Lähettäjä: Uupunut 
Päivämäärä:   6.12.25 07:57:57

Minulla ei ole omaa hevosta, joten mikään pakko käydä tallilla ei ole. Kävin tallilla aktiivisesti vielä alkusyksystä 2-3x viikossa. Nyt talven tullen motivaatio lähteä on ihan nollassa. Talvi muutenkin näin omakotitalon omistajana kuormittaa eri tavalla.

Kuitenkin tiedän, että saan hevostelusta niin paljon hyvää omalle mielenterveydelle, että pitäisikö vaan pakottaa itsensä tallille? Miten te saatte motivaatiota näin pimeänä ja kylmänä vuodenaikana hevosteluun?

Lähettäjä: Melli 
Päivämäärä:   6.12.25 08:43:56

Oma hevonen <3 Vaikka miten tympeätä tuntuisi lähteä tallille, tai miten ahdistunut ja stressaantunut olisin työasioista, sotkuista kotona, äidin heikkenevästä kunnosta tai mistä vaan, kun lasken käden hevoseni kaulalle, se kaikki kaikkoaa. Ihan oikeasti. En olisi ikinä voinut uskoa että hevonen vaikuttaa elämääni näin, vaikka hevosen omistaminen on niin kallista, ja äärimmäisen stressaavaa.

Lähettäjä: Uupunut 
Päivämäärä:   6.12.25 08:51:55

Melli, minulla ei ole ikinä ollut omaa hevosta. Toisaalta olisi kiva kokeilla, mutta siitä saa kuunnella sellaisia kauhutarinoita, että en ole uskaltautunut :D Onneksi minulla on ihania hevosia, joita voi hoitaa ja liikuttaa ilman omistamisen vastuuta. Uskon kyllä, että omistamisessa on sitä jotain mitä muiden hevosten parissa toimiminen ei anna. Mukava kuulla myös niitä omistamisen hyviä puolia.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   6.12.25 09:04:41

No se on juuri se pakko, eli oman hevosen takia :D
Mutta kyllä silloinkin kun on vielä vuokrannut/hoitanut/liikuttanut niin olen kokenut sen "pakon" kun on sovittu esim. 2 kertaa viikkoon. En halunnut, että kukaan pääsee sanomaan sen "kyllä kesällä vaan kelpaa ratsastella"
Lähteminen on vaikeinta, 90% ajasta on hyvä mieli kotiin ajaessa, jos vaan osaa pukeutua kunnolla.

Lähettäjä: Toinen täti 
Päivämäärä:   6.12.25 09:16:06

Pitää vain ottaa ja lähteä. Tiedät, että tallilla käynti on hyväksi sekä sielulle että ruumiille. Parempi olo on hevostelun jälkeen kuin jos jää kotiin tamppaamaan. Eikö se riitä motivoimaan?

Lähettäjä: Lulu 
Päivämäärä:   6.12.25 10:54:38

Haastan vähän tuota ajatusta, että pitää vain pakottaa itsensä tallille. On ihan OK olla menemättäkin. Ei asiat ole ikuisia. Se, mikä on aiemmin tuonut hyviä elämyksiä, ei välttämättä tee sitä enää, eikä väkisin tarvitse yrittää.

Itse olen ihan vain tuntiratsastaja, mutta tajusin jokin aika sitten, ettei harrastus tuota samanlaista iloa kuin aiemmin. Ennen odotin tunteja ja suorastaan laskin päiviä seuraavaan. Nykyään tunti saattaa melkein unohtua tai huomaan ajattelevani, että vttu kun pitää taas tänään mennä - ei millään viitsisi ja olisi parempaakin tekemistä. Olen suorastaan iloinen, kun tulee joku pakollinen meno, jonka vuoksi voin hyvällä omallatunnolla perua tunnin. Tavallaan ei haluaisi luopua pitkäaikaisesta rakkaasta harrastuksesta, mutta samalla mietin, onko mitään järkeä jatkaa tavallaan jonkinlaisesta kieroutuneesta velvollisuudentunteesta. Olo on niin kevyt ja melkeinpä helpottunut, kun ei tarvitsekaan lähteä.

