Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: Pohdiskeleva 
Päivämäärä:   17.11.25 13:50:32

Onko teille koskaan tullut tunne, että olette alkaneet kasvaa ulos tästä koko hevosiin liittyvästä lajista? Syynä ollut ehkä huono talli ilmapiiri tai muut ikävät kokemukset hevosten kanssa? Tullut tunne, että laji ottaa enemmän, kuin antaa? Tai tuntuu, ettei hevoset enää vain yksinkertaisesti mahdu elämään kaiken muun lisäksi. Itse harrastanut pian jo 40 vuotta, omia hevosia ollut yli 20 vuotta ja oma kotitallikin. Jotenkin alkanut tulla pelottavasti sellainen tunne, että aikansa kutakin. Olenko yksin moisten tuntemusten kanssa vai löytyykö kohtalotovereita?

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: _ 
Päivämäärä:   17.11.25 13:55:42

Lajin parissa toimivat ihmiset ottavat enemmän kuin antavat ja moni on niin keskenkasvuinen, ettei niiden kanssa ei vaan jaksa toimia.

Itse tykkään istua hevosen selässä niin paljon ja hevoset tuottaa itselleni iloa, että todennäköisesti elän hevosineni omassa kuplassa. Jätän vain kaikki muut sen ulkopuolelle.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.11.25 13:55:55

Oletko siis miettinyt, että johtuuko tuo siitä etteivät hevoset itsessään enää vain kiinnosta samalla tavalla, vai onko ongelma tosiaan se lajin ilmapiiri ja ne ihmiset, joiden kanssa joudut olemaan tekemisissä lajin tiimoilta? Koska nämähän ovat kaksi aivan eri asiaa.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.11.25 13:58:29

Hevosia voi harrastaa niin monella tavalla, että minun on vaikea ajatella että lajista kasvaisi ulos samalla tavalla kuin esimerkiksi jostain padelista tai posliinimaalauksesta kasvaa ulos.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   17.11.25 14:00:58

Pystyn samaistumaan. Viimeiset kymmenen vuotta ollut sekä huonoa tuuria hevosten kanssa että hevosten hankinnoissa on ollut sanomista. On harrastettu enempi hevosmurheilua kuin urheilua ja rahaa on palanut. Nyt on hevoseton ja mietin jaksanko enää panostaa sitä rahaa ja aikaa mitä tähän kaikkeen menee. Hevostelua takana kaikkiaan jo 40 vuotta. Toisaalta en ole vielä keksinyt mitä sitä kaikella vapaa-ajalla tekisi. Ei kiinnosta ratsastaa/vuokrata muiden hevosia. Joku sellainen puolimallin ratkaisu olisi mielekäs, oon jopa miettinyt yhteisomistajuutta hevosesta (sellainenkin on aikanaan ollut). Ja vaikka moni hevosihminen ja talli on varsin mukava,niin paljon löytyy myös ihmisiä,jotka tekevät tästä lajista kovin raskaan.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: Pohdiskeleva 
Päivämäärä:   17.11.25 14:05:50

Hyviä huomioita! Omasta menneisyydestä tosiaan löytyy ikäviä kokemuksia juurikin muiden ihmisten toimesta. On ollut tuntemuksia, ettei halua koko lajia enää harrastaa, koska on ollut itsellä esimerkiksi "liian halpa" hevonen kyseiseen talliin, jossa on ollut vuokralaisena. Tai jos on joutunut hoitamaan sairasta hevosta muiden nurkissa ja sitä on alettu pitää jonkinlaisena häpeänä. Tämä kaikki on johtanut siihen, ettei luultavasti koskaan enää pysty menemään vuokralaiseksi muiden talliin. Sen kylkiäisenä on tullut mukana myös liuta muitakin negatiivia tuntemuksia, ehkä jopa uskon menetyksenäkin muita ihmisiä kohtaan. Itse kuitenkin aina pyrkinyt olemaan avulias muille, ehkä jopa sellaisessakin määrin, että se on ollut pois oman hevosen ajasta. Siitä huolimatta edes kiitoksen sanominen on ollut joillekin vaikeaa. Ajoittain tämä laji on alkanut tuntua vain melkoisen kylmältä.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   17.11.25 14:05:58

Itsellä ajoittain vähän samanlaisia ajatuksia, mutta yleenä se sitten taas väistyy. Mutta lähinnä tällä hetkellä tuntuu, etten oikein löydä oikeaa tapaa harrastaa tai sellaista sopivaa tallipaikkaa, jossa toteutuisi sekä hevosen että oma hyvinvointi. Ruuhkavuosissa myös aika kortilla ja tuntuu monesti, ettei jaksa tätä kaikkea, vaikka hevonen hyvin rakas onkin.
Jos yrittää löytää hevoselle hyvän paikan, jossa paljon ulkoilua kaverin kanssa, laadukas , riittävän tiheä ruokinta ym., niin joutuu itse tinkimään joko harjoitusolosuhteista maneesista, hyvistä pohjista jne. Ja perfektionistina näitä kompromisseja on välillä vaikea hyväksyä. Siksi on viime aikoina herännyt myös ajatuksia harrastuksen mielekkäästä jatkamisesta.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.11.25 15:09:44

