjä: Essan 
Päivämäärä:   12.12.25 00:36:26

En enää veisi lapsiani ratsastuskouluun, jonne vanhemmat eivät ole tervetulleita – näin sanoi eräs ystäväni, joka kävi tämän kaiken läpi omien lastensa kanssa.

Kun hänen lapsensa olivat vielä pieniä, tallin henkilökunta pyyteli häntä tulemaan ajoissa paikalle, jotta hän ehtisi auttaa muitakin lapsia tunnille. Sillä välin ainoa paikalla oleva työntekijä joko hoiti puhelinpäivystystä tai ratsasti omilla hevosillaan. Ystäväni jäi usein taluttamaan esimerkiksi maastolenkkejä, omien lastensa odotellessa tallilla. Talkootyöt kelpasivat aina: vedot, nurmikon leikkaus, haravoinnit, maalaukset, siivoukset… Kymmeniä tunteja vuodessa.

Mutta kun lapset kasvoivat isommiksi (alakoulun loppu, yläkoulun alku), tallin omistaja alkoikin ehdotella ystävälleni, että ”voisit mennä vaikka lenkille, ettet olisi täällä tallissa”. Lenkkeilykin tosin oli tuossa paikassa mahdollista vain kesäisin. Käytännössä hänelle annettiin ymmärtää, että hänestä ei enää ollut mitään hyötyä. Samaan aikaan muut äidit saivat kuitenkin istua katsomossa kuiskuttelemassa rauhassa. Ystäväni keräsi aina kakkaa tunneilla, ja hänet siihen käskettiin, muita äitejä ei omistajat edes pyytänyt siihenkään hommaan.

Toisaalta apua pyydettiin edelleen: kokemattomampien auttamiseen hevosten purkamisessa, iltatalliin osallistumiseen – ja siitä kiiteltiin vuolaasti, kun oli niin ”ihana tulla tunninpidosta siistiin talliin ja ajoissa kotiin”. Monesti hän sai jo ovella käteensä puukon omenien pilkkomista varten, ennen kuin ehti edes tervehtiä.

Sekavaa touhua, sanoi ystäväni. Välillä pyydettiin tulemaan, välillä käskettiin pysyä poissa. Lopulta talli meni vaihtoon, eikä hän enää veisi lapsiaan paikkaan, jossa vanhemmat ovat tervetulleita vain silloin kun heistä on hyötyä.

Myöhemmin selvisi, että nuo ”hyödyttöminä” tallilla lojuneet äidit (joiden lapsia ystäväni oli aina ollut auttamassa) olivat syyttäneet ystävääni kyttäämisestä sekä lapsien kiusaamisesta, koska joku sekopäinen kateellinen oli tällaisenkin keksinyt.

Että ei ole helppoa aina olla äidin roolissa ratsastuskoulussa. Nykyisellä tallilla on tuntenut itsensä tervetulleeksi milloin tahansa.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   12.12.25 01:15:47

Meillä on tallilla paljon vanhempia ja ilolla otetaan jokainen katsomaan lastensa tuntia. :) Ei ole koskaan ollut ongelma. Tosi paljon vanhemmat myös talkoileeja se on ihan huippua! Tykkään meidän tallin yhteisöstä. Olen siis itsekin asiakas.

Lähettäjä: Muu 
Päivämäärä:   12.12.25 11:29:31

Essanin tarina kertoo sen mitä liian usein seuraa äitien hengaamisesta tallilla. Ymmärrän hyvin että alkeiskurssin ajan äiti voi olla paikalla, mutta kyllä jo 8-10v lapsi osaa varustaa ponin jos hänet on siihen opetettu. Paikalla pitäisi toki olla tallityöntekijä tms joka auttaa tarvittaessa. Ja toki opettaja tsrkistaa jalustinpituudet ja satulavyöt ennen tunnin alkua.
Mutta ei ne lapset opi ikinä mitään eikä saa itseltuottamusta, rohkeutta ja onnistumisen elämyksiä jos äiti pörrää koko ajan ympärillä.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   12.12.25 12:16:03

Riippuu äidistä, ja riippuu lapsesta. Miten paljon lapsi tekee itsenäisesti joka tapauksessa - miten paljon äiti auttaa / muistuttaa / hoitaa itse / pelkää / rajoittaa / ohjeistaa väärällä tavalla...

Jos äidin mukanaolo saa lapsen uskaltamaan tehdä itse, ja äiti on läsnä ja tukee tarvittaessa, erinomaista. Jos äidin mukanaolo saa lapsen lykkäämään tekemiset äidille, tai äiti alkaa väärällä tavalla ohjeistaa tai hoputtaa tai siirtää omaa pelkoaan lapseem, niin parempi pysyä poissa.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   12.12.25 12:17:22

Lisäys: Oma äitini kävi, ja auttoi. Ilman sitä äidin läsnäolon tuomaa apua ja uskallusta olisin varmaan lopettanut ratsastuksen jo silloin heti.

Lähettäjä: em 
Päivämäärä:   12.12.25 14:01:32

Olen itse tallilla aktiivisesti mukana oleva äiti. Lapset nyt saavuttaneet teini-iän. Silti heitä harmittaa joka kerta, jos en mene esimerkiksi heidän tuntiaan katsomaan. Kisastartit olen nähnyt lähes jokaisen. Aiemmin tietysti autoin tarvittaessa tallissa heitä ja muita lapsia, mutta ei ole pitkään aikaan enää ollut tarvetta. Mutta keräilen tunneilla kakkaa, kannan esteitä kentälle ja pois, nostan puomeja jne. Koen olevani tervetullut, kuten muutkin vanhemmat ovat, mutta asiat hoituisivat täysin ilman minuakin/vanhempia. Korvaamatonta on vain se, että lapset tuntevat, että olen kiinnostunut heille tärkeistä asioista.

Tunnistan kuitenkin ilmiön, että vanhemmista tallilla voi olla myös haittaa. Jotkut harvat lapset keskittyvät selvästi paremmin ilman heitä, etenkin jos vanhemmat ohjeistavat tai puuttuvat muutoin tapahtumien kulkuun tarpeettomasti.

Aiemmalta tallilta valitettavasti kävi ilmi myös se vanhempien mukanaolon negatiivinen puoli. Kaikki eivät ole täysjärkisiä, eikä kaikkien tavoitteena ole myöskään kasvattaa tervejärkisiä omista lapsistaan. Joten monenlaista kieroilua ja juonittelua tuli nähtyä ja koettua. Ja jotkut täysjärkisetkin tunteja ja kisoja katsomaan tulevat vanhemmat saattavat nostaa jalustalle omaa lastaan verrattuna muihin ja tällainen tietysti tuntuu ikävältä samoin kuin muiden lasten ja vanhempien "kyräily" ja puhumattomuus kateuden vuoksi.

Mutta ongelma ei koskenut pelkästään äitejä, oli myös lapsettomia ratsastavia aikuisia, jotka osallistuivat muiden ilman lasta ratsastavien "savustamiseen".

