Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.10.25 09:38:48

Facebookissa on tullut suositeltuna julkaisuna nyt viime aikoina paljon kuvia "Vanhat ravi/ratsu kuvat ja jutut"-ryhmästä.
On pistänyt silmään, että todella monessa kuvassa hevosten selässä näkyy valkoisia karvalänttejä ja ihan kämmenen kokoisia lyöttymiä - nykypäivän ratsastuskouluhevosilla noin rajuja merkkejä epäsopoivista varusteista näkee onneksi harvemmin.
Vaan eipähän tarvitse miettiä, miksi silloin omassa lapsuudessa enemmän tai vähemmän kaikki ratsastuskouluhevoset oli kiukkuisia, vihaisia, pukitteli, otti lähtöjä tai oireili muulla tavoin :D

Onko muut seurailleet näitä ryhmiä, onko jotain muita havaintoja ennen vs. nyt?

Lähettäjä: eeoeooeoo 
Päivämäärä:   28.10.25 09:49:12

Minä muistan ysäriltä että lähes jokaisella hevosella oli lyöttymät. Muistan myös kun tallille jolla kävin tuli ne synteettiset Wintecit ja kaikkea korjattiin paalinnarulla ja jesarilla. En varmaan näiden vuosien jälkeen ole nähnyt missään kellään lyöttymiä vaikka useilla talleilla olen työskennellyt ja omia omistanut.

Mutta tuo ryhmä on ihana :D Siellä on tullut jo todella paljon lapsuudesta tuttuja hevosia ja poneja vastaan.

Lähettäjä: Kipa 
Päivämäärä:   28.10.25 09:59:08

Muistelisin että 2000-luvun alussa olisi yhdellä tallilla jossa koulusta kävin ratsastamassa ollut yhdellä hevosella joku lyöttymä tai mikä lie selässä. Sillä oli satulahuopaan leikattu reikä siihen kohtaan missä tää ongelma oli että ei painaisi. Olisko niitä huopia ollut kaksi päällekkäin... jäi vaan mieleen kun jollakin tunnilla sillä menin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.10.25 10:17:56

Niinhän niitä oli, nykyään tiedetään paremmin. Kyllä minä tiedän nytkin yhden hevosen lähipiiristä kellä säässä valkeat karvat, mutta ne on menneisyyden peruja. Muistakaa olla kivittämättä nykyisiänomistajia/ridakouluja, on niillä hevosilla myös menneisyys

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.10.25 11:10:08

Mun hevosella on kans säässä lyöttymä, on ajalta ennen kuin ostin sen ja tullut ajovaljaista, tarkempaa en tiedä kun hevosella oli ollut monta omistajaa lyhyessä ajassa ennen kuin ostin sen. Hevonen on nyt 18-vuotias.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.10.25 11:25:55

Ei siitä tosiaan vielä pitkä aika ole, kun erilaiset kämäisten varusteiden ja ylipäätään vaan huolettoman liikarasituksen aiheuttamat vammat hevosilla oli ihan arkipäivää. Onneksi maailma on muuttunut.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   28.10.25 11:28:18

Minäkin omistin hevosen, jolla valitettavasti oli lyöttymän valkoiset jäljet tuntihevosajoiltaan. Onneksi nykyään tiedetään paremmin, eikä näitä enää juuri näe muuta kuin vanhoilla hevosilla.

Kypärättömyys siellä ryhmässä on aika yleistä myös vanhoissa kuvissa. Mutta mielestäni on kyllä hauska ryhmä ja mielenkiintoista lukea vanhoja juttuja!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.10.25 11:32:13

Mun mielestä aivan ihana hyvän mielen ryhmä ja toivon sydämestäni ettei mene pilalle. Ennen oli ennen - hyvässä ja pahassa. Ei ollut niin paljon erilaisia varusteitakaan tarjolla, ei hevosille eikä ratsastajille.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.10.25 12:02:06

Ryhmä on kyllä ihana, ja tämä on siitä poikkeuksellinen ryhmä että kommenttikentät on jopa kuvia kivempia!

Kypärät on harvassa, hanskoja ei juuri näy kädessä ja aika monessa kengässä ratsastetaan pikkukengillä.
Sitä olen ihmetellyt, että miten ratsastuskuvissa ei juurikaan näy kokochapseja, koska ht.netin perimätiedon mukaan ne on olleet kuuminta hottia ja muotia kasarilla ja ysärillä.

Hauskalta tuntuu, että tämä ilman kypärää, hanskoja ja asianmukaisia ratsastuskenkiä paahtanut sukupolvi on nykyään niitä tiukkapipoisia tätejä talleilla :D

Lähettäjä: Liisa 
Päivämäärä:   28.10.25 12:14:38

Kasarilla chapsit oli niin kalliita, ettei niitä normi tuntiratsastajilla ollut. Muotia ne oli, yksäreillä eli niillä joilla oli sitä massia muutenkin.