Minusta kuulostaa lähinnä, että aloittaja on epävarma ja hänellä on huono itsetunto, ja hän on menettänyt kiinnostuksen harrastukseen koska ei ole saanut kaipaamansa validointia ihmisiltä ympärillään. Kuulostaa siltä, että lähtökohdat ja motiivit harrastamiseen on jo alun alkaen olleet varsin ohuet ja täysin kytköksissä ulkoisiin tekijöihin - "maineeseen ja kunniaan" muiden silmissä.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.11.25 15:20:05

Tarkoitatko aloittaja että olet kyllästynyt? Kuvaa varmaan paremmin tilannetta kuin 'kasvaa ulos' jostain harrastuksesta.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   17.11.25 21:31:09

On tuttu tunne. Mullakin on jo ikää ja kokemusta sitäkin enemmän. Tuskin pääsen vammoineni enää samalle tasolle missä olen kilpaillut, etenkään kun en ole valmis priorisoimaan uuteen hevoseen, elämässä on niin paljon muutakin tällä hetkellä.

Pari vuotta meinasin lopettaa. Viime talvena olin jo päättänyt lopettaa. Laitoin jopa hevosia pois. Yhden jätin kauemmaksi pihattoon. Melkein hylkäsin ja parin viikon päästä alkoi maistamaan uudessa ympäristössä maastoilu. Sen jälkeen aloitin vähitellen, en edes itse tajunnut, taas vakavemmin treenata.
Tällä hetkellä tuntuu taas hyvältä. En raaski luopua lajista. Yksi oma hevonen on sopivasti tällä hetkellä. Hoidan ja liikutan sitä erityisellä huolellisuudella. Motivaatiota on enemmän kuin vuosiin.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   17.11.25 21:39:09

Ensimmäisestä kerrasta kuva kun olen hepan selässä, 3vuotias.
Tunneille ala-asteen 1lk, oma hevonen 12vuotiaana. Ratsastusrippikoulun jälkeen siirryin vaarini innoittamana ravihevosiin. Viimeiset vuodet ratsuja sekä ravureita, vuonna 2015 oli 8 omaa hevosta, hiljalleen pois, nyt kaksi. Ja luulenpa, että nekin pian pois. Syy tähän on varmaan se, että minulla on ollut vastustamista ja epäonnea näiden omien kanssa niin paljon, että sydän on kipeä ja revitty palasiksi. 26vuotta, nyt aivan mieli maassa. Että kyllä. Meitä on.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: Pohdiskeleva 
Päivämäärä:   17.11.25 21:54:28

"Äiti" kitetyttikin asian juuri niin kuin mistä omatkin tuntemukset luultavasti kumpuavat; kokemusta on valtava määrä ja tästä lajista on todella tykättävä, että sitä jaksaa ja varsinkin oma kotitalli se vasta sitouttaakin. Sen tajuaa vasta, kun sen kokee. Tavallinen tuntiratsastaja ei todellakaan osaa sanoa juuta, eikä jaata. Kaiken sen kokemuksen jälkeen, hevosen sairastelun, usean kuntouttamisen jälkeen taas kaiken uudelleen aloittaminen, ne on asioita, joita ei aina jaksa käydä uudelleen läpi, mutta ne ovat valitettavan iso osa tätä lajia. On aivan eri asia, jos käy kerran viikossa ratsastustunneilla, kuin se että käyt läpi vaikka kolme kertaa hevosen kuntouttamisen, mikä vie aikaa sen vuoden tai pari, mutta aina vain teet sen, koska siihen on valmis, sekä hevonen, että sinä itse. Joskus sitä vain väsyy, alkaa miettiä haluaako tai jaksaako sitä aina vain, mutta näiltä asioilta, vammoilta ja sairasteluilta on vaikea näiden eläinten kanssa välttyä.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   17.11.25 22:28:45

"Pystyn samaistumaan. Viimeiset kymmenen vuotta ollut sekä huonoa tuuria hevosten kanssa että hevosten hankinnoissa on ollut sanomista. On harrastettu enempi hevosmurheilua kuin urheilua ja rahaa on palanut. Nyt on hevoseton ja mietin jaksanko enää panostaa sitä rahaa ja aikaa mitä tähän kaikkeen menee. Hevostelua takana kaikkiaan jo 40 vuotta. Toisaalta en ole vielä keksinyt mitä sitä kaikella vapaa-ajalla tekisi. Ei kiinnosta ratsastaa/vuokrata muiden hevosia. Joku sellainen puolimallin ratkaisu olisi mielekäs, oon jopa miettinyt yhteisomistajuutta hevosesta (sellainenkin on aikanaan ollut). Ja vaikka moni hevosihminen ja talli on varsin mukava,niin paljon löytyy myös ihmisiä,jotka tekevät tästä lajista kovin raskaan."

