Lähettäjä: Hillevi 
Päivämäärä:   31.10.25 11:58:47

Koska edellinen ketju täyttyi nopeaan ja mielestäni osin asiattomistakin viesteistä, halusin mahdollisuuden jatkaa keskustelua lasten ratsastusharrastuksesta ja siinä "pärjäämisestä".
Kommentoin asiaa äitinä ja omalla kokemuksellani, en korostaakseni omaa erinomaisuuttani vaan muistuttaakseni realiteeteista ja iän vaikutuksesta harrastukseen.

Jos nuori ratsastaja on aloittanut vaikka kolmevuotiaana omalla ponilla valvovan silmän alla, lapsi kehittyy kyllä. Silti kehitys on erilaista kuin isommalla lapsella. Lyhyesti sanottuna hitaampaa.
Sen sijaan lapsi, joka aloittaa talutustunneilla 3-4- vuotiaana, ei usein ratsasta kuin kerran viikossa noin puoli tuntia. Hän opettelee tasapainoa, kehon hallintaa, poniin vaikuttamista ja ihan vaan hetkeen keskittymistä ja rauhoittumista. Pikkulasten ei tarvitse edetä hirmuista vauhtia seuraavaan ryhmään, koska tosiasia on, että kyky oppia on kehittymätön verrattuna muutaman vuoden vanhempiin lapsiin. Ratsastuskouluilla usein on alaikäraja tästä syystä. En siis lähde moittimaan ratsastuskoulua tai vanhempaa siitä, että lapsi on ollut mukana talutustunneilla pari vuotta. Tuon ikäinen, siis 3-4 v, ei osaa ajaa edes pyörällä, miten hän hallitsisi ponin joka haluaa puksuttaa muiden perään tai lähimmälle ruohotupsulle?
Meidän lähiseudulla ei ole ratsastuskoulua, jonne pääsisi alle kouluikäinen tunneille. Tästä syystä omani ovat aloittaneet vuokraponilla kerran viikossa. Siinä on opeteltu enemmän ponin hoitoa ja selässä istumista, sitä tasapainoa ja ponia eläimenä, miten se reagoi eri asioihin jne. Tästä tosiaan puuttuu ne kaverit, mutta kuusivuotias ei vielä niitä kaipaa tallilla. On helpompi opetella omaan tahtiin ja yksin kentällä kuin useamman muun kanssa.
Lapset ovat yksilöitä ja toiset kypsyvät nopeammin, joten vanhemmat ovat parhaita arvioimaan tilannetta siltä kantilta, mutta jos kumpikaan ei ole hevosihmisiä, tilanne väistämättä mutkistuu. Hevoset tuntuvat isoilta ja pelottavilta, eikä lasta ole helppo laittaa tallille niiden kanssa touhuamaan jos itse ei niistä mitään ymmärrä.

Edellisessä ketjussa ei tullut esille ymmärrystä lapsista ja heidän kehityksestään millään muotoa. Oli perus hötölän tarve korostaa itseään ja omaa kehitystään, "kyllä minä ainakin ekalla tunnilla jo hyppäsin 70cm ja putosin pari kertaa ". Lapset vertaavat itseään toisiin lapsiin ja siihen ei kotikasvatus auta. Toki itse veisin keskustelua siihen suuntaan, että miettii mitä itse on oppinut ja miten kehittynyt. Jos muistelee vähän taaksepäin jotain vaikeaa asiaa, joka nyt sujuukin jo, saa siitä onnistumisen kokemuksia ja ehkä huomaa, että oppii jatkuvasti.

Muistetaan iloita yhdessä kehityksestä ja onnistumisista! Kannattaa myös oivaltaa se, kuinka sitkeitä Lapset lopulta ovatkaan, pienimmät ponit kun ei yleensä ole niitä helpoimpia. Pari vuotta harrastusta shitlanninponilla karaisee kummasti.

