Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   8.12.25 14:43:10

Onko kovinkin yleistä, että ratsastaja joka on kisanut vaikka aluetasolla, jää syystä x pyörimään vain omiin kuvioihinsa ja lopettaa niin kilpailemisen kuin valmentautumisenkin, ehkä jopa säännöllisen ratsastamisenkin, mutta kokee silti olevansa edelleen se sama aluetason kilpailija, joka voi (ja omasta mielestään saa) ohjata, ohjeistaa ja arvostella muita, jotka eivät ole siellä aluetasolla (vielä) kilpaillut?

Itse en kilpaile, mutta käyn säännöllisesti tunneilla. Silti koen, että pari samalla tallilla hevosiaan pitävää täti-ihmistä (joo, ollaan samaa ikäryhmää) kokee oikeudekseen katsoa alaspäin kaikkea mitä teen. Ratsastan pari kertaa viikossa, joista toinen on opettajan silmän alla (meillä on äiti-tytär ratsu jonka liikutuksesta vastaa pääasiassa se tytär). Tiedän etten ole näitä arvostelijoita huonompi nykyhetkessä, eikä hevosenikaan ole sen huonompi kuin näiden tätiratsut, suurin ero on siinä että en ole tai ole ollut ns tavoitteellinen ratsastaja, eli en kilpaile tai edes haaveile siitä.

Onko tämä yleistä, että kerran hyvä, on omasta mielestään aina hyvä, vaikka kisa/harrastustauko olisi venynyt jo vuosien, tai jopa vuosikymmenen mittaiseksi? Toisinaan pohdin omaa suhtautumistani asiaan, voinko sanoa tästä alaspäin katsomisesta, voinko nostaa sitä omaa häntääni, vai onko lopulta helpompi vain antaa asian olla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.12.25 15:11:08

Onhan ihmisissä paljonkin näitä, jotka ovat kiinni jossain menneisyyden ansioissa koska eivät halua hyväksyä muutosta. Entisiä johtajia, ennen oli iso palkka, eletään yli varojen kun ei voi taipua kaventamaan elintasoa. Vanhoilla kisatuloksilla päteminen on aika pientä sen rinnalla, mitä ihmiset ovat valmiita rakentamaan vuosikymmenten takaisten saavutusten päälle.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   8.12.25 15:27:53

Mitä ihmettä tämä TAAS on..? :D

Mikä ihme sinä luulet olevasi muita arvostelemaan ja analysoimaan? Antaa toisten elää ihan missä ja miten haluavat jos siitä ei aiheudu muille haittaa!

Jospa lopettaisit tällaisten älyttömyyksien kirjoittelun, ja jatkossa keskityt VAIN ja ainoastaan omaan elämääsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.12.25 15:40:44

Mä menin kerran muistuttamaan että kaverin kisatulokset olivat kymmenen vuoden takaa. Noin parisen kymmentä starttia hyvin matalalta tasolta. Hän puhui kun olisi kovinkin kokenut kilpailija joka ei ymmärtänyt miksi joku epäili hänen kokemustaan. :D
Ei ottanut totuutta kovin hyvin vastaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.12.25 17:55:21

"Silti koen"

"Toisinaan pohdin omaa suhtautumistani asiaan, voinko sanoa tästä alaspäin katsomisesta"

Niin. Eli kirjoitat muista pelkästään omien tuntemusten ja oletustesi pohjalta. Entäs jos mitään ihmeen "alaspäinkatsomista" ei ole olemassakaan. Vaan sinulla on vaan hemmetin huono itsetunto, omanarvontunto, etkä osaa suhtautua palautteeseen, saati kritiikkiin, ja omat sosiaaliset taidot, sekä vuorovaikutustaidot ja tunneäly ovat pahasti puutteellisia?

Mitä ihmeen merkitystä sillä on jos joku arvostelee? Sehän on yhtä mielenkiintoista kun tuulen suhina puissa. Sinä et siihen voi vaikuttaa ellei käytös ole sinua kohtaan asiatonta, jolloin voit pyytää lopettamaan. Eli miten tämä "arvostelu" nyt mahtaa käytännössä ilmetä?

