|
Lähettäjä: pilkunviilaaja
Päivämäärä: 14.11.25 15:11:44
Peräänannon saavuttaminen voi olla toisella hevosella vaikeampaa kuin toisella, ja hevoset asettuu peräänantoon vähän eri tavoin. Peräänantoon pääsemiseen ei ole tiettyä kaavaa, vaatii ratsastuskilometrejä että oppii tuntemaan mitä kukin hevonen tarvitsee ja paljonko ne tarvitsee. Hyvä opettaja voi auttaa löytämään kullekin hevoselle ne keinot.
Mutta käytännössä kaikilla hevosilla peräänanto alkaa eteenpäinpyrkimyksestä. Pohkeella on ratsastettava riittävästi eteen, niin että sinulla on eteenpäinpyrkimystä kohti kättä. Jos eteenpäinpyrkimys on hyvin vajavaista, ja joudut tosi usein korjaamaan hevosta uudelleen eteen, peräänantokaan ei yleensä onnistu vielä. Peräänannon aikana pohkeet hienosäätää taivutusta ja askelmittaa/rytmiä. Jos vauhtia pääsee kovin hiipumaan ja pitää antaa iso pohje, hevonen ei ole enää peräänannossa. Se kuinka "nopeasti" hevonen voi peräänannossa kulkea, riippuu hevosesta. Harjaantumattomat hevoset ei yleensä pysty kovin kovassa vauhdissa peräänantoon, mutta ne ovat silti aktiivisia ja reagoivat herkästi pohjeapuun.
Istunnalla vähän niin kuin pyydystetään pohkeella ratsastuksessa aikaansaatua energiaa, ylläpidetään sitä. Kannatellaan hevosta peräänannossa, hallitaan eteenpäinpyrkimystä, ja yritetään olla tarpeeksi jäntevä ja tarpeeksi paikallaan ettei häiritä hevosta. Vakaa istunta vakauttaa myös jalkaa ja mahdollistaa pienet, huomaamattomat pohjeavut.
Käsi tulee viimeisenä. Peräänanto vaatii ohjastuntuman, ja sen että hevonen hyväksyy ohjastuntuman ja seuraa sitä. Käsi on pienellä osalla hevosista lähinnä "kannatteleva" ja kevyt. Käsi ei välttämättä touhua tai tee juurikaan pidätteitä. Mutta ideaalitilanteessa pieniä puolipidätteitä pitäisi päästä ottamaan. Käsi muistuttaa hevosta esim taivutuksesta ja siitä että se ei reagoi liikaa eteen pohkeesta, vaan myös ylöspäin.
Aloittaja, tuo pään heiluttelu yleensä kertoo joko siitä, että pohjetta ei käytetä riittävästi, hevonen ei hyväksy ratsastajan tarjoamaa ohjastuntumaa, tai ratsastajan käsi on levoton. Opettaja joka näkee tilannetta on paras henkilö ratkomaan sitä, mistä mikäkin reaktio johtuu. Näkemättä kukaan ei voi sanoa, mitä syitä taustalla on.
Peräänanto onnistuu helpommin hitaammissa askellajeissa ensin. Yleensä sitä löytyy ensin ravissa tai käynnissä, ja vasta taitojen karttuessa myös laukassa. Siirtymät on monesti ratsastajille ja hevosille myös vaikeita tilanteita.
|