Lähettäjä: Seepraloimi 
Päivämäärä:   29.10.25 01:27:05

Mun hevoselle tuli kesän aikana säkään valkoisia karvoja ötökkäloimesta. Luulin et reppana saa nauttia kesästä ja vaikutti lomallaan tosi onnelliselta kavereiden kanssa. Kesän lopussa huomasin valkoiset karvat. Ei niitä ole montaa, mutta tekee pahaa.

En voi kuvitella kuinka kipeää tekee jos satula jättää ihan läntin valkoista karvaa.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   29.10.25 03:02:31

Mulla myös eräällä nykyään jo ikuisuuden kuopassa olleella vanhalla hevosella tuli säkään myös. Siihen aikaan loimien istuvuus oli huono ja lisäksi suosittiin fleeceä ym vuorikankaana joka vielä oikein kiristi huonosti istuvaa rättiä. Sehän sitten valui sään taakse ja hetkessä oli hankautunut ja muistoksi jäi valkoiset karvat.

Onneksi nykypäivänä on hyvin istuvia varusteita lisäksi paljon valinnan varaa jotta jokaiselle löytyy sopivat.

Lähettäjä: oi noita aikoja 
Päivämäärä:   29.10.25 04:14:31

Monilla tuontihevosilla oli valkoiset läntit selässään jo Suomeen tullessaan. Satuloiden valikoima oli pieni. Tuntihevoset tekivät enemmän töitä kuin nykyään. Esimerkiksi, kuutena päivänä viikossa 4 x 45 min päivässä ja seitsemäntenä päivinänä osalla mentiin maastoon.

Kypärän leukahihnan ei tarvinnut olla kisaradallakaan edes kiinni.

Tämän päivän tiukkapipoisista tädeistä ainakin osa on kyllä aikakautensa arimpia ratsastajia.

Lähettäjä: ,,, 
Päivämäärä:   29.10.25 06:27:49

Itse teininä ratsastelin ilman kypärää ja lenkkareissa, mutta nykyään Mips kypärä aina päässä ja turvajalkkarit.

Ompelin itse kokochapsit 80-luvulla. Markkinoilta ostettiin vuotaa ja kangaskaupasta pitkät vetoketjut. Vyötärölle ommeltiin kuja, johon vyö sisälle. Ihan kelvollisesti pelitti. Ekat topparatsastushousut, mitkä näin kaupassa ysärillä oli kyllä aika karmean näköiset. En kyllä tiedä mistä satulat ostettiin ratsastuskoululle tuolloin. Lähimainkaan ei ollut hevostarvikeliikkeitä, ja Sokoksen tavaratalon urheiluosastolla myytiin vain kypäriä, beessejä ratsastushousuja polvipaikoilla ja raippoja. Kerta vuoteen hevostarvikebussi kaartoi tallille, siellä oli kyllä sitten jo melkein kaikenlaista tavaraa myynnissä. Satuloita ei ainakaan topattu, vaikka ne oli Jeesuksen vanhoja. Stubbenin oli kivikovia, paneelit ja istuimet. Narusatulavyöt hiersivät kainalot.

Romaaneita ei myöskään ollut, superlonista leikattu pala oli ainoa apu.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   29.10.25 07:14:52

"Kasarilla chapsit oli niin kalliita, ettei niitä normi tuntiratsastajilla ollut. Muotia ne oli, yksäreillä eli niillä joilla oli sitä massia muutenkin."

Löysin juuri varastosta omat ysärillä ostetut kokochapsit. Viininpunaiset ja HAPSUILLA tottakai :D Muistan myös kun yhdellä kaverilla oli hapsuttomat ja mietittiin miten se nyt sellaiset eikä hapsullisia hankki....

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   29.10.25 07:18:06

Monelle nioremmalke harrastajalle vou tulla yllätyksrnä että menneinä vuosikymmeninä satuloiden ja muiden hevosvarusteiden valikoima oli olemattoman pieni. Ei ollut mistä valita siinä missä nykypäivänä.

Kun "kauhistellaan" vanhoja kuvia pitää muistaa että puhutaan ajasta jolloin ei läheskään kaikissa autoissa ollut turvavöitä ja lasten turvaistuimetkin oli sitäkautta tuntemattomia. Meille tuli ensimmäinen auto jossa oli takapenkillä turvavyöt vuonna -87.....

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.25 07:46:16

Mä sain vuona 95 hapsulliset chapsit joululahjaksi, oi sitä onnea! Mulla on vieläkin nuo olemassa. Voisiko kylmimmillä talvikeleillä kamerat olleet kaapissa, joten siksi ei näy kuvissa?