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.12.25 17:06:10

No ihan rehellisesti, osa täysin ok ja osa ei. Te kaikki jotka "arvioitte ryhmää ja sen sopivuutta" kuulutte todennäköisesti siihen porukkaa joka on sitä ei niin toivottavaa.

Meillä käy paljon ihania aikuisia sekä ratsastamassa, että vanhempana mukana, mutta osa hössöttää, komentelee hevosia täysin tarpeettomasti, neuvoo lastaan niin ettei lapsi opi mitään ja parhaimmillaan hyppii kentällä pyytämättä neuvomassa muitakin kun omaa lastaan. Ja tekevät tätä, vaikka sanoisi että ei kiitos

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.12.25 22:03:08

Meidän tallilla on joillakin 17-vuotiaillakin vanhemnat mukana. Keräävät kakat jne. Kun saavat ajokortin, tulevat sitten ilman vanhempaa. Nämä vanhemnat myös talkoilee ja auttaa kisoissa.

Lähettäjä: Vkkgj 
Päivämäärä:   12.12.25 23:19:30

17-vuotiaalla vanhemmat mukana!! No ne on sitten jotain jälkeenjääneitä tyyppejä.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   13.12.25 07:20:30

Vkkgi, höpö höpö. Ihanaa kun vanhemmalla on jotain yhteistä tekemistä vielä 17-vuotiaankin kanssa, vanhempi haluaa olla mukana tämän elämässä ja lapsi haluaa vanhemman olevan mukana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.25 10:06:17

Meidän tallilla käy vain yhden lapsen vanhempi, muuten ei haittaa mutta hän on _koko ajan_ jaloissa. Talli on melko pieni muutenkin, osa hevosista laitetaan karsinassa valmiiksi, osa käytävillä, kaikki paikat aina käytössä. Hän kovin yrittää olla kohtelias ja avulias mutta valitettavasti on vastakohta. Yksi hevosista potkii jos sen takana touhutaan, joten se laitetaan valmiiksi paikassa, jossa takana on vain seinä, ei muita karsinoita tai tarvetta kulkea, ettei satu vahinkoa. No mitä tekee tämä nainen, kun hevonen tuodaan hoitopaikalle; menee sinne takakulmaan seisoskelemaan. Kun hänelle huomautettiin, että hevonen voi sitten potkaista, niin mitä hän tekee; siirtyy vain toiseen takakulmaan. Kun hänelle korostettiin, että tämä ihan oikeasti potkii, tule pois sieltä takaa, niin hän jää hengaamaan hevosen ja seinän väliin. Siinä kohtaa todettiin, että jos oikeasti on noin avuton, niin jos nyt hevonen lyttää hänet sinne seinän väliin niin ei ole kuin peiliin katsominen. Siinä sitten ratsastaja yritti vaivaantuneena harjata hevosta, kun nainen oli toisella kyljellä ja jatkuvasti tiellä, ei ymmärtänyt väistää. Päätti yhtäkkiä rapsuttaa hevista kupeesta, jolloin hevonen yritti potkaista sivulle. Hänelle taas ärähdettiin, että nyt pois koko tallista, täällä ei ihan oikeasti ole tilaa seisoskelulle. Kun siirryttiin kohti maneesia, hän häsäsi jokaisen ratsukon ympärillä, yritti auttaa laskemalla jalustimia ja kiristämällä vöitä, mutta enemmän se on häiritsevää ja hevosia hermostuttavaa, kun hän hössöttää jatkuvasti ja yllättäen ympärillä.

Jos siis päätätte olla lapsen mukana tallilla, eikä ole ymmärrystä hevosista, niin pysykää kaukana hevosista älkääkä aiheuttako vaaraa omalla toiminnallanne.

Lähettäjä: Muusa 
Päivämäärä:   13.12.25 11:27:41

Kyllä jos 17-vuotiaalla on äiti mukana tallilla niin onhan se tosi outoa. Ei normaaliperheessa todellakaan ole noin. Meilläkin oli tallilla jonkin aikaa perhe jonka lukiolaistytön vanhemmat oli KOKO AJAN hänen kanssaan tallilla. Tytöllä siis oma hevonen. Vanhemmat eivät siis olleet hevosihmisiä, lähinnä tiellä. Todella outo perhe.

Normaali teini-ikäinen ei todellakaan halua viettää ei paljoakaan aikaa vanhempiensa kanssa. Koska siinä iässä ihmisen kehitykseen kuuluu alkaa itsenäistyä. Toki on perheitä, nykyään enemmän, jossa oerheen dynamiikka on kasvanut kieroon ja vanhemmat eivät anna lapsensa itsenäistyä.
Nämä helikopterivanhemmat.
Karhunpalvelus lapselle.

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   13.12.25 12:39:26

Kyllä jos lapsi, siis 7-9 vuotias ei alun jälkeen pärjää tallilla ilman äitiä niin hän ei ole kyllä kypsä aloittamaan ratsastusta ollenkaan. Se että äidit eivät halua päästää irti lapsestaan yhdeksi(!!) tunniksi, kertoo kyllä paljon perheen suhteista...
Ja toki lapsi aina sanoo että haluaa äidin mukaan koska hän tiedostaa, että se on se mitä äiti odottaa häneltä.
Äidit, ettekö oikeasti halua että lapsesta tulee reipas,omatoiminen ja itseensä luottava? Koska ne kokemukset lapselle, että vaikka vähän jännittää, niin pärjää sitten siitä huolimatta - uskomaton onnistumisen tunne!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.12.25 14:44:15

Kaikkein myrkyllisintä tallilla on nuo teinitytär+helikopteriäiti-duot. Teini haluaisi jo tehdä omia juttuja ja itsenäistyä, mutta äiti ei malta katkaista napanuoraa vaan roikkuu aina mukana. Teini tiuskii ja kettuilee äidilleen ja myrkyttää ilmapiirin pahantuulisuudella.

Lähettäjä: Bibban 
Päivämäärä:   13.12.25 15:19:28

Eli toimii kuin normaali teini. Ilman äitiä nää yleensä käyttäytyy hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.12.25 17:22:37

Sanoisin et melko normaalia dynamiikkaa on myös isompien teinien ja tallilla pyörivien vanhempien välillä. Tilanteita on monia. Joskus se äiti tai isä saattaa jopa ajaa traikun tai heppa-auton kisoihin. Eikä kyse nyt mitenkään yksityishevosista. Kun ei niitä ”hevosenhoitajia” ole kasapäin, joten mutsit auttaa.

Lähettäjä: Vvvv. 
Päivämäärä:   13.12.25 17:55:19

Kannusta, kustanna ja kuljeta - ja muuten pysy poissa tallilta!!