Kaikkia pitää suvaita, sietää ja tulla toimeen arjessa, mutta en nyt oikeasti saa kiinni mikä ihme sinulla on tässä ongelma? Maailma on täynnä idiootteja ja huonokäytöksisiä ihmisiä, sellaista on elämä. Jos et ole ohjaamista tai ohjeistamista pyytänyt, sano niin, ja kiellä se. Muiden asenteisiin et voi muuttaa, joten miksi ihmeessä annat niiden vaikuttaa itseesi ja määrittää itseäsi..? Miksi ihmeessä ketään aikuisten oikeasti kiinnostaisi kisaatko vai et?

Hoida oma pääkoppa ja hommat kuntoon, ja muille haistatat asialliset @!#$. Eikä se oma häntä nouse muita lyttäämällä!

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   8.12.25 19:26:35

Huoh ja .. sama henkilö ja taisi kalikka kolahtaa omaan nilkkaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.12.25 00:37:16

Jaaa, kiertokulkuhan vähän niinkuin menee niin, että ne kannukset haetaan erilaisten hevosten kouluttamisesta ja kisaradoilta eikä se oikea taito mihinkään katoa. Ei edes tuntuma. Ratsastan oppilaiden hevoset hetkessä jaloilleen ja avuille sekä herkiksi vaikka en todellakaan ole enää edes mikään harrastelija.

Jos nyt ruoditte 10 v sitten kisanneita (mistä ei edes ole juurikaan aikaa), aloittakaa ruotiminen vaikka Kyrasta, miten pihalla se on, kun ei enää kisaa.. Jos Rainer K eläisi, varmasti pääsisi tämän palstan haaskojen kynsiin hänkin.

Lähettäjä: GFF 
Päivämäärä:   9.12.25 02:30:11

Ei tarvi mennä kun 15v taaksepäin niin kisoissa oli vielä luokat täynnä, seurakisoissakin riitti vaA ja 120 starttaajia, hevoset järkevämpiä mutta huonommilla rakenteilla (ja sukutauluilla), järjestäen aluetasolla näki oikeasti hyvää ratsastusta. Joten joo, aluetason startti ennen oli hitokseen kovempi juttu kum nykyään.

Lähettäjä: Taotao 
Päivämäärä:   9.12.25 04:26:27

Miten tämä kokemasi alaspäin katsominen siis konkreettisesti ilmenee? Onko mahdollista, että kuitenkin nyt ylitulkitset?
Mun sisko on sellainen, joka kokee helposti tuollaisia samankaltaisia tuntemuksia kanssasi, erityisesti hevosjutuissa. Esimerkiksi normaalit keskustelut joissa joku kertoo vaikka kisanneensa aikoinaan hevosella X tai kertoo miten onnistui tunnilla pollen kanssa tosi hyvin hän saattaa päässään kääntää itsensä vähättelyksi tai ilkeilyksi oman huonon itsetuntonsa takia. Vaikka todellisuudessa mistään sellaisesta ei ole kyse, vain siskoni omat epävarmat ajatukset omasta itsestään tulkitsee sen että joku kertoo omista onnistumisistaan negatiivisiakin häntä kohtaan. Hänelle ne keskustelut kääntyy päässä sellaisiksi, että joku muka vähättelisi häntä. Todellisuudessa ne on ihan neutraaleja ja positiivisia keskusteluja ilman mitään ajatustakaan siskostani. Voisiko sinulla olla mahdollisesti samaa taipumusta? (ei tarvitse vastata tähän, voit miettiä myös ihan omassa rauhassasi) Enkä tarkoita tätä millään pahalla! :) Nuo ajattelutapasi kuulosti vaan niin kamalan tutulta, niin ajattelin siksi, että ehkä hyvä pohtia tätäkin kulmaa.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   9.12.25 10:23:01

Kilpaileminen ei korreloi mitenkään hevosmiestaitojen ja kokemuksen kanssa. Eihän se pitkä kokemus mihinkään katoa, vaikka ei kilpailisikaan enää aktiivisesti. Vai onko Kyra muelestäsi kokematon?

