Lähettäjä: harmittaa 
Päivämäärä:   7.12.25 19:30:39

Hevonen kääntyy 5v. Jos hoitaa karsinassa, se pyörii aivan koko ajan. Ei auta jos laittaa kiinni kalteriin, liikkuu sitten sivusuunnassa ja kuopii. Jos antaa heinää, ottaa yhden suullisen ja pyörii, sitten toisen suullisen ja pyörii jnejne..

Makunuolukivi ei kiinnosta kauaa. Jos antaa porkkanaa tai heppanameja, seisoo sen aikaa kun hakee ne kiposta tai kädestä, sit lähtee taas pyörimään. Saattaa lähteä vaan kylmänviileesti kävelemään ihmistä "päin".

Jos on hoitopaikalla, kuopii aivan koko ajan ja käyskentelee edestakas. Tässä sama mitä karsinassa, jos on heinää naaman edessä niin ottaa yhden suullisen ja ramppaa, sitten toisen jne..

On ensisijaisesti yritetty antaa herkkuja aina jos hetkenkin seisoo paikallaan, oltu rauhallisia ja kehuttu paljon kun seisoo. Että se haluttu käytös vahvistuisi. Harjoiteltu hoitotoimenpiteitä ilman että mennään töihin. Ollaan käyty usein hoitopaikalla tai karsinassa vaan syömässä hyvää mössöä ja herkkuja, jotta niihin paikkoihin jäisi positiivinen mielikuva.

Ollaan myös jouduttu useamman kerran todella kovalla kädellä komentamaan jos oikeasti lähtee kävelemään niin että ihminen joutuu väistämään tai kuopii pakonomaisesti niin että meinaa osua ihmiseen. Ei auta, HETI kun lopettaa komentamisen niin hevonen jatkaa. Jos huitaisee raipalla tai riimunnarulla kun lähtee kävelemään, ei hevosen ilmekään värähdä ja matka jatkuu vaan. En ikinä ole törmännyt hevoseen joka vaan kävelee korvat hörössä jos raippa viuhuu edessä.

Muuten se on hevonen jota pystyy siirtelemään tyyliin pikkusormella työntämällä, reagoi paineeseen hyvin. Mutta kun "päättää lähteä" kävelemään tai kuopimaan, ei kuuntele kovaakaan painetta. Ei ole koskaan onneksi sattunut mitään.

Tekee samaa riippumatta siitä, onko toinen hevonen vieressä, mennäänkö ratsastamaan, mihin aikaan päivästä käy, onko juuri syönyt heinää.

Jännää on se, että hevosen ilme ja liikehdintä on näissä tilanteissa pääosin rauhallisen oloista, ei ole "pinkeä" tai luimi, eikä ole pakokauhuinen tai niin tiloissa ettei pystyisi syömään. Mutta jotainhan se tässä yrittää kommunikoida..

Maha on tähystetty ja hiekkakuvattu (ei mahahaavaa tai hiekkaa), raspaus oli juuri, selkä + jalat + kaula on kuvattu, on hierottu säännöllisesti, satula on sovitettu ja niin edelleen. Ratsain toimii kuin unelma, liikkuu tyytyväisesti eikä tee mitään "tuhmaa" ikinä. Kunnioittaa ihmistä silloin 100%. Tarhaa yli 10h päivässä ja laadukasta heinää saa 5 kertaa päivässä, sekä tulee aina (vaikka olisi heinää tarhassa) portille vastaan höristen.

Mitä tässä voi enää tehdä? :(
Muutto ei valitettavasti ole tässä kohtaa vaihtoehto, eikä näillä keleillä voi tarhassakaan hoitaa..

Lähettäjä: Lll 
Päivämäärä:   7.12.25 19:40:42

Kouluttaa se täytyy. Positiivinen vahviste nopein ja tuloksia tulee yllättävän pian kun vain jaksat vähän perehtyä.

Lähettäjä: harmittaa 
Päivämäärä:   7.12.25 19:50:20

Lll: Sitähän tässä ollaan jo pitkään kokeiltu ja sillä olen muutaman hevosen saanut kuopijasta paikallaan seisojaksi yllättävän nopeasti. Että aina kun seisoo hetkenkin rauhassa paikallaan, tulee vahviste = nami, kesäisin rapsutus kutiavista kohdista.

Ennen en ole hevoseen törmännyt kuka silti jatkaisi niin kovasti sitä ei-toivottua käytöstä, vaikka vaan siitä hyvästä käytöksestä on saanut huomiota ja kivoja seurauksia. Alkaa keinot loppua.

Lähettäjä: niinpä 
Päivämäärä:   7.12.25 19:55:22

Tällaisia niistä namitetuista useimmiten tulee, vaikka kuinka olisi perehdytty aiheeseen. Tsemppiä aloittajalle asian korjaukseen, tuossa tarvitaan joku länkkäpuolen tai muuten kokenut osaaja, joka ei hipaisekaan nameihin

Lähettäjä: harmittaa 
Päivämäärä:   7.12.25 19:59:17

niinpä: miten hevonen sitten tietää että se RAUHALLISESSA mielentilassa seisominen on se mitä halutaan? Hevosta ei ole "namitettu" vaan systemaattisesti palkittu oikeasta käytöksestä. Oli samanlainen myös ennen kun "namitettiin" eli hyötyä eikä haittaa siitä ei ole ollut.