"Kaiken sen kokemuksen jälkeen, hevosen sairastelun, usean kuntouttamisen jälkeen taas kaiken uudelleen aloittaminen, ne on asioita, joita ei aina jaksa käydä uudelleen läpi, mutta ne ovat valitettavan iso osa tätä lajia. On aivan eri asia, jos käy kerran viikossa ratsastustunneilla, kuin se että käyt läpi vaikka kolme kertaa hevosen kuntouttamisen, mikä vie aikaa sen vuoden tai pari, mutta aina vain teet sen, koska siihen on valmis, sekä hevonen, että sinä itse. Joskus sitä vain väsyy, alkaa miettiä haluaako tai jaksaako sitä aina vain, mutta näiltä asioilta, vammoilta ja sairasteluilta on vaikea näiden eläinten kanssa välttyä."

- Hyvin samoin ajatuksin lopetin nelisen vuotta sitten. Vapaa-ajan ongelmia ei kyllä ole, tai lähinnä sitä vapaa-aikaa ei ole kyllä vieläkään. Kyllä sitä näköjään elämänsä onnistuu muullakin täyttää.

Koko elämänsä kun on pikkulapsesta asti hoitanut pmia hevosia, on ollut aivan luksusta viikonloppuisin vähän siivoilla, käydä pitkällä lenkillä, saunoa, katsoa televisiota kuten muutkin ihmiset. Ei tarvitse herätä ennen kukonlaulua, jäätyä jossain maneesilla, sen jälkeen hoitaa taas hevonen... Tai lähteä maastoon räntäsateeseen pilkkopimeään. Tai katsoa kun ne säästöt hupenee eläinlääkärin maksupäätteeseen.

Hevoset ovat antaneet minulle niin paljon, mutta viimeiset 10 vuotta ennen lopettamista olisi voinut jäädä kokematta. Olisin voinut siis lopettaa jo 10 vuotta aikaisemmin.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   17.11.25 23:25:51

"Lajin parissa toimivat ihmiset ottavat enemmän kuin antavat ja moni on niin keskenkasvuinen, ettei niiden kanssa ei vaan jaksa toimia."

Tämä.

Hevoset ja laji ihanaa, mutta ihmiset. Tuntuu että näissä piireissä monelle kateus on polttoainetta omalle pahalle ololle, mikä tulee ulos aivan älyttömänä käytöksenä.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.11.25 23:37:12

Hevoset on ihania. Mutta kyllä mä otan taukoa, kun tuo nykyinen hevonen tuosta laukkaa ikivihreille muutaman vuoden sisään. Mulla ei edes ole mitään älyttömän huonoja kokemuksia ihmisistä lajin parissa, vaikeita ihmisiä on kaikkialla. Tai en pidä ihmisistä noin ylipäätään :D mutta oman kanssa on tullut tilanne, että tieto lisää tuskaa. Oon huomannut miten pienet asiat vaikuttaa hevosen hyvinvointiin. Mulla on myös korkea kynnys nykyään ratsastaa, jos tuntuu ettei hevonen ole kunnossa. Joten en tiedä miten osaisin enää nauttia lajista. Tykkään mun hevosesta ja humpsuttelen sen kanssa, mitä nyt eläkeläisen kanssa humpsutellaan. Mutta ristiriita halussa treenata ja etiikassa on kova. Erityisesti kun näen, että kilparatsastusmaailma ei ole hevosille hyvä ja näitä tapauksia nousee jatkuvasti enemmän esiin. Myös ratsastajilta, joita olen pitänyt asiallisina. Enkä tiedä, haluanko olla mukana toiminnassa, joka tehdään niin hevosten selkänahasta. Moraalinen dilemma siis. Sen lisäksi, että mä olen elänyt tälle lajille ja hevosille parikymmentä vuotta. On fiilis, että ehkä voisi kokeilla muutakin ja moraalinen ongelma poistuu samalla.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.11.25 01:24:46

Kyllä on. Olen käyttänyt ison osan elämästäni hevosten parissa, ja halunnut kehittyä ratsastajana ja hevosten käsittelijänä mahdollisimman pitkälle. Kilpaileminen kiinnosti nuorempana, myöhemmin pelkästään taitojen kehittäminen. Mikään talliporukka tai hevospiirit eivät sen sijaan ole koskaan olleet tärkeitä. Mielestäni 90% hevosiin liittyvästä puheesta on parhaimmillaankin tylsää ja moni hevosihminen on paljon hauskempaa seuraa, kun puhutaan jostain ihan muusta.