Lähettäjä: hoop 
Päivämäärä:   31.10.25 13:00:08

Oli kyllä törkeitä viestejä siellä aiemmassa, toivottavasti aloittaja ei pahoittanut mieltään. Ihan hullua väittää, että juuri ekaluokan aloittaneen lapsen aivot kykenisivät monimutkaisiin tehtäviin, kuten luovimaan ahtaassa maneesissa ryhmätunnilla ja samanaikaisesti tasapainoilemaan ponin selässä sekä muokkaamaan istuntaansa opettajan ohjeiden mukaan.

Samoin on hullua väittää että lasta taluttava äiti olisi jotenkin tiellä ja sotkisi koko tunnin. Eli 7-vuotias kyllä pystyy kaikenlaiseen monimutkaiseen kognitiiviseen ja keholliseen toimintaan, mutta aikuinen ihminen ei pysty juoksemaan ponin rinnalla häiritsemättä muita. Hötömuijan logiikkaa.

Pienen lapsen ratsastusharrastus ei ole mitään urheilua, vaan monipuolista liikuntaa ja eläimen kunnioittamisen opettelua.

Kun katson lapsia ryhmäratsastustunneilla, niin vasta 9-10-vuotiaana he alkavat oikeasti ymmärtää opettajan ohjeita ja muokata omaa istuntaansa ja ratsastustaan sen mukaisesti, sekä pystyvät ennakoimaan muiden tekemisiä ja aktiivisesti hallitsemaan omia ratsujaan.

Vaikka tietysti hötömuijien ihmelapset on asia erikseen, ja siksi vain heillä on oikeus harrastaa ratsastusta...

Lähettäjä: PS 
Päivämäärä:   31.10.25 13:21:55

Jos lapsi ei kykene hallitsemaan kehoaan, ohjaamaan ponia ja pysymään tehtävällä, niin hän ei kuulu vielä ryhmätunnille jolla tätä vaadittaisiin. Ei, vaikka äiti kuinka haluaisi luoda lapselle pystyvyyden ja osaamisen illuusiota. Lapsi, joka on merkittävästi muuta ryhmää jäljessä, on iso turvallisuusriski koko ryhmälle. Juurikin siksi, että ne muutkin tuntilaiset on lapsia, joilla jokus käy pieniä ohjausvirheitä, putoamisia, jumituksia jne. Jos siellä seassa on yksi, joka ei yhtään hallitse ratsuaan, menee paniikkiin ja itkee kun poni vähän luimistaa toiselle, niin homma menee vaaralliseksi.

Valitettavasti kyseinen äiti kuitenkin piti tyttöään "perfektionistina" vaikka kyseessä oli selvästi lapsi joka ei ole koskaan joutunut pettämään ja joka ei ole oppinut sietämään pettymyksiä, eikä äidillä ollut minkäänlaista aietta ryhtyä opettamaan tytölle tätä taitoa, vaan hän mieluummin vaikeuttaa koko ryhmän toimintaa, asettaa muut lapset vaaraan, ja edellyttää että tehtävät sopeutetaan sellaisiksi että mamma voi siellä mönkiä hemmotellun itkupillin henkisenä tukena ettei vaan tule paha mieli. Kun se lapsi nyt vaan on huippulahjakas perfektionisti eikä mamman ylpeys antanut periksi myöntää että oma pershedelmä kuuluu vielä talutustunnille.

Lähettäjä: PS 
Päivämäärä:   31.10.25 13:29:10

Ja miksi asia herättää tunteita - koska oma lapseni ratsastaa juuri tällaisessa ryhmässä, jossa on yksi selvästi muuta ryhmää jäljessä oleva lapsi, jonka vuoksi koko ryhmä joutuu tekemään tehtävät helpotettuna (esim. osastossa ei voi laukata uralla, koska yhdellä pitää olla taluttaja eikä taluttaja pysy ponin perässä riittävän reipasta vauhtia) ja jonka neuvominen vie opettajalta kohtuuttoman paljon aikaa.