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   29.10.25 09:19:07

Kun kävin sukuloimassa Helsingissä kävin tottakai keskustan hevostarvikeliikkeissä. Satuloita oli myynnissä mutta ei sitä määrää malleja ja kokoja kuin tänäpäivänä. Kun ostin oman hevosen -89 alussa mulla oli armeijan satula ennenkuin löytyi matalasäkäiselle suokille sopiva satula tutulta jonka korkeasäkäisemmälle se ei käynyt. Ei ollut satulansovittajia, ei satula- autoja joita voit tilata kotipihaan. Postimyynti, ravien tarvikebussit ja kyläreissut isompiin kaupunkeihin oli vaihtoehdot kun isossa osassa maata tuli satulan tarve. Ypäjällä oli satulaseppä ja satuloita kyllä korjattiin jos oli "oikea" tarve. Mun hoitohevosen satulaan esimerkiksi vaihdettiin istuimen puhkikulunut nahka.

Kypärät, ratsastushousut ja - saappaat, jopa ne muoviset oli kalliita ja iso osa vanhemmista piti hevosharrastusta turhanpäiväisenä lyhytikäisenä hömpötyksenä johon ei haluttu satsata. Mulla oli kavereita jotka kävi tallilla ja luki hevoskirjoja salaa vanhemmilta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.10.25 09:23:47

Muistan että joskus muinoin ratsastuskoululla oli noin 40 hevosta ja ehkä 30 satulaa. Näitä sitten käytettiin vähän tyylin "ponit/ hevoset". Olihan niitä lyöttymiä, ja vaikka mitä vaahtomuoviviritelmiä satuloiden alla. Kai sitä parasta koitettiin, mutta valikoima oli mitä oli.

Valitettavasti vieläkin on näitä muinaisjäänteitä, joiden mielestä satula kuin satula sopii hevoselle, ja sitten kiukutellaan kun hevonen kiukuttelee.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.25 09:24:56

Kuinka paljon tuohon aikaan osattiin ajatella, että ne lyöttymät ja hiertymät voi olla kytköksissä siihen että hevonen on "hankala"?

Omastakin lapsuudesta muistan nuo lyöttömät ja sen että melkein kaikki hevoset olí tavalla tai toisella "hulluja". Paljon pukittelua, vihaisuutta jne.

Lähettäjä: eppi 
Päivämäärä:   29.10.25 09:35:52

"Kuinka paljon tuohon aikaan osattiin ajatella, että ne lyöttymät ja hiertymät voi olla kytköksissä siihen että hevonen on "hankala"?"

No tallilla jolla aloitin ei kyllä yhtään. Muistan vieläkin jokaisen ponin (hevosia ei alkuun ollut ollenkaan) ja sen, että useimmat niistä "otti lähtöjä", suurin osa pukitti, osa potki kohti jo selkäännousussa, osa potki ja puri sekä kävi päälle karsinassa. shettikset saattoi seistä puoli tuntia keskellä kenttää liikkumatta mihinkään ja yksi (omista lemppareista) oli niin kova suustaan että se kiikutti meitä lapsia kuin litran mittaa.

Moni nykypäivän "eläinsuojelijoista" ei ymmärräkkään miten paljon paremmin hevoset voivat nykyään. Ja kun tietoa tulee lisää, siitä napataan kiinni. Isot laivat vaan kääntyy hitaasti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.25 10:02:15

Aika monella oli myös päässä turparemmin jättämä painauma, tuontihevosilla varsinkin.

Ja voi sitä pintelien käärimisrumbaa.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   29.10.25 11:16:51

Pitää myös muistaa että menneinä aikoina ne tuntihevoset, varsinkaan ponit ei olleet välttämättä kuin hädintuskin sisäänratsastettuja tai vaihtiehtoisesti raviradalta tai tukkimetsästä repäistyjä. Mun kaveri on ollut vielä 90- luvun alussa töissä Tanskassa mistä tuli paljon niitä suvuttomia ruunia tuntikäyttöön. Ei se niiden koulutus mitään ammattimaista ollut, kaveri esimerkiksi oli tavan tuntiratsastaja kun meni tuonne kirjoitusten jälkeen. Oli yhtä "osaavan" työkaverin kanssa koulutellut minkä osasivat noin neljävuotiaita laitumelta lassottuja ruunia. Eikä se ollut aina ihan putkeen mennyt.

Lähettäjä: eppi 
Päivämäärä:   29.10.25 11:49:27

Dark Jedi: tuon muistan myös. Radalta ratsastuskouluun suokit ja lämpöset sekä "idän ihmeet" joita jostain tuli jollain määräalennuksella :D .. Ja ei ollut yhtään epänormaalia että tuntihommia paiski 4-vuotiaatkin.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   29.10.25 13:16:55

Tuossa männä vuosina haastattelussa eräs hevoskauppias muisteli aikoja kun Puolasta tuli paljon hevosia. Oli niin että huutokaupoissa ruotsalaiset ja saksalaiset osti parhaat päältä ja suomalaiset sitten loput. Muistan omasta nuoruudesta termin "Puolan hulluimmat" kun puhuttiin noista puolantuonneista. Olihan niissä hyviä, kivoja hevosia mutta osa oli, no sanotaanko persoonallisia.

Hevosia oli myös vähemmän kuin nyt. 80- luvun alussa noin 30 000 joista suurin osa oli suomenhevosia. 2024 hevosia oli noin 69 000. Eli ratsastuskouluilla ei hirmuisesti ollut varaa valita.