Hevosista tykkään edelleen, mutta se suorittaminen ahdistaa ja olen ymmärtänyt. että kaltaisiani fiilistelijöitä ei talleilla kaivata.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   6.12.25 11:03:04

Seura!!! Jos menet esim hevoskusoihin, sanotaan vaikka hihs tai tai falsterbo, vietät aikaa tavoitteellisten motivoituneiden alan ihmisten kanssa ja sijoitat itsekin vähän enemmän kuin ruutuaikaa lajiin niin se motivoi. Se on valinta. Ja mitään isompaa harvoin tässä laissa saavuttaa missään 10 vuodessa että näin..

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   6.12.25 11:43:41

On niitä päiviä kun pakon sanelemana raahautuu tallille ja tavoitteet on minimiä alempana, mutta puoli tuntia köpöttelyä kentällä ja "taivas aukeaa" - ei kirjaimellisesti - ja hymyssä suin kiittelen hevosta, kun ollut niin mukavaa yhdessä. Samoin joskus kun jäätikkökelin takia liikuttaminen oli kutakuinkin edestakaisin käyntipätkää, mutta siihenkin sai sisällytettyä pientä mielenkiintoista harjoiteltavaa. Eikä aina tarvitse edes selkään nousta. Se on se YHDESSÄ oleminen juuri sen tyypin kanssa. Usein "pakko" on ihan hyvä asia.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   6.12.25 12:00:36

Pidät vähän aikaa taukoa, menet sitten jos ja kun tulee taas ikävä päästä tallille 😊

Lähettäjä: mie 
Päivämäärä:   6.12.25 12:07:04

Mulla on ollut hevosia jo 20 vuotta. Monenlaista on nähty vaikka hevoset pääsääntöisesti on olleet terveitä. Koska se on kaiken ydin. Kun katson tallikavereita jotka kuntouttaa hevosta yksi, kaksi, kolme vuotta...
Eilen esimerkiksi väsytti, pitkä kiireinen päivä, pääsin ridaamaan vasta kasilta illalla. Lähtiessä ajattelin että en jaksais. Kuitenkin hevosta laittaessa verenpaine varmaan laski, ja ratsastaessa onnistui yks juttu joka oli meille ollut vaikea. Ihan voittajafiilis! Rauhassa laittelin hevosen pois ja hymyillen ajoin kotiin kymmenen maissa.

Sanoisin että missään muussa lajissa ei saa sellaisia onnistumisen fiiliksiä kuin ratsastuksessa. Kun joku vaikea asia onnistuu...se on parasta!
"90% of riding is hell. But the 10% makes up for it and makes it all worthwile!"

Lähettäjä: 37 
Päivämäärä:   6.12.25 12:19:21

Mulla on ollut hevosia 37 vuotta, valtaosa tästä omassa hoidossa kotona. On se ihme juttu miten joku täysin mitätön onnistuminen hevosten kanssa kantaa taas kauan. Että kyllä se sittenkin antaa enemmän kuin ottaa. Joskus tosiaankin tuntuu, ettei millään viitsisi tai jakaisi, mutta kun sitten viitsii ja jaksaa niin tulee flow-feelis ja voimat ja hymy palautuu.

Lähettäjä: Höhö 
Päivämäärä:   6.12.25 12:24:38

Tää on niin ihmiskohtaista. Mulla oli hevoset kotona lähemmäs 30 vuotta, sitten tuli sairastelukierre ja kaksi meni monttuu sairastelu takia muutaman vuoden välein ja yksi vanhuuden. Motivaatio meni eikä ole ainakaan näin kahden vuoden päästä palautunut. Olen onnellinen että talli on tyhjä.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   6.12.25 13:12:45

Lulu kiinnostaa, että mikä on sitä parempaa tekemistä. Jaathan?