Muut ryhmän lapset olisi jo kykeneviä ja halukkaita hyppäämään pieniä ristikoita ja menemään kavaletteja, mutta joutuu tyytymään käynti- tai korkeintaan ravipuomeihin koska taluttaja (joka tietysti on sellainen BMI 35 mamma) saa sydänkohtauksen jos yrittää juosta aran lapsen rinnalla minkään puomia korkeamman yli. Tai sitten jokainen ryhmälainen ehtii mennä yhden kavaletin ja loppuaika menee siihen että tämä lapsi tihrustaa itkua keskellä kenttää ja äiti ja ratsastuksenohjaaja taputtelee selkään ja rohkaisee edes kokeilemaan.

Ja ongelmalasta ei voi siirtää toiseen ryhmään, koska sille kuulema tulee paha mieli.

Ryhmästä on nyt vaihtanut jo kaksi kehittyneempää lasta toiselle tallille jolla pääsevät kehittymään normaalisti ja ratsastamaan tasollaan. Mekin jonotetaan jo paikkaa mutta päästään varmaan vaihtamaan vasta kevätkaudelle, kun on jonoja.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   31.10.25 13:32:18

Onhan tää nyt ihan sama iästä riippumatta. Laji jossa iällä ei ole suurin merkitys, ei koolla tai sukupuolella tai kenkien värillä. Taitotaso, se oma taso suhteessa ryhmän tasoon, on merkitsevä. Kyllähän sitä itsekin harmittelee jos omalle tunnille tulee alkeistason täti-ihminen, joka ei saa sovitettua askellajia tehtävään, eikä osaa ohjata pois tieltäkään. Liian "hyvä", ei häritse tunnin kulkua, mutta selvästi alemmalla tasolla harrastava voi sitä hyvinkin tehdä. Lasten alkeistunnille voi mennä aikuinen, samoin kuin aikusten heB tunnille voi tulla hyvinkin pätevä ja osaava junnu iästä riippumatta.

Itse olen ratsastanut vuosia lapseni kanssa samassa ryhmässä. Lapsi on varmasti pätevämpi kuin äiti vaikka äiti on ratsastanut 30 vuotta kauemmin. Mutta jos pitäisi mennä bestiksen kanssa samalle tunnille, joka on istunut satulassa viimeksi lapsena, niin ei, ei se kivaa olisi, koska meidän taitotasot ei kohtaa. Ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa, taaskin iästä riippumatta.

Lähettäjä: Niin no 
Päivämäärä:   31.10.25 13:35:57

Ratsastuskouluja on niin monenlaisia. Meillä lapsi aloitti 5-vuotiaana tunnit shettiksellä. Parin kerran jälkeen ratsasti itsenäisesti, koska alla oli ns. pomminvarma poni. Muutaman kuukauden jälkeen laukkasi itsenäisesti pieniä pätkiä. Koko ryhmä oli pikkuponilaisia, mutta ponit sellaisia, joiden kanssa lapset pärjäsivät.

7-vuotiaana sai ratsastuskoulun lisäksi vuokraponin, jonka kanssa opetteli lisää. Vuokraponin kanssa oli valmentaja 1-2 krt viikossa, lisäksi pari itsenäistä tuntia ja kerta viikkoon vielä ratsastuskoulussa. 6-vuotiaana kisasi helppoa D:tä harkkakisoissa ja meni puomi-ristikkoluokkaa. 10-vuotiaana sai oman ponin.

On siis todella paljon kiinni siitä, millainen muu ryhmä on ja millaisia hevosia ratsastuskoulussa on käytettävissä. Jos 7-vuotiaalla on hyvä keskittymiskyky ja kehonhallinta ja kiltti ratsu, jolla opetella, onnistuu myös laukkaaminen ja pienet ristikot hiljalleen.