Lähettäjä: Yuu 
Päivämäärä:   29.10.25 17:05:07

No en tiedä onko nämä nykyajan kuvat ihan hulluista selistä nyt yhtään sen parempia, varsinkin kun nykyaikana pitäisi tietoa ja taitoa olla enemmän saatavilla.

Huipputasolla näkee hevosia, joiden selässä on sellainen kamelin kyttyrä, kun vääränlaiset satulat selässä keikkuen joutuvat menemään. Sitten ihmetellään, että miksi hajoavat ennen aikojaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.25 17:41:34

Aivan kauheaa. Ryhmä on suljettava, ratsastus kiellettävä ja E. Aaltola saatava kommentoimaan.

Lähettäjä: RRR 
Päivämäärä:   30.10.25 07:48:29

FB laittoi minut tuohon ryhmään ja aika äkkiä poistui koko ryhmä.
Ensinäkin kuvien laatu on kamala. Itse en ole edes säästänyt noin huonoja kuvia.
Toiseksi ennen oli ja on edelleenkin ihan kamalia hevosia, joita nyt wn ainakaan julkisesti esittelisi.
Olen onnistunut ratsastamaan yli 50 vuotta ilman mitään lyöttymähevosia tai kireitä turparemmejä tai verijälkiä enkä silti ole todellakaan mikään kukkahattu. Enkä koskaan käärinyt pinteleitä ratsastukseen.

Lampaankarva satulan alla ollut jo vuodesta -85, suojat vuodesta -82, mysli vuodesta -85, kisakaappi laatikon sijaan vuodesta -87, panssari vuodesta -85 jne

Ja olen ihan perähikiältä eikä minulla ole ollut koskaan edes kalliita hevosia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 08:48:04

RRR, mitä vahinkoa menneiden aikojen olojen näyttäminen kuvina tekee? Miksi niitä kuvia pitäisi piilotella?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.10.25 08:57:51

Lähettäjä: Yuu
Päivämäärä: 29.10.25 17:05:07

No en tiedä onko nämä nykyajan kuvat ihan hulluista selistä nyt yhtään sen parempia, varsinkin kun nykyaikana pitäisi tietoa ja taitoa olla enemmän saatavilla.

Huipputasolla näkee hevosia, joiden selässä on sellainen kamelin kyttyrä, kun vääränlaiset satulat selässä keikkuen joutuvat menemään. Sitten ihmetellään, että miksi hajoavat ennen aikojaan.

Mikähän selittää sen, että nykyhevosilla selät on epämuodostuneita, kun taas kasarilla/ysärillä satuloiden epäsopivuus näyttäytyi enemmän noina lyöttyminä eikä hevoset olleet sellaisia "säkähirviöitä" kuin nykyään?

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   30.10.25 09:07:24

Jos otettaisiin kuvien laadun mittariksi modernien kameroiden jälki ja mahdollisuus ottaa kerralla satoja kuvia joista valita paras suurin osa valokuvista mitä ikinä on otettu lentäisi roskiin. Siinä menisi iso osa ihmisten perhekuvistakin.

Minusta huono kuva (alivalottunut, epätarkka, hevoselta puuttuu korvanpäät,...) on aina parempi kuin ei kuvaa lainkaan. Ne on tärkeitä muistoja.

Lähettäjä: kojsk 
Päivämäärä:   30.10.25 09:36:39

"Ensinäkin kuvien laatu on kamala. Itse en ole edes säästänyt noin huonoja kuvia.
Toiseksi ennen oli ja on edelleenkin ihan kamalia hevosia, joita nyt wn ainakaan julkisesti esittelisi."

Se on sinun ongelmasi :) Minä olen kuvannut jo 10-vuotiaana lempihevosiani joista ei välttämättä löydy mitään muita kuvia nykypäivänä. Myös tuolta ryhmästä olen löytänyt mm. tuttuja hevosia nuorina ja ollut hauska nähdä lapsuudesta tuttuja hevosia ja todeta miten mielikuva niistä onkaan ollut erilainen kuin miltä ovat oikeasti näyttäneet :) Laadusta viis, pääasia että kuvia on. Harmittaisi myös todella paljon jos olisin karsinut ja heittänyt menemään ensimmäisestä hevosestani kaikki huonot kuvat pois koska siihen aikaan kun minulla oli, ei kameroiden laatu kummoinen ollut joten ihanaa että siitä on edes jotain kuvamuistoja olemassa.

Outoa myös haukkua kuinka ennen oli kamalia hevosia :D Joku niistä kaikista on toivottavasti kuitenkin tykännyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 11:48:55

Aloitin ratsastuksen 80-luvun alussa. Muistan kyllä hevosilla olleen valkoisia karvoja satulan kohdalla, mutta yhtäkään kertaa en muista sen ratsastuskoulun tuntsareilla silti olleen haavoja tai aktiivisia ruhjeita varusteiden tai kannusten johdosta. Eikä suupieliä auki. Riviä oli monella tuntsarilla ja niitä me hoitajat yritettiin hoitaa pois, kuka milläkin tavalla. Säteistä ja kavioista yritettiin myös pitää huoli, turveboksit kun oli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 11:58:03

Onhan se parempikin että tuommoiset ei jää pilaamaan hyviä muisteluita.