Muutama vuosi sitten totesin, ettei minulla ole vanhojen, ratsastamiseen vaikuttavien vammojen ja taloudellisen tilanteen vuoksi enää mielekästä tapaa edetä ja tehdä haluamiani asioita. Se oli oikeastaan helpottavaa ja vapauttavaa. Hevosista tietysti pidän edelleen, ja käyn tallilla pari kertaa viikossa vähän hoitelemassa kaverin hevosta ja pitämässä hänelle tunteja, mutta siinäpä se. Elämä on nyt muualla.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   18.11.25 07:50:33

Mä olen aina ollut vähän tuuliviiri. Ja etenkin harrastusten osalta. Heippailu on ollut yksi tärkeimmistä lapsuudesta asti, mutta on siitäkin tullut pidettyä taukoa. Samoin muistakin harrastuksista. Todellisuudessa kierrätän 4-5 harrastusta ja sitten aina joidenkin vuosien tauon jälkeen tykkään rakastua uudestaan vanhaan lajiin.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: HKP 
Päivämäärä:   18.11.25 10:58:16

Kasvoin ulos monista ikävistä hevosihmisistä vieraiden talleilla. Kasvoin jo nuorena aikuisena ulos tavoitteellisesta ratsastamisesta, en usko kilpahevosten olevan onnellisia, ratsastuksen eettisyys on mietityttänyt. Nyt on oma talli ja pari pullahevosta. Näkökulmani hevosteluun on ihan toinen nykyään. Hevonen ei ole käyttöesine ja minun tarpeitani varten. Tarkkailen, ihmettelen, yritän oppia koko ajan lisää upean eläimen mahdollisimman luontaisesta käyttäytymisestä. Jos olisi pitänyt jäädä vierastalleille, olisi harrastus loppunut. Niin paljon ihmisiä, joita ärsyttää toisen tyyli harrastaa toisin. Myös se, että olen introvertti, ärsytti vierastalleilla eräitä. Olisipa ihmisillä enemmän tunneälyä ja hyvää tahtoa sallia kaikille oma tilansa ja oikeutensa harrastaa tavallaan, hevosten voidessa hyvin. Talleilla loputtomasti selkien takana haukkumista, valehtelua, naureskelua. Silti naamatusten nämä määrätynlaiset ihmiset itse aurinkoja. Onneksi olen yhä sama hevos- vaan en ihmishullu, joka olin jo pikkulikkana. Hevosessa riittää opiskeltavaa - kiinnostus hevoseen ei lakkaa, harrastus siinä mielessä sammu.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: M. 
Päivämäärä:   18.11.25 13:14:08

Omaa tallikaveriani olen seurannut, miten on näyttänyt olevan "kasvamassa ulos" lajista harrastamisen osalta. Hänellä lapset jo niin isoja, että omaan harrastamiseen olisi mahdollista panostaa. Sekä ajallisesti että rahallisesti. Joten tilanne on todella sääli.

Koko ikänsä rakastanut hevosia ja ratsastusta ja harrastanut elämäntilanteen mukaan. Kuitenkin tallilla monen asian summana heikko ilmapiiri, vaikka satunnaisemmille kävijöille ja talliyrittäjän "kätyreille" se on tietysti mukava. Näiltä "kätyreiltä" odotetaan että kertovat yrittäjälle mitä muut asiakkaat puhuvat ja aikovat, ja hehän käyttävät tilannetta hyväkseen valehtelemalla tai vääristelemällä, parantaakseen omaa asemaansa. Lisäksi ilmapiiri on muutoinkin epätasa-arvoinen, mikä näkyy esimerkiksi siten, että tietyt lapset saavat yrittäjän asiasta tietäessäkin jatkaa kiusaamista ja toisten "pomottamista" jopa pois tallin asiakkuudesta.