Lähettäjä: F L 
Päivämäärä:   14.12.25 07:56:46

Usein ne lapset ja nuoret, joiden vanhemmat ovat aidosti kiinnostuneita harrastuksesta, etenevät myös pisimmälle. Vanhempien tuki ja kannustus auttavat yli vaikeiden vaiheiden, jotka voisivat muuten johtaa harrastuksen lopettamiseen. Esimerkiksi kisatiimiin päätyy huomattavasti useammin lapsi, jonka vanhempi on aktiivisesti mukana toiminnassa.

Ilman vanhempien apua meillä ei yksinkertaisesti olisi resursseja viedä varsinkaan pienimpiä tai kokemattomimpia lapsia kilpailuihin – silloin tapahtumat jäisivät helposti vain aikuisten varaan. Vanhemmat helpottavat arkea myös tuntitoiminnassa: he keräävät jätöksiä, kantavat esteitä ja auttavat käytännön asioissa, jolloin opettaja voi keskittyä itse opetukseen. Lisäksi toiminta on sujuvampaa, kun kaikkea ei tarvitse tehdä yksin ja tiedetään, että paikalla on vastuullisia aikuisia auttamassa tarvittaessa.

On myös erittäin mukavaa tutustua lasten ja nuorten vanhempiin ja heistä kaikki ovat tasapuolisesti tervetulleita. Harvoin, mutta joskus, joukkoon osuu perheitä, joiden kanssa yhteistyö on haastavaa – esimerkiksi silloin, kun omaa lasta pidetään muita tärkeämpänä tai ratsastuskoulu nähdään virheellisesti lastenhoitopaikkana, jonne lapsi voidaan jättää henkilökunnan tai muiden asiakkaiden vastuulle omien menojen ajaksi. Onneksi tällaiset tapaukset ovat poikkeuksia.

Useimmiten vanhemmat ovat mukana tavalla tai toisella, ja onkin harvinaista, ettemme näkisi jonkun lapsen vanhempia lainkaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.12.25 08:11:33


Kokemuksen mukaan niiden lasten joukosta, joiden vanhemmat ovat mukana toiminnassa, löytyy keskimäärin enemmän ns. reippaita ja pitkäjänteisiä harrastajia. Heillä on myös realistisempi käsitys omasta kehittymisestään ja harrastamisesta ylipäätään.

Normaalitilanteessa vanhemman läsnäolo ei haittaa lapsen keskittymistä ja oppimista, mutta kokemuksen mukaan jos vanhemmalla ja/tai lapsella on merkittävästi vaikuttavia pelkotiloja tai pakkomielteitä ja sairaalloista huomionhakuisuutta itselle/lapselle niin ryhmätunti ei ole sopivin tapa harrastaa huomion tasapuolisen jakautumisen vuoksi.

Vanhemman läsnäolo ja kiinnostus ovat tärkeitä joka tapauksessa, mutta se ei tarkoita, että pitäisi olla jatkuvasti osoittamassa kannustusta. Tästä on hyvä sopia nuoren kanssa etukäteen. Pienemmän lapsen kohdalla vanhemman tuki ja läsnäolo ovat erityisen tärkeitä, jotta aikuinen kuulee ja näkee erilaisia tilanteita ja voi tarvittaessa auttaa selventämään asioita tai ehkäistä väärinymmärryksiä.

Oleellista on myös pohtia, millä tavalla on aidosti läsnä lapselle – vaikkapa kentän laidalla. Jos vanhempi joutuu hoitamaan työasioita tai muuta kesken harrastuksen, siitä on hyvä kertoa lapselle etukäteen. Yleinen periaate on, että kun olet paikalla, olet oikeasti läsnä. Lapselle ja nuorelle on äärimmäisen tärkeää kokea, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja että hänen tekemisensä ja harrastuksensa ovat arvokkaita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 12:42:40

Kommentoijat ja neuvojat ulos. Muuten hyvä että käyvät katsomassa mistä maksavat.

Lähettäjä: Hbjhb 
Päivämäärä:   15.12.25 16:31:16

Vanhemmat voivat olla ”aidosti kiinnostuneita” lapsensa harrastuksesta, vaikka eivät pörrää lapsen ympärillä tallilla 24/7.
Ja mitä menestykseen tulee, niin meidänkin ryhmästä, 8 tyttöä, 5 päätyi kisaamaan kansallisella tasolla - vaikka vanhempiaei useinkaan tallilla näkynyt.
Menestymisen takana on reippaus, rohkeus, oma-aloitteisuus ja sisu. Nämä yleensä puuttuvat niiltä äidin palvomilta prinsessoilta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 21:41:36

Tällä palstalla näyttää kokoontuvan epäsosiaalisia yrmyjä, joiden mielestä vanhemman normaali kiinnostus lapsensa harrastusta kohtaan on pelkkä häiriötekijä.

Näille olisi varmaan kauhistus se, että minä olin usein äidin kanssa yhdessä tallilla kun äitikin harrasti ratsastusta. Nämä kiukkuiset palstailijat varmaan olisivat heittäneet äidin ulos tallilta, ja onhan aikuinen harrastelijakin monen kirjoittajan mielestä ei-toivottu henkilö tallilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 21:50:19

Menestymisen takana on reippaus, rohkeus, oma-aloitteisuus ja sisu. Nämä yleensä puuttuvat niiltä äidin palvomilta prinsessoilta.

Ei se tallilla mukana oleminen palvomista tarkoita…

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 21:57:24

"Ei se tallilla mukana oleminen palvomista tarkoita…"

Niinpä. Tuntuu, että tänne kirjoittelevista moni tulkitsee normaalit ihmisten väliset suhteet ja sosiaalisen kanssakäymisen aivan kieroutuneella tavalla. Olen miettinyt, että miten nämä ihmiset itse käyttäytyvät siellä tallilla tai ylipäänsä elämässä, tulevatko kenenkään kanssa toimeen vai ovatko nämä niitä, joiden tieltä kaikki vain suosiolla aina väistyvät kun ovat sen oloisia, että purevat jos niitä lähestyy.