Itse olen aloittanut vasta 2000-luvun alussa ratsastuksen, mutta niistäkin vuosista kehitys on ollut valtavaa.

Meillä oli siihen aikaan osalla poneista "tennismaila" satulan alla ratsastuskoululla. Ihan absurdi ajatus nykypäivänä, että siihen rangantilaan laitettaisiin täyte, mutta se oli edistystä silloin. Myös ne reikähuovat oli edelleen käytössä. Ja muutamia vuosia myöhemmin alettiin lyöttymiä hoitaa enemmän ja laitettiin lampaankarvaa satulan alle noiden reikähuopien sijaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.10.25 21:56:11

Voiskohan tonne ryhmään laittaa kuvia valokuvista joita otettu kisoissa ja ei mitään tietoa ketä ratsastajia niissä on? Joskus ysärillä otettu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.25 22:43:43

On RRR:llä pienet murheet. Helppo elämä siis.

Minusta tuo ryhmä on aivan ihana. Muisteluita ja hauska nähdä hevosia ajalta kun en ole ollut olemassa. Monista vanhoista tyttö & hevonen-kuvista tulee kovat Lena Furbergin sarjis vibat!

Lähettäjä: Hippu 
Päivämäärä:   30.10.25 22:46:00

Mun hevosella on valkoiset karvat säässä koska se keväisin urkittaa riukuaidan alta ruohoa

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   30.10.25 23:00:20

-: laita ihmeessä, takuulla joku tunnistaa.

Lähettäjä: heo 
Päivämäärä:   30.10.25 23:19:28

Kyllä kasarilla ja ysärillä oli niitä vihaisia hevosia ihan kamalasti. Meidän tallilla oli yksäri, joka oli niin vihainen, että olisi pitänyt lopettaa aikoja sitten. Kävi sitten lopulta omistajan päälle niin pahasti, että tämä joutui sairaalaan ja kun kukaan ei suostunut hevosta hoitamaan hänen saikun aikaa niin vasta lopetettiin. Tätä ennen oli purrut varmaan jokaista kuka kulki mitenkään ohi. Omistajankin olisi varmaan pistänyt hengiltä, jossei toinen ihminen olisi sitä hevosta käynyt hakkaamasta päältä pois.

Vihaisten hevosten lisäksi lyöttymät oli arkipäivää, huutava ja vihainen ratsastuksenope myös. Pelkoa ei tunnettu, jos itketti niin sitten itkettiin ja tehtiin. Kypäriä ei pahemmin käytetty ja sitten kun kypärät tuli niin ei ollut leukahihnoja tai leukahihna oli jonkin sortin kuminauha :D Myös nämä valkoiset peruspintelit hävisivät jossai 2010-luvulla vasta. Satulan muotoiset huovat ovat myös varmaan kokonaan hävinneet jo muodista?

Myös ravureilla ratsastus oli tosi yleistä. Ravureita oli siellä sun täällä ja me ala-aste ikäisinäkin saatiin niillä ratsastaa pitkin peltoja, eikä niitä pahemmin oltu ratsukoulutettu. Koulutus oli tasoa satula ja ratsastaja selkään. Eipä taida nykyään pahemmin kukaan enää laskea lapsia ravuirella ratsastamaan, harva edes kokeneita. Mielenkiintoista on se, että ei mitään haavereita ihan kamalasti käynyt suhteessa siihen miten paljon oikeasti riskejä oli.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   31.10.25 09:44:31

heo: Nää menneisyyden muistot on minusta hienoa ajankuvaa. Ja hienoa nähdä miten ollaan edes jossain asioissa menty eteenpäin kohti parempaa. Ja takuuvarmaa on se että omia lapsia ei laske tekemään niitä asioita joita on itse aikanaan tehnyt :D. Eikai mekään tehty asioita tahallaan huonosti, ymmärrys ja tieto vaan ei ollut samaa tasoa (kun ei hötönettiäkään ollut käytössä)

Lähettäjä: Armeijan satulat 
Päivämäärä:   2.11.25 16:15:48

Olen aloittanut 80-luvun alussa. Muistan kun Niinisalossa uusittiin satulat ja jollei ilmaiseksi niin lähes ilmaiseksi sai armeijan vanhat satulat ja niitä sitten tuli ridakoululle useampi. Ne oli aivan kamalia istua ja enpä usko, että kauheasti mietiittiin satulan istuvuutta. Onneksi ne ei olleet pitkään käytössä ja tilalle tuli onneksi jotain muita mallia stübben.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.25 16:23:07

Ikävä kyllä se oli joskus 80/90-lukujen taitteessa varsin yleistä, että hevosilla oli näitä valkoisia pilkkuja, joista en silloin lapsena heti tajunnutkaan mistä ne ovat tulleet. Ihan arvostetulla, silloisen tähtiluokituksen aikaan kolmen tähden (eli SRL:n mukaan parhaaseen kategoriaan kuuluvan) ratsastuskoululla oli monella hevosella niitä. Kyllä siellä oli muutenkin kipeitä hevosia, näin jälkeenpäin ymmärtää, että monen hevosen aggressiivinen käytös johtui siitä, että ne olivat jollain lailla sairaita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.11.25 18:20:47

Ryhmä on ihana, ja sen laatuisia ainakin ne omat halpispokkarilla 80/90-luvuilla tuppasivat olemaan.

