Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   9.11.25 12:44:59

Lapsi joka tihrustaa itkua, jos joutuu menemään millään 130 cm isommalla ponilla. Ei uskalla laukata jos on uusi ponituttavuus. Jos toinen ratsastaja tippuu, niin ei meinaa uskaltaa laukata ja varmistelee, onhan nyt turvallista ja eihän tää Poku nyt ala säikkyä myös. Ratsastaa miltei joka tunti samalla superkiltillä shetlanninponilla, muut ponit pelottaa. Vähän aikaa sitten sanoin, että muutkin haluaisivat mennä Pokulla ja sun olisi hyvä opetella ratsastamaan muillakin tallin poneilla, joten et sitä Pokua nyt ainakaan ensi tunnilla saa. Sen seurauksena äiti soitti tallille myöhemmin ja sanoi, että lapsi on itkeskellyt kotona asiaa ja pelkää ettei enää saa mennä Pokulla. Huoh! :D Mietin vaan oikeasti, mitä tällaisista super aroista tapauksista tulee..

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.11.25 12:48:03

Juuh, sun ei varmaan kannattaisi olla ratsastuksenopettaja.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.11.25 12:48:36

Toivottavasti ymmärtävät vaihtaa joko opettajaa tai jos olet ainut valinta niin koko tallia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 12:50:41

Aloittaja ei ole sopiva opettaja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 12:53:05

Eikö lapsi saa harrastaa ilman että siitä pitää tulla jotakin?

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   9.11.25 12:56:25

Minä olin tuollainen lapsi. Nykyään minulla on oma talli, kisaan ja teen nuoria omakasvatteja. Hyviä niistä tulee kun saavat harjoitella sen turvalliseksi kokemansa kanssa! Minulle tuo turvaponi oli 130cm 30v arabiristeytys jolla menin ensimmäiset kolme vuotta kunnes uskalsin muiden selkään. Tuosta pari vuotta niin ratsastin ensimmäisenä tuntilaisena ulkomaantuonnit ja ne joilla muut eivät halunneet mennä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 12:58:46

Tuollaisen opettajan opetuksessa ei tule kenestäkään yhtään mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 12:58:54

Vaihda alaa.

Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   9.11.25 13:03:41

Niin tyypillistä, että yleensä täällä palstalla ollaan sitä mieltä, ettei hevosten pariin sovi niin arka lapsi että itkee jos ei saa mennä turvaponilla. Mutta sitten kun tekee topan aiheesta, niin yhtäkkiä se arkuus onkin täysin ymmärrettävää!

Lähettäjä: opettaja 
Päivämäärä:   9.11.25 13:04:38

Oletko Porvoosta, provo ja käytät nimimerkkiä ope?

Millään opetuksen alalla ei keskustella asiakkaista verkossa.

Ja kyllä, hänestä voi tulla vaikka kuin taitava ratsastaja isona.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 13:05:23

Ei sillä ole väliä, tuleeko mitään vai ei. Suurimmasta osasta ei koskaan tule ainakaan ratsastuksellisesti mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 13:11:04

Miettisin vähän omaa asennetta. Lapselle etenkin ihan kamalaa, että mahdollisesti ylöspäin katsomansa ihminen ajattelee mitäköhän minustakin tulee, sen sijaan, että miettisi, miten minua tukisi rohkaistumaan.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   9.11.25 13:14:13

Meilläkin oli tällainen lapsi. Meni usein samalla ponilla ratsastuskoulussa ja pelkäsi mennä niillä hurjemmilla. Nyt on oma poni, joka just teki kaikki kevätjuhlaliikkeet kisaverkassa, eikä lapsi ollut moksiskaan. Sai kasvaa ja kerätä rohkeutta rauhassa, koko ajan rohkaistunut enemmän.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   9.11.25 13:22:46

Taidat olla uusi alalla?
Osa rohkaistuu iän myötä, osa ei kovinkaan paljon, mutta jatkaa harrastusta ja osa lopettaa. Lopettanut saattaa aloittaa uudelleen vanhempana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 13:33:15

Minä olin pitkään tuo lapsi. Mutta kun ikää tuli ja kokemusta ja vaihdeltiin tallia ja hevosiin tuli näin vaihtuvuutta, niin sittemmin kiipesin kaikkien hevosta muistuttavien selkään vailla huolta huomisesta :D

Nykyään olen taas tuo "lapsi." tykkään tätiratsastaa sillä turvallisella Pokulla, en jaksa enää kaivata muuta.

