| 
			    
                Lähettäjä: Bellis  
                Päivämäärä:   3.11.25 17:37:54 
                 Minä ja tyttäreni olemme kilttejä, ystävällisiä ja avuliaita, myös tallilla. Tulemme kaikkien kanssa toimeen: osaamme tarvittaessa sanoa mielipiteen kohteliaasti, mutta emme riitele koskaan kenenkään kanssa. Annamme tallilla olla ihmisten rauhassa, mutta juttelemme kaikkien kanssa, jotka haluavat jutella. Vältämme vetämästä liikaa huomiota itseemme - puhumme sen verran, että muille ihmisille jää tilaa, mutta annamme vaikutelman olevamme kiinnostunut myös muista (kuten olemmekin). Olemme myös poikkeuksellisen aktiivisia harrastajia.  
 
Kuitenkin koemme, että nykyisen ratsastuskoulun omistajaopettaja ei pidä meistä. Lapsillani on siis tunne, että ei pidä heistä, ja heitä harmittaa usein huomata, että hän puhuu muille äideille normaalisti, mutta minua katsoo vakavana, kireänä, ärsyyntyneenä tai huvittuneena, jos sanoin jotain. Itsekin huomaan, että ei hakeudu seuraan eikä juttusille, vaikka muille tekee sitä kyllä. Välillä jopa välttelee. 
 
Mitään syytä käytökselle ei pitäisi olla. Kun tulimme tallille, hän totesi pelkäävänsä, että tuomme edelliseltä tallilta mukanamme sen tallin huonoa ilmapiiriä. Mikä on erikoista, koska kuitenkin olimme sanoneet vaihtavamme tallia juuri ilmapiirisyistä lähtöisin olevista seikoista.  
 
Jotenkin kyllästyttää mennä tallille 3-5 päivää viikossa, kun tuntuu että hän ei halua meidän menevän sinne. Ratsatustoiminta kyllä sujuu ihan mainiosti joten sen puoleen ei ole syytä vaihtaa tallia.  
 
Huomaan, että toinen ratsastuskouluyrittäjä luottaa minuun ihmisenä, on kertonut kuinka minä ja tyttäreni olemme aina tervetulleita hänen tallilleni ja kyselee jopa kuulumisia.  
 
Hänen tallillaan vaan harrastusmahdollisuudet ei ole yhtä hyvät.  
 
Niin mietin vaan. Vaihtaisiko sitten kuitenkin sinne, koska ilmapiiri ja hyvä olo on se tärkein. 
 |