Lähettäjä: mie 
Päivämäärä:   15.12.25 22:10:07

Ettekö oikeasti ymmärrä miten kiva paikka talli on nuorille, ts. nyt vaikka yli 10v olla yhdessä? Tehdä asioita yhdessä kaverien kanssa, puhua hevosista yhdessä kaverien kanssa, katsella muiden ratsastusta, vähän juoruilla, auttaa tallitöissä sen minkä tallinpitäjä antaa auttaa jne jne.
Yhdessä! Kaverien kanssa, ei äidin!
Jos osa kavereista kilpailee, mentiin monesti mukaan kannustamaan. Ja koska tämä ole ennen kännyköitä, oltiin leirillä 12-13 vuotiaina jopa 2 viikkoa niin että kerran vkossa soitettiin tallin puhelimesta äidille. "Miten menee?" "Hyvin, on superkivaa!" ja sitten taas oltiin viikko kaverien kanssa ilman kontaktia äitiin. Ratsiopea ja tallityöntekijöitä kunnioitettiin ja toteltiin.
Meidän tallijengi, parhaat kaverit joiden kanssa jaettiin kaikki, mikä oli sen parempaa! Vuodet 10-17 meni kokonaan tallilla. Noina vuosina vanhempani kävivät ehkä 2x katsomassa kisojani. Ja ihan sama kaikkien muiden vanhemmat. Luulisi että jokainen vähänkin psykologiaa ymmärtävä tajuaisi, miten hyvä ja turvallinen talliympäristö on harjoitella itsenäisyyttä ja pärjäämistä ilman äitiä - koska ympärillä on turvallinen ja hyvä ystävien yhteisö.
Ja kyllä, kaikilla meillä oli hyvät ja rakastavat kodit. Se vaan ei tarkoita sitä että vanhemmat olisivat koko ajan helikoptereina pörränneet ympärillä. Meihin LUOTETTIIN, ja arvostimme sitä todella paljon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 22:15:45

Mutta kun eihän niiden vanhempien tarvitse helikoptereina pörrätä ympärillä, voivat silti käydä tallilla. Miksi täällä nähdään aina vain ääripäät? Ei se, että vanhemmat ovat mukana harrastuksessa, tarkoita sitä, että lapset eivät saisi olla kavereidensa kanssa keskenään tai itsenäistyä. Miksi te olette niin mustavalkoisia tässäkin asiassa?

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   15.12.25 22:22:04

Kun se "harrastuksessa mukana oleminen" on nykyään erittäin usein sitä jatkuvaa pörräämistä, sotkeutumista kaikkeen ja loputonta sähläämistä. Siksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.25 22:34:41

Mie - kun se vaan ei enää ole tuollaista, eikä sitä aikaa saa takaisin. Yritän itse antaa liekaa ja mahdollistaa kaveriaikaakin (ilman äitiä), enkä ehdi kaikkiin kisoihin. Mutta valmentautumisen ja kisaamisen aloittaminen voi joskus olla vähän brutaaliakin ja kaikki eivät synny voikukkalapsiksi. Pienemmälläkin hiekkalaatikolla voi olla teräviä kyynärpäitä ja ilkeitä kieliä, eikä aina metodi ole mennä ns. valittamaan, pitää vain kestää ja odottaa.

Kaikilla talleilla ei väännetä rautalangasta mitä kisoissa tapahtuu ja silloin on hyvä mukana joku, joka kertoo ja ennakoi. Kisoissa on muutenkin jännitystä. Äitinä pitää taiteilla läsnäolon ja irti päästämisen kanssa. Mutta meidän tallilla melkein kaikilla on äidit mukana. Sitten kun asiat sujuu, me vetäydytään keskenämme juttelemaan.

Lähettäjä: pjihipu 
Päivämäärä:   16.12.25 10:17:54

On kyllä ihan painajainen tommoinen äitien kerho joka kokoontuu tallilla lasten ympärillä!
Ja kyllä tallilla - ja nykyään somessa - tapahtuu myös kaikenlaista ikävää. Se kuuluu teinityttöjen maailmaan ihan kaikkialla. Ja on hyvä että nuoret oppii pärjäämään niissäkin tilanteissa. Kun se äiti ei voi silottaa sitä tiedä lapselleen joka paikassa ja koko ajan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.25 10:37:53

Jollekin on, toiselle ei. Yleensä lapsetkaan eivät varsinaisesti ole tervetulleita ratsastuskouluille - siis enää tässä maailmassa. Ratsastamaan tietysti, mutta ei hengailemaan. Sellaista hevoshengailua ei enää oikein ole talleilla, eikä nuorille oikein paikkaa tai tilaakaan.

Siksi ne paikat, missä saa viettääkin aikaa ovat kullanarvoisia <3 varsinkin mikäli siellä ei ole sitten joku epäterve meininki.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.12.25 10:46:47

Olen ollut alusta asti lapsen mukana tallilla. En ehkä joka kerta, mutta paljon, varsinkin ensimmäiset vuodet. Alkuun autoin varustamisessa ja talutin alkeiskurssilla, jossain kohtaa alettiin ratsastaa samoilla tunneilla. Nyt kun lapsi on jo nuori aikuinen, niin meille on kerääntynyt satoja (varmasti tuhansia) yhteisiä tunteja ja hetkiä harrastuksen parissa. On käsitelty ilot ja surut yhdessä, ja kaveripiiri on yhteinen harrastuksen ympärillä. Uskoisin että jos vanhempi-lapsi suhde on kunnossa, se vanhempi osaa ottaa askeleet taaksepäin ja antaa tilaa opettajille ja valmentajille, ja ottaa ne askeleet eteenpäin jos tarvitaan sen vanhemman tukea. Ainakaan meillä ei mikään voisi korvata sitä aikaa minkä olemme viettäneet yhdessä hevosten kanssa. Ja haluan uskoa että tästä johtuen me voime viettää vielä tuhansia yhteisiä hyviä (ja huonojakin) hetkiä hevosten ja tallielämän parissa. Kertaakaan ei ole annettu tallin tai opettajien puolesta ymmärtää että olisi parempi poistua.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.12.25 10:52:56

Ei ole annettu ymmärtää, vai ette vaan ole ymmärtäneet?

Lähettäjä: Äflhdkhd 
Päivämäärä:   16.12.25 11:55:26

Näitä äitejä jotka takertuu lapseensa ja ei anna lapsen itsenäistyä riittää kyllä hevosmasilmassa…

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   16.12.25 12:02:37

"Ei ole annettu ymmärtää, vai ette vaan ole ymmärtäneet?"

Miksi aina ensiolettamus on että vanhempi/ äiti on jotenkin vaikea hahmo tallimaailmassa? Onko täysin mahdoton ajatus että se äiti kentän reunalla osaa olla vähän kauempana siellä reunalla, eikä puutu lapsensa ratsastamiseen vaan antaa opettajan tehdä työnsä? Tuntuu että tosi monella kommentoijalla on vääristynyt suhde omiin vanhempiinsa tai lapsiinsa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.25 12:07:22

Näitä äitejä jotka takertuu lapseensa ja ei anna lapsen itsenäistyä riittää kyllä hevosmasilmassa…

Ai niinku vaikka Illit ja mitä näitä on…

Lähettäjä: bb 
Päivämäärä:   17.12.25 14:33:17

Omat lapseni ovat käyneet kahdessa keskenään hyvin erilaisessa ratsastuskoulussa, ja erot toimintatavoissa ovat olleet merkittäviä.

1) Ratsastuskoulu 1
Paikalla on henkilökunnasta ainoastaan tunnin pitäjä. Hän edellyttää, että äidit auttavat omien sekä muiden lasten hevosten hoitamisessa ja varustamisessa. Tunnin pitäjä ei itse osallistu näihin tehtäviin edes päivän ensimmäisellä tunnilla, vaan hoitaa samaan aikaan toimistoasioita, kuten puhelimeen vastaamista, tai treenaa itse tai juttelee jonkun äidin kanssa toimistossa. Myös tuntien välissä saattaa hoitaa tätä asiakaspalvelua puhumalla jonkun äidin kanssa toimistossa. Äitien vastuulla on huolehtia lapset selkään, kiristää satulavyöt sekä varmistaa ratsastajien turvallisuus ennen tuntia.

