|
Lähettäjä: Aapuuva
Päivämäärä: 28.11.25 12:33:02
Ostin hepan keväällä, tämä on nyt ensimmäinen yhteinen syksy. 6-vuotias pv, tamma, Suomessa syntynyt.
Se nuolee maata tarhassa. Kaivaa kaviolla pienen kuopan ja alkaa nuolla siitä kohtaa maata. Voi nuolla kymmenenkin minuuttia kerralla. Tekee sitä varsinkin silloin kun maa on märkä. Ei tehnyt tämä kesällä kun oli laitumella (en ainakaan nähnyt).
Sillä on hevosseuraa tarhassa, tulee hyvin juttuun muiden kanssa. Tarhassa tilaa ja vaihtelevaa maastoa, pari puuta, pari isoa kiveä, salaojitettu sorapohja. Olen vienyt sinne havuja, lehtipuiden oksia, haavan runkoa, leluja. Ruokitaan ulos kolmen tunnin välein, saa reilusti heinää, saa syödä rauhassa. Lähtee välillä heiniltään nuolemaan maata ja palaa sitten taas heinille. On kovin puuhakas eikä juurikaan seisoskele tarhassa vaan puuhailee koko ajan jotain.
Liikutan lähes joka päivä ratsastaen tai kävelyttäen, maastossa ja kentällä. Nyt lisännyt lenkkien kestoa, ettei olisi niin paljon joutoaikaa tarhassa nuoleskeluun. Menee hyvin ja lähtee aina mielellään lenkille.
Saa reilusti hyvää heinää ja muut rehut, kivennäiset ja vitamiinit laskettu optimaaliseksi. Sen pitäisi nyt saada kaikki ravinteet mitä tarvii. Vettä ja suolaa aina tarjolla.
Tutkittu klinikalla, sanovat että on terve kuin pukki, paitsi tietenkin sitä hiekkaa näkynyt mahassa röntgenissä, mutta vähäisiä määriä. Eläinlääkärien mielestä maan nuolemiselle ei löydy fyysistä selitystä, pikemminkin ongelma on henkinen; varsana opittu tapa.
Miten tästä eteenpäin? Mitä muuta voisin vielä kokeilla ettei nuolisi niin paljon sitä maata? Hiekka ei kuitenkaan kuulu hevosen elimistöön. Vai annanko vaan asian olla ja hevosen nuolla sitä maata? Kerro, jos sinulla on tämmöisestä kokemusta.
|