Lyöttymäjäljet olivat kyllä valitettavan tavallisia. Ikävin omalle kohdalle sattunut tapaus oli arvostetulla, suht nimekkään ratsastajan pitämällä tallilla, jossa kävin silloin tällöin irtotunnilla. Hevonen oli tunnilla jotenkin nihkeän oloinen, ja syykin selvisi kun tunnin jälkeen riisuin varusteita. Silläkin oli satulan alla "reikähuopa" ja sään molemmin puolin kymmenen kokoiset ruvet :-/ Meni kyllä maku siitä paikasta. Toisen kerran samalla tallilla ratsastin uudella hevosella jolla ei myöskään kovin sopivaa satulaa ollut, vaan opettaja kävi tunnin aluksi siirtämässä satulaa 10cm eteenpäin. Ja valuihan se tunnin aikana taas. Ei silloin teininä noita tohtinut alkaa kyseenalaistamaan, nyt toimisi itsekin toisin.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   2.11.25 20:06:11

Jos pääsette jossain katsomaan tuon ajan satuloita ne on järjestään kapeita. Liian kapea etukaari teki ne kolikon kokoiset lyöttymät sään molemmille puolille. Kun ei sitä vaihtoehtoja paljoa ollut, merkkisatuloissakin malli ja kokovalikoima oli mitä oli. Ei ollut vaihtokaaria, muokattavia etukaaria. Ulkomailta tilaaminen oli hankalaa.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   2.11.25 23:40:47

Aivan ihana ryhmä. Olen aloittanut ratsastuksen -88 ja löysin tuolta useita tuttuja hevosia lapsuusajoilta.

Lähettäjä: Hille 
Päivämäärä:   3.11.25 08:50:23

Minulla taas pisti erityisesti silmään tuolla ryhmässä se, että about yhtään lihavaa hevosta, edes suokkia tai ponia ei osu silmään. Ja toisaalta myöskään liian laihoja hevosia ei näy juurikaan, olisiko ollut n. 80 kuvasta 2, jossa joku ravihevonen oli liian hoikassa kunnossa. Jos nyt siis keskitytään vain hevosten lihavuuskuntoon ja ulkoiseen olemukseen, ottamatta kantaa lyöttymiin, mahd. sisäisiin ongelmiin (esim. mahahaavoihin/hampaisiin/kipuilmeisiin) niin tosi hyvännäköisiä - normaalissa/urheilullisessa kunnossa olevia hevosia kiiltävällä karvalla, etenkin ratsastuskouluhevosia näkyi todella paljon verrattuna näkymään millä tahansa tallilla tänäpäivänä.

Missähän on menty vikaan tässä asiassa vuosien varrella?

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   3.11.25 09:05:16

Hille: hevoset liikkui tuolloin paljon enemmän ja rankemmin kuin nykyään. Tuntihevoset ei menneet 1-2 tuntia päivässä ja yksityisiäkin liikutettiin enemmän kuin nykyään. Maastoiltiin paljon. Oli ihan normaalia ratsastaa kisoihin, ratsastaa radat ja tulla kotiin ratsastamalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 10:10:06

^ Hevoset söivät tavan heinää ja kauraa ja kävivät laitumella. Ei mitään pellettipöperöitä viittä sorttia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.11.25 10:13:37

Hevosilla on ihan samaa elintasolihavuutta kuin ihmisilläkin. Ihmisistä on tullut laiskoja ja mukavuudenhaluisia ja onni sekä onnistumiset yritetään ostaa, mielellään syötävässä muodossa ja mahdollisimman vähällä vaivalla.

Hevoset liikkuu nykyään todella vähän ja syövät todella paljon todella energiatiheää ruokaa, ihan kuten ihmisetkin.

Lähettäjä: eerreerree 
Päivämäärä:   3.11.25 10:21:18

Ihmiset menee nykyään hirveän paljon eri muotien mukana (joita mm. somesta bongataan). Olisi tärkeä tuntea oma hevonen yksilönä ja sen tarpeet mm. ruokinnan suhteen.

Jokaisen hevosen ruokinta pitäisi perustaa sille vedelle ja heinälle ja laitella muut sen päälle mm. yksilön, kulutuksen ja oman heinän "sisällön" mukaan. Ei niin että nähdään joku kivan värinen purkki tai että some-idoli syöttää säkkiä X.