Tunnin aikana tunnin pitäjä vaatii äitejä keräämään hevosten jätökset, jotta opetus ei hänen mukaansa häiriinny. Hänen perustelunsa on, että ”maailmallakaan” valmentajat eivät kerää lantaa ja että on aivan lähtökohta, että äidit hoitavat tämän. Käytännössä vastuu ei kuitenkaan jakaudu tasapuolisesti: osa äideistä saa vapautuksen tehtävistä ja viettää tuntien ajan aikaa keskenään jutellen maneesin katsomossa.

Äitien odotetaan lisäksi auttavan seuraavan tunnin lapsiratsastajia tallissa selkään nousussa ja tarkistamaan satulavyöt. Heille osoitetaan myös muuta tallityötä, kuten ruokinnan valmistelua, haavanhoitoa ja hevosten jalkojen kylmäystä. Osa äideistä tekee näitä tehtäviä vapaaehtoisesti ja mielellään, mutta osa puolestaan odottaa palvelua kaikissa tilanteissa.

Jotkut vanhemmat jättävät lapsensa tallille ilman omaa läsnäoloaan, mistä on seurannut sekä hengenvaarallisia tilanteita että taloudellista vahinkoa tallille. Lapset ovat esimerkiksi kiipeilleet korkeiden pyöröpaalikasojen päällä, rikkoneet paalien muoveja, laskeneet liukumäkeä kuiviketurvekasan päältä ja levittäneet turvetta sekä purua rehujen joukkoon. Lisäksi on esiintynyt kiusaamista, kuten toisten tavaroiden piilottelua ja rikkomista, potkimista sekä ryhmästä eristämistä. Näihin tilanteisiin on lopulta jonkun vanhemman ollut pakko puuttua.

2) Ratsastuskoulu 2
Paikalla on tunnin pitäjän lisäksi toinen henkilökuntaan kuuluva, joka auttaa tarvittaessa hevosten hakemisessa tarhasta sekä valvoo hoitamista ja varustamista. Henkilökunta seuraa myös lasten keskinäisiä suhteita, puuttuu kiusaamiseen ja huolehtii siitä, ettei ketään eristetä porukasta.

Vanhemmat sekä muut läheiset, kuten kummit ja isovanhemmat, ovat tervetulleita seuraamaan tunteja, ja henkilökunta keskustelee heidän kanssaan avoimesti ja mielellään. Vanhemmilta ei kuitenkaan edellytetä osallistumista toiminnan pyörittämiseen, vaikka he saavat halutessaan auttaa omaa lastaan. Kukaan ei käytä tallia ”lastenhoitopaikkana” eikä oleta henkilökunnan tai muiden vanhempien hoitavan oman lapsensa asioita.

Asiakaspalvelu hoidetaan tuntien ulkopuolella puhelimitse tai sähköpostilla, sitä varten ei lukkiuduta jonkun äidin kanssa toimistoon muiden läsnäollessa.

Yhteenveto
Oman kokemuksemme perusteella ratsastuskoulun 2 toimintatapa on huomattavasti miellyttävämpi. Joskus käyn tallilla tai seuraan tuntia, joskus en, ja voin silti luottaa siihen, että kaikki sujuu hyvin. Luottamus henkilökunnan osaamiseen, johtamiskykyyn ja tasapuoliseen kohteluun on vahva.
Ratsastuskoulussa 1 läsnäolo oli usein välttämätöntä myös siksi, että tallin pitäjän toiminta oli arvaamatonta ja hän aiheutti omalla puuttumisellaan sekaannuksia asiakkaiden välisiin suhteisiin ja lopulta myös asiakassuhteisiin. Ratsastuskoulussa 2 ilmapiiri on rauhallinen, avoin ja ennakoitava, eikä kenenkään selän takana tapahdu mitään epäasiallista.

Lähettäjä: Lucky 
Päivämäärä:   18.12.25 12:57:36

Käyn ratsastuskoulussa, jossa ratsastajien äidit, muu perhe ja suku sekä ystävät ovat tervetulleita. Koskaan ei ole ollut ongelmaa siitä, että perhettä, sukulaisia tai ystäviä olisi paikalla “liikaa”. Tallilla vallitsee normaali, sosiaalinen ilmapiiri eikä ketään pidetä ulkopuolisena.

Haasteita ja harmia on kuitenkin ajoittain aiheuttanut se, että tallille jätetään lapsia ilman valvontaa. Tällöin henkilökunta, aikuiset asiakkaat tai muiden lasten vanhemmat joutuvat puuttumaan heidän toimintaansa. Esimerkkeinä on ollut kiljumista ja juoksemista tallin käytävillä tai kentän reunalla keppareiden kanssa, ilmeilyä ja kuiskuttelua muille, toisten varusteiden piilottelua tai muuta kiusantekoa, luvatta kuvaamista sekä pilavideoiden tekemistä. Yhdessä perheessä vanhemmat jopa tukevat epäasiallista käytöstä, joten heidän läsnäolonsa ei ole ainakaan auttanut asiaa. On kuitenkin hyvä todeta, että noin 98 % porukasta käyttäytyy asiallisesti ja mukavasti.

Lähettäjä: mies 
Päivämäärä:   18.12.25 14:27:23

Minkälaisia lapsia teillä oikein on jos niitä ei voi jättää pariksi tunniksi ilman valvontaa?? Jos kyse jostain 5-6 vuotiasta ymmärrän, mutta normaalien kouluikäisten täytyisi kyllä pystyä olemaan kunnolla pieni hetki, jos siis ovat normaaleja.
usko että kyse on siitä ettei rats opella tai tallityöntekijällä ole mitään arvovaltaa. Pitää sen verran uskaltaa että karjaisee pennut jonoon. Ikävä toki on, että jos talli on ensimmäinen paikka jossa lapsi törmää siihen asiaan että a) täytyy totella mitä sanotaan ja b) täytyy noudattaa sääntöjä.
Meillä ratsiope, tallityöntekijä ja monesti joku vanhempi tyttö auttaa lapsia ponien kanssa, toki 9-10-vuotiaat osaa jo harjata ja satuloida ihan ilman apua.
Vanhemmat voi seurata tuntia katsomossa, mutta mitään ei saa huudella sieltä.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   18.12.25 14:37:19

Vai että äitien pitää auttaa varustamisesta ja selkään nousussa, myös muita kuin omaa lasta. Äitien pitää kerätä kakat. Äitien pitää pussittaa heinät, hoitaa haavoja ja kylmätä jalkoja. Tämä nyt on kyllä täyttä puppua taas. Hyvin harvoin äideillä on mitään kokemusta hevosista eikä ykskään tallin pitäjä laita kokemattomia hevosia hoitamaan tai ruokkimaan. Eikä lapset tuhoa paikkoja, paaleja tai kuivikkeita. Ja kyllä, olen ratsastanut sen 30v eri talleilla enkä ikinä ole nähny mitään tuon kaltaista toimintaa.