Jännä miten aiemmat hevoset joilla samaa metodia käytin, oppivat halutun käytöksen hetkessä eivätkä enää palanneet vanhaan ei-toivottuun vaikka "namitus" jäikin historiaan. Ei se ole metodin vika jos se ei joillain toimi. Tässä kohtaa pitää itse katsoa peiliin ja muuttaa toimintatapaa, sellaiseen joka toimii juuri tälle hevoselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 20:01:42

Eihän tässä nyt namit auta, vaan se että homma opetetaan täysin alusta hevoselle niinkuin varsalle, eli se on se pari sekuntia asiallisesti paikallaan käytävällä alkuun ja sitten hevonen viedään tarhaan omiin oloihin ja siitä aletaan aivan todella pienissä pätkissä nostamaan aikaa. Eihän se mikään ihme ole, että olet saanut herkän hevosen aivan sekaisin välillä namittamalla ja välillä hakkaamalla, johdonmukaisuus ja oma rauhallisuus on tärkeintä. T. Itsekin namittaja, joka tosin opettaa hevosensa normaaleihin toimenpiteisiin ihan vaan alusta asti säännöllisesti järkevästi tekemällä, ilman nameja tai raippaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 20:04:11

Ja vielä toiseksi niin yleensä nämä hössöttäjähevoset ovat sellaisia ihan vaan omistajan oman hermostuneisuuden, epäjohdonmukaisuuden ja ahdistuksen vuoksi. Sitten kun rauhallinen tyyppi ottaa sen käytävälle eikä reagoi hermostollaan eikä eleillään hevosen teputukseen vaan jatkaa elämää normaalisti niin hevonen osaakin muutaman kerran jälkeen käyttäytyä eikä stressaa ja steppaa

Lähettäjä: harmittaa 
Päivämäärä:   7.12.25 20:13:13

.: kiitos kommentista! Pääosin siis yritän toimia rauhallisesti, hengitellä syvään ja tavoitella sitä hyvää käytöstä, mutta eihän hevonen siltikään saa kävellä yli tai kuopia päin. Siinä kohtaa kun turvallisuus on kyseessä niin teen oman tilan kyllä selväksi, siinä menee mun raja. Yksinään jos pyörii ja kuopii, niin en tee siitä mitään numeroa ja odotan että hetkeksikin loppuu, josta saa palkkion.

Kokeiltiin tätä askel kerrallaan-metodia alkukesästä (joka ajatuksen tasolla kuulostaa järkevältä), mutta kun hevonen ei päässyt liikkumaan ratsain niin juoksenteli itsensä hikeen tarhassa kun oli liikaa virtaa. Sporttinen pv-tamma kyseessä. On myös pakko hieroa ja kengittää säännöllisesti, joka toki vaatii tallissa seisomista.

Lähettäjä: Toinen täti 
Päivämäärä:   7.12.25 20:14:02

Olet tahtomattasi vahvistanut ei-toivottua käytöstä.

”On ensisijaisesti yritetty antaa herkkuja aina jos hetkenkin seisoo paikallaan, oltu rauhallisia ja kehuttu paljon kun seisoo. Että se haluttu käytös vahvistuisi. Harjoiteltu hoitotoimenpiteitä ilman että mennään töihin. Ollaan käyty usein hoitopaikalla tai karsinassa vaan syömässä hyvää mössöä ja herkkuja, jotta niihin paikkoihin jäisi positiivinen mielikuva.”

Oppivainen kaveri on hoksannut, että noissa tilanteissa saa ja kuuluu syödä koko ajan. Hermostuu ja käy levottomaksi, kun odotukset eivät toteudu ja herkkuja ei tulekaan. Ei sitä huvita eikä sen mielestä kannata seisoa paikallaan, jos ei ole tarjoilua, johon on totuttu.

Vaikka aluksi käyttäisi herkkuja palkkiona sen vuoksi, että (pelottavasta) hoitopaikasta tai trailerista ”jäisi positiivinen mielikuva”, pitää tavasta oppia pois, kun paikat ja toimet tulevat tutuksi eikä jäädä ”ylipalkitsemaan” hevosta normaalista käytöksestä.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   7.12.25 20:21:38

Jotkut vaan ovat tuollaisia hössöttäjiä. Onko hevonen muissa asioissa hätäinen tai tiedätkö, onko sen emä tai isä ollut samanlainen höösääjä? Osa hevosista aikuistuu ja rauhoittuu vasta aika myöhään, ja on jännä miten joidenkin sukujen edustajat tunnistaa samanlaisista maneereista. Itse tunsin joskus yhden, joka aina ruuanjakoaikaan teki karsinassa juuri samanlaisia pikkupukkeja kuin isänsä oli tehnyt, vaikka ei koskaan ollut nähnyt isäänsä ja emä ei ollut tuota tehnyt.

Saattaisin kokeilla sellaista, että menisin ihan ekana juoksuttamaan hevosta. Suitset vaikka jo tarhan portilla päähän ja liinaan liikkumaan. Ei mitään riehumista tai väsyksiin juoksuttamista, vaan askellajit lyhyesti läpi, että enimmät energiat purkautuvat ja keskittyminen ihmisen pyyntöihin löytyy. Sitten hoitopaikalle, kehuja jos malttaa seistä rauhassa, aikailematta varusteet päälle ja ratsastamaan.

