|
Lähettäjä: clnr
Päivämäärä: 12.12.25 02:05:06
Olen seurannut viime aikoina tätä oletettavasti täällä mainittua sivustoa ja huomannut, että siellä toistuu jatkuvasti sama kaava: lähes jokainen hevosen pieni epäsymmetria, askelmuutos tai ele tulkitaan kivuksi tai ontumaksi. Tyyli on koko ajan samanlainen – ensin näytetään lyhyt klippi, sitten kerrotaan, että hevonen on kipeä, valmentaja ei huomaa sitä, eläinlääkäri ei näe sitä, ja lopuksi ohjataan ostamaan jäsenyys, jotta “opit tunnistamaan kivun oikein” tai “pääset mukaan luennolle, jossa kerrotaan totuus ontumasta”. Toki käyttää hevosia klinikalla ja löytää hoidettavia vikojakin mistä plussaa. Videot tosiaan epätasaisella alustalla.
Sivusto rakentuu vahvasti pelon, epävarmuuden ja syyllisyyden varaan: jos omistaja ei huomaa kipua, hän on huolimaton. Jos hevonen liikkuu epäsymmetrisesti, se on aina oire. Jos eläinlääkäri ei löydä mitään, se ei kerro terveydestä vaan siitä, että eläinlääkäri “ei ymmärrä”. Lopputulos on se, että tavallinen hevosenomistaja alkaa tutkia jokaista korvan kääntymistä ja jokaista askelta kuin suurta ongelmaa. Suurimmalle osalle hevosia koittaa (sivuston mukaan?) uran loppu. Ratsastuksellisen kuntoutuksen näkökulma puutteellinen ts. paljonko hyvällä ratsastuksella voi auttaa hevosta.
Samalla jää kokonaan huomioimatta se tosiasia, että lähes jokaisella kilpahevosella maailmalla on jonkinlaisia löydöksiä. Tutkimusten mukaan 70–95 % kouluratsuista, estehevosista ja kenttähevosista näyttää röntgen- tai ultraäänilöydöksiä, eikä tämä tee niistä sairaita tai uransa päässä olevia. Hevoset hoidetaan, niiden lihaksistoa vahvistetaan, treeni suunnitellaan järkevästi ja ne suorittavat edelleen omalla tasollaan täysin normaalisti. Löydös ei ole sama asia kuin kipu eikä epäsymmetria sama asia kuin ontuma. Ja ennen kaikkea: ontuma ei automaattisesti tarkoita ura- tai elämän loppua.
Suomessa kuitenkin usein ajatellaan, että jokainen löydös on katastrofi. Välillä tuntuu, että jos jossain näkyy pientä kulumaa, varjostumaa tai epätasaisuutta, keskustelu kääntyy heti siihen, että “hevonen on pilalla”.. Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa ymmärretään, että urheiluhevonen on urheiluhevonen – ja se kantaa mukanaan elämän jälkiä ilman että niitä dramatisoidaan.
Siksi minua huolestuttaa sivustot, joissa pienikin ele julistetaan kivuksi ja jokaisen videon lopussa on linkki jäsenyyteen. Kun hevosen liikkumista arvioidaan videoklipin perusteella epätasaisella alustalla, ja samalla kehoitetaan ostaman jäsenyys kipukoulutukseen se ei ole hevosten hyvinvoinnin edistämistä. Se on markkinointia pelon kautta.
Lopulta hevosen terveys ei ratkea somessa. Hevosten hyvinvointi rakentuu kokonaisuudesta: hyvä arki, sopiva treeni, järkevät kengitykset, levon ja kuormituksen balanssi, osaavat eläinlääkärit ja ennen kaikkea omistajat, jotka uskaltavat nähdä metsän puilta eivätkä panikoi jokaista pientä signaalia. Hevonen ei tarvitse omistajaa, joka elää jatkuvassa syynäämisessä ja huolessa. Se tarvitsee omistajan, joka osaa katsoa kokonaisuutta.
|