Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   3.12.25 14:39:13

Selkeät tapaukset on selkeitä (onnettomuus, tilan romahtaminen), mutta mitä jos ei olekaan selkeää. ELL löytää kuntoutettavaa ja hoidettavaa eikä selkeää tuomiota ole tullut. Hyviä kausia saatu kuntouttamalla mutta sekaan mahtuu myös haastavia päiviä oireiden kanssa, onneksi toistaiseksi vähän.

Mikä oli teille se hetki kun päätitte että nyt on aika lopetukselle? Olitteko mielessänne laittaneet rajan kuntoutuksen/oireiden pahenemisen kanssa? Onko aina jälkikäteen kaduttanut että olisi pitänyt lopettaa aikaisemmin?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   3.12.25 15:10:45

Jos joudut miettimään, on aika.

Lähettäjä: Jappe 
Päivämäärä:   3.12.25 15:27:53

Komppaan edellistä, jos ajatus alkaa käymään mielessä niin on aika. Yhdelle olen varannut lopetuksen, ja en mielestäni liian aikaisin enkä liian myöhään. Päätös ei ollut helppo mutta hevosen elämänlaatua kun punnitsee niin tietää kyllä mitä pitää tehdä.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   3.12.25 16:08:31

Hevosella oli niin monta toinen toistaan pahentavaa ja toisiinsa vaikuttavaa vaivaa, että kokonaistilanteen kannalta oli armollisempi lopettaa. Kuntoutuminen alkuperäisestä vaivasta oli käytännössä nolla todennäköisyydellä ja se vaivasi hevosta, ei ollut kivuton.

Toisen hevosen kohdalla hevosen sairaus oli siinä pisteessä, että käytös oli muuttunut ja selkeästi ei ollut enää hyvä olla. Sairaus oli parantumaton ja etenevä, joten ei lopulta ollut enää järkeä pitkittää.

Kolmas hevonen osoittautui niin rikkinäiseksi eikä vastannut hoitoon kuin hetkeksi, joten lopetutin hyvin nopeasti. Nuori hevonen eikä vaivat olleet parannettavissa ja oireilu selkeää, joten armollisinta oli lopettaa.

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   3.12.25 18:22:52

Itsellä eläinlääkäri onneksi sanoi suoraan kuntoutusyrityksen jälkeen, ettei siitä enää ratsua tule, eikä suosittellut sillä luonteella seurahevoseksikaan.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   3.12.25 18:35:57

Kun ei voinut enää kisata.

Lähettäjä: Vanha 
Päivämäärä:   3.12.25 19:11:42

Kun eläinlääkäri sanoi vanhasta hevosista (26v.), että nyt alkaa hampaat olevan siinä kunnossa, että jos aiotte sen pitää niin menee velliruokinnaksi. Tähän asti hevonen pystyi elämään hyvää normaalia elämää, syömään normaalia heinää, jaksoi liikkua pirteästi ja näytti ulkoisesti hyvältä.

Halusin, että se voi lähteä "kunniallisesti" eikä hampaattomana, laihtuneena, elämänilonsa hukanneena luukasana.

Lähettäjä: &€#? 
Päivämäärä:   3.12.25 19:26:21

Kun hevosen loukkaantuminen olisi vaatinut kuukausien koppihoitoa. Näistä on kokemusta ja joka kerta tuonut mukanaan muita ongelmia jotka senkun kumuloituu mitä enemmän lepoa vaatii.
Vanhuus tuo yksin jo eli toimintoihin rapautumista. Kun normaalisti ikänsä terve hevonen rupeaa toistuvasti ähkyilemään kertoo se sisuskalujen heikkenemisestä. Olen tehnyt sen virheen että lähdin hoitamaan vaivaantuvaa hevosta ja ehdottomasti olisi pitänyt lopettaa leikki vuotta aiemmin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.12.25 20:55:19

Silloin kun todettiin ettei vuoden levossaolon jälkeen edelleenkään liikkunut ravissa puhtaasti. Vuokrapaikoilla ei seurahevosia pidellä... Tosin jos ei ravaa puhtaasti niin kipuahan siinä on ja silloin ei ole ok pitää seurahevosenakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.12.25 20:57:48

Silloin kun se vaihtoehto alkoi käymään mielessä.

Lähettäjä: TP 
Päivämäärä:   3.12.25 21:49:24

Silloin kun ajatus käy mielessä, on yleensä oikea aika.

Oman nuoren laitoin pois, kun ihottuma meni vaan pahemmaksi eikä ollut ihan terve muutenkaan. Siitä ei olisi käyttöhevosta tullut ikinä ja ihottuma on niin viheliäinen sairaus että hevonen vaan kärsi puolet vuodesta. Säälihän se oli, mutta ratkaisu ei ole kaduttanut päivääkään.