Lähettäjä: Karen 
Päivämäärä:   18.12.25 15:42:23

Ratsiope on kyllä aivan kamala sana.

Ajatus siitä, että perheessä tai nuoressa olisi jotain vikaa jos/kun häntä ei haittaa vanhempi mukana tallilla on käsittämätön?! Onneksi nuoret eivät todennäköisesti lue tällaista palstaa missä aikuiset ihmiset julistaa suu vaahdossa minkälainen on "normaali" teini. Ei pysty ymmärtämään minkälaisessa tynnyrissä osa aikuisista on kasvanut.

Ja ei, en sano etteikö joskus dynamiikka voisi olla haitallinen. Harvoin se varmaan kuitenkaan siitä nuoresta lähtee.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   18.12.25 15:59:51

Ei aloittelija ja jo kokeneempi lapsi joka kilpailee ole samalla tunnilla. En tiedä kuka tänne näitä satuja keksii mutta on asioita jotka vaan ei voi olla totta. Tunneilla on aina sama tasosia ratsastajia.

Lähettäjä: mies 
Päivämäärä:   18.12.25 16:14:52

Kyllä normaali teini haluaa ottaa etäisyyttä vanhempiinsa. Jotka valtaosalle teineistä ovat "noloja". Kuuluu nuoren psykologiseen kehitykseen.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   18.12.25 16:18:03

mies: Juuri siksi on erinomaista että vanhempi on ollut mukana ja tukena tallilla jo pienestä pitäen, jolloin nämä hevoshetket voivat teininäkin olla niitä pieniä hetkiä kun toimitaan vanhemman kanssa yhdessä, vaikka muuten teiniys jo valtaisi alaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.12.25 21:16:21

Nimenomaan VB. Ja isommat teinit, jotka ovat eläneet jo sen ”nolo” -vaiheen ovat hyviä esimerkkejä pienemmille teineille. Tallien rikkaus on jos on eri ikäistä porukkaa.

Meillä suurin osa osallistuvista vanhemmista on eri tavoin hevostaustaisia. Moni ollut nuorena alalla töissä, ollut hevonen tai hevosia, tai vähintään käynyt muutaman vuoden ratsastamassa nuorena.

Lähettäjä: wiima 
Päivämäärä:   19.12.25 21:46:22

Just katsoin yhden ratsastuskoulun tunteja, siellä siis maneesissa kaksi tuntia kerrallaan, pienemmän ehkä 6-7 vuotiaat ja vähän isommat, arvaisin n. 10-vuotiaat. Yksi äiti nökötti nurkassa, kellään muulla ei ollut äitiä mukana. Ja tosi hyvin pärjäsivät kivan open kanssa joka auttoi kaikessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.25 22:31:46

Aivan turha tappelu :D meillä äidit ajaa hevosautoa, vetää traikkua, tekee tallia, rakentaa este- ja kouluratoja, toimii sihteerinä ja auttaa kisoissa monessa muussakin roolissa, vaikka ensiavussa.

Mutta eihän se nyt sitä tarkoita että KAIKKIEN ÄITIEN ON HETI PAKKO saati että olisi tarvettakaan.

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   20.12.25 00:09:42

Aktiivisesti omalla hevosellaan kilparatsastavan lapsen ja nuoren äiti nyt on aivan eri asia. Hänen on pakkokin olla mukana kisoissa jne.
Tässä puhuttiin ratsastuskoulujen aloittelijoista.

Lähettäjä: Sorrow 
Päivämäärä:   21.12.25 16:45:20

Jos ratsastuskoulua pyörittävät ihmiset ovat tasapainoisia ja sosiaalisesti normaaleja – samoin kuin suurin osa vanhemmista – on luonnollista, että vanhemmat ovat ja kokevat olevansa tervetulleita tallille.

Erään ratsastuskoulun omistajatahosta on kuitenkin melko yleisesti tiedossa, että heidän käytöksensä on epävakaata ja ajoittain epäsosiaalista. Tämä näkyy asiakkaille arvaamattomuutena. Tilanne on ristiriitainen: konflikteja välttääkseen monet vanhemmat istuvat tuntien ajan autossa, mutta toisaalta samasta syystä moni ei uskalla päästää lastaan tallille ilman valvontaa.

Toisaalta suuri osa voi kuitenkin asioida vuosia ongelmitta. Omistajataho kuitenkin jakaa asiakasperheitä ”hyviin” ja ”huonoihin”, ja tämä jaottelu sekä siihen liittyvä kohtelu voi muuttua äkillisesti. Asiakas ei voi tietää etukäteen, millaista vastaanottoa on odotettavissa. Joitakin perheitä tervehditään iloisesti, heidän kanssaan keskustellaan ja heidät saatetaan ottaa syrjään muiden kuullen tai jopa suljetun toimiston oven taakse. Toisia kohdellaan ajoittain jopa avoimen vihamielisesti, ja perheitä saatetaan kommentoida toisille asiakkaille.

Epätasapuolinen suhtautuminen vanhempiin heijastuu myös lapsiin. Esimerkiksi yhden perheen lasten kanssa omistajataho vietti tallipäiviä ja kehotti pitämään tämän salassa, jotta heitä ei kiusattaisi. Omistaja myös mm. kutsui perheen lapsia ja heidän valitsemiaan tallikavereita nukkumaan kerhohuoneeseen kanssaan yöksi käskien pitää asian poissa yleisestä tiedosta. Tämän perheen kanssa myös keskusteltiin mm. asiakasvalinnoista, eli siitä ketkä pitäisi poistaa tallilta tai keiltä ainakin poistaa kilpailumahdollisuus. Toisille perheille taas on sanottu suoraan, etteivät he ”kuulu kalustoon”. Omistajataho myös suhtautuu avoimen kielteisesti lapsiin, jotka eivät ole liikunnallisia (esimerkiksi harrastaneet voimistelua tai tanssia) sanoen näiden aiheuttavan halua lopettaa opetustoiminta työn rankkuuden vuoksi. Ja jollessaan erityisherkkiä ”vaistoavat jotain” satunnaisesti asiakasperheistä. Suosion ulkopuolelle joutuminen on johtanut muun muassa siihen, että lasta ei huomioida tunnilla lainkaan ja hänet jätetään selviytymään yksin hevosen kanssa.