Valitettavasti tästä epätasa-arvoisuudesta johtuen ns. savustaminen on mahdollista ja sitä tapahtuu. Yksi aikuinen myönsi tahallaan saattavansa tiettyjä muita heikkoon valoon, mm. väittämällä näiden kiusanneen täysin ystävällisissä keskustelutilanteissa. Ja toinen aikuinen sai tallinpitäjänkin puolelleen, että eräistä tallinvaihtajista laitettaisi liikkeelle valheita uudelle tallilleen, että olisivat kiusanneet. Ja kolmas aikuinen kertoi olleensa aiemmin talleilla kiusattu mutta nyt "turvapaikassaan", vaikka ei sen mukaisesti itse toiminut toisia kohtaan (esim. ristiriitatilanteet, joissa ilmeisesti itse osaltaan aiheuttajana, ratkaisee laittamalla estoja sekä kärjistää muiden puheita yrittäjälle mm. varmistaakseen, että saa toivomansa kisahevosen). Ja sitten neljäs aikuinen (ei ratsastava), jonka lapsi kiusasi ja savusti porukasta ulos niitä keille oli kateellinen, erityisesti tietyt siskokset, osoitti mieltään olemalla tervehtimällä ja keksimällä ja levittämällä valheita siskosten äidistä... ja sai siihen mukaan muita ja muutoinkin naapurissa asuvana sääteli, ketkä saisi talliporukkaan hyväksyä ja ketä ei. Ja sitten vielä kaiken huippuna viides aikuinen (ei ratsastava), jolla oli "monta eri persoonaa" eli kaikkien edessä mielistelevä ja miellyttävä, äärimmäisen ilkeä ja kaksinaamainen, joka keksi mitä käsittämättömämpiä tarinoita ja puhui tallinpitäjän nimissä asioita. Kuten että ovat käskeneet varoitella asiakkaita toinen toisistaan, että ei pidä luottaa, siis niistä jotka eivät olleet edellä mainittuja todellisia ongelmien aiheuttajia epärehellisyydellään.

Joten en ollut enää niin hirveän yllättynyt että tallissa olin todistanut jo useita muita ulos savustamista niin sain todeta, toki asian vasta jälkikäteen ymmärtäessäni, myös tallikaverini tulleen savustetuksi. Yksi oli saanut mukaan valheillaan toisenkin väittämään, että hän kiusaa tallissa ja aiheuttaa riitaa keksimällä valheita. Levitti esim. tallissa puheita, että tällä tallikaverillani olisi ongelmia yrittäjän kanssa ja tämä on kieltänyt kaikkia olemasta tekemisissä hänen kanssaan. Hän väitti kaikille tämän tallikaverin olevan ”kaksinaamainen ja erittäin epärehellinen” ja haukkuneen yrittäjää ja muita tallilaisia, vaikka hän oli se kaksinaamainen ja erittäin epärehellinen itse, ja kun tästä huomautin tuli osakseni vain "piilotettua uhkailua" ja oman mielenterveyteni kyseenalaistamista.

Valitettavasti itselleni tämä talli on maantieteellisesti ainoa mahdollinen mutta onneksi tuo tallikaveri löyti tiensä parempaan ympäristöön. Tosin olen ymmärtänyt että koska kiusaaminen, hyväksynnän puute (kiertävistä huhuista johtuen? saa osakseen epäluottavaa kommentointia), mielen osoittaminen häntä kohtaan, estot ym. asioiden selvittämismahdollisuuksien epääminen ovat vakavasti vaikuttaneet hänen haluunsa ja kykyynsä jatkaa harrastusta.

Avoin kommunikointi asioista olisi niin kovin tärkeää, mutta meidän tallillamme yrittäjä muodostaa mielipiteensä valheellisten juorujen pohjalta ja on täysin hyväksi käytettävissä ja pyöritettävissä. Siirtää omat mt-haasteensa ja tunnekuorman asiakkaiden niskaan.

Itsekin rajasin harrastamista ilmapiirisyistä johtuen. En ole enää missään tekemisissä alussa mainitun ns. ”aktiiviporukan” kanssa, juttelen vain oman ryhmän mukavien naisten kanssa ja käyn enää kerran viikossa. Avoimille ja rehellisille ihmisille kun ei tallillamme ole sijaa ja tilaa. Tämän kun ymmärsin koin kasvaneeni ulos rakkaasta harrastusyhteisöstäni.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.11.25 13:23:27

Lopetin joskus 18-vuotiaana kokonaan kahdeksi vuodeksi. En käynyt kertaakaan tallilla, en pystynyt. Hevonen kuoli tapaturmaisesti ja se tuli niin suurena shokkina.

Palasin takaisin selkään, otin vuokrahevosen ja sitten ostin oman. Omia oli useampia. Olin tallilla välillä töissäkin ja kisasin. Sitten perustin perheen ja myin hevoset. Sen jälkeen tavoitteellinen ratsastus ei kiinnostanut ja kävin vain pari kertaa viikossa maastoilemassa. Jossain vaiheessa innostuin enemmän ja menin ratsastuskoulun tunneille.