Vanhalla hevosella uusi jännevamma, joten koin oikeaksi päästää pois. Ehkä se olisi siitä vielä toennut jonkinlaiseen kuntoon, mutta ei ole kaduttanut tämäkään ratkaisu koskaan.

Yhden oman kanssa olen ollut päätöksen edessä monesti, kerran oli Viikissä viikon ja tein jo päätöksen että jos ei seuraavana päivänä ole parempi niin laitetaan pois. Niin vaan lähti kuitenkin paranemaan ja selvisi, vaikka Viikissäkin olivat jo vähän kyselleet että kuinka pitkään hoidetaan. Tälle on sattunut yhtä sun toista yhteisten vuosien aikana mutta niin vaan aina kapuaa sieltä elävien kirjoihin. Jos ei olisi niin kiva hevonen niin varmasti olisin heittänyt hanskat tiskiin.

Kaveri oli päättänyt että jos kaviokuume uusii, niin ei enää lähdetä hoitamaan. Oli muutakin sanomista, joten kun kaviokuume sitten uusi kaikesta yrittämisestä huolimatta niin siihen se sitten lopetettiin. Olisi ehkä ollut elvytettävissä, mutta kivulias sairaushan se on ja paraneminen epävarmaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.12.25 22:43:54

En ole hevosta joutunut mutta muita eläimiä. Kun ajatus alkaa olla mielessä sellaisena ilkeänä tunteena - ja vielä hetken odottaa - niin katuu, että miksi antoi mennä niin pitkälle. Näin mulle aina kåynyt.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.12.25 23:31:52

Kun hevonen ei lähde enää iloisesti tallista

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.12.25 08:05:27

Ponille tuli kaviokuume ja kavioluut kääntyi eikä ponia pystynyt enää liikuttamaan kunnolla.

Lähettäjä: Jonna 
Päivämäärä:   4.12.25 08:14:15

Oma vanha 30v poni alkoi liikkua haparoiden joten lopetettiin. Oli jo jatkoajalla hampaiden takia muutenkin. Kyllä sen näkee omasta/tutusta hevosesta että koska on aika lähteä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.12.25 08:57:45

Omalla nivelrikko eteni takajaloissa niin, ettei enää vastannut hoitoihin, vaikka kaikki laitettiin peliin. 6kk alkoi olla todella hyvä, sitten yhtäkkiä meni taas huonommaksi jolloin käytiin läpi jäljellä olevat vaihtoehdot ja konsultoitiin kaikkia hoitaneita ell. Ainoa jäljellä ollut hoitokeino olisi ollut vähän turhaa rahan käyttöä, sillä näillä oireilla vaste siihenkin olisi ollut hyvin pieni ja lyhytaikainen.
Eleli viimeiset 2 viikkoa elämästään kipulääkkeillä pumpattuna, oli todella surkeaa katsella sen masentuvan kun ei pystynyt enää lähteä hommiin, tämä rakasti tehdä töitä, harvemmin hevonen hörisee kun tuot suitset sen luo :D. Tuo viimeinen pätkä sitten kulutettiin aikaa yhdessä rauhallisilla kävelyillä, hevosen tahtiin ja hengailtiin vain. Viimeisenä päivänä ennen lopetuspäivää pyrähti pukkilaukkaan mäessä, vaikka piti kävellä.

Toinen elää jatkoajalla, on kertaalleen kuntoutettu kaviokuumeesta ja toista kertaa ei tule, saa lähteä samantien porkkanaa syöden jos oireet palaa.

Sen huomaa kyllä kun aika on ja kun se mielessä alkaa pyöriä, se aika todennäköisesti on hyvin lähellä. Raskas päätös, mutta aina se oikea näissä tapauksissa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.12.25 10:02:44

Lähettäjä: Tiina
Päivämäärä: 3.12.25 18:35:57

Kun ei voinut enää kisata.

MItä mä just luin ??????

Lähettäjä: (tyhjä) 
Päivämäärä:   4.12.25 10:02:55

Yhden nivelrikkohevosen olen laittanut pois. Eläinlääkärin mukaan rtg-kuvat eivät näyttäneet mitenkään pahoilta, mutta kun hevonen ei lopulta enää piikityksenkään jälkeen tuntunut kovin hyvältä, ja viimeisimmällä klinikkakäynnillä löytyi nivelrikkoa jo uusistakin paikoista, niin en viitsinyt enää päätöstä pitkittää.

"Silloin kun ajatus käy mielessä, on yleensä oikea aika."

Ei tämäkään aina päde. Nykyisellä hevosellani oli pari vuotta sitten pitkään on/off-ontumaa, jolle ei oikein löytynyt mitään järkevää syytä (hevosta oli tutkinut kolme eri eläinlääkäriä). Olin jo tehnyt lopetuspäätöksen, mutta tallikaveri oli lähdössä vähän kauemmas eri klinikalle ja suostutteli minut mukaan. Ei varsinaisesti sielläkään mitään 100 % varmaa diagnoosia löytynyt, mutta hevosta hoidettiin vähän eri paikasta ja eri lääkkeellä kuin aiemmin, ja sen jälkeen hevonen on taas palannut normaaliin harrastekäyttöön.