Lähettäjä: Well said 
Päivämäärä:   9.11.25 13:45:19

Lähettäjä.

Päivämäärä9.11.25 12:58:46

Tuollaisen opettajan opetuksessa ei tule kenestäkään yhtään mitään.

Lähettäjä: Sasu 
Päivämäärä:   9.11.25 13:54:32

Ei yhtään mitään. Ainakaan ratsastuksellisesti. Kehottaisin siirtymään toiseen talliin. Näitähän on pilvin pimein jotka tekee hevosavusteista toimintaa tai pelkkää kävelyä hevosen kyydissä istuen. Sellaiseen talliin missä ei ole tarkoituskaan kuin olla vain hevosen kanssa. Koska tällä hetkellä kuulostaa että hän on tallissa jossa on tarkoitus kehittyä ratsastajana ja se tapahtuu todella hitaasti jos ollenkaan.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   9.11.25 14:07:49

Lapsien persoonaa ei voi muutta. Se että vaatii niiltä jotain, mihin ei olla henkisesti valmiita aiheuttaa vain takapakkia.

Eli tässä kohta pilataan lapsen harrastus ja menetetään maksava asiakas.

Ratsastus on harrastus, ei siitä lapsesta tarvitse tulla mitään.Miksi siitä pitäisi tulla jotain? Anna lapsen vain harrastaa. Harrastuksen kuuluu tuottaa mielihyvää, ei aiheuttaa pelkoa.

Mikä ongelma on, että menee samalla ponilla? Jos haluat sen muiden tuntilaisten käyttöön, niin siirtä lapsi toiseen ryhmään tai ehdota esim. 30 min yksityistunteja. Jos lapsi on vielä niin pieni, että on sopiva ponille, niin miksi pitäisi mennä niillä yli 130cm poneilla/hevosilla? Poni-ikä kestää alle 10 vuotta, hevosikä yli 50 vuotta. Miksi aina pitää olla kiire?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.11.25 14:16:36

Niistä lapsista voi tulla ihan mitä tahansa. Ei päätön uhkarohkeus ole mikään lahja. Eikä rohkeista lapsista tule välttämättä yhtään sen enempää. Arka lapsi voi olla myös rohkea ja määrätietoinen aikuinen. Kamalaa, että aikuinen kehtaa tuomita lapsen tulevaisuuden persoonallisuuden perusteella.

Lähettäjä: = 
Päivämäärä:   9.11.25 14:22:52

Minäkin olin tuo lapsi. Minulle toki "turvaponi" oli kaikkien muiden inhoama, karsinassa ärtsy sh-tamma, jota rakastin enemmän kuin mitään. Oli ratsastaessa tasainen ja selkään sai vaikka nukahtaa.

Myöhemmin onkin sitten menty vaikka minkäsorttisilla hevosilla ilman ongelmaa. Onneksi oli opettaja, joka ymmärsi ja auttoi itsevarmuutta (ja ratsastustaitoja!!) kehittymään eikä mollannut ja (ainakaan ääneen) miettinyt että mitäköhän tuosta tulee.

Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   9.11.25 14:29:39

Taattua ht-nettiä.. erässä toisessa topassa äiti kirjoitti arasta 7 v lapsesta joka ei meinannut uskaltaa laukata. Siellä kyllä teilattiin aloittaja täysin ja oltiin sitä mieltä ettei tämä 7 lapsi sovellu lajiin. No tässä tapauksessa on kyse jo 11 v lapsesta, mutta kummasti hötöraadin mukaan tällainen lapsi onkin nyt oikein soveltuva lajiin. Jep jep, kunhan pääsee väittämään topan aloittajalle vastaan..