Olen pari kertaa yrittänyt lopettaa, mutta sitten se ei vaan onnistu. En saa mistään muusta lajista samanlaista tunnetta. Vähän sama kun jos on ollut aina koiria niin en pysty niistä luopumaan. Aina tulee uusi koira sen vanhan tilalle. Mutta omaa hevosta en enää hanki. Tai ehkä sitten eläkkeellä.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: sissi 
Päivämäärä:   18.11.25 13:56:27

Tunnen henkilön joka antoi lajille paljon. Sitä sellaista "näkymätöntä" työtä, jota jokainen näki varmasti vähän, mutta kukaan ei kokonaisuutena.

Auttoi tallissa omien lasten lisäksi muiden lapsia. Opetti taluttamista, harjausta, varustamista, hyvä tallitapoja ja tallin käytäntöjä. Yritti huolehtia, että kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi ja autetuiksi ja nähdyiksi tallilla. Kannusti kaikkia tallin ja seuran tapahtumiin ja muuhun toimintaan sekä harrastuksessa eteenpäin markkinoiden tallin palveluita. Neuvoi lajista tietämättömiä vanhempia ja ratkoi ristiriitatilanteita. Jakoi eväänsä unohtaneille lapsille omansa ym. Monet pyysivät häntä kuljettamaan lapsiaan tallille ja vahtimaan heitä siellä. Useat tallille ensimmäisiä kertoja tulijat luulivat hänen olevan henkilökuntaa.

Herätti kateutta ainakin kolmessa muussa äidissä ja näiden tyttärissä. Yksi äti aloitti valheiden keksimisen. Nainen olisi "täysin hullu", "erittäin kiero häirikkö", joka vain kiusaa ja kyttää lapsia tallissa. Kenelläkään ei ollut asiasta mitään konkreettista todistaa, mutta yksi kertoi laittaneensa välit poikki ja sitten toinenkin. Myönnän silti uskoneeni siihen ensin itsekin, kun hän ei näyttäytynyt samalla tavalla "vahvasti" kuin nämä asiaa levittäneet, vaan oli kaikille "neutraalin kiltti ja ystävällinen".

Häntä kohtaan oli heikkoa kohtelua niin tallin henkilökunnalta kuin muilta asiakkailta. Tervehtimättä jättämistä, kiukuttelua, kiljumista, kiertelyä eri paikkaan tallilla, erilaista porukasta pois sulkemista ym. muita mielenosoituksia. Jopa suoraa syyttelyä, että "pahoinvointinsa ja negatiivisuuden" vuoksi hänen ei pitäisi käydä tallilla, mutta asiasta ei suostuttu keskustelemaan mistä on kyse, vaikka pitkä tausta samalla tallilla.

Nykyään hän on hevospiireissä enää kuin pelkkä "kuori". Sanoi itse, että ei enää oikein edes tunne mitään, vaan sen verran taistelee jaksamisen kanssa että lapset saa pidettyä kiinni lajissa, koska lapsiakin oli syytetty kiusaamisesta (ja olivat saaneet tunnuksen, että asiat oli vain keksitty kateuden vuoksi). Totesi että joillekin ratsastava äiti lapsineen on niin liikaa että pitää tilanteen vain ratsastavissa lapsissa, koska ei jaksa enää joutua samaan tilanteeseen. Että on kuin "kasvanut" harrastuksen ulkopuolelle henkisesti.

Surullista.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   18.11.25 14:11:36

Lähettäjä: HKP
Päivämäärä: 18.11.25 10:58:16

Kasvoin ulos monista ikävistä hevosihmisistä vieraiden talleilla. ......
---------

Sama täällä. Teen nyt kovasti töitä sen eteen että saisin hevoset kotiin, koska en vain enää jaksa vieraspaikalla hevostenpitoa. On vaan todella raskasta, monestakin näkökulmasta. Mieluummin hikoilen ja kiroilen omassa pihassa kuin sitä, mitä paskaa selän takaa saa taas kuulla tai miten hevonen on taas viikon maannut likaisissa kuivikkeissaan, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Se, mitä ihme johtopäätöksiä ihmiset tekee sinun käytöksestä, teit sitten niin tai näin. Se miten ne katsoo sinua kieroon kun yksi hullu vanha tallinpitäjä on mustamaalannut sinua työkseen jo vuosia. Saisivat jatkossa puhua paskea siitä yhdestä hullusta jonka pihassa ne pullapollet nyt on, soittakoon vaikka elsuja joka viikko, ihan sama. Kunhan ei tarvitsisi enää katsella niiden naamoja kertaakaan missään.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: W 
Päivämäärä:   18.11.25 14:30:19

Kyllä, tunnen vahvasti juuri näin, että olen kasvanut ulos lajista.

Jouduin mielenterveysongelmaisen hullun levittämien valheiden uhriksi. Kuten moni muukin.