Omistajataho on osoittanut myös muuta huolestuttavaa käytöstä. On käsketty kaikki tallilla olijat kentälle ja huudettu ettei opetukseen voi keskittyä, koska joku puhuu ilkeyksiä. Asiakkaita on syytetty asioista, joita ei ole tapahtunut, kuten kiusaamisesta, kyttäämisestä tai tunnin häiritsemisestä juoksemalla katsomossa. Erääseen teiniin on käyty fyysisesti kiinni, vaikka hän vain noudatti ohjetta poistua tallista, ja tämän jälkeen vanhemmille ja muille asiakkaille on kerrottu valheellisesti, että teini olisi suuttunut hevosjaosta ja käynyt kimppuun.

Alueella ei ole muita ratsastuskouluja, ja toisaalta joillakin perheillä asiat saattavat toimia vuosienkin ajan ongelmitta. Osa vanhemmista ottaa tästä huolimatta tietoisen riskin.

Koska kaikilla talleilla psyykkiseen turvallisuuteen ei voi luottaa, suosittelisin jokaista vanhempaa käymään paikan päällä ainakin muutaman kerran. Epäasiallista käytöstä lapsia kohtaan voi esiintyä myös muiden vanhempien taholta, jos näillä taipumusta epävakauteen.

Suurin osa ratsastuskouluista on kuitenkin varmasti täysin turvallisia valintoja.

Lähettäjä: Lila 
Päivämäärä:   21.12.25 17:15:36

Minä itse toivoin hartaasti junnuna, että äitini olisi edes joskus tullut mukaan tallille, edes sen verran että olisin saanut esitellä hänelle mun lempihevoset tallissa tai että hän olisi tullut katsomaan edes yhdet mun kisat. Joidenkin tallikavereiden äidit tai isit oli mukana tallilla enemmän tai vähemmän ja kyllä salaa olin vähän kateellinen, että kavereiden vanhemmat oli niin kiinnostuneita heidän harrastamisestaan. Vanhemmat ei tuolla todellakaan ollut häiriöksi, päin vastoin he toivat mukavaa lämmintä ilmapiiriä koko talliin ja ne jotka osasivat myös auttelivat toisinaan tallissa esim varustamaan niitä joilla oli vielä epävarmuutta siinä. Muistan myös esim niin hyvin edelleen kuinka yhden tallikaverin äiti tsemppasi minut radalle, kun olin tippunut verkassa. Ei siis juuri sattunut (paitsi itsetuntoon ja joku mustelma), mutta en meinannut uskaltaa startata. Se aikuisen tuki mitä sain tuollaiselta vieraalta kentän reunan äidiltä oli siinä hetkessä kullan arvoista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.12.25 17:18:21

Tässä puhuttiin ratsastuskoulujen aloittelijoista.

Ratsastuskoululaisista ylipäätään. Mä lasken ratsastuskoululaiseksi sellaisenkin, jolla on joku ”omaheppa/pakettisopimus”.

Lähettäjä: Ode 
Päivämäärä:   21.12.25 17:57:45

Minä en itse katsonut lapsen tunteja koska oon sellainen panikoija, että pelkään et lapselle sattuu jotain, enkä halua et omat fiilikset tarttuu poniin tai lapseen. Tietysti sit jos on tarvinnut taluttajaa, niin oon ollut narun päässä siellä. Itse toki käyn siellä samalla tallilla, että silleen eri asia ehkä, tiedän käytännöt ja luotan opettajaan jne täysin. Tuolla osa vanhemmista on mukana, aika isokin osa varsinkin pienemmillä, ja osa sit ei, ihan oman mielen mukaan, eikä ketään katsota pahalla teki kummin vaan.

Lähettäjä: Jessi 
Päivämäärä:   21.12.25 18:34:21

Kohta tänne ilmestyy taas joku väittämään, että on käynyt ratsastuskoulussa 30 vuotta eikä missään ole hulluja tallinpitäjiä tai asiakkaita… Mutta todellisuudessa niitä kyllä löytyy (jopa kokonainen perhe) ja joskus vielä yhdistettynä. Silloin ei oikein voi luottaa mihinkään tai kehenkään.

Kuitenkin yli 99 % tallinpitäjistä on täysijärkisiä kuten myös asiakkaatkin ja asiat sujuvat hyvin.

Lähettäjä: Pef 
Päivämäärä:   21.12.25 22:52:50

Mun vanhemmat oli molemmat allergisia niin joskus kentän laidalla pystyivät olemaan. Aloitin ehkä 11 vuotiaana ja tallilla oli ohjelmaa/ tapahtumia niin saimme kaikki kivoja kokemuksia tallielämästä sekä luotua ystävyyssuhteita. Tallille sai jäädä hoitamaan / auttamaan esim. tallin lakaisussa ja osa teki hieman vanhempana jopa tallivuoroja (saivat palkkaa, ei hyväksikäyttöä eikä käsittääkseni edes pimeänä palkkaa..)

Monelle tallille on jäätävä odottamaan jos lapsi on kyytien varassa, mutta niin ne lätkä- ja jalkapallovanhemmatkin odottelevat kentänlaidalla tai jopa toimivat huoltojoukoissa. En koe, että ratsastus on sen kummempi.

On kuitenkin totta, että sitä saattaa ratsastaa eri tavalla kun joku auktoriteetti on katsomassa. Joko ei ratsasta tai ratsastaa liikaa kun pitää koittaa näyttää. Ihan hyvä opetella sitä, ettei ulkopuolinen häiriö vaikuta tekemiseen.

Lähettäjä: Kiillett 
Päivämäärä:   21.12.25 23:24:10

Olen aina ollut auttamassa ja seuraamassa omien lapsoen ratsstustunteja. En puutu, en kommentoi. Lapset keskityy. Meillä on omia hevosia ja nykyään valmennamme heitä. Omat vanhemmat halveksivat harrastustani aina.
Se jätti arvet. Omille lapsllleni olen osallistuva, tiukka, rakastava. He oppivat kaiken hevosista jota itse lion kirjoista ja opin kantapään kautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.12.25 23:44:26

Kolme sukupolvea tekee ratsastajan

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   22.12.25 09:59:29

Omassa lapsuudessani ratsastuskouluun pääseminen jäi haaveeksi. Äitini halveksi rakkauttani hevosiin – ja suhtautuu samalla tavalla myös omien tyttärieni ratsastusharrastukseen. Tämä vaikutti itsetuntooni negatiivisesti, mutta omien lasteni kohdalla en anna käydä samoin. Hän kiertää katsomassa muiden lastenlasten treenejä ja kisoja ja puhuu heidän harrastuksistaan ylpeänä, mutta tyttärieni harrastus ei saa samaa arvostusta. Oma roolini on siten tavallistakin tärkeämpi.

Myöskään tyttärieni isä ei ole koskaan nähnyt lapsiaan ratsailla ja toivoo heidän vaihtavan harrastusta, koska kokee ratsastustoiminnan alueella olevan epävakaiden ihmisten ympäröimää, missä hän valitettavasti on oikeassa.