Lisäksi tuppaa olemaan se jokin kummallinen käsitys siitä että hikoilu ei ole hyväksi ja laiskuutta liikuttaa kunnolla. Ennen hevoset myös ulkoili paljon enemmän.

Eli ei se lihavuuskunnon hallinnassa pitäminen vaatisi kuin tuntea hevosensa ja sen tarpeet paremmin mutta ...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.11.25 10:22:52

Heinäkään ei ollut yhtä tuhtia kuin nykyään.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   3.11.25 10:28:52

Mun pitäs kaivaa ikivanha, no tai tuolta 80- luvun puolivälistä oleva sen ajan tutkimustiedon mukaan paras ruokintaohje. Heinä oli timoteitä tai timotei-apilaseosta. Lisäksi oli kaura, porkkana ja juurikkaat. Peruna oli suositeltava rehu ja mm. perunamuusi(!) oli hyvä hevosenrehu.

Mun eka houtohevonen oli iäkkäämpi työhevonen ja sille syötettiin perunan ja porkkanankuoret, omenankuoret ja karat, kuivat leivät ja vastaavat heinän ja kauran lisäksi.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   3.11.25 11:32:07

Toi ryhmä on ollut oikein nostalgiapläjäys ja paljon on lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja hevosia siellä ollut! Mun mielestäni aivan ihana ryhmä. :). Olen itse aloittanut ratsastuksen 80-luvun alussa ja jos silloin jollain oli Stubbenin satula, eikä merkitön, ravien varustebussista ostettu halppis, niin se oli jo hienoa! Ja kyllä, mulla oli Jackson's -merkkiset kokochapsit, jotka oli kyllä ihan loistavat. Lämmittivät ihan hirveillä pakkasilla ja olivat käytössä yli 20 vuotta. Oli se aikaa...

Lähettäjä: polle 
Päivämäärä:   3.11.25 14:16:14

Ihan hyvänmielen ryhmä ja kun katsoo vanhoja luvia, niin hevoset olivat kiiltäviä karvaltaan ilman mitään miljoonaa purkkia, joista lapetaan kaikkea.

Lähettäjä: Emilia 
Päivämäärä:   3.11.25 17:55:35

Hevoset olivat kiiltäviä, koska niitä ruokittiin oikein (=järkevästi) ja harjattiin päivittäin.

Hevoset liikkuivat riittävästi suhteessa energian saantiinsa.

Miksi näin? - Hevoset olivat pääsääntöisesti osaavissa käsissä = Omistaja oli hevosalan ammattilainen, joka opasti ja ohjeisti hoitajia hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen, mutta pysyi itse vastuussa päälinjoista hevosen hoidossa.

Tuohon aikaan osaamattomat ihmiset eivät omistaneet hevosia tai olleet niiden hyvinvoinnin kannalta vastuullisissa asemissa, koska sellainen ei tuohon aikaan yksinkertaisesti olisi tullut kuuloonkaan, ja koko hevosharrastus-/talliyhteisö olisi tuominnut sellaisen ihmisen jyrkästi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 19:36:17

"Tuohon aikaan osaamattomat ihmiset eivät omistaneet hevosia tai olleet niiden hyvinvoinnin kannalta vastuullisissa asemissa, koska sellainen ei tuohon aikaan yksinkertaisesti olisi tullut kuuloonkaan, ja koko hevosharrastus-/talliyhteisö olisi tuominnut sellaisen ihmisen jyrkästi."

Voi voi. Kyllä on aika kullannut muistot. Maaseutu ainakin oli täynnä vaikka minkälaista "villiä tallia" joissa ei todellakaan osaaminen kukoistanut. Ja hevosia hankittiin jonnekin pihan perälle kun halvalla sai, esimerkiksi entisiä ravureita. Koulukaverillenikin sellainen hankittiin, ei siinä perheessä kukaan hevosista mitään ymmärtänyt.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   3.11.25 20:04:01

Piste: kyllä se noin oli. Hirmu paljon oli hyvin epämääräisiä villejä "ratsastuskouluja" joissa meno oli tosiaan villiä. Yksi kaveri kävi "ratsastuskoulussa" jossa tallin puolesta oli hevosille vain satula ja suitset, nekin jopa kasarimittapuulla loppuunkäytettyjä ja ties mistä haalittuja. Hoitajat joutui ostamaan kaikki muut varusteet: päitset, riimunnarut, viltit/ loimet, pintelit ja - aluset, harjat.....hevoset oli halvalla hankittuja jotka ei ilmeisesti olleet kelvanneet muualle, olivat käytännössä kouluttamattomia ja taisi siellä pari- kolmevuotiaskin kiertää kehää. Ruokinta oli mitä oli, hoitajat osti itse välillä niin heinää kuin kauroja. Tallia pyöritti henkilö joka ei ymmärtänyt hevosista mitään, oli vain huomannut mahdollisuuden tienata helppoa rahaa. Kyseessä kun oli seudun ainoa ratsutalli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.25 20:28:35