Myös yksityistunneista ja kaksareista kaverin kanssa on ollut hyötyä, jos niihin on mahdollisuus.

Lähettäjä: vegemakkara 
Päivämäärä:   31.10.25 14:01:59

Jestas sentään, PS on oikea malliesimerkki kirjoittajasta joka projisoi omaa pahaa oloaan muihin ja sepittelee tarinoita tukeakseen näkemyksiään, haukkumista unohtamatta. Vai että pershedelmä jolle ei ole opetettu pettymystensietokykyä.
Hyi että miten puhut muista ihmisistä!

Luin sen edellisen ketjun ja siellä huudettiin kilpaa että opettajan arviointikykyyn pitää luottaa. Eikö ole opettajan vastuulla sanoa, kuka sopii mihinkin ryhmään? Eikö ole opettajan vastuulla sanoa, jos äiti taluttajana ei onnistu? Ope oli nimenomaan antanut luvan taluttamiselle. Koittakaa nyt päättää.

Lähettäjä: PS 
Päivämäärä:   31.10.25 14:05:06

Valitettavasti sellaisilla vasta hevoskoulusta valmistuneilla, parikymppisillä ratsastuksenohjaajilla harvoin on rohkeutta asettua poikkiteloin tyrannimammalle, joka on päättänyt että lapsen pitää nyt olla jossain ryhmässä.

Lähettäjä: vegemakkara 
Päivämäärä:   31.10.25 14:22:02

Aloittaja kirjoitti: "Pikkulasten ei tarvitse edetä hirmuista vauhtia seuraavaan ryhmään, koska tosiasia on, että kyky oppia on kehittymätön verrattuna muutaman vuoden vanhempiin lapsiin. Ratsastuskouluilla usein on alaikäraja tästä syystä. En siis lähde moittimaan ratsastuskoulua tai vanhempaa siitä, että lapsi on ollut mukana talutustunneilla pari vuotta."

Asia on juuri näin, ja yleensä ryhmät menevät myös vähän limittäin taitotason puolesta. Ainakin oman lapseni ratsastus"uralla" on ollut talutustunteja, itsenäistä ratsastusta shettiksillä, alkeiskurssi pääosin talutuksessa, alkeis-jatkokurssi itsenäisesti tai talutuksessa ratsusta riippuen jne. Olen myös ihan itse olen ollut taluttamassa enkä ole häirinnyt ketään.

Lähettäjä: &€#? 
Päivämäärä:   31.10.25 14:54:08

Alkeistunnit oli ne aikuisia tai lapsia on siinä haastavia, että ryhmän jäsenet etenevät hyvinkin eri tahdissa. Lasten tunnit ovat vielä haasteellisempia sillä niiden tulisi ottaa huomioon lasten kehityksen ikäkauden.
Ratsastuksen taidon kannalta tavoitteet on samat mutta lapsille asioiden lähestymistapa eri.
Opettajana ratkaisin ongelman niin että ryhmät toimivat tasoryhminä ja kun tietyt asiat osaa siirretään seuraavaan. Esim uudet oppilaat aloittaa kaikki ke ryhmässä yli 16v klo 17 ja alle klo 18. Kaikille varattu avustajat opastamaan ns talon tavoille ja varmistamaan hevoset. Ovat paikalla niin että jos tarvitaan, toimivat taluttajina. Osa siirtyy heti seuraavan taitotason ryhmään, osa jää useamman tunnin ajaksi.
Lasten tunneilla hintaa laskee jos on oma avustaja. Lasten kanssa yritetään keksiä harjoitukset leikin ja mielikuvien kautta. Tavoitteena on reipas mieli, halu kokeilla ja löytää tasapaino miten omaa kehoa siellä selässä hallitaan.