Kyse ratsastuskouluissa pyörivästä äidistä jonka lapset samanlaisia. Ilmeisesti narsismista kyse, koska osaavat miellyttää ja vedota tunteisiin ja saavat tahtonsa läpi tallinpitäjiltä. Erittäin kaksinaamaisia, takanapäin puhuvat valheita aivan jokaisesta. Pääasia heille on, että saavat itsensä näyttämään paremmilta kuin muut ja saavat omille asioilleen huomiota, näkevät muut ihmiset vain "pelinappuloina". Esimerkiksi tallin omistajalle kehuvat kuinka mainostavat tallia somessa ja tuovat kavereita "uusina asiakkaina", mutta takanapäin tekevät elsuja ja levittävät keksittyjä tarinoita kuinka heitä on asiakkaina kohdeltu kaltoin. Ja sttten ei muuta kuin uuteen paikkaan ja sama alkaa alusta... Ja tallikavereille puhuvat kuinka nämä ovat niin ihania, mukavia, taitavia ja avuliaita ja takana päin syyttävät kiusaamisesta ja "harrastuksen estämisestä" ja "epäviihtyvyyden aiheuttamisesta" ym.

Se mikä asiassa on minulle vaikeaa:
1) Talliyrittäjät palvelevat ensisijassa tällaisia kieroja, kaksinaamaisia mielistelijöitä, vaikka varmasti tietävät näiden todellisen luonteen (koska maineen tietää niin moni harrastajakin ja tietää välttää talleja joissa käyvät)
2) Tällaiset eivät koskaan saa porttikieltoa minnekään vaan vika nähdään olevan muissa, koska osaavat manipuloida ihmiset toisiaan vastaan ja asiat ihan "toisinpäin" mitä ne oikeasti ovat (eivät tällaiset sovellu ratsastuskouluihin, koska näkevät muut asiakkaat "kilpailijoina" itselleen ja narsisteilla ei totuudella ole mitään merkitystä joten keinot muiden maineen pilaamiseen ja savustamiseen ym. kieroiluun löytyvät ja niitä käytetään)
3) Monet kuin "suojelevat" tällaisia ilmapiirin pilaavia kiusaajia, koska pelkäävät että heitä ei uskota, tällaisten asiakkaiden esiintyessä erittäin vakuuttavasti, kuin "hurmaavasti" ja heidän "ilmiantajia" on myös syytetty valehtelusta

En koe oloani turvalliseksi harrastaa, koska harrastusyhteisö ei millään tapaa nouse tälllaisia toimijoita "vastaan". Ilmiön ymmärrettyäni ja nähtyäni yhteisön kyvyttömyyden totesin, että paikkani ei ole enää lajin parissa ollenkaan.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   18.11.25 15:04:02

Kasvanut ulos sikäli, että ymmärtänyt kuinka huonosti hevoset kestävät ratsastusta eli kipeytyvät ja hajoavat, ja kuinka itsekästä sitä on keskimääräisen nykyihmisen harrastaa.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: Nm 
Päivämäärä:   18.11.25 19:02:52

Kaamosaikaan tulee paljon jaksamiseen liittyviä tunteita. Märkää, pimeää ja kylmää. Aletaan nähdä peikkoja muissa ja itsessä. Enää reilu kuukausi talvipäivän seisaukseen. Kyllä se siitä!

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: ams 
Päivämäärä:   18.11.25 22:08:32

Kyllä tunnen näin.

Olin käynyt pitkään samassa ratsastuskoulussa. Olin aina kuullut tallista "juttuja", että omistaja ei ole oikein mukava ja on päästään sekaisin. Menin sinne kuitenkin, vaikka varoittelivat minua, että olivat lopettaneet tallilla, koska omistajan kanssa oli monilla ollut hankalaa. Mutta en nähnyt ongelmaa vaan elin kuin "kuplassa": kävin tunneillani, hoidin hevosen, muutaman sanan vaihdoin aina jonkun kanssa ja lähdin kotiin.

Aloin ihmetellä, kun omistaja käski välillä joitakin asiakkaita tiukasti ulos tai nurkan taakse keskusteluun. Sävy oli kireä. Ymmärsin kyse olevan jostain välien selvittelyistä. Aina joku oli silmätikkuna ja hänen edellisen lähdettyä joku seuraava, joka sai osakseen syytöksiä, mulkoilua, mykkäkoulua ja huutoa selvästi tekaistuilla perusteilla. Asiakkaita yhtä äkkiä vain lähti. Huomasin "savustuskuvioita".