Lähettäjä: Miranda 
Päivämäärä:   9.12.25 10:45:47

Eihän se kerran hankittu taito, tieto ja kokemus mihinkään katoa jos on taukoa tai vaikka lopettaakin.
Eihän huippuvalmentajatkaan "menetä taitojaan", vaikka oma aktiiviura kilpailijana on jo jäänyt taakse, noin pelkistettynä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.12.25 11:08:32

"lopettaa niin kilpailemisen kuin valmentautumisenkin, ehkä jopa säännöllisen ratsastamisenkin,"

Melkoinen huippuvalmentaja tosiaan, jos kymmenen vuoden takaiset aluetasotaidot säilyy terävinä tällä metodilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.12.25 11:41:52

Mun mielestä on ihan käsittämätöntä että puhutaan jostain aluetason puuhastelijasta ja kyrasta samassa lauseessa. Vuosien takaa Suomessa oli niin surkea taso ja ratsastusta, että niistä radoista läpi aasillakin. Puomit olivat noin kolme kertaa painavammat ja pysyivät kannattimilla, vaikka esteistä menisi melkein läpi. Lisäksi radoissa ei ollut mitään teknistä.

Ratojen vaikeusaste on noussut, samoin kun kouluratsastuksessa hevosten luontaisen liikkumisen taso. Aaseilla ja huonosti liikkuvilla ei enää pärjää samoin kuin 10 -vuotta sitten.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   9.12.25 12:32:32

Ensinnäkään se hankittu taito ja tuntuma ei katoa tauon myötä. Eikä myöskään se että edellisestä startista on joitain vuosia aikaa. Lihaskunto kyllä häviää mutta se tulee takaisin tekemällä.
Ensinnäkin hevosia koulutetaan, ei ne ilmesty sinne pyhän Yrjönen tasolle sormia napsauttamalla. Joskus joudut hankkia uuden hevosen ja aloitat sen kanssa alusta. Se ei tee huonompaa ratsastajaa.

Entisellä kilpailijalla on kokemusta kilpailemisesta, toisinkuin ihmisellä joka ei ole.
Ei se tieto sieltä päästä häviä kun viimeinen startti on ratsastettu.
10 vuotta sitten luokat olivat täynnä kun itsekin aktiivisesti kilpailin, toki satunnaisia startteja on lähivuosinakin. Nykyään siellä on enää kourallinen ihmisiä ja taso varmasti laskenut sen myötä.
Ei minultakaan se radan ratsastus ole muutamassa vuodessa hävinnyt. Olen tämän ajan käyttänyt nuoren kouluttamiseen ja kohta palailen radoille taas.

Onko mun kaikki tieto ja taito hävinny varsan myötä?

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   9.12.25 12:37:08

ennen kisat olivat kisoja ja luokkia jaettiin, 130-luokissa oli enemmän lähtöjä kuin 110-luokissa, oikeissa eikä missään kansallisissa ei todellakaan ollut koskaan mitään 80-90 cm luokkia ja 100-110 olivat avoimia vain nuorille hevosille ja junnuille ja silti kolmeen päivään oli reilusti yli 1000 starttia. Reippaalla 130-luokan nollalla olit 15. ei siojoittunut, koska reipas ei ollut hana auki.

Koskaan ei oikeastaan sattunut mitään eikä tarvittu puoliakaan nykytoimihenkilöistä - tässä ei tarvitse mennä kui 10-15 v taaksepäin, kun kaikki oli vielä toisin.

Kun mennään 30 - 45 vuotta taaksepäin, silloin oli ihan toinen meno ja meininki - oli rahaa, oli hauskaa, hevoset olivat terveitä eikä mistään nillitetty.

Nykyheinä on niin shaissea, että aiheuttaa vaikka mitä säätöä hevosten kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.12.25 12:46:30

"Ratojen vaikeusaste on noussut, samoin kun kouluratsastuksessa hevosten luontaisen liikkumisen taso"

Nykyään hevoset ovat niin pitkälle käyttötarkoitukseensa jalostettuja, ettei ratsastajan tarvitse enää osata ratsastaa, toisin kuin niiden aasien kanssa tarvitsi jos aikoi saada ne liikkumaan rehellisesti oikein päin tai kapasiteettimona puhtaasti puomien yli. Silloin tarvittiin ratsastustaitoa ja sitä niiltä vanhan polven konkareilta löytyy. Ei ollut hyvähyvä-valmennuksia, vaan valmentajatkin vaativat oppilailtaan paljon. Vaikka hevoslaatu oli mitä oli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.12.25 13:19:07

Etkö voi käydä itse vetäisemässä pari aluestarttia ja voit sen jälkeen kokoa olevasti samalla viivalla eikä tarvi ahdistua?