Lähettäjä: pilkunviilaaja 
Päivämäärä:   4.12.25 10:12:45

Tiesin että on aika, kun hevoselleni oli kokeiltu kaikki kuntoutuskeinot joista voi odottaa olevan apua.
Äänimaljahoitoihin en lähtenyt, vaan hevonen siirtyi sateenkaarelle kun ei ollut taluttelu/seurahevosena kivuton.

Näkyvistä oireista lopetukseen kului 3kk, mikä on mielestäni vähän pitkä aika. Toisaalta, tänä aikana kokeiltiin monia hoitoja, joten aikaa kului niihin. Viimeiset kuvaukset olisi voinut ottaa ehkä paria viikkoa aiemmin, ja silloin hevosen kärsimyskin olisi kestänyt sen verran vähemmän.

Toinen hevonen sairasteli yhdessä vaiheessa vuoden ajan erilaisia juttuja. Olin päättänyt että seuraavan kerran kun ontuu niin kutsun metsästäjän, koska en jaksanut jatkuvaa sairastamista, ja pelkäsin että taustalla on joku yhdistävä tekijä/rakenteellinen heikkous mikä ei vaan ole selvinnyt. Sairastelu kuitenkin loppui siihen. Jälkikäteen olen ollut tyytyväinen että maltoin mieleni pitkään. Hevosesta on vielä ollut paljon iloa nyt kun se palasi käyttöön.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.12.25 11:17:08

"Silloin kun ajatus käy mielessä, on yleensä oikea aika."

Tässä pitää hevosten kanssa ainakin muistaa tilanteen monitahoisuus. Moni saattaa miettiä lopetusta senkin takia, että vanhemman hevosen hoitoon ei ole käyttää montaa tuhatta euroa. Se ei silti tarkoita, etteikö hoidettuna hevonen voisi vallan mainiosti elää onnellisena. Ts. Lopetuksen miettiminen ei aina suoraan kerro hevosen tilasta vaan taustalla voi olla monia muitakin asioita, jolloin se lopetuksen miettiminen ei suoraan korreloi hevosen odotettavan elämänlaadun kanssa.

Lähettäjä: TP 
Päivämäärä:   4.12.25 12:32:18

Juurikin näin kuten piste yllä summaa.

Asiaa pohtii monelta kantilta.
Ensinnäkin tietenkin eläimen elämänlaatu: onko yleensä kuntoutettavissa/ hoidettavissa.

Sitten ne omat resurssit: riittääkö rahat/ aika prosessiin, onko eläimelle löydettävissä vaivan paranemisen edellyttämät olosuhteet (esim. kaviokuume/impaktio/kesäihottuma) omasta takaa, onko eläimelle mahdollista löytää uusi koti (esim. kestääkö siitoskäyttöä/ onko siitä seurahevoseksi tms).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.12.25 15:14:10

Ensimmäisellä nivelrikko oireet alkoivat palata jo 4kk edellisestä hoidosta. Viimeisessä kontrollissa kuvat oli jo sen verran karut, että lähti laidunkauden jälkeen kun oli siellä kivuton.
Toinen lähti kun vanhuuden tuomat sairaudet alkoivat kertyä enkä halunnut enää 26 vuotiaalle raskaita hoitoja. Alkoi näyttää "vanhalta" ja meni vähän poissaolevaksi, joten pääsi pois.

Jos olisin vuokrapaikalla ja tavoitteena olisi esimerkiksi kilpailla, olisi nykyinen hevoskanta vihreämmillä. Kotona enemmän resursseja pitää seura- ja sunnuntaihevosia, joten elämä jatkuu niin pitkään kuin pysyvät oireettomina tai oireet ovat kohtuudella hoidettavia.

Lähettäjä: Pelletti 
Päivämäärä:   4.12.25 16:38:48

Lopetin hevosen kesken kuntoutuksen, vaikka oireilu olisi saattanut tulevaisuudessa helpottaa. En ollut varma, ei ollut eläinlääkärikään. Kuntoutusjaksolla huomasin kuitenkin että kipujen kanssa kärsiminen ei ollut mahdollisen parantumisen väärti. Hevonen oli tähän mennessä ollut täysin pelkässä kävelytyksessä n 5kk.

Lähettäjä: Karo 
Päivämäärä:   4.12.25 20:28:47

Kun seurallinen ja kiltti hevonen alkoi kääntää karsinassa itseään ihmisestä poispäin.
Paha nivelrikko.

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   4.12.25 20:33:31

Siiinä vaiheessa kun ajatus tulee mieleen ja asiaa alkaa pohtimaan.