Lähettäjä: Hillevi 
Päivämäärä:   31.10.25 15:30:56

&€#? Sun tunnille voisin ilolla lapseni tuoda. Kun miettii asiaa ja tekee parhaansa löytääkseen jokaiselle sen sopivan ryhmän. Helppoa se ei tosiaan ole, mutta tärkeää olisi, että jokainen halukas pääsee ratsastamaan. Vaikka ei heti olisi olympialaisiin menossa, vaikka ei opeteltaisi hampaat irvessä. Hevonen tässä on se tärkein ja jos lapseni oppii niitä käsittelemään oikeudenmukaisesti ja käsittää mitä ne tarvitsevat ja vielä viihtyy hommassa, sen enempää en tavoittele. Ehkä kun lapsi on itse sen verran kasvanut, että osaa itse nimetä jotain mitä haluaa oppia, sehän on asia erikseen.

Lähettäjä: eaärbgjb 
Päivämäärä:   31.10.25 16:00:13

Aloittaja kirjoittaa että "ratsastuskouluissa on alaikäraja". Niinpä! Mietipä miksi! JKa mieti myös miksi sulla on ollut niin pakottava tarve tunkea se lapsi sinne ponin selkään jo 3-vuotiaana? Koska älä selitä että lapsi halusi itse, 3-vuotias lapsi haluaa just sitä mitä äiti pistää sen haluamaan. Miksi et esim voinut odottaa siihen asti että lapsi pääsee ratsastuskoulun tunnille? Miksi sulle on niin tärkeää että lapsi "ratsastaa"? Symboloiko ratsastus ja se maailma jotain hienoa ja tavoiteltavaa? Vai miksi? "Haluan antaa lapselleni hyvän harrastuksen" Kyllä, mutta hyviä harrastuksia oin vaikka kuinka ja ratsastuksen voi aloittaa vasta ratsastuskouluikäisenäkin.

Liikaa olen nähnyt näitä sairaan kunnianhimoisia äitejä jotka haluaa lapsestaan ratsastajaa. Yksikään äiti ei tietenkään tätä myönnä.

Ja muistutan vielä, että ratsastus ei ole eikä koskaan tule olemaan laji aroille lapsille ja nuorille. Oli sitten 6v tai 13v. Jos lapsi ei ole reipas, rohkea ja hänellä myös hyvä kropanhallinta - hänestä ei vaan tule ratsastajaa. Ja se on tietenkin aivan ok, ei kaikista tarvitse tulla! Jos sulla ei ole lajiin sopiva kroppa susta ei tule balettitanssijaa, tai jos et ole yhtään musikaalinen susta ei tule viulunsoittajaa. Ratsastus on todella vaikea laji ja se vaatii sekä fyysisesti että psyykkisesti tiettyjä ominaisuuksia.
Voi kun te äidit näkisitte ja uskoisitte tämän.

Mutta silti, 2 vuotta(!!) talutustunnilla! Ensin luulin että tässä on vahingossa kirjoitettu sana vuosi sanan kuukausi sijaan...

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   31.10.25 17:09:27

eaärbgjb: en ole aloittaja mutta oma lapseni on "harrastanut ratsastusta" noin kerran kuussa nelivuotiaasta. Nyt 8v ja rohkeus toimia hevosen kanssa sekä tasapaino aivan eri luokkaa kuin monella tämän ikäisenä aloittavalla. Lisäksi lapselle selvästi kiva kun saa touhuta ihanan eläimen kanssa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.10.25 17:24:04

Onpas täällä taas pahoinvoivia ihmisiä vastaamassa. Minulla ei ole lapsia enkä edes erityisemmin pidä heistä, en silti ikinä puhuisi noin rumasti ja ilmeisesti tunnen empatiaakin lasta kohtaan enemmän kuin sellainen jolla itsellä on lapsi.