Kuinka paljon se tarhaa ja onko sillä tarhassa seuraa, jonka kanssa saisi purkaa energiaansa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 20:25:23

No kai sitä voi vähän luovuutta käyttää, sen kun laittaa satulan selkään tarhassa ja suitset päähän ja menoksi, miksi muutenkaan tuollaiseen täytyy käyttää ikuisuus aikaa, parissa min hevonen on lähtövalmis jos haluaa nopealla aikataululla liikkumaan päästä. Mutta tosiaan kuulostaa nyt siltä että teiltä on rutiinit täysin kateissa, ei voi odottaa että hevonen tuollaisella toiminnalla toimii kovin pitkään, kun ei tiedä mitä minäkin päivänä tulee vastaan ja eri asioita kokeillaan aina joku viikko kerrallaan ja kyllästytään ja vaihdetaan muuhun. Eikä tuon hevosen toiminta kuulosta vaaralliselta että sitä pitäisi sen myötä hakata jos vähän seilaa ja jalkaa kuoputtaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 20:27:02

Enkä todellakaan palkitsisi sen jälkeen kun hevonen on kuopinut, koska ahne hevonen oppii nopeasti yhdistämään sen siihen että kun nyt kuovin ja hääsään niin seuraa palkka

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 20:30:23

Oma vastaavanlainen oppi sillä, että ensin opeteltiin tallin ulkopuolella seisomaan rauhassa. Seistiin kentällä ja jos ei seisty, niin sitten peruutettiin ja yritettiin uudestaan. Hevosen mielestä paikallaan seisominen olikin paljon mukavampaa kuin jatkuva pakittaminen. Seuraavaksi siirrettiin harjoittelu käytävälle. Tilaa peruuttamiseen oli vähemmän, mutta hevonen yhdisti nopeasti asiat ja alkoi seistä.
Nykyään yleensä seisoo, tylsistyessään joskus alkaa seilata, mutta muistaa taas parilla harjoituksella seistä.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   7.12.25 20:45:14

Mulla kans nuori töhöttää,pörrää,kuopii...oli ihan samat kun sullakin namuja namuja...sitten tulikin kouluttaja joka sano stop heti namuille. Naruriimun ja koulutusköyden kanssa opeteltiin seisoo hiljaa..toistoja,toistoja ja päättäväisyyttä. Nyt meijän 6vee seisoo paikallaan kun työjuhta ruokkimalla oltais varmaan vieläki pyörimässä: D

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   7.12.25 21:46:40

Onko mitään paikkaa, missä seisoo rauhassa? Tarha? Hevonen kuulostaa stressantuneelta, jos koko ajan härvää. Itse aloittaisin treenaamaan paikassa, jossa se pystyy omatoimisesti olemaan paikallaan. Siellä sit harjoittelisi askel kerrallaan harjaamista jne. Lyhyitä pätkiä. Niin että hevonen pääsee onnistumaan. Niin helppoa, että sille ei tule tarvetta poistua. Kun se sujuu oikeasti hyvin, voit siirtää homman esimerkiksi juuri tarhan ulkopuolelle, jos siis siinä pystyy vaikka syömään heinää.

Positiivisella vahvisteella kouluttaessa kaikista tärkein on taukokäytös. Eli hevonen osaa syödä rauhassa paikallaan heinää tai vaikka heinäpellettejä maasta, oli tilanne lähes tulkoon mikä vaan. Tämä on sellainen turvatehtävä, mihin voi aina palata. Ja tämä on avainasiassa siinä, että naksutetuista hevosista ei tule turhautuneita kerjääjiä. Nyt sulta puuttuu tämä, koska jos olisit tämän opettanut, hevonen osaisi taukoilla karsinassakin. Minna Tallbergin kirjassa on myös tehtävä hengaile heinällä. Siitä voisi aloittaa ja pikkuhiljaa rakentaa taukokäytöstä.

Kannattaa myös pitää mielessä, että jos systemaattinen koulutus ei auta, on usein jotain stressiä, esim. kipu, lauma, ruokinta, olosuhteet jne. Silloin se hevonen ei vain pysty, vaikka kuinka vaatisit.

Lähettäjä: Hj 
Päivämäärä:   7.12.25 22:01:18

Tämä ei ole vaikea kouluttaa. Karsinassa jatkat rauhallista harjaamista vaikka kävelee ympyrää. Kun jossain kohtaa lopulta seisahtuu. Harjaus seis.
Hoitopaikalla pidät narun kädessä ja annat kävellä ympyrää ja kaikki loppuu kun pysähtyy. Jos ei mahdu kävelemään siellä ympyrää annat härvätä ja kun hetkeksi lopettaa palkkio ei ole nami vaan se että irrottat ja annat kävellä. Opeta myös muuten seis, peruutus jne todella varmaksi muuten. Eli eka asia mitä
Opetan on pysähtyminen merkistä niin että siitä ei yksinkertaisesti liikuta milliäkään mihinkään. Ja tätä harjoitellaan ekat viikot niin että se toimii. Sillä voi aina pysäyttää hevosen missä vaan. Ja hebonen joka kävelee päälle, saa tiukan palautuksen tästä käytöksestä

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   7.12.25 22:45:47

Omani oli samanlainen. Ei se näyttänyt kipuoireita niin että ulkopuoliset olisi niitä tunnistaneet, mutta niin vaan monttuun laittaessa löytyi lonkkien ja kyynärien nivelrikko.

Lähettäjä: Kaveri 
Päivämäärä:   7.12.25 22:47:38

Onko hevonen noissa tilanteissa yksin tallissa? Jos tallissa kaverihevonen, joka osaa seistä paikoillaan, tekeekö hevonen samaa?