Lähettäjä: ergert 
Päivämäärä:   6.12.25 13:16:43

En ikinä jaksaisi hevosia kotona. Liian rankaa ja sitovaa, ja mulle tosi kiva talliyhteisö on tärkeä, en halua harrastaa yksin.
Mulla on hevonen loistavalla täysihoitotallilla, ratsastan 3-4 kertaa vkossa ja mulla on superhyvä vuokraaja joka ridaa 2x vkossa. Ihan paras systeemi!
Saa suuren ilon hevosesta ja ratsastuksesta, mutta aikaa riittää moneen muuhunkin kivaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.12.25 13:31:27

Ryhdy tallityöntekijäksi, niin talliin on pakko mennä joka aamu ja ilta koko vuoden ajan vaikka ei huvittaisikaan :DD

Lähettäjä: ll,ll 
Päivämäärä:   6.12.25 17:50:17

Jos ei ole omaan hevosta joka on pakko hoitaa ja ei huvita enää ridata, niin sitten vaan lopettaa. On teillä ongelmat!

Lähettäjä: mii 
Päivämäärä:   6.12.25 21:07:57

Lulu: luulin jo itse kirjoittaneeni tekstisi! Minulle on käynyt nimittäin aivan samoin, paitsi että lopetin jo ratsastamisen. Oli aika, kun viikoittaiseen tuntiin todella laski päiviä ja sitten se oli taas liian pian ohi. Pikkuhiljaa tunnille lähteminen alkoi kehtuuttaa yhä useammin. Kadutti, ettei ollut perunut ajoissa ja olisi vaan tehnyt mieli jäädä sänkyyn koiran kanssa makoilemaan. Tympäisi pukeutua. Tympäisi tehdä alkuvenyttelyä. Tympäisi lähteä ajamaan kohti tallia. Pois tullessa oli kuitenkin vielä usein kiva olo. Kunnes ei enää ollut. Tuli olo, etten enää kehity. Olin jo ennen tunnin alkua hevosta varustaessani väsähtänyt. Tunnin puoli välissä toivoin, että loppuisipa tämä jo, en jaksa. Kotiin ajaessani olin huonolla mielellä ja aivan poikki. Sitten aloin jännittää ja lopulta pelätä, mikä heijastui hevoseen ja sen käyttäytymiseen. Lisäksi minulla alkoivat vaihdevuodet oireilla yhä enemmän ja enemmän ja kuntoni -sekä fyysinen että psyykkinen- alkoivat reistailla. Lopulta ilmoitin tallille, että lopetan. Vielä kerran kävin koettamassa paluuta sen jälkeen, mutta tiesin jo sen tunnin aikana, etten enää palaa. Enkä ole palannut. Viimein irtisanoin myös ratsastusseuran jäsenyyden. Olo oli enemmän helpottunut kuin haikea. Tämän jälkeen olen löytänyt muita tapoja harrastaa hevosia, sellaisiakin, jotka eivät edellytä kotoa lähtemistä. Ratsastuksen lopettaminen oli minulle oikea päätös. En olisi enää jaksanut työelämän, terveysmurheiden ja karttuvan iän päälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.12.25 08:19:32

Tää pimeä ja sateinen aika on tosi raskasta. Jaksan kyllä hoitaa tallin ja jos on erityisen raskas päivä niin teen vaan pakolliset, en haravoi, siivoa tarhaa tms. Suuri ongelma on vaihdevuodet ja kertynyt paino, asiaa satulaan ei ole ja taistelu on raskas. Siksi olen lähellä lopettaa. Haluaisin siis harrastaa omien kanssa, en mitä tahansa minkä tahansa hevosen kanssa. Täällä ei esim voi turvallisesti ajaa. Ihan kamalaa joutua myymään omat rakkaat hevoset lihavuuden takia.