Omistaja "kireili" milloin mistäkin. Ehkä pahinta hänelle oli jos joku oli käynyt toisella ratsastuskoululla. Useille ilmoitettiin suoraan, että palveluita rajoitetaan, jos käy muualla. Huomasin asiakkaiden salakuuntelua ja muuta kyttäystä. Asiakkaita kohdeltiin kovin eri tavoin. Esimerkiksi yksi nainen oli muka aina ns. suosikin tiellä, vaikka noudattin ratsastusradan väistämissääntöjä täydellisesti. Opettaja huusi "tule nyt kiireesti alta pois kun X tulee!" Katsomossa ei olisi saanut juuri hengittääkään, jotta hevoset eivät säikkyisi. Asiakkaita syyllistettiin mitä ihmeellisemmistä asioista ja omistaja oli epävakaa ja itkuinen.

Ilmapiirissä oli todella paljon muutakin vikaa. Sairastuin: ahdistuin ja masennuin. En osaa enää ajatella itseäni ratsastuskouluharrastajaksi. Ratsastus aiheuttaa negatiivisia mielleyhtymiä ja ajatuskin tunnille menosta saa aikaan pahoinvointia.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: Pelletti 
Päivämäärä:   18.11.25 22:33:23

Niin moni tälläkin palastalla kuvailee kasvaneensa ulos lajista, vaikka on oikeasti sairastuttanut itsensä tai saanut jopa traumoja. Sellaista on kun päätyy "piireihin", mutta niihin on joskus päädyttävä. Ne kaksinaamaiset isot jehut ovat juuri niitä, jotka eivät ole päässeet menneisyydestään irti ja oravanpyörä on valmis.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: rets 
Päivämäärä:   19.11.25 07:06:28

Itsellä aktiivista harrastustaustaa kohta 30 vuotta, välissä pari vuotta ilman hevosia lapsen syntymän takia. Mutta hepat on olleet suurimman osan ajasta eli noin 20 vuotta kotona. Ja vaikka välillä olisi kivaa kun olisi vain yksi hevonen, niin tällä alueella ei ole yhtään tallia jonne voisin kuvitella vieväni. Ja toiseksi juuri nuo muut ihmiset, ehkä olisi hyvissä puitteissa toki kiva harrastaa, mutta sitten varmaan pitäisi pystyä käymään päivällä tallilla, mutta se taas olisi aina pois hepan ulkoiluajasta.
Toiseksi pelkäisin, että oma aktiivisuus laskisi jos hepat laittaisin pois ja kroppa lihoaisi, koska suhteeni syömiseen ei ehkä ole kaikista paras.

  Re: Tunne, että on kasvanut ulos tästä lajista?

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   19.11.25 10:53:57

Minusta tietynlaiset henkilöt eli toisten kiusaajat pitäisikin kasvattaa ulos tästä lajista.

Mielenterveyshäiriöt ovat sinänsä yleisiä eikä kelläkään ole varmasti mitään sitä vastaan, että esim. ahdistunut tai masentunut ratsastaa, päin vastoin.

Mutta toinen lukunsa on nämä mt- ja persoonallisuushäiriöiset, jotka eivät osaa harrastaa heikentämättä muiden viihtymistä, mahdollisuuksia ja ihmissuhteita talliyhteisössä. Esimerkiksi narsisti/psykopaatti. Tällaiset eivät koskaan parane, koska sitkeästi ajattelevat vian olevan aina muissa, joten terapiakaan ei yleensä tehoa.

Valitettavasti juuri sellaiset haluavat valtaa, huomiota, kunniaa, mainetta keinoja kaihtamatta, joten hakeutuvat asemiin ja tilanteisiin joissa sitä saavat. Ovat usein sosiaalisesti erittäin vakuuttavia, ja ottavat uhrikseen "epäilijänsä", koska kokevat heidät uhkaksi itselleen "paljastumisen pelon" vuoksi. Heille on tärkeää myös "suhteet", eli heille on tärkeää saada näyttämään että ovat lähellä talliyrittäjiä tai muita alan osaajia, saadakseen itselleen vaikutusvaltaa.

Jokainen talliyrittäjähän saa hoitaa liiketoimintaansa miten haluaa. Heillehän tällaiset näyttävät ainoastaan "hyvältä" (osaavat miellyttää, kaksinaamaisuus) kuten tietysti useimmille muillekin joten ongelma asiakkaiden / harrastusyhteisön jäsenten kannalta voi olla vaikea tunnistaa.

Yksikin tällainen sairastuttaa ympäriltään ihmisiä niin paljon että mitään olemassa olon oikeutusta harrastuspaikoille en tällaisille itse näe... Ja tällaiset osaavat kääntää muut uhriaan vastaan joten draamaa ei puutu sieltä missä narsisti harrastaa. Ja huom. tällaisia on myös lapsissa, vaikka heillä ei välttämättä virallistia diagnoosia vielä ole ja erityisesti narsistien lapsissa.

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.