Meidän tallille muutti keväällä 11v. suokki, entinen ravuri, mutta jalkavamma lopetti raviuran ja nyt yritetään ratsua. Lämpimällä säällä voi hoitaa ladossa (kiinni kahta puolta oviaukossa, näkee ulos, ei näe toisia hevosia). Seisoo kuin tatti. Ilmeisesti edellisellä ravitallilla on ollut joku vastaava paikka, jossa on harjattu ja valjastettu. Tallissa hoitopaikalla (kiinni kahta puolta, ei näe ulos) kuopii ja kävelee edestakaisin sen pari askelta, mitä narut antavat periksi. Jos on kaverihevonen vastapäisellä hoitopaikalla, on rauhassa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.12.25 23:25:20

Hyvin nuo muutamat ruokapalkan periaatevastustajat skippasi kaiken siitä, että palkkaa on käytetty oikein, eikä vaan kerjäävän hevosen turpaan työnnetty namusia miten sattuu. Ruokapalkka on yleensä tosi hyvä ja tehokas keino tälläisissä tilanteissa, itsekin sillä olen useita kouluttanut seisomaan niin nätisti, että irti saa hoidettua missä vaan. Mutta nythän se ei selvästikään toimi. Oppiiko ja kehittyykö hevonen muuten? Toimii liikutuksessa, eikä tarvitse muissa kuin tässä asiassa hakata päätä seinään? Valitettavasti hyvin usein tilanteissa, joissa koulutus ei etene, taustalla on jonkinlainen kipu. Hevostahan oli jo tutkittu, mutta tämä on hyvä pitää mielessä siitäkin huolimatta.

Seisooko hevonen ulkona paremmin paikallaan? Onko teillä jotain hoitopaikkaa siellä, jossa voisit nyt ainakin väliaikaisesti hoitaa pakolliset samalla kun yrität edistää tallikäytöstä? Itse lähtisin siitä, että maastakäsin ulkona narussa opetellaan paikallaan olo. Jos liikkuu, niin takaisin siihen mistä lähti (tai peruutus, mutta tämä on omasta mielestäni vähän ankea rangaistus. Saattaa toimia, mutta tallissa/karsinassa sitä on vaikea käyttää). Sitten kun sujuu, siirrät harjoittelun talliin. Jos hevonen on siis ulkona rauhallisempi, laita johonkin tallin ulkopuolelle heinäkasa valmiiksi. Sitten viet hevosen käytävälle tai missä se nyt yleensä olisi tarkoitus hoitaa, aivan lyhyt hetki paikallaan (alkuun tyyliin sen aikaa, että tajuaa seisovansa paikallaan), paljon kehuja ja voit palkata. Sitten talutat ulos heinäkasalle ja annat syödä hetken. Useita toistoja ja jos sujuu niin pikkuhiljaa alat pidentämään aikaa, joka paikallaan on seisottava. Jossain kohtaa tulee väistämättä se hetki, kun ottaa sivuaskelta tms. Niin pyydät samalla tavalla takaisin lähtöpisteeseen kuin aiemminkin (niitäkin harjoituksia kannattaa jatkaa myös ulkona, vaikka aina hetki ratsastamaan mennessä tai talliin hakiessa). Alkuun on tärkeää pitää tallissaoloaika HYVIN lyhyenä. Älä odota ratkaisevasi asiaa päivässä, vaan lopeta harjoitukset silloin, kun ne sujuvat vielä hyvin, eikä vaatimustaso ehdi nousta liikaa. Ratsastamaan mennessä hoida hevonen ulkona, kunnes pääset tilanteeseen, jossa se onnistuisi asiallisesti tallissa. Jos tämä toimii ja teet toistoja päivittäin, hevonen saattaa hoksata asian hyvinkin nopeasti. Mutta muista, että jos jossain kohtaa kehitystä tulee takapakkia, niin seuraavalla kerralla laske vaatimustasoa. Älä ala vääntää ja tapella, vaan palaa hieman taaksepäin, jotta voit taas jatkossa päästä eteenpäin :)

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.12.25 01:52:18

No mulla ei ole mikään hankala tapaus itsellä, kiinni ollessa missä vaan seisoo kuin tatti, mutta karsinassa irti saattaa pyöriä ja kääntyillä. Silloin kävelen vaan mukana ja jatkan harjaamista normaalisti. Jossain vaiheessa hevonen tajuaa että ei tämä tästä pyörimällä muuksi muutu ja pysähtyy. Voisi kokeilla tuota että lopetat harjaamisen kun rauhoittuu, jos heppasi ei tykkää hoitamisesta vai pyöriikö se muutenkin aina tallissa?

Lähettäjä: snoop 
Päivämäärä:   8.12.25 02:55:19

Kuulostaa siltä että aloittajalla saattaa olla se ongelma, että jotkut yksilöt on hevoseksi poikkeuksellisen taitavia ketjuttamaan asioita. Eli hevonen ei ajattelekaan simppelisti että "palkka tulee, kun seison paikallaan" vaan se ketjuttaa mukaan myös aiemman käytöksen "palkka tulee, kun ensin kaivan ja sitten hetkeksi lopetan". Ja kun sinne aivoihin on tämä toimintamalli jo iskostunut, niin mikä tahansa palkitseminen helposti vahvistaa sitä ei-toivottua härväämistä.