Omille tyttärilleni olen halunnut antaa sen, mistä itse jäin paitsi: vanhemman hyväksynnän ja aidon läsnäolon harrastuksessa. Läheinen suhteemme on kantanut niin hyvin, ettei murrosiän myrskyjäkään ole koettu.

Ratsastuskoulun henkilökunta ei voi mitenkään nähdä tai kuulla kaikkea, mitä lasten kesken tapahtuu, eikä heillä ole mahdollisuutta olla kaikkialla apuna. Olen vuosien varrella auttanut lukemattomia lapsia ja nuoria hevosen käsittelyssä, varustamisessa ja myös kilpailumaailmaan tutustumisessa, aina kannustaen. Muut vanhemmat ovat kiittäneet tästä paljon – he ovat olleet onnellisia siitä, että tallilla on vastuullinen aikuinen, joka tukee myös muita kuin omia lapsiaan.

Jokainen tasapainoinen lapsi kaipaa vanhempansa huomiota ja sitä, että vanhempi tulisi edes joskus tallille katsomaan lempihevosta, tuntia tai kisoja. Se ei tarkoita lapsessa roikkumista.

Omat lapseni ovat reippaita ja rohkeita, ja heille on muodostunut tallilta aivan mahtava kaveripiiri. Myös me vanhemmat olemme saaneet tuttavuuksia ja ystävyyksiä – eikä tästä ole ollut mitään muuta kuin hyötyä myös lasten kannalta.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   23.12.25 13:34:54

Jessi, minä oon käyny tunneilla lähes sen 30 vuotta enkä ole nähny yhtään hullua tallin pitäjää tai asiakasta. Lapsena ja nuorena ei ollu edes minkäänlaista kiusaamista tallilla vaikka tyttöjä oli kymmeniä tallilla viikottain. Hevosilla oli monta eri hoitajaa ja muutenkin tallilla vietettiin aikaa. Kolmelta 5alluöta

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   23.12.25 13:37:24

Karkas eli neljältä tallilta on vuosien kokemus ja muutamilla pikku talleillakin oon käyny. Ei mitään ongelmia, päin vastoin ihania muistoja.

Lähettäjä: NN 
Päivämäärä:   23.12.25 14:24:28

Itse olin tytärpuolen mukana tunneilla ns aina. Tutustui lajiin alunperin kauttani ja opetin hänelle omalla ponillani alkeet (laukannostoon ja Pikku esteisiin asti). Sen jälkeen meni ratsastuskouluun. Yleensä menin lenkille tms siksi aikaa että hän sai laittaa hevosensa kuntoon, sitten palasin katsomaan tunnin ja tunnin jälkeen pesin varusteita tms ja hän hoiti hevosensa pois. Autossa sitten juteltiin tunnista yms. Molemmille on jäänyt noista ajoista hyvä fiilis, vaikka tyttö ei enää ratsastakaan kuin satunnaisesti. Hän täyttää pian 20 v, mutta esim tänä jouluna toivoi joululahjaksi hänelle ja minulle yhteistä ratsastus tuntia :). Hevoset on ollut meidän yhteinen juttu ja meistä tuli varmasti osittain niiden kautta tosi läheisiä.

Lähettäjä: Bb 
Päivämäärä:   24.12.25 13:53:18

Itse ainakin nautin siitä että äiti oli aina mukana. Puuhaili omien "tallikavereiden" kansssa jotain, auttoi jos sitä tarvitsin. Tunnin jälkeen puin sitä äidille seuraavat 3h, ja äiti vähän auttoi jäsentämään ajatuksia. Varmasti yksi suurimmista tekijöistä siihen, että musta tuli ratsastuskoulutunneillakin taitava ratsastaja. Sit tuli oma poni, jonka myötä molemmat vanhemmat innostui ratsastuksesta. Vielä kakskymppisenäkin käyn mieluiten jommankumman kanssa tallilla, on tärkeä yhteinen harrastus ja ollut jo yli 10 vuotta. Lapsena kaverit oli todella kateellisia ja toivoivat, että heidän vanhemmat olisi edes joskus tulleet katsomaan. Oma äiti ja erään kaverin äiti auttelivat sitten muitakin lapsia tarvittaessa, ja olivat iso apu myös pienen tallin pitäjälle jolla ei erikseen ollut tallityöntekijöitä apuna. En todellakaan muuttaisi mitään.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   24.12.25 19:36:54

jos vanhemmat ei huutele katsomosta niin tervetuloa. opetusta ei tarvitse häiritä taikka tallissa opettaa eri käytäntöjä hepalle mitä tallissa toivotaan tekevän. omalla tallilla mis käyn, hepat juotetaan ja hoidetaan hyvin, mutta osa vanhemmista hoputtaa lapsia lähtemään vaikka kaikki asiat ei ole edes hoidettu kuntoon. sitten jää kylmäykset ja jopa juotot väliin.. ei näin!!!!!

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   24.12.25 20:23:05

Olen 16 ja surullinen siitä, että äitini ei juuri koskaan ole mukana harrastuksessani. Ei pidä tallin ilmapiiristä, koska omistaja/valmentaja huutaa tunneilla, kiroilee, puhuu toisten päälle innostuessaan ja hillitysti käyttäytyviä ei huomioi mitenkään. Eli sen kerran kun äitini tulee tallille jotain tekemään (lähinnä kisoihin joskus) ”ohittaa” hänet täysin, osallistuen kuitenkin äänekkäimpien tätiratsastajien kanssa kaakattamiseen isoon ääneen. Äitini on keskustelutaitoinen, mutta ei halua mukaan sellaiseen ”kilpahuutoon” ja sirkuksen pyöritykseen muutamien ihmisten kesken.

Näyttää siltä, että tallin omistaja/valmentaja ei pidä hillitymmin käyttäytyvistä äideistä - kaikista vähiten huomioi äitejä, jotka keräävät kakkaa, kantavat esteitä tai auttavat muuten.

Lähettäjä: Rielins 
Päivämäärä:   25.12.25 16:51:04

Ratsastuskoululle, jolla lapseni käyvät, ovat vanhemmat tervetulleita. Kuitenkin selkeästi osa enemmän ja osa vähemmän.

Itse kuulun siihen vähemmän tervetulleeseen joukkoon, vaikka mielestäni minusta ei ole harmia tai haittaa kenellekään. En osaa sanoa, onko omistajarouva vain sosiaalisesti kömpelö vai vihaako minua, mutta hän saa minut tuntemaan itseni nolatuksi, ohittamalla keskusteluyritykset - useimmiten alkamalla puhua päälleni jotain ihan eri asiaa jollekin toiselle äidille. Mitään kuulumisia tms. ei koskaan kysele kuten muilta. Vai ajatteleeko, että minulle ei ”ehdi” kuulua mitään, kuskatessa lapsia tallille monta kertaa viikossa.

No eipä siinä, ensi kaudesta alkaen rahat kannetaan kilpailevaan firmaan, jossa omistajalla on normaalit käytöstavat tällaista mitätöntä poniäitiäkin kohtaan.