Ihmiset tuntuu kuvittelevan aivan omiaan. Sehän oli opettaja joka oli siirtänyt edellisen ketjun ap:n lapsen sinne vaikeammalle tunnille, ei ap ollut sitä vaatinut. Toiseksi tuo, että jos pelottaa niin ratsastus ei ole oikea laji, jne. Totta, jos pelkkä hevonen itsessään pelottaa eikä pelko totuttelusta huolimatta hälvene eikä laji tunnu lainkaan mukavalta, niin silloin joku muu harrastus voi olla parempi vaihtoehto. Osa näyttää kuitenkin luulevan, että ap:n lapsi saa paniikkikohtauksia pelkästä hevosen läsnäolosta, vaikka kyse oli yllättävistä tilanteista joissa hallinta oli pettänyt. Silloin on ihan luonnollista säikähtää.

Olen vähän eri mieltä tuosta, että jos et ole luonnostasi sitä ja tätä, et voi harrastaa lajeja x ja y. Lajeja voi harrastaa eri tasoilla, ja lähes kaikkea voi treenata (pl. kropan muoto). Joo, minusta ei tulisi ammattiballerinaa koska olen lyhyt ja tanakka, mutta voin harrastaa koska nautin siitä. En ole musikaalinen enkä hallitse sormiani, mutta voin silti opetella pianon soittoa harrastuksena. Arasta lapsesta ei ehkä tule sitä rohkeinta kenttäratsastajaa tai nuorten hevosten ratsuttajaa, mutta ihan tavallinen harrastaja joka ratsastaa tutuilla ja rauhallisilla hevosilla.

Lähettäjä: b 
Päivämäärä:   31.10.25 17:40:14

Hyviä pointteja edelliseltä. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Eihän oikeastaan kukaan voisi ikinä harrastaa mitään lajia, jos harrastukset valittaisiin samalla systeemillä kuin täällä huutelijat mesoaa. Eli älä harrasta lajia, johon ei ole luontaista lahjakkuutta. Veikkaisin, että aika monelta jäisi kaikki lajit harrastamatta tällä periaatteeella.

Pelko kuuluu asiaan. Se kuuluu ihan kaikkiin vaarallisiin harrastuksiin, kuten vuorikiipeilyyn, alamäkipyöräilyyn jne. Pelon pointti ei ole se, ettei sitä ole. Vaan, että tekee pelosta huolimatta.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   31.10.25 18:05:24

Vähän OT mutta kun itse muistelen aikoja hamalla 80- luvulla kävin pienessä ratsastuskoulussa jossa oli 6 tuntihevosta. Lasten/ nuorten tunneilla saattoi olla porukkaa laidasta laitaan niin että joku oli ensimmäistä kertaa hevosen selässä ja meni taluttajan kanssa kun pari jo laukkasi. Siihen aikaan tehtävät kuten laukkaaminen tai vaikka pääty- ympyrä ravissa tehtiin yksi kerrallaan muiden odottaessa niin isokaan taitotason ero ei haitannut.

Jos miettii vaikka että lasten alkeiskurssilla olisi lapsia ikähaitarilla 7-13 v. niin edistyminen melko varmasti on erilaista. Ihan jo motoriikka ja kyky ymmärtää ohjeita on kuudesluokkalaisella eri tasolla kuin ekaluokkalaisella joka ei välttämättä vielä erota oikeaa ja vasenta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.25 18:12:06

Jestas sentään, PS on oikea malliesimerkki kirjoittajasta joka projisoi omaa pahaa oloaan muihin ja sepittelee tarinoita tukeakseen näkemyksiään, haukkumista unohtamatta. Vai että pershedelmä jolle ei ole opetettu pettymystensietokykyä.
Hyi että miten puhut muista ihmisistä!"

Ja tietysti täytyi myös - jollakin verukkeella - päästä kommentoimaan toisten ihmisten painoa. Minkähänlainen tämänkin lapsesta kasvaa...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.25 18:24:44

"Eihän oikeastaan kukaan voisi ikinä harrastaa mitään lajia, jos harrastukset valittaisiin samalla systeemillä kuin täällä huutelijat mesoaa. Eli älä harrasta lajia, johon ei ole luontaista lahjakkuutta. Veikkaisin, että aika monelta jäisi kaikki lajit harrastamatta tällä periaatteeella."