Lähettäjä: GFF 
Päivämäärä:   9.12.25 13:22:18

Itse muistan itkeneeni onnesta kun sijoituin sijalle 16 ekalla kaudella jolloin starttasin 120-tasolla, ihan vaan koska se oli selvästi luokan puolivälin paremmalla puolella. Juuri laskin että kun kilpailin ikävuodet 12-22, startteja vuoteen kertyi vaan noin 15. Ainoot voitot ja sijat tuli junnuluokista ikinä ja päästiin starttaan kansallistakin, sillon toki ei hypätty heppa-autoon ja reissattu monta kertaa viikossa muutenkaan. Koen että tolla kokemuksella olen melko kokenut hevosihminen mutten tietenkään ammattilainen, semmonen itsenäinen toimiminen ja hevosen kokonaisvaltainen hoitaminen vaan uupuu nyky heppailijoilta ihan hevosen omistajilta kuin tuntiratsastajiltakin niin onko ihme että tuntuu maahanpainetulta.

Lähettäjä: tämä 
Päivämäärä:   9.12.25 13:41:02

Lähettäjä.

Päivämäärä9.12.25 12:46:30

"Ratojen vaikeusaste on noussut, samoin kun kouluratsastuksessa hevosten luontaisen liikkumisen taso"

Nykyään hevoset ovat niin pitkälle käyttötarkoitukseensa jalostettuja, ettei ratsastajan tarvitse enää osata ratsastaa, toisin kuin niiden aasien kanssa tarvitsi jos aikoi saada ne liikkumaan rehellisesti oikein päin tai kapasiteettimona puhtaasti puomien yli. Silloin tarvittiin ratsastustaitoa ja sitä niiltä vanhan polven konkareilta löytyy. Ei ollut hyvähyvä-valmennuksia, vaan valmentajatkin vaativat oppilailtaan paljon. Vaikka hevoslaatu oli mitä oli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.12.25 15:36:28

Kyllä se nyt vaan on niin että taso Suomessa on valovuoden parempi, kuin vuosia sitten. Sekä Suomalaisten hevoset alkavat olla laadukkaampia, eikä maa ole täynnä pelkkiä idän ihmeitä.

Lähettäjä: tiluliuliu 
Päivämäärä:   9.12.25 16:44:19

"Jaaa, kiertokulkuhan vähän niinkuin menee niin, että ne kannukset haetaan erilaisten hevosten kouluttamisesta ja kisaradoilta eikä se oikea taito mihinkään katoa."

Tämäpä juuri. Voin jotenkin samaistua ihmiseen joka nyt tuossa esimerkissä on tarinan "pahis". Olen kilpaillut aluetasolla (myös kansallisella) mutta en ole edes ratsastanut 10 vuoteen. Olen kuitenkin aktiivisesti ratsastanut sitä ennen yli 20v, todella paljon myös nuoria ja työskennellyt talleilla. Omat nuoret koulutin itse ja kilpailutin mm. nuorten hevosten luokissa.

Notkun edelleen mm. tuttavien talleilla ja paljon kisojen kulisseissa. En tiedä millainen olisin nykyään ratsastajana mutta autan kyllä pyydettäessä ja jaan mielelläni omia ajatuksia ja kokemuksia toisten kanssa (tarvittaessa). Ei se tietotaito mihinkään ole kadonnut tai kokemukset erilaisista hevosista. Hevonen on edelleen sama eläin kuin esim. 20v sitten. Varusteet, olosuhteet ja muut sellaiset toki menneet eteenpäin.

Sen sijaan tuo "kokee oikeudekseen katsoa alaspäin kaikkea mitä teen" liittyy ihmisen persoonaan eikä siihen, että me vanhat kisakenttien kauhojat oltaisiin kaikki jotenkin ylimielisiä. Tunnistan kyllä tuon ihmistyypin.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   9.12.25 16:51:32

Kyllä se taito sieltä katoaa aika nopeastikin. En laskisi edes viidenvuoden takaisia tuloksia enää ratsastajan nykyiseksi tasoksi. Ja mikään kymmenien vuosien takainen aluetason tulos ei todellakaan kerro tasosta enää vaan siitä, että joskus on tainnut joku vähän räpeltää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.12.25 17:11:20

