|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 22.11.25 20:30:11
Biohansan uusimmasta kirjoituksesta kopioitu:
Hokit ja kuitupohja = ei hyvä
Pakkasilla ratsuhevosten harjoittelu siirtyy mahdollisuuksien mukaan maneesiin. Laadukas kuitupohja tarjoaa jo itsessään erinomaisen pidon, mutta kun siihen lisätään hokit, kasvaa pito liialliseksi. Kun hokit pureutuvat kuituun eri syvyyksissä, voi pito vaihdella askeleesta toiseen, mikä tekee liikkumisesta epävakaata.
Kuitupohjalla ratsastettaessa hokkien käyttöä tulisikin välttää aina, kun se on mahdollista. Kun jalan liike pysähtyy äkisti joka askeleella, kohdistuu niveliin toistuvia iskuja, jotka voivat pitkällä aikavälillä aiheuttaa tulehduksia tai rasitusvammoja. Askel ei pääse “antamaan periksi” kuten on tarkoitus, vaan pysähtyy äkillisesti. Tämä lisää vääntökuormitusta niveliin ja jänteisiin, etenkin vuohiseen, hankosidealueelle ja kintereisiin.
Hokkien käytössä kannattaa huomioida, että käyttämällä mahdollisimman pieniä ja kevyitä hokkeja, saa riittävän pidon, mutta eivät estä luonnollista liikettä. Hokit on hyvä poistaa heti, kun olosuhteet eivät vaadi niitä. Huolehtimalla säännöllisestä venyttelystä ja liikkumisesta pehmeällä alustalla hokkikauden aikana, voi ehkäistä vammoja.
Lisäksi talvella on erityisen tärkeää seurata jänteiden lämpöä ja reagointia liikunnan jälkeen. Lämpimät, arat jalat voivat olla merkki liiallisesta kuormituksesta.
Jos käytössä on metsäpolkuja, lumisia reittejä, maneesi tai peltoteitä, kannattaa pohjaa vaihtaa aina päivän mukaan. Se tasaa kuormitusta, eikä rasita samoja jalan rakenteita.
Yhtä kaikki, hokit ja kuitupohja eivät siis kuulu yhteen.
|