Koirillahan tämä on tosi yleistä, jos ei ole ihan umpityhmä eläin kyseessä. Suurin osa hevosista on niitä umpityhmiä XD Mutta välillä osuu sit niitä nokkelampia yksilöitä mukaan myös.

Lähettäjä: .- 
Päivämäärä:   8.12.25 05:13:22

Aloittaisin asian opettelun myös jossain muualla. Kentällä, tarhassa tms missä on pääsääntöisesti rauhallisessa mielentilassa. Yrittäisin myös löytää jonkin toisen palkitsemisen kuin ruuan, koska ei näytä tässä tilanteessa tuolla yksilöllä toimivan. Mun hevosilla se palkkaus on harjaus, ne pitää siitä sen verran paljon. Oma 4v. poni on tuollainen ikiliikkuja tyyppi, joten aloitin sen kanssa harjoitteet jo pienenä narussa. Ihan riitti aluksi muutama sekunti ja sen jälkeen sai palkkion eli pääsi liikkumaan. Nyt osaa siis seistä jo hoitaessa paikallaan. Ratsastaessa on vielä vaikeaa malttaa odottaa että lapset pääsee kiipeämään kyytiin.
Ja jos kyse on liiasta energiasta, niin harjoitteet voi aloittaa liikutuksen jälkeen. Tekisin muutenkin paljon maastakäsin, ei pelkästään juoksutusta vaan vähän myös aivoja vaativia tehtäviä.

Lähettäjä: Liehu 
Päivämäärä:   8.12.25 05:33:34

Energiaa,opittutapa,läheisriippuvainen tai kipu.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.12.25 08:21:15

Tuollaisten kanssa ei jäädä sinne hoitopaikalle turhan päiten seisoskelemaan. Mun hevonen oli alkuun härvääjä, kun oli yksin tallissa. Harjasin ja satuloin pikavauhtia, ei mitään ylimääräistä hömppää (jos perseen päälle jää mutaa niin ei haittaa mitään) että päästiin ulos ja liikkeelle, kentältä näki muita hevosia. Muutaman kk jälkeen olisi seissyt yksin tallissa kuin tatti vaikka kuinka kauan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.12.25 08:33:38

Positiivinen vahvistaminen toimii vain, jos sen käyttäjä tietää mitä tekee.
Jos hevonen on älykäs, niin se oppii hyvin nopeasti, että toistamalla ei-toivotun asian se saa palkan uudelleen kun lopettaa sen. Siksi ruokapalkassa ajoitus on kriittisen tärkeää ja suurin osa ihmisistä epäonnistuu siinä, varsinkin jos mentaliteetti on, että annetaan palkkaa kun on vähänkään paikallaan.

Minulle tuli ylläpitoon tällainen älykäs ja opportunistinen tapaus, jolla oli vaikeuksia etujalkojen nostossa. Nosti kyllä, tempaisi jalan heti pois, ja sitten kuitenkin nosti sen oikein nätisti uudestaan tai jopa tarjosi sitä itse ilmaan, tempaisi taas heti pois jne. Tätä lähdettiin sitten purkamaan, ja selvisi että tässä oli tehty juuri niin että hevosta oli palkattu nimenomaan jalan nostamisesta, eikä sen pitämisestä ylhäällä ihmisen pyytämän ajan. Hevonen oli siis oppinut, että kun se nostaa jalan, se saa palkan, joten sen kannattaa laittaa jalka nopeasti takaisin maahan ja nostaa se uudelleen, jotta se saa uuden palkan.

Epäilen että aloituksenkin hevonen on oppinut, että se saa heilumalla ja härväämällä palkkaa, kun palkkaus on ollut epäjohdonmukaista tai se on ollut väärin ajoitettua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.12.25 08:37:14

Vaihtoehto A: vie ensimmäisenä kentälle/maneesiin ja juoksuta irti / jos kiltti niin päitsistä. Kokeile hoitaa, kun väsy.

Vaihtoehto B: jätä käytös täysin huomiotta ja hoida silti. Suurin osa tympästyy riehumaan, kun ei saa ihmiseltä reaktiota.

Vaihtoehto C: hoida eri paikoissa. Siis esim ulkona jne

Lähettäjä: Nl 
Päivämäärä:   8.12.25 08:39:36

Kaikessa kouluttamisessa taito on kertoa hevoselle mitä siltä halutaan sen sijaan että korjaillaan koko ajan hevosen tekemistä. Jos hevonen siirtyy ja ihminen siirtää sen takaisin, niin mistä tiedät että kehu/palkka tarkoittaa hevoselle juuri sitä paikallaan seisomista eikä sitä kuinka hyvin vastasi siirtoon. Tämä nyt vain esimerkki siis. Miettikää asioita hevosen näkökulmasta ja kommunikoikaa niiden kanssa. Selvittäkää syy tietylle käytökselle tai tekemiselle. Se on sitä hevosen lukutaitoa eikä temputtamista. Ja namittamisesta, nykuhevoset "pelaa" koko ajan, namittaminen pitää ne aktiivisena sen sijaan että ihmisen vierellä olo tarkoittaisi turvaa ja rauhaa...

Lähettäjä: Toinen täti 
Päivämäärä:   8.12.25 09:04:41

Ahkeran, oppivaisen ja touhukkaan suomenhevosen tätinä sanon, että liiat namit pois.