Kaikki alle kansallisen vaativan on harrastelua, joten vaikka katsoisi miten niin anna katsoa ja anna olla. Hyvin todennäköisesti kyseinen henkilö on joskus rämpinyt läpi jotain alue HeB-HeA luokkia. Niistä voi saada myös huonoja prosentteja. Se että on kisannut aluetasolla ei kerro muusta kun siitä että on maksettu kisaluvasta enemmän... Ja olikohan ennen joku kvaalikin helpolta tasolta ja seuralta lupa ennen kun kisaluvan sai. Joka tapauksessa aluetason kilpaileminen ei ollut ennen eikä ole tänäpäivänäkään mikään taidon tae.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.12.25 20:47:19

Taotao vastasi hyvin ja kivasti, kiva että kerrankin näin positiivista vibaa täällä :)

Ja muuten en osaa sanoa, kuin että antaa olla. Jos tulee joku neuvomaan pyytämättä niin voi sanoa että me pärjätään kyllä kiitos.

Ja kyllä itellä ainakin 15 vuodessa (en ole kisannut mutta olin muuten pr0 xD) ratsastustaidot ruosteessa... Toki ne palautuu ja perustaito on, mutta ei se nyt ihan samalla tasolla pysy jos ei yhtään tee koulua/esteitä ja vaan puskailee sen 10-15 vuotta... Ihan jo kehokin muuttuu tuossa ajassa yllättävän paljon.

Lähettäjä: Hih 
Päivämäärä:   10.12.25 08:18:49

Mua naurattaa yksi täti, joka noin viiskymppinen ja joka aikoinaan kisannut koulua. Ei enää pitkään aikaan ja hevonen aina saikulla. Olen itse vielä vanhempi, mutta tämä kuvittelee olevansa paljonkin viisaampi. Olin nuoren hevoseni kanssa ratsutuksessa ja tämä täti paikalla taluttelemassa saikkuhevostaan. Alkoi ohjeistamaan miten tätä nuorta pitää ratsastaa. Ei voi kuin nauraa! Asia ei kuulunut hänelle lainkaan ja näytöt hänellä on aika huonot, kun varmaan 10 vuotta olen tiennyt hänet ja hevonen aina kipeä. Huumorilla pitää suhtautua ja suorat sanat, jos eivät ymmärrä olla hiljaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.12.25 13:14:57

Jaa. Itse lopetin aktiivisen kisaamisen ehkä 2015.
En oikein jaksa enää innostua, koska en voi kilpailla sillä tasolla, jollla haluaisin, koska raha.

Olen kouluttanut paljon hevosia 140 ja isompiinkin luokkiin ja muutaman myös koulupuolella niin, että kakkoset piffit ja paffit. Aina välillä olen saanut ratsastamisesta kuukausipalkkaakin ja joskus ollut yritystoimintana. Kuitenkin toimin ns vaativissa asiakaspalvelutehtävissä, suht isolla palkalla, mutta ei ole vara häippästä toureille Euroopan ja Espanjan kentille ja Suomen kentät on niin nähty.

Olen ratsastanut en tiedä montako kertaa, mutta reilusti yli 20 000 kertaa. Taidon rajaksi katsotaan 10 000 toistoa ja itse näen, että sen verran pitää ainkakin istua tavoitteellisesti kehittyen satulassa, että voi olla jotenkin taitava.

Minulla on ollut ja onkin monenlaisia toimihenkilöoikeuksia, myös useamman lajin II-tason valmentajaoikeuksia. Olen siis ns osannut ja tehnyt melkeimpä kaikkea.

Nyt minulla on muutama oppilas ja ratsastan välillä niiden hevoset läpi. Vaikka oppilaani kisaavat isompaa ja vaativampaa kuin minä koskaan, saan silti niiden hevoset hetkessä parempaan tasapainoon, kevyeksi ja herkäksi. Harmi itseni kannalta on, että ei se ratsastaminen tavoitteettomasti tuota mitään iloa.