Ja kyllä se vaan vie sitä open kapasiteettia kun pitää jatkuvasti rauhoitella ja lohdutella tätä lasta joka alkaa tihrustaa itkua milloin mistäkin. Ja miksei voisi mennä samalla ponilla kaikki tunnit? Koska on muitakin lapsia, häntä pienempiä ja nuorempiakin, jotka haluaisivat välillä mennä tuolla shettiksellä. Miksi vain yhdellä arkajalalla olisi siihen oikeus? On muitakin kilttejä poneja, mutta kun ne on "liian isoja." (Alta 130 welshejä ja risteytysponeja..)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 14:31:26

Turvahevonen on kiva aikuisellakin. Voi keskittyä paremmin omaan tekemiseen, eikä tule jännityksiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 14:38:36

Minäkin olin tuo lapsi, usein halusin tallille, mutta jätin tunnit välistä mahakipua voivotellen ja siivoilin tallilla ennemmin. Ei mennyt kuin pari vuotta, kun tuli oma poni, jolla kisasin ja siitä eteenpäin ollut monenmoisia ratsuja. Nyt olen edelleen se, joka menee omillaan eikä kiinnosta muiden hevoset ja niiden temppuilit. On minulla pari nuorta, mutta itse pitkälti laitettuja, niin tiedän millaisia ovat

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   9.11.25 14:42:29

Ei voi ennakolta tietää, mitä tulee.
Se pitää lapsen ja huoltajan hyväksyä, että sillä turvaponilla menee välillä joku toinenkin. Tai sitten on hommattava oma poni. Siinä se kynnys ylittyy, haluaako niin kovasti ratsastaa, että pelko voitetaan.

Lähettäjä: No niin no 
Päivämäärä:   9.11.25 14:43:43

Itse olin tuollainen lapsi. Esteratsastajaa minusta ei tullut, mutta hyvin hevosia lukeva vab tasoinen koulupuolen tekijä.

Mitäs aloittajasta tulee?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 14:48:54

No sä opena ratkaiset sen tilanteen ehdottamalla vaikka niitä yksityistunteja.

Ja siis se on ihan ok sanoa, että hei nyt on niin että ensi viikolla et saa mennä Pokulla. Mutta jos tiedät että tilanne on lapselle vaikea, sanot että sitä seuraavalla taas saat jos Poku on kunnossa. Ja voit sanoa lapselle, että ensi viikolla ei tarvitse sitten Pollella laukata, jos se pelottaa.

Lapset rohkaisuu kun he saa onnistumisia. Joo se vaatii opelta vähän enemmän, että ottaa asian huomioon. Mutta se myös palkitsee, kun se lapsi sitten omalla ajallaan rohkaisuu. Se nyt vaan on niin, että toiset on rämäpäitä ja kokeilee ensin ja oppii sitten. Toiset on arempia ja haluaa edetä hitaasti, jotta he tuntevat osaavansa. Lopulta kummastakin voi tulla ihan yhtä hyvä, tai olla tulematta.

Sitten jos sulla oikeasti on jotain pedagogista osaamista ja halua tukea sitä lasta, sä voi myös esittää asiat niin, että kun tää nyt onnistuu näin hienosti Pokun kanssa, kokeillaan ensi viikolla Pollella ja sitten saat sen jälkeen Pokulla mennä. Se ei varsinaisesti ole sun ongelmasi, tuleeko lapsesta mitään. Sun tehtävä on opettajana pitää tilanne turvallisena ja kannustavana.

Tässä kohtaa musta on ihan oikein kyseenalaistaa aloittaja, koska ei aikuisen opettajan pidä kirjoittaa näin nettiin oppilaistaan.

Lähettäjä: Ridaope 
Päivämäärä:   9.11.25 15:03:56

Aroille lapsille on muitakin harrastuksia. Voi leikkiä kepparileikkejä, lukea heppakirjoja tai neuloa sukkaa kotona. Jos harrastus on yhtä pelkoa ja tuskaa ja itkun tuherrusta, on mukavampi tehdä jotain muuta. Kurjaa, että äidit pakottavat tällaiset lapset ratsastamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.11.25 15:04:30

Ratsastuksellisesti? Ihan mitä vaan. Arasta voi kasvaa itseensä luottava jne. Tuskin kuitenkaan kaltaisesi opissa. Ja toisaalta ihmiset pääasiassa harrastavat muista syistä kuin tullakseen huipuiksi, olipa laji mikä hyvänsä, joten miksi asia sinua noin kaivaa? Jos opettaminen tuntuu vääränlaisten oppilaiden vuoksi liian raskaalta, niin ehkä kannattaa vaihtaa alaa.

Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   9.11.25 15:06:44

Kirjoitin varmasti melko töykeään sävyyn. Tunneilla kumminkin yritän aina suhtautua lapseen empaattiaesti ja juuri kehua tuolleen että pokun kanssa menee niin hyvin, että voisit seuraavaksi koittaa pollella.