Hahhaha niinpä ja samaan aikaan kauhistellaan, kun laji kuolee. Niinpä, miksiköhän :D

Lähettäjä: Jewel 
Päivämäärä:   31.10.25 18:36:15

"Ja muistutan vielä, että ratsastus ei ole eikä koskaan tule olemaan laji aroille lapsille ja nuorille. Oli sitten 6v tai 13v. Jos lapsi ei ole reipas, rohkea ja hänellä myös hyvä kropanhallinta - hänestä ei vaan tule ratsastajaa."

Tämä on kyllä jännä näkökanta mitä aina viljellään tällä palstalla. Joka ei myöskään pidä yhtään paikkansa. Itse olen ja olen ollut herkkä ja arka lapsi ja nuori. Ja se herkkä ja osittain arka myöhemminkin. Lapsena laukkaaminen pelotti ja joskus jäi välistä, onneksi jossain kohtaa vanhempani kustansivat sitten yksityistunteja, jotta pääsin eteenpäin. Monta kertaa pelotti muutenkin. Siitä huolimatta minä olen sen aikaisesta porukasta se, joka loppujen lopuksi jatkoi ratsastusta läpi kaikkien nuoruusvuosien ja aikuiseksi. Ei se joka kävi estetunneilla tai hyppäsi päättömästi maastoesteistä jo lapsena. Minä olin se joka eteni vab tasolle, ratsastaen myös nuoria ja oreja. Putoamisia on tapahtunut vuosikymmenien aikana reilusti alle kymmenen.
Tällainen toksisuus ei vie lajia eteenpäin lainkaan. Herkkyys, epävarmuus ja pelotkaan eivät ole este jos itsellä on kuitenkin halu harrastaa.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   31.10.25 18:43:37

Jewel: toi on muuten totta kun mietin omaa tuttavapiiriä jotka harrasti ratsastusta silloin 80- luvulla. Ne huimapäät joita ei (muka) ikinä pelottanut mikään oli kyseessä sitten omaan taitotasoon nähden iso este, ryöstävä ravuri, pukkikone tai vaikkapa kiitolaukkakisa on kaikki lopettaneet, moni teini- iässä. Mulla on pari tuttua jotka ratsastusuran alkuaikoina oli todella arkoja ja epävarmoja ovat nyt hevosalan ammattilaisia.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   31.10.25 18:58:47

Sellainen ihminen, jota ei muka koskaan pelota, on pelkästään tyhmänrohkea tai arvostelukyvytön. Tai valehtelija. Rohkeita ovat ne, jotka pelkäävät tai ovat epävarmoja, mutta tekevät silti.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   31.10.25 19:39:29

Yleensä talleilla on ikäraja 9v tai sinä vuonna 9v täyttävä lapsi. Se ekaluokkalainen kuuluu poni talutukseen, pieneen ryhmään missä pätkiä kokeilla yksinkin vaikka laukata. Yleensä 7vuotiaalle sopivan kokoinen poni on shettis jotka yleensä on omapäisiä riiviöitä joilla ei ole turvallista yksin laukata, se poni kun menee miten huvittaa ja minne huvittaa kunnes pysähtyy ja vetää pään alas. Näitä on kyllä tallilla nähny ihan riittävästi. Jos ryhmässä on vielä monta ponia niin huonosti käy. 9v on jo riittävän iso että se pohje yltää jopa sinne satulan ulkopuolelle ja ymmärtää opettajan ohjeita eri tavalla kuin 7v. Ja miksi kiirehtiä niiden lasten kans, ponitalutus on ihan riittävää pienelle harrastajalle. Ja mun mielestä ratsastuskoulun ponien ja hevosten tulee olla turvallisia, ei niin että lapsen täytyy olla super rohkea että edes uskaltaa siellä ratsastaa. Kyllä arempikin lapsi voi ratsastusta harrastaa.