En myöskään koe vaikeaksi opettaa vaativampia koululiikkeitä enkä ottaa muutamaa tolppien päissä hyppyä. Tosin hyppään ne esteet rauhallaisessa tasapainoisessa laukassa enkä tee mitään rutiinia vaativaa kuten kuolleesta kulmasta hyppäämistä tai yhden askeleen lähestymisiä 150-oksereille. Mutta en ole menetänyt silmää enkä tuntumaa mihinkään, rutiinin kyllä. Toki melkein joka päivä näen hyvää ratsastusta eli silmä on kyllä edelleen tip top.

Istuminen on helppoa, kunto ei koskaan rajoita, apujen käyttö on sujuvaa, istun hiljaa ja eleettömästi ja vatsalihasten ja jalkojen rauta löytyy sieltä minne se on jäänyt silloin joskus. Näin kesällä Mikko Forstenin satulassa eikä ollut hänelläkään vaikeaa vaan auttoi erästä kotimaista huippuamme.

En käsitä tätä luuloa, että se taito katoaa tai olisi suhteessa kisaamiseen. Ihan vinkkinä - Kyra ei kisaa enää ja silti se on vaan paras.

Ikäluokkien maajoukkuevalmentaja ei kisaa enää eikä myöskään kapteeni, vaikka se hetki sitten loikki vielä maailmancuppeja sijoituksinkin.

Itse asiassa moni kisaava ei ole välttämättä mitenkään taitava - etenkin, kun kisaa pienehköä tai toisten laittamilla hevosilla ja vahvasti valmentajan varassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.12.25 13:27:56

Moni vertaa Kyraan, mutta ehkä se on vähän kaukaa haettua. Kyra on Kyra, eikä täti pikkutallilta. Siinäkin on eroa toimiiko jatkuvasti ympäristössä jossa kehitys kulkee eteenpäin, ja on mukana siinä kehityksessä, vai hautautuuko omaan kuplaansa ja luulee ettei mikään muutu.

Meidän tallilla on täti joka käy satulassa kerran viikossa kiskomassa epäpuhtaan hevosen virkkuukoukuksi, ja tykkää ylentää itsensä sillä kokemuksella sinne Kyran rinnalle. Valvovan silmän alla ei ole käynyt vuosiin (tyylistään päätellen ei ehkä vuosikymmeniin). Selän takana arvostelee jokaisen huonoksi. Pikkuhiljaa on tullut monelle sellainen olo että kentälle vain jos tämä täti on kaukana tallilta, ja muuten maastoon löysällä ohjalla ja tarvittaessa sinne kentälle takakautta ja ilman valoja jotta täti ei pääse neuvomaan. Tädin neuvot on mallia RATSASTA ja kannukset kylkiin. Loppupeleissä luulen että täti ei ole ehkä koskaan edes kilpaillut, ainakaan millään sellaisella vuosikymmenellä että tulokset olisi enää löydettävissä.

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   10.12.25 13:49:41

Kyra on Kyra, mutta pohjimmiltaan periaate sama. Täti voi olla varsin kokenut ratsastaja ja hevosnainen, vaikka ei kisaa ja vaikka ei olisi koskaan kisannut aluetasoa korkeammalla. Kilpaileminen ja ratsastus- sekä hevosenkäsittelytaito eivät välttämättä korreloi keskenään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.12.25 13:49:59

Taito on taitoa eikä sitä ainakaan alle 10000 ratsastuskerralla saavuteta. Ei edes taitoluokissa.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   10.12.25 13:52:30

Monesti yksi taitamaton arvosteelee toista taitamatonta.

Montakohan kertaa keskimääräinen liikenteenohjaaja on ratsastanut?
Heiukoimmat 400 kertaa ja keskimäärin varmaan luokkaa 1000 eli ei voi paljon puhua taidosta :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.12.25 14:32:02

Jos kisatuloksista on vuosia, ei se kokemus ja saavutettu menestys silti katoa mihinkään. Siellä ne on, vaikka vuosia kuluu. Kisaamattomuus voi johtua elämäntilanteesta, ei taidon puutteesta.

Lähettäjä: voiluojaXD 
Päivämäärä:   10.12.25 14:39:19

Mitenkä helvetissä se kilpaileminen on joku jäsenyys sille, että on oppinut valmentautumalla ja kehittymällä?

Äkkiä Kyrklundilta ja muilta valmennusoikeudet pois, ei oo kilpailumaksuja makseltu ihan äsken!!!

