|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 14.11.25 11:17:58
Suurin osa aikuisista hevosista on ihan tyytyväisiä, jos kavereihin on kosketus- ja rapsutteluyhteys aidan yli. Varsat ja nuoret hevoset kaipaa leikkikaveria ja ne on yleensä turvallisempia käsitellä, jos saavat purkaa energiansa kaverin kanssa kisuamalla.
Oma hevoseni tarhasi ensimmäiset neljä vuotta elämästään aina laumassa. Se oli varsapihatossa, laitumella, lopulta karsinatallissa tarhaten nuorten hevosten lauamssa päivät. Siitä kasvoi oikein leikkisä ja sosiaalinen, mutta laumaelämässä oli sille selvästi tiettyjä stressaavia hetkiä - esim. heinien jaon aikaan se herkästi hermoili ja ramppasi ja vaikka heinät jaettiin moneen kasaan ja lopulta käytössä oli automaattinen paalivahti, niin ahneena pomottajana se ramppasi kasalta kasalle siirtelemässä muita niin kauan kun heinää oli yksikin korsi jäljellä.
Samoin ne hetket, kun joku hevosista haettiin treeniin tai sisälle, oli sille stressaavia, mikä näkyi kavereiden siirtelynä, luimisteluna, portilla ramppaamisena ja huuteluna ym.
Muutettiin 5v keväällä maneesitallille, jossa se joutui yksintarhaukseen (muutettiin hokkikaudella eikä haluttu ottaa riskejä talviaikaan yhdistämisestä), mutta niin että sillä on suora kosketusyhteys viereisen tarhan hevoseen, ja tuntui että hevosesta tuli vielä entistäkin tyytyväisempi. Se viettää päivät rapsutellen aidan yli kaverinsa kanssa, ne seisoo nurkassa päät yhdessä ja leikkivät aidan yli härkkimällä toisiaan, mutta ruokintatilanteet on rauhallisia eikä hevonen mene kierroksille kun naapuri haetaan sisälle. Se ei enää ahmi heiniään vaan syö ne rauhassa ja saattaa jopa jättää heinälaatikon pohjalle ne pienimmät silput joita se aiemmin kiersi mättämässä ihan maanisesti niin kauan kun niitä vähänkään oli jäljellä.
Täysin ilman kaverikontaktia en tuota pitäisi, mutta tämä järjestely kosketeltavissa olevan tarhanaapurin kanssa tuntuu nyt sellaiselta että hevonen on rento ja tyytyväinen.
Tallipaikan valinta on aina kompromisseja ja täydellistä paikkaa ei ole olemassakaan. Täytyy miettiä hevosen ja oman elämäntilanteen mukaan se, mistä voi tinkiä.
|