Jos on ihan ”pakko”, annat porkkanan siinä vaiheessa, kun olet sitonut hevosen kiinni karsinassa tai hoitopaikalla ja toisen siinä kohtaa, kun satula laitetaan selkään, mutta muu tarjoilu pois. Alussa on varmasti vaikeaa, koska hevonen on tottunut tuohon jatkuvaan palkitsemiseen hoidettaessa. Fiksu hevonen kuitenkin oppii yllättävän nopeasti käyttäytymään paremmin, kun olet johdonmukainen ja rauhallinen etkä enää kirjaimellisesti ruoki kerjäämistä.

Itse en antaisi hevosen pyöriä ja hääriä karsinassa hoidettaessa yhtään enempää, koska jokainen toisto vain vahvistaa huonoa käytöstä.

Jos ja kun ei ole vetopaniikkihevosesta kyse eikä se potki tai yritä liiskata ihmistä seinää vasten tms., hoida harjaaminen, satuloiminen jne. mahdollisimman vähäeleisesti karsinassa tai hoitopaikalla. Vasta kun niissä osaa seisoa kunnolla, siirrytään opettelemaan ulkona seisomista. Pihalla on paljon enemmän tilaa ja syitä hääriä, kiinnostua muusta maailmanmenosta ja käyttäytyä huonosti kuin tallissa.

Kun hoidat hevosta, älä mene kohtaan, johon etuset kuopiessa ylettyvät tai muutenkaan hevosen eteen seisomaan. Turvakengät jalkaan ja tarkkana, ettei hevonen vahingossa astu varpaille liikkuessaan. Älä kiinnitä huonoon käytökseen enempää huomiota kuin on välttämätöntä.

Jos hevonen väistää kevyttä kosketusta, se oppii nopeasti ilman huitomista, lyömistä ja kovaäänistä komentamista, että sivusuunnassa ei seilata ihmistä kohti. Kuopiminen vähenee nopeasti, kun hevonen huomaa, että se - tai sen hetkellinen lopettaminen - ei johda herkkuhetkeen vaan EI-sanaan. Koulutettu hevonen tietää kyllä, mitä ei tarkoittaa.

Anna hevoselle ruokarauha ja opeta erottamaan työ syömisestä: mössöt syödään kaikessa rauhassa töiden jälkeen.

Kuten Snoop kirjoitti, hevonen on oppinut ketjuttamaan asioita ja yhdistää palkintoon paljon muuta kuin hetkellisen paikallaan seisomisen. (Tuollaiset fiksut hevoset ovat niitä, jotka ratsastettaessakin alkavat ennakoida seuraavaa tehtävää ja ryhtyvät oma-aloitteisesti asioita, joista on kehuja tullut.)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.12.25 09:45:22

Tuollaisen älykkään ja fiksun hevosen kanssa elämä on parhaimmillaan tosi mukavaa, jos sen älykkyyden osaa kääntää voimavaraksi, mutta taitamattomissa käsissä juuri nämä on niitä hevosia joista tulee "röyhkeitä" ja "testailevia". Oma nuori hevoseni on juuri tuollainen, se oppii todella nopeasti mikä on se asia mistä palkan/kehut saa, ja tarjoaa juuri sitä - oli se toivottua tai ei.

Laukannostoja opetellessa se oppi, että kehut ja tauon saa laukannostosta - ei laukasta. Niinpä se nosti laukan oikein nätisti, mutta laukkasi vain kaksi askelta, koska kehut tuli nostosta.
Selkäännousua opetellessa se oppi, että palkka tulee siitä kun tulee jakkaran viereen. Niinpä se oppi lähtemään jakkaralta pois ja tulemaan uudestaan sen viereen. Kun se oppi, että palkka tulee vasta kun ihminen on selässä, se alkoi tunkea koko ajan lähemmäs ihmistä ja änkesi itsensä siihen jakkaran päälle.
Kun yritin opettaa sille, että taluttaessa ei ryysätä ihmisen edelle, niin se alkoi pysähdellä ja jumittaa taluttaessa, koska se sai kehut siitä että hidasti vauhtiaan.

Tällaiset poikkeuksellisen hyvät ketjuttaja-hevoset kokeilee, mikä se on se asia, mistä palkan saa, ja mikä kannattaa. Hevosen persoonasta sitten vähän riippuu, että kokeileeko se sitä tarjoamalla kaiken mahdollisen minkä osaa kuin namia kerjäävä miellyttämisenhaluinen koira, vai onko se enemmän mukavuudenhaluinen opportunisti, joka kokeilee että mikä on se vähiten vaivannäköä vaativa hyväksytty suoritustaso.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   8.12.25 09:46:23

Aikonaan ratsastuskoulussa leirillä valitsin hoitohevoseksi ison ruunan. Helposti sain pysymään paikallaan ja lähes nukkui paikallaan kun harjasin. Yllätys oli suuri kun syksyllä näin saman hevosen hoitajan kans. Seiso kyllä suht paikallaan mutta kiukkusena korvat luimussa heilutti päätä ylös alas, huiski hännällä ja tais potkasta takajalalla seinääkin. Mulla oli hoitohevosena ori ja harrastusta takana 7 vuotta. Hevoset reagoi näköjään siihen kuka niitä käsittelee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.12.25 10:59:26

"Lähettäjäsnoop

Päivämäärä8.12.25 02:55:19

Kuulostaa siltä että aloittajalla saattaa olla se ongelma, että jotkut yksilöt on hevoseksi poikkeuksellisen taitavia ketjuttamaan asioita. Eli hevonen ei ajattelekaan simppelisti että "palkka tulee, kun seison paikallaan" vaan se ketjuttaa mukaan myös aiemman käytöksen "palkka tulee, kun ensin kaivan ja sitten hetkeksi lopetan". Ja kun sinne aivoihin on tämä toimintamalli jo iskostunut, niin mikä tahansa palkitseminen helposti vahvistaa sitä ei-toivottua härväämistä.