Tämä koulukaverini alkoi pitää sillä ravurillaan (joka oli kaiken lisäksi ori) tunteja ja leirejä. Laittoi kaupan ilmoitustaululle niistä ilmoituksen. Ja hän oli siis itse jotain 12-vuotias eikä ollut ikinä käynyt edes varsinaisilla ratsastustunneilla. En kyllä tiedä tuliko niille tunneille kukaan, mutta joo...ja tytön vanhemmille tämmöinen oli ihan ok.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   3.11.25 20:46:21

Toisaalta melko lailla noinhan moni nykyään tunnettu talli on saanut alkunsa. Ensin on hankittu yksi hevonen/ poni ja kun muutkin on halunneet ratsastaa on ostettu lisää ja pikkuhiljaa homma on edennyt. Mun tuttu esimerkiksi sai ponin, vanhemmilla oli ravureita. Kun kylän muut lapset halusi ratsastamaan alkoi antaa nuoremmille tunteja. Pikkuhiljaa vanhempien siitostammat otettiin mukaan, sitten yksi kerrallaan ratsuja lisää. Rakennettiin oikea kenttä, tuttu kouluttautui ensin ratsastuksenohjaajaksi ja siitä pikkihiljaa eteenpäin. Lopulta tutulla oli ratsastuskoulu. Nykyään pitää aloittaa heti isosti.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.11.25 20:46:56

Heh,vai hevoset osaavissa käsissä :D meille ostettiin, tai oikeastaan otettiin ilmaiseksi, poni ja lv sen jälkeen kun olin lapsena käynyt neljällä ratsastustunnilla. Vanhemmilla ei minkäänlaista kokemusta hevosista. Ponille tehtiin karsina vanhaan koirankoppiin ja lämppärille autotalliin. Ponia pidettiin pihassa niin, että se oli köydellä kiinni pihakoivussa ja söi pihanurmea.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.11.25 09:23:54

En yhtään ihmettele lyöttymiä noihin aikoihin, kun muistan nähneeni satulahuopina vanhoja mattoja ja satulat oli jotain armeijan satuloita.. :D

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   4.11.25 09:58:42

Itse asiassa armeijan miehistösatulat tai tykkisatulat ei hankaa vaan käy hyvin monenlaiseen selkään. Kyllä se ongelma oli että ne tavan satulat oli väärän mallisia; yleensä liian kapeita, liian kaarevia tai muuten sopimattoman mallisia.

Lähettäjä: ah 
Päivämäärä:   4.11.25 10:02:10

"Kyllä se ongelma oli että ne tavan satulat oli väärän mallisia; yleensä liian kapeita, liian kaarevia tai muuten sopimattoman mallisia."

Tallille jolla itse kävin ostettiin joku lasti Wintecin synteettisiä satuloita 90-luvulla. Ei todellakaan soviteltu sopiiko kaikille vaan vällyä vaan väliin jos piti vähän muokkailla.

Lähettäjä: Wanha 
Päivämäärä:   4.11.25 10:44:50

Hevoset oli laihempia, koska rehu oli köyhempää. Ei ollut säilöheinää, vaan heinä oli kuivaheinää. Usein se oli myöhään korjattua. Moneen kertaan pöyhitty, ehkä seipäälle nostettu ja sitten irtoheinänä (eli ei paalattu ollenkaan) säilytetty heinä oli lähinnä pelkkää kortta, toisin kuin nykyajan odelma, joka on pelkkää lehteä. Hevosille syötettiin korsirehuna myös olkea, esim. tallilla missä kävin, tehtiin "silppua": silputtu olki kostutettiin muovisaavissa ja sekaan ripoteltiin kaurajauhoja, ja saavi sitten hevosen eteen. Kerran päivässä annettiin heinät, muut korsirehuateriat oli silppua.

Kun katsoo noita vanhoja kuvia, huomaa, että moni hevonen on satuloitu ihan liian eteen. Tämä varmasti johtui siitä, että satulat oli liian kapeita. Ei sitä silloin tajunnut, kun se oli ihan normaali tapa, että satula tulee lapojen päälle. Mutta tämä aikaansai myös lyöttymiä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.11.25 10:47:13

Valkoisia karvoja tulee myös painevammoista, eli hevosilla ei aina ollut avohaavoja. Moni ei silloin ymmärtänyt, että paine aiheuttaa kivuliaita vammoja vaikka iho ei aukeaisi.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   4.11.25 10:55:08

Emilia myös tuo ruokinta suhteessa liikuntaan ei pidä paikkaansa. Monilla ratsastustalleilla hepat juoksi niin paljon tunneilla kuin ratsastajia vain riitti. Joku jopa seitsemän tuntia päivässä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   4.11.25 11:15:09

Mlnä aloitin ratsastuksen 1970 helsinkiläisessä ratsastuskoulussa. Hevoset menivät
3-4h päivässä ja sunnuntai oli vapaa. Silhen aikaan ihmisetkin olivat laihempia ja liikunnallisempia.