Lähettäjä: heimo 
Päivämäärä:   31.10.25 22:31:25

Tää koko topa on niin absurdi, naurettava ja älyvapaa, että harvoin törmää. Nykyvanhemmat on ihan sekopäitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.25 22:33:57

Tarina ratsastajasta:

”McCarthy may have come by the resilience of his pony days honestly, but the ribbons, he says, were few and far between. “To be honest, I didn’t really do much [international competition as a junior]. I was never really any good growing up.

“I’d jump the odd clear [round] every now and again, but I fell off a lot, and didn’t really win anything until I was in my 20s,” he says.

“I had a pony called Pacman Blue Boy, and he was 22 years of age when I got him. And he was incredible. The one thing that I remember about him is we qualified for Dublin [Horse Show]. There are four qualifiers and I fell off in the first three and then I finally qualified in the very last position in the last qualifier. So we were all thrilled to get there. And then I went to Dublin, fell off again.””

https://horsenetwork.com/2022/09/its-the-clim

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   31.10.25 22:53:49

Yleensä? Joo, kasarilla tunneilla alaikäraja oli 10v, koska tallilla saattoi olla tasan kaksi ponia, se shettis ja yks nyffe, muut oli isoja puolalaisia tai keskikokoisia tanskalaisia. Sot oli Isoja Ratsastuskouluja, joissa oli ponitunnit erikseen ja kyllä siellä jo ekaluokkalaiset pompotteli meneen.

Parikymmentä vuotta sitten en muista tällä alueella olleen alaikärajoja. Ehkä oli, mutta selkeesti alempia, ratsikoulut oli isompia ja eri kokoisia poneja enemmän. Oma likka oli käynyt muutaman vuoden harvakseltaan talutettavana, 7-vuotiaana sitten alkeiskurssille. Jatkoi samassaryhmässä pari vuotta, ja sitten mun työjärjestelyjen vuoksi piti hiemn myöhäisempi tuntiajankohta löytää. Ratsiope sijoitti likan inansa pitempään ratsastaneotten mukuloitten tunnille, likka oli selkesti nuorin, mutta pieni pinnistely sopi hälle silloin 9-vuotiaana. Niin vain sujui tehtävät muiden mukana, esimerkiksi kolmikaarisesta kiemurasta 1. ja 3. kaari laukassa ja 2. kaari käynnissä tai ravissa. Ei todellakaan ollut sen kaltaisia tehtäviä aiemmassa ryhmässä.

Tuossa on isot kaksi vuotta välissä aloittajan lapseen verrattuna, ja se kaksi vaikuttaa varmasti uskallukseen, oman kehon hallintaan, ohjeitten sisäistämiseen jne. Äitinä siellä maneesin tai kentän laidalla piti keskittyä, ettei ohjeista edes vahingossa, itteeni ei hirvittänyt, kyseisellä tallilla oli kyllä tosi hyvin turvallisuusasiat huolehdittu jo silloin. Olisin varovainen sen suhteen, etten itse tartuttaisi pelkoani lapseen, jos olot tunnilla noin muuten on turvalliset. Jos ei ole, niin kartoittaisin muut vaihtoehdot, kuten yksärituntien mahdollisuuden tai muut lähiseudun ratsikoulut. Pelkäävä äiti ei ole ehkä oikea vastaus opettamiseen vuokriksella, eli jos vuokraamaan päädytte, niin joku muu kuin äiti opettamaan.

Lähettäjä: eg,m rht, 
Päivämäärä:   31.10.25 23:31:55

Äidit kokonaan pois kentän ja maneesin laidalta! Jos lapsi ei kykene olemaan yhtä tuntia ilman äitiä, hän ei ole lainkaan kypsä vielä ratsastamaan!