Lähettäjä: Ridaope 
Päivämäärä:   9.11.25 15:10:02

Jos ei pidä aroista vinkujista, joita on yksi kymmenestä oppilaasta, ei se ole syy vaihtaa alaa. Onpahan vain työn huono puoli. Muut 9 kymmenestä tuottavat työhön mielekkyyttä.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   9.11.25 15:10:08

Voi tulla ihan mitä vaan, vaikka suomen presidentti.
Mutta hyväksytään se tosiasia, että 99% ei opi koskaan hyväksi ratsastajaksi.

Lähettäjä: Kuppa 
Päivämäärä:   9.11.25 15:12:03

Voisiko lapsen siirtää vähän alempaan ryhmään? Jossa ei tarvitsisi laukata ja tehdä muuta pelottavaa? Voisi rauhassa keskittyä hölköttelyyn?

Lähettäjä: Hobs 
Päivämäärä:   9.11.25 15:16:01

Minä olin lapsena juuri tuollainen superarka. Kävin tunneilla varmaan melkein 2v ennenkuin suostuin edes kokeilemaan laukkaa. Opettajalle ei ollut mikään ongelma. Hänen tyyli oli muutenkin se, että pitkät jaksot saatiin mennä samoilla hevosilla ja hänen motto oli, että ratsastuksen pitää olla kivaa.

Ja niin vaan sitten yksi päivä totesin, että nyt olen valmis laukkaamaan ja siitä parin viikon päästä jo hyppäsin maastoesteitä yms. Ja muutaman vuoden päästä ei ollut enää mitään väliä minkä hevosen alle laittoi, melkein mitä villimpi sitä parempi.

Eli se millainen ratsastuspolun alku on ei vielä kerro mitään. Tiedän myös niitä rämäpäitä, jotka menivät ns. soitellen sotaan ja lopulta ensimmäisestä tippumisesta lopettivat koko harrastuksen.

Oma lapseni halusi pienempänä ratsastaa pelkästään talutuksessa. Ei siis olisi mikään pakko ollut ylipäätään ratsastaa tai tulla mukaan tallille, mutta hän kuitenkin nimenomaan itse halusi. Hänelle parasta oli yhdessä helppojen hoitaminen ja tosiaan se että äiti talutti ja sai nautiskella kyydissä - toki tällä tavalla myös esimerkiksi hypättiin pieniä esteitäkin. Sitten erään kerran kun oltiin lähdössä tallista kentälle hän ilmoitti, että tänään en saa enää taluttaa, että nyt hän ratsastaa itse. Meillä oli vielä alla aika tuhma poni, joka kuitenkin taluttaessa toimi hyvin. Noh siellä hän pukittelevan ponin kyydissä meni itsekseen eikä ollut millänsäkään.

Eli kukin tyylillään.

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   9.11.25 15:16:31

En kyllä kadehdi tämän päivän opettajia, kun pitäisi opettaa yksilöllisesti ja on erilaisia oppimisongelmia + diagnooseja… ja jos tämä kaikki pitää huomioida 45-60 min poniryhmätunnilla, niin ei ole helppoa.

Aloittajalle tsemppiä, ja kaikille muillekin opeille mietintään se, että kannattaisi mainita kauden alussa että ponit vaihtuvat jokaisen kohdalla aika ajoin. Yksi hyvä järjestely on ollut 3 kertaa sama ratsu ja sitten vaihto, koko ryhmällä.

Lähettäjä: Tiipii 
Päivämäärä:   9.11.25 15:19:28

Suomen hevoskouluissa ei opeteta pedagogiikkaa. Pedagogiikan puuttuminen ei tue ratsastuksenopettajia työssään jota tekevät. Aran lapsen opettamiseen tarvitaan työkaluja joita pedagogiikan osaamista

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   9.11.25 15:25:39

Olin lapsena superarka, en uskaltanut ekana vuonna laukata lainkaan. Myöhemmin kisasin kenttää parhaimmillaan helpolla tasolla ja sittemmin 120 tasolla rataesteitä. Nykyään enää maastoilen satunnaisesti kavereiden hevosilla. Eli tällainen tulos on yksi monista eri vaihtoehdoista.