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   10.12.25 14:47:43

Kyllä aktiivinen kilpaileminen kertoo kouluttamisen ja sen jatkuvan ylläpitämisen taidoista paljon realistisemmin kun tätien omat tarinat omista kyvyistä ja siitä mitä kykenee hevosella sen parhaina päivinä ehkä tekemään. Kilpailutilanteissa jotka eivät koskaan ole optimaalisia, täytyy suorittaa usein epämukavuuden asteella ja suorituksia on vain se yksi ja minuutissa sun täyttyy näyttää kaikki. Aivan eri asia kun puuhastella kotona ja tehdä kun sattuu olemaan se ”hyvä päivä.”

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.12.25 14:55:12

” Mua naurattaa yksi täti, joka noin viiskymppinen ja joka aikoinaan kisannut koulua. Ei enää pitkään aikaan ja hevonen aina saikulla. Olen itse vielä vanhempi, mutta tämä kuvittelee olevansa paljonkin viisaampi. Olin nuoren hevoseni kanssa ratsutuksessa ja tämä täti paikalla taluttelemassa saikkuhevostaan. Alkoi ohjeistamaan miten tätä nuorta pitää ratsastaa. Ei voi kuin nauraa! Asia ei kuulunut hänelle lainkaan ja näytöt hänellä on aika huonot, kun varmaan 10 vuotta olen tiennyt hänet ja hevonen aina kipeä. Huumorilla pitää suhtautua ja suorat sanat, jos eivät ymmärrä olla hiljaa.”

Ei tämä ole menneisyydessä elämistä vaan asiatonta muiden ihmisten asioihin puuttumista. Ei tuollaista kuulu tehdä vaikka kiskaisi parasta aikaa GP-tasolla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.12.25 01:22:31

Eihän sillä ole väliä että milloin on kisannut ja mitä tasoa, kun ketään ei kuulu katsoa alaspäin tai vähätellä! Olipa sitten itse Kyra tai 30v sitten helppo c:n radan kilpaillut tavis, niin ihan samanlaiset käytössäännöt pätee. Niin mielestäni on vähän turhaa kinastella taitojen säilymisestä, kun ei sillä ole mitään merkitystä.

Ihmettelen kyllä myös kun jotkut väittää miten 10-15v sitten asiat oli niin huonosti, niin eihän tuosta ole hevosissakaan kuin yksi tai kaksi, maksimissaan kolme sukupolvea väliä? Toki varusteet kehittyy, jne. mutta ei se 2015 nyt mitään luolamiesaikaa ollut:D Vai onko täällä jotenkin poikkeuksellisen nuorta porukkaa?

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   11.12.25 09:25:43

1. Jos ja kun hevoset parempia kun ennen, sehän ei liity kenenkään ratsastustaitoon mitenkään muuten kuin että taso noussut sillä hevosten osalta
2. Jos olen 3 v sitten viimeksi kilpaillut mutta valmentaudun joka päivä usealla hevosella seuraavat vuodet niin sanoisin että tasoni on noussut vaikken kilpaile. Eli kilpailustarttien ajankohta ei kerro mitään myöskään
3. Keskity omaan tekemiseen ei siihe mitä muut ajattelee
4. Kilpaileminen on joillekin motivoivaa JA hauskaa, joillekin ei. Se on myös valtavan kallista ja aikaavievää eikä kaikki elämäntilanteet salli sitä. Voit käyttää nekin rahat valmentautumiseen.
5. Hevosia on myös nuoria tai saikkuilijoita joiden kanssa ei voi kisata vaan niitä tehdään eteenpäin tai kuntoutetaan. Sellaista se hevosenomistaminen on, aina ei ole kisatykkiä alla vaikka olisi useampikin oma

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.25 18:53:33

Kotona voi kuka tahansa vaikeitakin juttuja hevosen hyvänä päivänä. Todellinen suorittaminen ja taso tulee kisasuoritusten keskiarvosta. Ei siitä että pystyy joskus kotona tekemään siksak sulkutaivutusta tai tehdä jonkun valmennuksen päätteeksi pari passage askelta. Silti et todellakaan ole tällä tasolla ennen kuin olet startannut vaativaa A:ta useammin kuin kerran.
Vain täällä ht.netissä helppo B tekijät ovat lähestulkoon vaativan ratsastajia, mutta eivät vain saaneet mahdollisuutta näyttää taitojaan. :’D