Koirillahan tämä on tosi yleistä, jos ei ole ihan umpityhmä eläin kyseessä. Suurin osa hevosista on niitä umpityhmiä XD Mutta välillä osuu sit niitä nokkelampia yksilöitä mukaan myös."

Tämä! Oma koira keksinyt tämän.

Esimerkki: koira pysähtyy lenkillä koska haluaisi mennä eri suuntaan risteyksestä. Olen väsynyt enkä jaksa "vääntää" asiasta. En myöskään revi hihnasta koska ei kuulu tapoihin ja pieni painekin usein vain juurruttaa koiran tiukemmin. Käytän luoksetulopyyntöä ja koira tulee, antaa namin. Tätä kautta on oppinut, että kun jää nököttämään, tulee luoksepyyntö ja siitä saa namin.

Eli periaatteessa namituksessa pitää oikeasti ottaa paljon laajempi skaala huomioon. Ei eläimet niin yksinkertaisia ole.

Ja ennen kuin joku urputtaa niin kyllä koira tottelee myös ilman nameja, mutta se on eläin joka oma oman tahdon eikä ole "täydellinen" kuten en minäkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.12.25 11:02:17

^ja se miten tuota lähtee korjaamaan on, että aina kun koira kulkee vierellä/edellä tulee sitä luoksepyyntöä. Ja sitten yksikertaisesti sen kaiken sammuttaminen. Muuttaa vaan toimintatapaa. Eli vaikka ne namit sitten pois ainakin siinä tilanteessa. Tekisin niin tässäkin tapauksessa tuon hevosen kanssa. Saa namit sitten kun on oppinut että ne tulee kun on rauhassa seisty ja ka tehty toimenpiteet, sitten kun on valmista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.12.25 11:06:49

Joillakin namit vaan sekoittaa... Tietyissä asioissa. Jos tehtävä on eläimelle helppo mutta ei muuten vain tykkää/lempparijuttu, niin nameilla luo vaan enemmän sekaannusta. Joskus ainoa tie on kärsivällisyys, rauhallisuus ja johdonmukaisuus. Jokainen eläin on yksilö, niin täytyisi ymmärtää mikä taustalla vaikuttaa, jotta voi kouluttaa oikein.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.12.25 11:10:04

Ite ehkä kokeilisin sitä että vie vaan talliin ja harjaa ja varustaa, tarvittaessa kiinni ja itselle kypärä päähän. Tekee hommat rauhallisesti ja toistaa sitä että mitään erityistä ei tapahdu vaikka kuinka hääräät. Sit kun on homma hoidettu sanoo valmis ja pääsee pois. En tiedä. Jos se ei auta niin voi lähteä kokeilemaan jotain monimutkaisempaa... Pääasia että itsellä on voimia tehdä sitä mitä lähtee tekemään. Jos ei jaksa on parempi tehdä minimalistisesti ja yksinkertaisesti.

Lähettäjä: Vesi 
Päivämäärä:   8.12.25 11:22:30

Kipua/ihmisen pomo pomottaa ja saa palkan siitä;)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.12.25 11:38:04

Näin netin välityksellähän on vaikea arvioida johtuuko hyöriminen siitä, että odottaa nameja, kaipailee kavereiden perään vai jostain muusta. Hevosen ja sen kehonkielen näkeminen helpottaa diagnosointia huomattavasti. Mutta aloittaja taisi mainita, että hyöritty on jo ennen hänelle tuloa, joten sen perusteella arvelisin ettei namit ole nyt se ongelma tässä. Ihan totta, että osaamattomalla kouluttajalla positiivisella vahvisteella saattaa tulla yllättäviä "ongelmia" vastaan, kuten täällä useampikin omia kokemuksiaan on kertonut, ja osa positiivista vahvistetta onkin myös palkan häivyttäminen ja oppimisketjun muokkaaminen/vaikeustason nostaminen, mikäli tehtäviä opetellaan osissa. Näin niitä "vääriä" vastauksia pyyntöihin saadaan hillittyä sitä mukaan kun koulutus etenee.

Mutta kuten sanottu, palkkaaminen ei tunnu tässä tilanteessa toimivan. Joko käytetty palkka ei ole hevoselle riittävän motivoiva tai se on liian kierroksilla palkkautuakseen. Aloita harjoittelut ulkona. Sanoisin myös, että opeta siirtämään takapäätä ja etupäätä erikseen pyynnöstä ja kun ne osaa, niiden avulla korjaat pyörimistä.

Lähettäjä: heh 
Päivämäärä:   8.12.25 11:55:39

Mä opetin oman tamman tulemaan aina mun luokse kun se on vapaana yhtään missään. Sen emä juoksi aina ihmistä pakoon koska oli luultavasti vain kohdeltu niin ja sen luontainen reaktio oli paeta ihmistä. Juoksi myös mua pakoon tarhassa aluksi. Oman tamman opetin varsasta lähtien tulemaan luokse tai ettei juokse mua karkuun, mutta juoksi kuitenkin esim. kasvattajaansa karkuun luontaisesti. Pääasia että isossa kuvassa ihminen toimii aina perusasioissa samalla tavalla, se hevonen oppii kyllä vähitellen (luottamaan).

Jos sun tamma otetaan käytävälle hoidettavaksi aina vain ennen ratsastusta ja tammaan tekee kipeää esim. selkään se ratsastus, niin saattaa yhdistää hoitotilanteen aina tulevaan epämukavaan asiaan ja hermoilee sitä.

Tuo ketjutushomma hevosen mielessä on varmaankin siis totta mutta myös se on totta, että välitön palkinto tai rangaistus on se juttu. Se sama nopea reaktio pitää tulla kaikissa tilanteissa, joissa se joku positiivinen tai negatiivinen asia tapahtuu, josta se ihmisen reaktio (palkinto tai rangaistus) tulee. Silloin heppa oppii keskittämään palautteen siihen sen toistuvaan käytökseen erilaisissa tilanteissa. Ainakin omalla hevosella on toiminut näin.

Käytän esim. tiettyä äänenpainoa tai volyymia tietyllä tavalla. Kiitän usein herkuilla ja minulla on toimiva hevonen, en vahvista väärää käytöstä. Mikään toimenpide ei ole estynyt sen kanssa tai siksi, että olisin hepan kanssa yksin, koska käytännössä olen sen kanssa aina yksin jos ei kengitystä huomioida.

Toki sitten myös tietyt asiat tehdään aina samalla rutiinilla, niin hevonen oppii siitäkin että nyt voi rauhoittua, tai nyt pitäisi aktivoitua, tai nyt pitää olla tässä ja sitten tehdään noin. Kaikki hepat ei tosin näihin niin keskity mutta omalla tammalla on esim. tietyt asiat aina aika tarkkaan samanlaisia, jotta se pystyy ennakoimaan eikä stressaa. Päällepäin se ei reagoi juuri mihinkään mutta kun sen tuntee niin huomaa, miten pienestä se jännittyy ja jää ihmettelemään, onko kaikki hyvin vai ei.

Hätkyilevät tammat yleensä vaatii paljon aikaa ja paljon toistoja, käsitys yhden kaverin tammasta on, että sillä esim. kestää tottua uuteen paikkaan vuodenkin verran ja siihen asti voi käyttäytyä aika erikoisesti. Sillä on isän suvun puolesta vähän sellainen persoona. Muut saman isän tammat on olleet oman kokemukseni mukaan samanlaisia. Eivät rauhotu "koskaan" varsinkin jos eivät viihdy paikassa.

Terveisin Kukkahattutäti ja sen tamma (kukkahattutäti on huomannut, että aika moni tamma toimii lopulta suhteellisen samalla tavalla, ainakin meidän tallissa)

Sori sekavasta tekstistä

Lähettäjä: Kutikuti 
Päivämäärä:   8.12.25 12:19:21

Mulla nuoren ruunan käytävälläseisominen (ja muukin käytös) parani heti kun se siirrettiin ruunalaumaan tarhailemaan. Oli tätä ennen muutaman tamman kanssa ja kun tammat ei jaksaneet tämän kanssa painia ja keppostella se paini ja kepposteli sitten ihmisen kanssa. Muutoin kiltti hevonen, mutta energiaa niin paljon, että sen purkamiseen tarvitaan ruunapoeukkaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.12.25 16:17:15

Olisko maha kipeä..

Lähettäjä: Hjnmoot 
Päivämäärä:   8.12.25 17:29:19

Oot namittanut sen tuollaiseksi.

Lähettäjä: harmittaa 
Päivämäärä:   8.12.25 18:11:40

Moni ei tuntunut lukeneen tekstiä tai sen jälkeisiä vastauksia ollenkaan, joten tarkennettakoon siis vielä muutama asia.

1. Hevonen oli tällainen jo ennen minua, joten "namittamisella" ei siitä tällaista ole tullut.

2. Hevonen on samanlainen, oli se sitten liikutuksesta väsynyt tai suoraan tarhasta haettu.

3. Maha on tutkittu. Suolistoa ei. Kakkaa, liikkuu, syö ja juo normaalisti, karva kiiltää ja lihasta kehittyy hyvään tahtiin.

4. Hevosen käytökseen ei vaikuta se, että onko kaveri sen kanssa sisällä tai ei.

5. Hevonen on aivan todella hyvä ratsastaa, siinä ei ole _mitään_ ongelmaa. Ei ole härvääjä ratsain, vaan todella nöyrä ja kiltti tyyppi.

Kiitos kaikille muille kommenteista, paljon hyviä pohdintoja ja vinkkejä jotka varmasti lähtee testiin ja mietintään! :)

Tässä on kyseessä erittäin fiksu tamma joka varmastikin oppinut tuon ketjuttamisen.. Seuraava askel on sitten miettiä että miten sen väärän ketjutuksen saa tästä sitten purettua ja miten tekisi näistä hoitotoimenpiteistä sille kivaa ja rentoa..

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.12.25 19:44:50

Namit ihan ensin pois, johdonmukaista ja selkeää toimintaa. Ihan noin ensitöiksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.12.25 20:42:36

Namit pois, hoidat käytävällä riimunnaru kädessä rauhallisesti. Kun ei seistä paikallaan, peruutetaan. Eli joko neljä jalkaa on maassa tai ne liikkuu taaksepäin, ei muuta vaihtoehtoa.